2 vkoa saikkua isän kuoleman jälkeen

Toisekseen, ihmiset ovat erilaisia ja reagoivat eri tavalla. Joiltakin suru vie jalat alta, ei pysty syömään, nukkumaan yms. Ei siinä puhe auta, että elä normaalisti. Ja minulla on ihan omakohtaista kokemusta.

Tuli töihin sitten seuraavan päivänä eli oli yhden päivän poissa. Suru ei ole sairaus. Yleensä se kotona märehtiminen vain pahentaa sitä surua.

Useimmat ihmiset toipuisivat paljon nopeammin, jos jatkaisivat surusta huolimatta normaalia elämää.

Eri asia on mielenterveysongelmaiset.

tajunnut pyytää sairaslomaa, vaan oli palkattomalla vapaalla pari päivää. Sitten meni käskystäni työterveyslääkärille, koska ei tosiaankaan ollut työkuntoinen. Tämä kirjoitti miehelle loppuviikon sairaslomaa, eli 4 päivää! Se ei tuntunut riittävän, joten viikon lopulla mies meni taas työterveyteen, tällä kertaa oli toinen lääkäri. Hän jatkoi sairaslomaa vielä viikon verran ja kirjoitti miehelle jotain masennuslääkettä 100 tabletin pakkauksen! Vaikkei mies ole ikinä syönyt mitään masennuslääkkeitä, aika outoa ettei mitään pientä pakkausta laitettu kokeiluun alkuun. Mies sitten palasi töihin 2 viikkoa kuolemasta. Lääkkeet osti, muttei sittenkään aloittanut niitä.

keskiviikkona menin töihin, koska tajusin, että se suru ei katoa, vaikka miten istuisin kotona asiaa märehtimässä. Oli helpompi olla töissä, missä oli koko ajan tekemistä.



Suru on surtava, ei sitä pääse pakoon, vaikka miten yrittäisi. Samaan aikaan elämä jatkuu, sitäkään ei pääse pakoon.



Siskoni kuollessa muutama vuosi sitten tiesin alusta alkaen, että sairausloma ei muuta mitään. Helpompi mennä töihin.

otan osaa isäsi poismenon johdosta. :( Ja sairauslomasi tuntuu olevan enemmän kuin paikallaan. Mun on jotenkin vaikea kuvitella, että menisit (kukaan menisi) varsinkaan tällaisessa tilanteessa lääkärille vain sairausloman tarpeessa, "saisipa vielä viikon lököaikaa" - kyllä sinä olet sinne varmasti syystä mennyt, ja lääkäri on kuntosi ja tilanteesi arvioinut, luota hänen ammattitaitoonsa. Hyvänen aika nainen, sullahan on jo kaikessa tuossa muussa ollut niin paljon kestämistä, johon päälle vielä jotain niin lopullista kuin isän, oman perheenjäsenen kuolema! Ihmismieli voi sairastua ihan kuin mikä tahansa muukin elin, kun sitä tarpeeksi "härkkii". Nyt otat tämän 2 viikon jakson (paljon sitten onkaan jäljellä) ihan oikeasti levon kannalta. Surutyö on nimensä mukaisesti TYÖTÄ, se on raskasta puuhaa jo yksinään, mutta vielä raskaampaa, jos resursseja on syönyt jo nuo muut rasitteet mitä sulla on taustalla. Ansiotyö saa nyt olla sivuseikka hetken aikaa, eikö niin? Ota sairausloma jo työkykysi jatkuvuuden kannalta hyvänä asiana: saattaisit ihan hyvinkin kestää töissäkin ne 2 viikkoa (jos et luottaisi lääkärin arvioon...), mutta pidemmällä tähtäimellä siitä voisi koitua vielä suurempi romahdus. Ystävä hyvä, lepää, aloita surutyösi, käsittele asioitasi, nuku niin paljon kuin voit, puhu läheistesi kanssa ja tankkaa läheisyyttä lapsestasi. Minä lähetän sinulle tuhat lämmintä ajatusta. Jaksele, sinä. ?

En ole ap., mutta sinulla on suuri ymmärrys asioita kohtaan.

Minusta ap. voisit hakea lisää saikkua muilla syillä. Älä jätä asioita käsittelemättä.

Osanottoni ja elämäsi on ollut rankkaa todella. Älä yritä venyä joka paikkaan, koska muuten et kohta jaksa mitään ja sairastut pahasti. Hae apua kaikkiin noihin, jos et ole hakenut vielä kunnolla.

Jumalan siunausta sinulle ap!

Täällä on nyt kaikki takertuneet tohon omaisen kuolema - kuinka paljon saikkua asiaan vaikka ap kirjoitti että hänellä oli jo ennen sitä masennusta, avioeroa, turvakotia ja mitä nyt olikaan.



Noin ylipäätään lääkärit ym on sitä mieltä että ihminen joka on äkillisesti menettänyt omaisensa, voi (ja pitää) olla saikulla joitakin viikkoja, mutta ei missään nimessä pitempää aikaa. Se vain pahentaa asiaa jos ihminen on kotona omine ajatuksineen, kuten jo useampi totesikin.

Anna lääkäreiden pitää susta huolta, jos et itse siihen pysty. Olet ilmeisesti huonommassa kunnossa kuin annat itsesi ymmärtää. Ihmisen jaksamisella on rajat. Ne on nyt tulleet sulla vastaan.



Jos sulle oikeesti on psykiatri kirjottanut vkon s.lomaa, niin please, usko häntä. Voit olla pitemmänkin loman tarpeessa.



Never heard of "kiltin tytön syndrooma"?

surullisia tapahtumia takana.



Toivotan voimia sinulle ja lapsellesi uuden elämän aloittamiseen turvassa.

mitä se lääkäri kirjoitti syyksi sairaslomatodistukseen?

Eihän siihen voi kirjoittaa uupumus, koska se ei ole hyväksytty syy. Mutta voiko olla masennuskaan, jos se ei ole kestänyt tarpeeksi kauan.

"äkillinen stressireaktio" -> sairauslomaa 2 viikkoa.

Isä kuoli saunoessaan sydänkohtaukseen.

jotka oikein kyttäävät ketjuja joissa pääsee lyömään lyötyä, mitä raaemmin, sen parempi!

Itse tosin olin vain 3 päivää pois kun pikkuveljeni yllättäen kuoli. Halusin olla töissä, mutta olin kyllä aika puolitehoisesti paikalla. Siskoni oli poissa töistä pari kuukautta. Tuli veljeni kuolemasta ja muusta elämäntilanteestaan johtuen keskivaikea masennus. Eräs entinen työkaveri oli yli vuoden pois kun pikkulapsensa kuoli syöpään.





Riippuu varmaan aika paljon työstä. Esim. toisen ihmisten auttaminen, ja vaikka esiintyminen voivat olla aika haastavia, jos koko ajan itkettää.

Todennäköisesti olisit sille hermolomalle jossain vaiheessa kuitenkin joutunut. Ymmärtäväinen lääkäri että antoi saikkua.



Mieheni ei saanut lapsemme kuoleman jälkeen muuta kuin sen kolme päivää minkä työnantaja pystyi antamaan. Mies onneksi osasi itse hakeutua psyk.sh:n juttusille, kun ei saanut elämästä otetta. Sai pahaa oloaan purkaa edes jonnekin.

ei työnantajan tarvitse maksaa työntekijän kyvyttömyyttä kestää stressiä.

ei työnantajan tarvitse maksaa työntekijän kyvyttömyyttä kestää stressiä.

Onneksi en ole teillä töissä.

ei ap

otan osaa isäsi poismenon johdosta. :(



Ja sairauslomasi tuntuu olevan enemmän kuin paikallaan. Mun on jotenkin vaikea kuvitella, että menisit (kukaan menisi) varsinkaan tällaisessa tilanteessa lääkärille vain sairausloman tarpeessa, "saisipa vielä viikon lököaikaa" - kyllä sinä olet sinne varmasti syystä mennyt, ja lääkäri on kuntosi ja tilanteesi arvioinut, luota hänen ammattitaitoonsa.



Hyvänen aika nainen, sullahan on jo kaikessa tuossa muussa ollut niin paljon kestämistä, johon päälle vielä jotain niin lopullista kuin isän, oman perheenjäsenen kuolema! Ihmismieli voi sairastua ihan kuin mikä tahansa muukin elin, kun sitä tarpeeksi "härkkii". Nyt otat tämän 2 viikon jakson (paljon sitten onkaan jäljellä) ihan oikeasti levon kannalta. Surutyö on nimensä mukaisesti TYÖTÄ, se on raskasta puuhaa jo yksinään, mutta vielä raskaampaa, jos resursseja on syönyt jo nuo muut rasitteet mitä sulla on taustalla. Ansiotyö saa nyt olla sivuseikka hetken aikaa, eikö niin? Ota sairausloma jo työkykysi jatkuvuuden kannalta hyvänä asiana: saattaisit ihan hyvinkin kestää töissäkin ne 2 viikkoa (jos et luottaisi lääkärin arvioon...), mutta pidemmällä tähtäimellä siitä voisi koitua vielä suurempi romahdus.



Ystävä hyvä, lepää, aloita surutyösi, käsittele asioitasi, nuku niin paljon kuin voit, puhu läheistesi kanssa ja tankkaa läheisyyttä lapsestasi. Minä lähetän sinulle tuhat lämmintä ajatusta. Jaksele, sinä. ?

kun on kyse lähiomaisesta. Tes-pykälässä oikein lueteltukin, ketkä ovat lähiomaisia: avo/aviopuoliso, lapset, vanhemmat ja sisarukset.

ei työnantajan tarvitse maksaa työntekijän kyvyttömyyttä kestää stressiä.

Ap: ole huoletta pois, jos sulla on lääkärin kirjoittama saikkulappu! Ei kaikessa tarvitse jaksaa. Ero, turvakoti ja vielä isän kuolema ovat sellaisia asioita, että silloin on ihan hyväksyttävää myöntää inhimillisen jaksamisen rajat.

Itse olen esimiesasemassa, ja kerran eräs "arjen sankari" tuli töihin, kun oli edellisenä iltana menettänyt lapsensa. Lähetin takaisin kotiin ja kielsin tulemasta töihin kuukauteen.

ei työnantajan tarvitse maksaa työntekijän kyvyttömyyttä kestää stressiä.

Oisko siitä työntekijästä kuitenkaan mitään hyötyä töissäkään jos ei surultaan pystyisi töihin keskittymään...

ja olin sairauslomalla (palkallisella)yli kuukauden. Osa siitä oli ennen kuolemaa ja osa jälkeen.



Työnantajani oli myös sitä mieltä niinkuin lääkärikin, että en ole työkuntoinen, koska olin niin poissa tolaltani. Riippuu tietysti siitäkin, mitä työtä tekee.



Itse olen hoitoalalla ja olen vastuussa yksin kymmenistä ihmisistä. En todellakaan ollut työkuntoinen.



Tsemppiä sinulle ja osan ottoni menetyksesi johdosta.

että tänä päivänä työnantaja kohtelee työntekijöitä juuri niin julmasti, että läheisten kuolema ei ole mikään syy jättää työtehtävää kesken.



Monesti työterveyshuolto on vielä työnantajan ikeen alla niin, että he kyllä kirjoittavat sairaslomaa, mutta se on sellaisella koodilla, että työnantajan ei ole pakko maksaa tästä sairaslomasta palkkaa.

ei työnantajan tarvitse maksaa työntekijän kyvyttömyyttä kestää stressiä.

Ap: ole huoletta pois, jos sulla on lääkärin kirjoittama saikkulappu! Ei kaikessa tarvitse jaksaa. Ero, turvakoti ja vielä isän kuolema ovat sellaisia asioita, että silloin on ihan hyväksyttävää myöntää inhimillisen jaksamisen rajat.

Itse olen esimiesasemassa, ja kerran eräs "arjen sankari" tuli töihin, kun oli edellisenä iltana menettänyt lapsensa. Lähetin takaisin kotiin ja kielsin tulemasta töihin kuukauteen.

ovat kaks viikoa pois kun tyttöystävän marsu on kuollut ja tyttöystävää pitää lohduttaa ja palatessaan ihmettelevät, miksi eivät saa poissaoloajalta palkkaa ja miksi siitä yleensä olis pitänyt ilmoittaa. Tällaiset mätämunat pilaavat kaikkien maineen.