Kyllä mulla on niin paha mieli teinityttöni puolesta

Ihmiset EIVÄT oikeasti käyttäydy tuolla tavalla, tuntemattomat ihmiset eivät vittuile

Olin kerran katsomassa JYPin peliä seisomakatsomossa ja vieressäni seisoi sellainen hieman tukevampi tyttö. Hänen viereensä tuli kaksi miestä, ehkä noin 30-vuotiaita, joista toinen sanoi toiselle, että "on se vaan niin v-mäistä, kun täällä joutuu aina olee joidenkin sotanorsujen vieressä eikä koskaan nättien tyttöjen" ja osoiti tätä tyttöä. Kovaan ääneen, niin että kaikki ympärillä olevat ihmiset kuulivat.

Ottamatta kantaa ap:n tytön tilanteeseen, kyllä suurin osa ihmisistä on täysiä kusipäitä ja heillä ei vielä sen lisäksi ole minkään sortin tapoja. Niin se vain on.

samaan halveksuntaan, vaikka ei aina kaikkeen puutukaan, ei aina edes uskalla.

Akneen en osaa ottaa kantaa, mutta tuohon itsetuntoon ja ulkonäöstä haukkumiseen kylläkin. Itse olin juuri tyttösi ikäinen, kun minuun iski masennus (jota ei ikinä hoidettu enkä siitä kenellekään kertonut). Tunsin itseni niin rumaksi ja vastenmieliseksi olennoksi ettei toista päällä maan. Syy tähän oli mm. se että sain ja olin jo jonkin aikaa saanut suoraan kuulla olevani ruma ja yleensä vielä niiltä pojilta, joihin itse olin ihastunut. Tytöt harvemmin haukkuivat. Ryvin sellaisessa itsesäälissä, että aloin eristäytymään ja lopulta viiltelin itseäni 17 vuotiaana. Yritin puhua asiasta äidilleni ja ystävilleni, mutta vastaus oli aina "älä välitä" tai "minä en jaksaisi tuollaisella asialla vaivata päätäni". Hieman enemmän olisin kaivannut tukea tai edes sitä, että joku olisi sanonut, etten ole niin ruma kuin tunsin.



Nyt 30+ käyn tätä asiaa vieläkin läpi, koska minulle syntyi tyttö enkä haluaisi hälle samaa kuin itselleni. Luin vanhat päiväkirjamerkinnät ja huomaan nyt,vanhempana ja viisaampana, että on myös ollut poikia, jotka olivat minuun ihastuneita,en vain tajunnut sitä silloin, niin syvällä olin itsesäälissä. Olen myös kelannut äitisuhdettani ja huomannut, että äitini (kuten isänikin) kuuluu siihen "ei lasta kehuilla kasvateta"-ikäluokkaan. En syytä sinua, mutta pyydän, jos et sitä jo ole tehnyt,että nyt viimeistään kehut tyttöäsi kaikesta mahdollisesta, myös kauniiksi. Ei liiallisuuksiin asti, mutta järkevässä mittasuhteessa kuitenkin.



Minä en ikinä tuntenut,että olisin äitini mielestä ollut EDES söpö. Nyt aikuisena olen kuullut, kun vanhempani sanoivat minua KOMEAKSI... hmm,joo miehenä voisin olla ihan hyvän näköinen, mutta mielestäni nainen ei ole komea! Ulkonäkö on edelleen minulle HYVIN arka asia. Itseluottamukseni on parempi kuin teininä, mutta vieläkin olen sosiaalisesti kömpelö (ennen teini-ikää en sitä ollut). En uskalla luottaa ja päästää ihmisiä liian lähelle... eiväthän he voisi olla oikeasti kiinnostuneita tämän näköisestä ihmisestä, eihän... tai mitä annettavaa tämän näköisellä ihmisellä voisi olla...



Halusin vain kertoa tarinani ja että ymmärtäisit, miten syvät henkiset arvet tytöllesi VOI jäädä ulkonäköön liittyvistä kommenteista.

Ei kaikkeen tartte puuttua. Kyllä teini jo osaa puolensa pitää jos haluaa.

Yleensä ne turvat juuri menee tukkoon kun avaa itse suunsa eikä jää vaan hiljasena istumaan ja odottamaan että joku tulee ja puolustaa.

"että vain muiden syylistäminen on nytkään hedelmällistä... tietty, ne on ne muut, et sinä. Harva kait sitä omaa lastaan mollaa jne, mutta exien puolisot tietty aina.

" koskaan kuullut vertaustuen voimasta? Oletko koskaan osannut ajatella, että vanhemmuus voi kertakaikkiaan vaatia välillä enemmän kuin mitä itsellä on pelkästään antaa? MIKSI ap ei saisi purkaa tänne pahaa mieltään? Miksi hän ei saisi hakea tukea itselleen ja lapselleen? Miksi hän ei saisi puhua rehellisesti, jos muut sukulaiset mollaavat? Kuvitteletko tosiaan, ettei ap ole äitinä yrittänyt kaikkea voimiensa ja varojensa mukaan? Luuletko tosiaan, että äidillä on helppoa katsella tuollaista vierestä?! Koitapa välillä olla empaattinen ihminen. T: Se joka kirjoitteli pitkän sepustuksen omasta kiusaamisestaan ja omista ajtuksistaan äsken :)

saa, mutta erittäin harvoin se tällä palstalle ketään auttaa, oikeasti. Tukea saa hakea itselleen, mutta ei minusta samassa hetkessä tarvitse mollata kaikkia muita. Rehellisyydestä en tiedä, kun vain yhden osapuolen kertomana täällä tämä asia. Toivon, että on tehnyt kaikkensa, ja tekee jatkossakin. Kaikkea muuta kuin helppoa, siinä tulee käytyä omatkin surut teini-iästä, ja se vielä pahentaa ap:n tuskaa.

Mun empaattisuus valitettavasti kuoli lähes kokonaan muutama vuosi sitten, sen syystä ei taas ole kenellekään teille mitään syytä kertoa.

t. myös koulukiusattu ja ex erittäin empaattinen

oikein hyvin voi kuvitella kuinka kehittymättömät nuoret miehet voivat vittuilla jollekulle ulkonäöstä, kun av:lla aikuiset(?) naiset voivat vittuilla, jollekulle siitä, että tämä huolehtii lapsensa puolesta.

"että vain muiden syylistäminen on nytkään hedelmällistä... tietty, ne on ne muut, et sinä. Harva kait sitä omaa lastaan mollaa jne, mutta exien puolisot tietty aina.

" koskaan kuullut vertaustuen voimasta? Oletko koskaan osannut ajatella, että vanhemmuus voi kertakaikkiaan vaatia välillä enemmän kuin mitä itsellä on pelkästään antaa? MIKSI ap ei saisi purkaa tänne pahaa mieltään? Miksi hän ei saisi hakea tukea itselleen ja lapselleen? Miksi hän ei saisi puhua rehellisesti, jos muut sukulaiset mollaavat? Kuvitteletko tosiaan, ettei ap ole äitinä yrittänyt kaikkea voimiensa ja varojensa mukaan? Luuletko tosiaan, että äidillä on helppoa katsella tuollaista vierestä?! Koitapa välillä olla empaattinen ihminen. T: Se joka kirjoitteli pitkän sepustuksen omasta kiusaamisestaan ja omista ajtuksistaan äsken :)

saa, mutta erittäin harvoin se tällä palstalle ketään auttaa, oikeasti. Tukea saa hakea itselleen, mutta ei minusta samassa hetkessä tarvitse mollata kaikkia muita. Rehellisyydestä en tiedä, kun vain yhden osapuolen kertomana täällä tämä asia. Toivon, että on tehnyt kaikkensa, ja tekee jatkossakin. Kaikkea muuta kuin helppoa, siinä tulee käytyä omatkin surut teini-iästä, ja se vielä pahentaa ap:n tuskaa.

Mun empaattisuus valitettavasti kuoli lähes kokonaan muutama vuosi sitten, sen syystä ei taas ole kenellekään teille mitään syytä kertoa.

t. myös koulukiusattu ja ex erittäin empaattinen

tosiaan tiedät, ettei sinussa ole enää empaattisuuden rippeitä jäljellä, niin MIKSI ihmeessä puutut tällaisiin asioihin, joiden tiedät olevan kipeitä? Miksi et voi vain olla hiljaa? Jos kerran olet itsekin kiusattu, niin kuinka ihmeessä voit roikkua täällä pahentamassa jonkun toisen tuskaa?! Sitäkö sinä olisit aikoinaan tarvinnut? Olisiko sillä olosi parantunut? Mitä ajat näillä ajatuksillasi takaa? Tulet puolustelemaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat tahallaan tehneet nuorelle tytölle pahan mielen. Aivan sama millaisia ihmisiä ne pojat ovat oikeasti, he eivät ansaiste puolustelua jos kohtelevat ihmisiä niin!

T: Se sama vieläkin :)

mutta kun niitä kuitenkin, roppakaupalla vieläpä, niin en vain enää jaksa pelkästään hyssytellä.



Elämässä on paljon pahempiakin asioita, kuin yhdessä jonossa tuupiskelu ja kuittailu.

Kamalia vastauksia olet saanut, mutta niin täällä kai aina....



En tiedä missä päin Suomea asustat, mutta jos vaan voitte niin vaihtakaa ihotautilääkäriä. Mä olen saanut aina tietyltä lääkäriltä Helsingissä apuja erilaisiin iho-ongelmiini, mutta kun muutimme maalle muutama vuosi sitten niin täkäläinen ihotautilääkäri yritti parin vuoden ajan ratkoa ongelmiani -turhaan. Oli muuten pakko matkustaa aina tälle hyvälle ihotautilääkärille Helsinkiin. Oli muuten kiva tunne kun sai taas apua -ja ihan ekalla käynnillä:)

osaa olla perkeleellisiä petoja toisilleen!



t. änkyttäjän äiti

mutta kun niitä kuitenkin, roppakaupalla vieläpä, niin en vain enää jaksa pelkästään hyssytellä.

Elämässä on paljon pahempiakin asioita, kuin yhdessä jonossa tuupiskelu ja kuittailu.

tytön ja hänen äitinsä elämässä ei välttämättä juuri silloin/nyt tunnu mikään muu pahemmalta. Yritä hyvä ihminen käsittää se! Sekö on sinusta asian hyssyttelyä, jos ei ala painostaa kiusatun tytön äitiä ja mollaamaan hänen tapaansa olla äiti? Jos ei ala huudella, että kyllä nyt tosiaan tytön itsetunto on kaiken syynä? Eikö se nimenomaan ole sitä hyssyttelyä, kun ei puhuta asioista ja kiusaajien annetaan vain jatkaa? Jos kukaan ei puutu tai halua auttaa toista pahan mielen hetkellä?

T: Sama, joka ei millään nyt ymmärrä :D

ettet ymmärrä :) et varmasti ole ainoa. En kyllä ole tytön itsetunnosta veistänyt mitään, hyvää enkä huonoa.



t. kohdat 2, 14 ja 23 loput selkeitä :)

Varmasti saatte apua sieltä. Ja joku ehdotti kauneushoitolaa, niin ei missään nimessä ensin sinne vaan lekurille! Paha akne on ihon tulehdussairaus ja sen hoito kuuluu lääkäriin, ei kosmetologille.

Vasta kun iho on saatu rauhoitettua/parannettua, sen jälkeen kosmetologille, mikäli tytär haluaa.

Ja olen pahoillani tyttäresi puolesta, jotkut vaan on pöljiä.

T. itsekin finninaama teini aikoinaan

Kyllä se aikanaa menee ohi, ainakin pahin ujous. Valitettavasti ne finnitkin kuuluvat siihen ikään. Itse ainakin finninaamaisena putsasin illalla ja aamulla ihon hyvin ja huolehdin kosteutuksesta. Ihmisten ilmoille ja kouluun vedin sitten hirveet pakkelit. Kosmetiikkaliikkeistä saa TODELLA peittäviä ja paksuja meikkivoiteita! Ja ajan mittaa ei auttanut muu kuin kasvaa aikuiseksi ja ujouskin karisi. Ja ne finnit:D

anteeksi, jos olen sekoittanut viestejä! Jos olen väittänyt sinun sanoneen jotain, mitä et ole sanonut. Aihe nostattaa karvani pystyyn enkä pysy enää kärryillä et kuka on sanonut mitäkin. Mutta siis, pahoittelen jos olen ollut väärässä kohdallasi. Poimi sieltä ne kohdat, jotka koskettavat sinua ;)



T: Valkenee jo ehkä vähän... :D

olet tosi tyhmä. kyllä ihmisellä on usein teini-iässä huono itsetunto, vaikka kotona kuinka rakastettaisiin ja tuettaisiin. se nyt vaan kuuluu teini-ikään ja menee ohi pariakymppiä lähestyttäessä. Ei kaikki aina ole vanhempien syytä !!

ja mua taas kiusattiin siitä. Sanottiin vauvanpersenaamaksi ja laudaksi jne. Nuoret ovat tosi julmia toisilleen. Itselläni itsetunto mureni täysin ja vasta joskus 25 v. tajusin että olen ihan nätti. Sitä ennen kuvittelin, että olen maailman ällöttävin tyyppi ja kukaan ei todellakaan ihastu minuun, ainakaan aidosti.



Omat vanhempani syyllistivät minua kiusaamisesta. Äiti ihmetteli suureen ääneen, että miten en osaa itseäni puolustaa. Isäni sanoi, että ei ihme että mua kiusataan, olenhan "aika yksinkertainen". En todellakaan tiedä, miksi he omalta osaltaan olivat näin julmia. Masentuneita itse ehkä.

muiden huonosta käytöksestä. Eikö tollasessa huutelussa muuten pauku jo kunnianloukkauksen rajat? Töniminen on jo fyysistä kajoamista!

Se on ihan puppua. Olen meinaan itse nähnyt.



Erityisesti ujon oloisia, hoikkia tyttöjä tönitään. Kerrankin olin menettää malttini metrossa, kun kaksi ylipainoista nuorta mustaan nahkaan pukeututta tyyppiä runttasi nuoren hoikan tytön seinää vasten ohi kulkiessaan. Se ei ollut muuta kuin vittuilua. En tuntenut ketään heistä eivätkä hekään näyttäneet tuntevan toisiaan, mutta oli vaan niin kivaa läskimpänä sysätä semmoinen hennompi pois tieltään.



Olen samanlaista käytöstä nähnyt muuallakin, mm. raitiovaunupysäkin jonossa. Nuoria hentorakenteisia tyttöjä tönitään ihan oikeasti, ei se ole kenenkään mielikuvitusta.



Minua ei enää tönitä, olen jo 48-vuotias ja lievästi ylipainoinen. Nuoret sällit osaavat jo kiertää mut, joten saan olla rauhassa. Mutta nuorten tyttöjen puolesta todella harmittaa.

Auttakaa nyt hyvät ihmiset niitä lapsianne ongelmiensa kanssa! Ihotautilääkärille ja puheterapeutille mars sen sijaan että itkette ja surkuttelette palstalla! Millaisia vanhempia oikein olette????