lapsi kuulee ääniä päässään
7-vuotias poika valittaa, että kuulee ääniä päässään. Tätä on nyt jatkunut jokusen viikon. Huminaa, meteliä ja välillä puhetta kuulemma, myös muiden puhe kuuluu ikään kuin kovennettuna.
Onko kellään kokemusta tällaisesta, mistä voisi johtua?
Kommentit (85)
Kuten 38:kin oli luultavimmin lapsena. Ap, varaa aika neurologille.
Ei ole välttämättä psyykkistä oireilua ollenkaan eikä 38:n aikuisiän masennuksen tarvitse liittyä näihin lapsuuden oireisiin mitenkään.
"Lapsuusiän poissaoloepilepsia alkaa yleisimmin 5-7 -vuotiaana..."
http://www.epilepsia.fi/files/310/Poissaoloepilepsiat.pdf
Monesti juuri miehesten migreenissä särkyja/tai kipu jää okonaan pois, tulee pelkät auraoireet.Isäni on tällainen.Meidän suvussa kulkeva migreeeni toimii ikäänkuin "äänenvahvistin", kaikki hiljainenkin puhe tuntuu huutamiselta ja äänet ylipäänsä vastenmielisiltä. Kuulo herkistyy auraoireiden aikana myös siten, että kuulen asioita paremmin kuin normaalisti.
Pieni osa ihisistä myös vain jostain syystä kuulee ääniä päänsä sisällä. Olen tehnyt joskus vuonna 1 tai 2 keikkaa englanninopena (en todellakaan pätevä, mutta kelpuuttivat kun olen enkkua yliopistossa opiskellut) ja yhdessä paikassa oppilaanani minulla oli tällainen 17-vuotias tyttö. Ihan normaalin oloinen, älykäs ja mukava, kuuli vain joskus ääniä. Lääkityksellä äänet vaimenivat ja hän myös kertoi, että joskus äänet vaikenevat kun niitä käskee olemaan hiljaa.
Ääniä kuulevilla on myös oma yhdistyksensä, Suomen äänekkäät tms. Googlaa.
Lääkäriinhän tuo poikasi täytyy tietenkin viedä, oireet ovat sen verran erikoiset, että ne on selvitettävä.
itselläni oli lapsena aika paha tinnitus ja minäkin sanoin aina että kuulen ääniä. itselläni kanssa humisi ja toisten puheet kuului kovana.
nestettä välikorvassa, ääniä kesti 2 viikkoa flunssan jälkeen, nyt ei ole ollut. Saa nähdä palaavatko, tämä ollut mielenkiintoinen keskustelu.
voisiko liittyä myös SI:aan tai -piikkiin? Vaivaa tietynikäisiä poikia...
sen vuoksi ei ole yhtään hetkeä yksin, neurologinentausta, nyt mennään psykiatrille selvittämään tätä ilmiötä
oli vuosi sitten samanlaisia juttuja...kuuli ääniä päässään. Ja jos luki, kuuli luetun ääninä päässä... (8v)
pitääkö huolestua
jolloin hänellä oli jotain kummallisia oireita, joista olimme huolissaan (muttemme kyllä käyneet lääkärissä edes) esim. hän sanoi, että toisinaan hänelle tulee jotain kohtauksia, jolloin kaikki näkyy pienempänä ja näyttää olevan kaukana, ja "äänet kovenee ja menee sikinsokin päässä" (pojan omia sanoja, en muista ihan sanatarkkaan mutta noin kuvaili) Meinattiin jossain vaiheessa, että käytetään lääkärissä jos ei mene ohi nämä "kohtaukset", mutta sitten ne meni ohi. Tai ainakaan kohta pariin vuoteen poika ei ole puhunut näistä enää mitään. Sellaisen huomion tein, että kohtauksia taisi enimmäkseen tulla silloin, kun poika oli väsynyt.
T. se psykoottisesta masennuksesta kärsinyt (aikuisena diagnosoitu, mutta oireet jatkuneet alle kouluikäisestä asti)
Meni ohi ilman lääkäriä, mutta muistan ne vieläkin. Joskus teini-iässä tulivat. Luin myöhemmin paniikkihäiriöisen kuvausta ja oli juuri tällaisia oireet.
...ja sanoi että nainen huutaa hänen päänsä sisällä. Kertoi aina milloin alkaa huutamaan, ja sanomaan jotain. Tätä kesti reilun kuukauden,n.1-2krt.viikossa. Nyt hän ei ole muutamaan kuukauteen enään maininnut asiasta. Tyttäreni erittäin herkkä ja tunteikas, iloinen lapsi.Osaa kyllä myös suuttua ja pitää puoliaan.
eli Alice in wonderland syndrome. Googleta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Alice_in_Wonderland_syndrome
Nykytekniikalla voidaan tehdä melkein mitä vain. Olen kuullut ja lukenut poliisin facebookista (auton sähkölaitteita häiritty ym.), miten jotkin tahot olisivat tälläistä harrastanut. Väittäisivät olevansa (siis ne äänet) poliiseja, mutta tuskinpa poliisit ketään kiusaisivat. Pientä matalaa mutinaa joka kuulostaa kuin jatkuvalta naapurien puheelta ja elektroniikka laitteiden hallintaa/häirintää. Yhtä varmasti kuin kuuntelulaitteet nykyään ottavat äänen ties miten kaukaa, voi oletta että myös äänen tekemisen olevan yhtä heppoa.
Televisiossakin tuli ohjelma, jossa asiasta kerrottiin, miten sellaisella äänellä voidaan ihmistä ohjailla.
Hullultahan tämä kuulostaa, mutta on nykyään olemassa jo laitteita, jolla etänä voidaan esim. auto sammuttaa, estämällä elektroniikan toiminta.
Jos nyt on marsista asti tulee kuvaa ja siellä soi musiikki, niin eiköhän se täällä maan päälläkin ole ihan mahdollista.
Eihän ajtuksetkaan olen kuin sähköä, vai miten niitä voidaan sähköimpulseina tutkia eeg:llä.... ja olihan USA:ssa jo saatu unetkin videolle. Eli jonkin laista ajatustenlukua. Pelottaavaa.
Toki normaalia ns. luonnolisten äänten kuulemisen mahdollisuutta ei pidä sulkea pois.
enkä ryhdy nyt arvailemaan mitä voisi olla, mutta oireet ovat erikoiset.
vie suoraan yksityiselle neurologille tai psykiatrille
kesti ehkä viikon. Lääkärin mukaan tuollaiset neurologiset oireet ovat normaaleita kovan virustaudin jälkeen. Jos kestävät kauemmin niin sitten syytä tutkia.
Voisi olla temporaaliepilepsiaa. Kohtausten yleistyminen väsyneenä, humina, äänten sekaisuus, horisonttiin liittyvät jutut (silmien välittämä kuva vääristyy) viittaa neurologiseen puoleen.
Hoidettavissa lääkityksellä. Ei hätää, mutta viekää lapsi lääkärille.
*
Itselläni on on temporaaliepilepsia ja "äänet" saattavat kuulostaa esimerkiksi siltä, että jollain olisi kuulokkeet kovalla samassa huoneessa, vaikkei ole. Siis särinää, josta saattaa löytää äänteitä ja / tai melodian. Vaimenee ja kovenee. Varsinaista puhetta en kuule. Toisinaan horisontti "kallistuu", kun on väsynyt. Alkoi lapsena.
Mulla oli lapsena joidenkin kovien virustautien ja kuumeiden jälkeen useamman vuoden "hourailuja", joissa äänet yhtäkkiä kovenivat ja oli kaikin puolin sellainen tunne, että ympäristö ikäänkuin kaatuu tai vyöryy päälle.
Lopuui aikanaan, mutta teininä tuli kivuton migreeni, jossa oli näkökenttähäiriöitä. Sekin loppui aikanaan itsekseen pari-kolmikymppisenä.
Olen aina ollut jotenkin herkästi häiriintyvä ja tuntuu, että minulta puuttuu joku suodatin aisteista. Kuulen kaukaa naapurista esim ääniä, joita muut eivät kuule ja häly häiritsee keskittymistä. Ikäänkuin muilla olisi aivojen ja ympäristön välillä suodatinkerros, joka minulta kertakaikkiaan puuttuu.
Lisäisiköhän tähän edes... kolmenkympin jälkeen olen kokenut huomattavasti yliluonnollisia asioita ja on ollut mm. ruumiistairtautumisia, olen nähnyt henkiä jne... :) osa näistä on ollut sellaisia esineiden siirtymisiä, että myös paikalla olleet ovat ne nähneet, eli on ollut niille todistajiakin. Tosin tuntuu, ne ovat liittyneet minuun, kun he eivät ole yksinään sellaista kokeneet.
En ole psyykkisesti sairas tms ja olen pärjännyt elämässä hyvin. Vieraille en näistä kertoile tietenkään. En tiedä onko noilla neurologisilla oireilla tai sellaisella liikaherkkyydellä tms mitään yhteistä yliluonnollisten kokemusten kanssa. Miksei joku voisi kuitenkin kuullakin henkiä, osa näkee, osa aistii muuten vain, osa kuulee.
että lapsena "kaukonäöksi" kutsumani asia voisi ollakin neurologinen ja ehkä yhteydessä tähän muuhun herkkyyteen ja masentuvaisuuteen. Minullakin alkoi noin 6-7 -vuotiaana sellainen, että välillä näkökenttä muuttui, asiat näyttivät olevan paljon kauempana kuin ovat, ikään kuin itse olisin pienempi. Kuitenkin jos ojensin käteni, ylsin sinne kauas. Tähän "kaukonäköön" liittyi joskus sellaista, että tuntui kuin maailma heiluisi, yleensä makasin selälläni ja sitten alkoi vaan maailma keinua nopeasti edes takaisin. Meni yleensä ohi silmiä räpyttelemäll ja asentoa vaihtamalla. Oudosta kaukonäöstä kerroin äidille, joka kysyi omalta silmälääkäri-äidiltään asiaa, mutta kun siihen ei löytynyt mitään selitystä niin ajattelin että kai se on normaalia. Nykyään sitä on harvoin, mutta vieläkin silloin tällöin ennen nukahtamista. Lapsenakin esiintyi lähinnä iltaisin sängyssä maatessa, luulen että liittyy väsymykseen.
Minulla on ollut myös kovan kuumeen aikana kuumehoureita, en tiedä oisko näilläkin sitten joku mahdollinen tilastollinen yhteys.
Nykyään sairastan toistuvaa masennusta. Ääniä en kuule, mutta varsinkin vaikeiden masennusjaksojen aikana omat ajatukset ikäänkuin puhuvat pääni sisällä, eikä niitä saa pois päältä.
Minäkin luonteeltani kiltti, empaattinen ja iloinen lapsi - välitin muista enemmän kuin itsestäni. Masennus diagnosoitiin vasta aikuisiän kynnyksellä.
Voimia ap:lle! Käynti erikoislääkärillä voisi olla paikoillaan. Parhaimassa tapauksessa pääsette huolesta, ja lapsi kokee, että hänen kokemuksensa ja tunteensa otetaan vakavasti. Voin kuvitella, kuinka kurjaa on kuulla pelottavia ääniä, jos niistä ei uskalla kertoa tai kertoessaan kohtaa vähättelyä aikuisten taholta. Toivottavasti vaiva menee ohi tai siihen löytyy jokin syy.