lapsi kuulee ääniä päässään

mahdollisimman pian

Ei teillä ole taipumusta pojalla vaikun kerääntyä korviin? Jospa korvakäytävä on täynnä vaikkua ja nyt ei poika enää kuule samalla tavalla kuin ennen. Toki yleensä vaikun kasautuminen vaimentaa ääniä, mutta voisiko muiden kovempi puhe johtua siitä, että muuten poika ei kuule... Esimerkiksi "humina" voisi hyvin kuvailla omaa tunnettani silloin kun korvaan jäänyt vaikku estää normaalin kuulemisen.

Ei välttämättä näy mitenkään päälle. Itse olin iloinen lapsi, joka oli sisältä ihan rikki. Kuulin ääniä ja luulin esim. autojen olevan eläviä. Kukaan aikuinen ei osannut epäillä mitään, koska tajusin että aikuiset huolestuisivat jos kertoisin, enkä halunnut aiheuttaa murheita.



Kipin kapin lääkäriin tuollaisten oireiden kanssa!! Ehdottomasti tutkittava tuo!!

Aivokasvain..? (Toivottavasti ei)

ei kai sentään :( voiko siinä olla tuollaisia oireita, ei ole muuten yhtään kipeän oloinen. Painajaisia kyllä nähnyt.

jolloin hänellä oli jotain kummallisia oireita, joista olimme huolissaan (muttemme kyllä käyneet lääkärissä edes)



esim. hän sanoi, että toisinaan hänelle tulee jotain kohtauksia, jolloin kaikki näkyy pienempänä ja näyttää olevan kaukana, ja "äänet kovenee ja menee sikinsokin päässä" (pojan omia sanoja, en muista ihan sanatarkkaan mutta noin kuvaili)



Meinattiin jossain vaiheessa, että käytetään lääkärissä jos ei mene ohi nämä "kohtaukset", mutta sitten ne meni ohi. Tai ainakaan kohta pariin vuoteen poika ei ole puhunut näistä enää mitään.



Sellaisen huomion tein, että kohtauksia taisi enimmäkseen tulla silloin, kun poika oli väsynyt.

Millaisia ääniä kuulit? MItä äänet sanoivat, millainen olo sinulla oli muuten, mitä tunsit?

Psykoottinen masennus. Ei välttämättä näy mitenkään päälle. Itse olin iloinen lapsi, joka oli sisältä ihan rikki. Kuulin ääniä ja luulin esim. autojen olevan eläviä. Kukaan aikuinen ei osannut epäillä mitään, koska tajusin että aikuiset huolestuisivat jos kertoisin, enkä halunnut aiheuttaa murheita.

Kipin kapin lääkäriin tuollaisten oireiden kanssa!! Ehdottomasti tutkittava tuo!!

jolloin hänellä oli jotain kummallisia oireita, joista olimme huolissaan (muttemme kyllä käyneet lääkärissä edes)

esim. hän sanoi, että toisinaan hänelle tulee jotain kohtauksia, jolloin kaikki näkyy pienempänä ja näyttää olevan kaukana, ja "äänet kovenee ja menee sikinsokin päässä" (pojan omia sanoja, en muista ihan sanatarkkaan mutta noin kuvaili)

Meinattiin jossain vaiheessa, että käytetään lääkärissä jos ei mene ohi nämä "kohtaukset", mutta sitten ne meni ohi. Tai ainakaan kohta pariin vuoteen poika ei ole puhunut näistä enää mitään.

Sellaisen huomion tein, että kohtauksia taisi enimmäkseen tulla silloin, kun poika oli väsynyt.

T. se psykoottisesta masennuksesta kärsinyt (aikuisena diagnosoitu, mutta oireet jatkuneet alle kouluikäisestä asti)

Itse asiassa meidän pojalla oli vuosi sitten näitä ääniä myös ja juuri tuollaisia oireita, että kaikki näytti jotenkin pieneltä, kuin jonkun oudon linssin läpi katsottuna.

Tämä kaikki tapahtui sen jälkeen kun oli sairastanut sikaflunssan ja saanut tamiflu-kuurin. Oliko teillä sikaflunssa/rokoteaikana näitä?

jolloin hänellä oli jotain kummallisia oireita, joista olimme huolissaan (muttemme kyllä käyneet lääkärissä edes)

esim. hän sanoi, että toisinaan hänelle tulee jotain kohtauksia, jolloin kaikki näkyy pienempänä ja näyttää olevan kaukana, ja "äänet kovenee ja menee sikinsokin päässä" (pojan omia sanoja, en muista ihan sanatarkkaan mutta noin kuvaili)

Meinattiin jossain vaiheessa, että käytetään lääkärissä jos ei mene ohi nämä "kohtaukset", mutta sitten ne meni ohi. Tai ainakaan kohta pariin vuoteen poika ei ole puhunut näistä enää mitään.

Sellaisen huomion tein, että kohtauksia taisi enimmäkseen tulla silloin, kun poika oli väsynyt.

Että välillä tuntui että seinät etääntyy niin että olen keskellä tyhjyyttä, ja sitten yhtäkkiä syöksyvät päälle niin että kutistun pikkiriikkiseksi, sitten taas etääntyvät. Ja tuo äänien koventuminen ja sekaantuminen. Kysy lapseltasi suoraan, onko tuota vielä!!

Kertoisitko, miltä sinusta tuntui, siis tunteiden tasolla. Minkä ikäisenä aloit näitä tuntea. MIten olet myöhemmin selvinnyt ja mitä apua saanut? Oliko nuo äänet ja pienenä näkemiset ainoa oire?

Tuo kuulostaa ihan siltä mitä mulla oli lapsena ja nuorena!!!

jolloin hänellä oli jotain kummallisia oireita, joista olimme huolissaan (muttemme kyllä käyneet lääkärissä edes)

esim. hän sanoi, että toisinaan hänelle tulee jotain kohtauksia, jolloin kaikki näkyy pienempänä ja näyttää olevan kaukana, ja "äänet kovenee ja menee sikinsokin päässä" (pojan omia sanoja, en muista ihan sanatarkkaan mutta noin kuvaili)

Meinattiin jossain vaiheessa, että käytetään lääkärissä jos ei mene ohi nämä "kohtaukset", mutta sitten ne meni ohi. Tai ainakaan kohta pariin vuoteen poika ei ole puhunut näistä enää mitään.

Sellaisen huomion tein, että kohtauksia taisi enimmäkseen tulla silloin, kun poika oli väsynyt.

T. se psykoottisesta masennuksesta kärsinyt (aikuisena diagnosoitu, mutta oireet jatkuneet alle kouluikäisestä asti)

Itse asiassa meidän pojalla oli vuosi sitten näitä ääniä myös ja juuri tuollaisia oireita, että kaikki näytti jotenkin pieneltä, kuin jonkun oudon linssin läpi katsottuna.

Tämä kaikki tapahtui sen jälkeen kun oli sairastanut sikaflunssan ja saanut tamiflu-kuurin. Oliko teillä sikaflunssa/rokoteaikana näitä?

jolloin hänellä oli jotain kummallisia oireita, joista olimme huolissaan (muttemme kyllä käyneet lääkärissä edes)

esim. hän sanoi, että toisinaan hänelle tulee jotain kohtauksia, jolloin kaikki näkyy pienempänä ja näyttää olevan kaukana, ja "äänet kovenee ja menee sikinsokin päässä" (pojan omia sanoja, en muista ihan sanatarkkaan mutta noin kuvaili)

Meinattiin jossain vaiheessa, että käytetään lääkärissä jos ei mene ohi nämä "kohtaukset", mutta sitten ne meni ohi. Tai ainakaan kohta pariin vuoteen poika ei ole puhunut näistä enää mitään.

Sellaisen huomion tein, että kohtauksia taisi enimmäkseen tulla silloin, kun poika oli väsynyt.

kausi että kertoi jonkun aina huutavan pään sisällä ja pyytävän kakkua. Oli kuulemma todella kovaääninen ja ilkee. Oli usein silloin kun tyttö oli kipee tai väsynyt. Kesti muistaakseni vuodenkin tuo aika. Ei halunnut että mennään lääkärille jutteleen... Oli todella vaikeeta, koetti sulkee korviaan ja vaikersikin ajoittain. Ei ollu mukavaa seurata reppanaa. Sitte se vaan jäi pois. Ei tuo ole mitenkään ollu masentunut tai muuta. Oikeen ilonen tyttö.

Lapsi sanoo että välillä ihan kuin joku puhuisi jotain vieraita kieliä päässä... suhinan yms. lisäksi.



Suhina ja humina voisi olla vaikun ansiota, mutta ne vieraat kielet...???

Millaisia ääniä kuulit? MItä äänet sanoivat, millainen olo sinulla oli muuten, mitä tunsit?

Psykoottinen masennus. Ei välttämättä näy mitenkään päälle. Itse olin iloinen lapsi, joka oli sisältä ihan rikki. Kuulin ääniä ja luulin esim. autojen olevan eläviä. Kukaan aikuinen ei osannut epäillä mitään, koska tajusin että aikuiset huolestuisivat jos kertoisin, enkä halunnut aiheuttaa murheita.

Kipin kapin lääkäriin tuollaisten oireiden kanssa!! Ehdottomasti tutkittava tuo!!

Äänet olivat miehen ja naisen ääni, jotka keskustelivat. En saanut selvää sanoista, mutta äänensävyt olivat ilkeitä ja tiesin että he puhuvat minusta. Välillä äänet voimistuivat sietämättömän koviksi, niin että korviin sattui, välillä taas olivat aivan kuiskutusta. Näin tapahtui useimmiten kun olin yksin, ja äänet "muodostuivat" jostakin yksitoikkoisesta taustaäänestä, kuten jääkaapin hurina, kiukaan humina tai auton tyhjäkäynti ulkona. Muistan kuinka painoin tyynyn korvilleni ja revin hiuksiani että äänet loppuisivat, mutta niin ei käynyt. Muistan huutaneeni ääneen. Isompana keksin, että äänet loppuvat jos soitan kaverille. Mutta aina ne alkoivat uudestaan, kun tuli sopiva hetki.

Autojen eläväksi kuvittelu liittyi erääseen lapsuusaikaiseen traumaan. Kuvittelin, että traktorit, työkoneet, kuorma- ja rekka-autot sekä isot pakettiautot ovat eläviä ja riistäytyvät kuljettajiensa hallinnasta ajaakseen minut kuoliaaksi. Tai jopa pysäköity auto, jossa ei ollut ihmisiä lähimaillakaan, vaanii minua. Autojen keulat näyttivät muuttuvan kasvoiksi; lampuista tuli silmät, se ilmaritilä tai miksi sitä nyt sanotaankaan, oli suu. Näytti, että autot irvistävät häijysti.

mulla oli lapsuusian (hyvanlaatuinen) grand mal epilepsia, en tieda liittyiko siihen. En kylla ollut psykoottisesti (tai muutenkaan) masentunut, ja aanien kuuluminen loppui ajan kanssa. Neurologille olisi varmaan hyva menna.

Nyt pelkkiä ääniä päässä (kysyin äsken)

ap

Että välillä tuntui että seinät etääntyy niin että olen keskellä tyhjyyttä, ja sitten yhtäkkiä syöksyvät päälle niin että kutistun pikkiriikkiseksi, sitten taas etääntyvät. Ja tuo äänien koventuminen ja sekaantuminen. Kysy lapseltasi suoraan, onko tuota vielä!!

Voisiko olla joku ikäkauteen liittyvä juttu väsymyksen ja flunssien yhteydessä..?

kausi että kertoi jonkun aina huutavan pään sisällä ja pyytävän kakkua. Oli kuulemma todella kovaääninen ja ilkee. Oli usein silloin kun tyttö oli kipee tai väsynyt. Kesti muistaakseni vuodenkin tuo aika. Ei halunnut että mennään lääkärille jutteleen... Oli todella vaikeeta, koetti sulkee korviaan ja vaikersikin ajoittain. Ei ollu mukavaa seurata reppanaa. Sitte se vaan jäi pois. Ei tuo ole mitenkään ollu masentunut tai muuta. Oikeen ilonen tyttö.

Ystävällistä, että jaat kokemuksesi. Lapseni on hyvin herkkä ja suvussa on masennusta, joten tämä toki on yksi mahdollisuus. MIten pärjäilet nykyään?

Millaisia ääniä kuulit? MItä äänet sanoivat, millainen olo sinulla oli muuten, mitä tunsit?

Psykoottinen masennus. Ei välttämättä näy mitenkään päälle. Itse olin iloinen lapsi, joka oli sisältä ihan rikki. Kuulin ääniä ja luulin esim. autojen olevan eläviä. Kukaan aikuinen ei osannut epäillä mitään, koska tajusin että aikuiset huolestuisivat jos kertoisin, enkä halunnut aiheuttaa murheita.

Kipin kapin lääkäriin tuollaisten oireiden kanssa!! Ehdottomasti tutkittava tuo!!

Äänet olivat miehen ja naisen ääni, jotka keskustelivat. En saanut selvää sanoista, mutta äänensävyt olivat ilkeitä ja tiesin että he puhuvat minusta. Välillä äänet voimistuivat sietämättömän koviksi, niin että korviin sattui, välillä taas olivat aivan kuiskutusta. Näin tapahtui useimmiten kun olin yksin, ja äänet "muodostuivat" jostakin yksitoikkoisesta taustaäänestä, kuten jääkaapin hurina, kiukaan humina tai auton tyhjäkäynti ulkona. Muistan kuinka painoin tyynyn korvilleni ja revin hiuksiani että äänet loppuisivat, mutta niin ei käynyt. Muistan huutaneeni ääneen. Isompana keksin, että äänet loppuvat jos soitan kaverille. Mutta aina ne alkoivat uudestaan, kun tuli sopiva hetki.

Autojen eläväksi kuvittelu liittyi erääseen lapsuusaikaiseen traumaan. Kuvittelin, että traktorit, työkoneet, kuorma- ja rekka-autot sekä isot pakettiautot ovat eläviä ja riistäytyvät kuljettajiensa hallinnasta ajaakseen minut kuoliaaksi. Tai jopa pysäköity auto, jossa ei ollut ihmisiä lähimaillakaan, vaanii minua. Autojen keulat näyttivät muuttuvan kasvoiksi; lampuista tuli silmät, se ilmaritilä tai miksi sitä nyt sanotaankaan, oli suu. Näytti, että autot irvistävät häijysti.

noita "etäisyysharhoja" joiksi niitä itse kutsun, eli juuri sitä seinien etääntymistä ja oman itsen kutistumista ja oman ruumiin tuntemisen vääristymistä (pää kasvaa, käsi pienenee, nenä vääntyy jne.). Niitä tulee edelleen kun olen kuumeessa tai yliväsynyt.



Ja myös oli korvissa huminaa ja soimista vaikkei ääniä ollutkaan. Kovia päänsärkyjä oli myös. Aivofilmi otettiin ja sieltä löytyi epilepsialle tyypillisiä sähköpurkauksia, mutta yhtäkään varsinaista epilepsiakohtausta en ole koskaan saanut. Migreeni kyllä alkoi kuusivuotiaana, vähän aivofilmin ottamisen jälkeen.



Suosittelen lapsen viemistä lääkäriin, niin sieltä varmasti osaavat auttaa eteenpäin. Liikaa ei kuitenkaan kannata vielä huolehtia :) Lapsilla kun voi olla kaikenlaista ohimenevää vaivaa. Tsemppiä!!

äänet päässä voivat todellakin liittyä mm. epilepsiaan. Neurologi voisi olla paikallaan.