Lue keskustelun säännöt.
lapsi kuulee ääniä päässään
27.02.2011 |
7-vuotias poika valittaa, että kuulee ääniä päässään. Tätä on nyt jatkunut jokusen viikon. Huminaa, meteliä ja välillä puhetta kuulemma, myös muiden puhe kuuluu ikään kuin kovennettuna.
Onko kellään kokemusta tällaisesta, mistä voisi johtua?
Kommentit (85)
Tilaanpa lääkärin huomenna. Nämä ovat vain asioita, joista on tosi hankala puhua jollekin terveyskeskuksen lääkärille, pitävät varmaan "hulluna" - pelkään.
ap
noita "etäisyysharhoja" joiksi niitä itse kutsun, eli juuri sitä seinien etääntymistä ja oman itsen kutistumista ja oman ruumiin tuntemisen vääristymistä (pää kasvaa, käsi pienenee, nenä vääntyy jne.). Niitä tulee edelleen kun olen kuumeessa tai yliväsynyt.
Ja myös oli korvissa huminaa ja soimista vaikkei ääniä ollutkaan. Kovia päänsärkyjä oli myös. Aivofilmi otettiin ja sieltä löytyi epilepsialle tyypillisiä sähköpurkauksia, mutta yhtäkään varsinaista epilepsiakohtausta en ole koskaan saanut. Migreeni kyllä alkoi kuusivuotiaana, vähän aivofilmin ottamisen jälkeen.
Suosittelen lapsen viemistä lääkäriin, niin sieltä varmasti osaavat auttaa eteenpäin. Liikaa ei kuitenkaan kannata vielä huolehtia :) Lapsilla kun voi olla kaikenlaista ohimenevää vaivaa. Tsemppiä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olenko minä huutanut liikaa :D, onko koulussa joku ongelma, joku huutanut tai jms, mutta ei kuulemma mitään sellaista ollut menossa... kaikki oli ok.
Voisiko olla joku ikäkauteen liittyvä juttu väsymyksen ja flunssien yhteydessä..?
kausi että kertoi jonkun aina huutavan pään sisällä ja pyytävän kakkua. Oli kuulemma todella kovaääninen ja ilkee. Oli usein silloin kun tyttö oli kipee tai väsynyt. Kesti muistaakseni vuodenkin tuo aika. Ei halunnut että mennään lääkärille jutteleen... Oli todella vaikeeta, koetti sulkee korviaan ja vaikersikin ajoittain. Ei ollu mukavaa seurata reppanaa. Sitte se vaan jäi pois. Ei tuo ole mitenkään ollu masentunut tai muuta. Oikeen ilonen tyttö.
kausi että kertoi jonkun aina huutavan pään sisällä ja pyytävän kakkua. Oli kuulemma todella kovaääninen ja ilkee. Oli usein silloin kun tyttö oli kipee tai väsynyt. Kesti muistaakseni vuodenkin tuo aika. Ei halunnut että mennään lääkärille jutteleen... Oli todella vaikeeta, koetti sulkee korviaan ja vaikersikin ajoittain. Ei ollu mukavaa seurata reppanaa. Sitte se vaan jäi pois. Ei tuo ole mitenkään ollu masentunut tai muuta. Oikeen ilonen tyttö.
...kaikki muistavat minut nauravaisena, laulavaisena, rohkeana ja reippaana. Vaan kun olin yksin, itkin ja rukoilin kuolemaa. Kahdesti yritin itsemurhaa, toisella kertaa naru katkesi, toisella kertaa isosisko tuli kotiin juuri kun olin vetämässä ranteita auki, jolloin laitoin veitsen kiireesti pois. Vahingoitin itseäni mm. repimällä tukkaani, naarmuttamalla ihoani esim. harpilla ja muilla terävillä esineillä.
Kun aikuisena olen kertonut näistä asioista, kaikki läheiseni ovat olleet järkyttyneitä ja sanoneet, että eihän se ole mitenkään mahdollista. Mutta se on. Se on aivan totta. Kuten sanoin, en halunnut aiheuttaa kenellekään huolta ja murhetta ja niinpä kyhäsin naamion, jonka läpi ei kukaan nähnyt. Yhä vieläkin jopa ammattiauttajien on vaikea nähdä sen naamion läpi, vaikka yritän sitä riisua. Psykiatrit ym. ovat sanoneet, että on suorastaan pelottavaa, kun puhun hymy naamalla todella rankoista asioista, kuten kuolemantoiveista ym.
Joten se, ettei ulkoisia merkkejä masennuksesta ole, ei tarkoita sitä etteikö VOISI olla masentunut. Minulle sanottiin, että minun onneni - ja samalla epäonneni - oli älykkyys ja lahjakkuus, jonka avulla pystyin piilottamaan oireeni.
Joku kysyi, miten olen selvinnyt aikuisena. Masennnus huomattiin esikoista odottaessani. Kävin aluksi pari vuotta mtt:ssä säännöllisesti, sitten masennus paheni niin että olin 3kk sairaalassa, joista 2kk suljetulla. Minulla on jatkuvana lääkityksenä antipsykootit ja SSRI-lääkkeet, tarvittaessa rauhoittavaa, mutta sitä en tarvitse välttämättä edes kerran vuodessa. Muutaman kerran olen tuon pitkän sairaalajakson jälkeen ollut lyhyitä jaksoja sairaalassa. Nyt on haussa psykoterapia.
t. se psykoottisesta masennuksesta kärsinyt
Voimia sinulle masennuksesta kärsivä. Lapseni on samanluonteinen ja oloinen kuin sinä, aina haluaa muille hyvää, eikä pahoittaa muiden mieltä, mutta herkkis. Toivon sinulle parempaa jatkoa!!
ap
Korvatulehduskin voi aiheuttaa "kaikuja", eli muiden puhe jää kaikumaan, mutta puuroutuu, eli muuttuu "vieraaksi kieleksi"
lapsuudestani tämän tyyppisiä näköhäiriöitä; kohteet pieneni yhtä-äkkiä, joskus kohteet liikkuivat nopeasti lähemmäs, kauemmas, lähemmäs, kauemmas (yleensä maisemia). Kuulin myös puhetta silloin kun ketään ei ollut lähelläkään. Se oli sellaista iloista puheensorinaa, naisen ääni selvästikin. Muistan myös kuvitelleeni autot eläviksi, ja hieman pelänneenkin autoamme yksin ollessani. Pelkäsin sen heräävän eloon ja ajavan ylitseni. Kuitenkin tiesin, ettei se ollut mahdollista. Tätä autojen pelkäämistä tapahtui ehkä 5-vuotiaana, näköharhat jatkuivat ehkä 8-vuotiaaksi asti. Puhetta kuului silloin tällöin teini-ikään asti aina silloin kun minua huimasi (nopeasti ylös noustessa ja samaan aikaan venytellessä). Olin ihan unohtanut koko asian!
Puhuin asiasta lapsena vanhemmilleni, mutta taisivat pistää mielikuvituksen piikkiin, enkä näin ollen missään tutkimuksissa käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korvatulehduskin voi aiheuttaa "kaikuja", eli muiden puhe jää kaikumaan, mutta puuroutuu, eli muuttuu "vieraaksi kieleksi"
kouluissa ja mm. julkisuudessa hiihtäjilläkinm sitä ollut kovasti tänä talvena. Ettei vaan olisi sen jälkitauti. Mykoplasmahan on hyvin vaarallinen hoitamattomana, ja voi johtaa jopa kuolemaan. Neurologisia ongelmia mykoplasman jälkeen on esiintynyt paljon.
Kannattaa kuvatunkaltaiten oireiden jatkuessa pyytää erikseen lääkäriä ottamaan mykoplasmakokeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmiten syynä vaikkutulppa korvassa tai korvatulehdus. Eli kannattaa kyllä aloittaa yleislääkäristä lääkärikierros. Harvinaisena oireena voi olla jotain neurologista mutta jos menet ensin sinne, voi jäädä helposti hoidettava korvajuttu huomaamatta ja tule eihan turha tutkimuskierre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttärellä on näkö- ja kuuloharhoja, hänet tutkittu ja todettu mykoplasma (yskä jatkui pari kk, kävimme useamman kerran lääkärissä tämän aikana). Esineet ja asiat suurenevat ja pienenevät, ja kuuluu ääniä. Nyt äänet hieman vähentyneet. Mutta on edelleen. Nuo "harhat" ovat aivoperäisiä ja johtuvat siis mykoplasmasta. Kannattaa ehdottomasti mennä lääkäriin heti ja minäkin suosittelen lämpimästi joko yksityistä tai jonkin sairaalan lastenpäivystystä. Muuten tulee turhia reissuja terveysasemalle ja hoitoon pääsy pitkittyy.
kouluissa ja mm. julkisuudessa hiihtäjilläkinm sitä ollut kovasti tänä talvena. Ettei vaan olisi sen jälkitauti. Mykoplasmahan on hyvin vaarallinen hoitamattomana, ja voi johtaa jopa kuolemaan. Neurologisia ongelmia mykoplasman jälkeen on esiintynyt paljon. Kannattaa kuvatunkaltaiten oireiden jatkuessa pyytää erikseen lääkäriä ottamaan mykoplasmakokeet.
mykoplasma nimenomaan _ei_ ole hyvin vaarallinen perusterveella ihmisella, pain vastoin. Itse olen muuten sairastanut mykoplasman alle vuoden ikaisena vauvana, eika kuulemma ollut erityisen dramaattinen sairaus.
Mutta muistan itsellani lapsena oli erityisesti kuumeessa tuota etta esineet suurenivat ja pienenivat ja kuulin myos aania. Mulla oli lapsena epilepsia, joten liittyni siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8 vuotiaalla ollut jo yli vuoden kohtauksia joissa asiat pienenee tai suurenee. On aivan kauhuissaan ja ei pysty koskemaan realistisesti mihinkään. Ei siis osu mihin yrittää. Yksikään lääkäri ei ole ollut huolissaan. Yliopistosairaalan erikoislääkäreistä lähtien ketään ei kiinnosta.
8 vuotiaalla ollut jo yli vuoden kohtauksia joissa asiat pienenee tai suurenee. On aivan kauhuissaan ja ei pysty koskemaan realistisesti mihinkään. Ei siis osu mihin yrittää. Yksikään lääkäri ei ole ollut huolissaan. Yliopistosairaalan erikoislääkäreistä lähtien ketään ei kiinnosta.
lapsella ollut hoitamaton mykoplasma (verikokeista todettiin että se on ollut) voisko se aiheuttaa tätä? luin juuri viimeisimpiä viestejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttärellä on näkö- ja kuuloharhoja, hänet tutkittu ja todettu mykoplasma (yskä jatkui pari kk, kävimme useamman kerran lääkärissä tämän aikana). Esineet ja asiat suurenevat ja pienenevät, ja kuuluu ääniä. Nyt äänet hieman vähentyneet. Mutta on edelleen. Nuo "harhat" ovat aivoperäisiä ja johtuvat siis mykoplasmasta. Kannattaa ehdottomasti mennä lääkäriin heti ja minäkin suosittelen lämpimästi joko yksityistä tai jonkin sairaalan lastenpäivystystä. Muuten tulee turhia reissuja terveysasemalle ja hoitoon pääsy pitkittyy.
sinulle vielä erikseen kirjoitan että meidän tytöllä ollut mykoplasma ja hänellä suurenee ja pienenee asiat silmissä. lääkärien mielestä ei ole huolestuttavaa ja mykoplasma on itsestään lähtenyt. Jäljelle siis jäänyt nää oireet, mitä voi tehdä?
kouluissa ja mm. julkisuudessa hiihtäjilläkinm sitä ollut kovasti tänä talvena. Ettei vaan olisi sen jälkitauti. Mykoplasmahan on hyvin vaarallinen hoitamattomana, ja voi johtaa jopa kuolemaan. Neurologisia ongelmia mykoplasman jälkeen on esiintynyt paljon. Kannattaa kuvatunkaltaiten oireiden jatkuessa pyytää erikseen lääkäriä ottamaan mykoplasmakokeet.
näille oireille voi tehdä jos mykoplasma jo parantunut?
Tyttärellä on näkö- ja kuuloharhoja, hänet tutkittu ja todettu mykoplasma (yskä jatkui pari kk, kävimme useamman kerran lääkärissä tämän aikana). Esineet ja asiat suurenevat ja pienenevät, ja kuuluu ääniä. Nyt äänet hieman vähentyneet. Mutta on edelleen. Nuo "harhat" ovat aivoperäisiä ja johtuvat siis mykoplasmasta. Kannattaa ehdottomasti mennä lääkäriin heti ja minäkin suosittelen lämpimästi joko yksityistä tai jonkin sairaalan lastenpäivystystä. Muuten tulee turhia reissuja terveysasemalle ja hoitoon pääsy pitkittyy.
sinulle vielä erikseen kirjoitan että meidän tytöllä ollut mykoplasma ja hänellä suurenee ja pienenee asiat silmissä. lääkärien mielestä ei ole huolestuttavaa ja mykoplasma on itsestään lähtenyt. Jäljelle siis jäänyt nää oireet, mitä voi tehdä?
..tytön antibioottikuuri, 10 päivää(Doximycin 100mg)päättyi eilen aamulla, mutta jo viime viikon lopulla yskä paheni ja on edelleen pahentunut...kummallisinta on se, että yskä oli jo "paranemassa" ennen ensimmäisen antibioottikuurin alkua, mutta paheni taas kuurin loppupuolella..siis tänään tyttö aloitti sitten Zithromax 250mg, 3 päivän kuurin, 1 tbl/päivä. Kuuluu yskivän tuolla koko ajan.. Tytöllä on edelleen näkö- ja kuuloharhoja.. eikä ole oikein varma, onko ne vähentyneet..unohdin mainita aiemmin, että kävimme EEG ja sen jälkeen neurologilla. EEG oli otettu siksi, että halusivat varmistaa, ettei ole aivoissa mitään tulehduspesäkettä. Neurologi totesi vaan, että bakteeri vaikuttaa aivoihin/keskushermostoon. Olen ollut todella huolissani ja vieläkin, mutta eipä nuo lääkärit sano muuta kuin, jos harhat lisääntyvät pitää mennä heti lääkäriin. Minusta tuo mykoplasma kuulostaa joltain kummajaiselta, oireet ovat outoja (tosin eihän kaikille tule samoja) ja kyllä nuo oireet pelottaisi ketä tahansa ja minkä tahansa sairauden ollessa kyseessä..ei auta kuin odotella paranemista. Onneksi tyttö on ihan reipas muuten. Neurologi soittaa meille parin viikon päästä ja kyselee tytön vointia. Olisihan tätä kevättä kiva odotella ihan normitilassa, kokoajan töissäkin on tuolla taka-alalla tämä tauti, mutta sekin on huolestuttavaa/inhimillistä, että siihen tuntuu jopa "tottuvan".
Poikani myös kuuli "koulun kellon soivan" päässään iltaisin läksyjä tehdessään. Poikani oli tuolloin 8-v. Nämä oireet johtuivat koulun aiheuttamasta stressistä. Pojallani todettiin tarkkaavaisuushäiriö ja keskittyminen koulutehtäviin iltaisin vaikeaa. Nyt hän on 12-v ja koulu sujuu eikä ääniä kuulu.
Väsyneenä hän toisinaan kuulee äänet kovana. Riittävä lepo tuntuu auttavan meidän vilkasta poikaa.
Oppinut huomaamaan ehkä , että voi aivoissaan ajatella vikka mitä , ilman että suoltaa kaiken suoraan puheea ulos = ajattelun kehittyminen ?
http://www.moniaaniset.fi/
Ette todellakaan ole yksin.
(2 –) 4 % (n. 200 000 Suomessa) normaaliväestöstä kuulee säännöllisesti ääniä, joita muut eivät kuule
Lähes 40 % ihmisistä on jossakin elämänsä vaiheessa kuullut äänen tai ääniä.
Äänien kuuleminen on ilmiönä maailmanlaajuinen.
Äänien kuuleminen on ihmisen ominaisuus, ei sairaus, vaikka usein esimerkiksi skitsofreniaan liittyy äänien kuulemista.
On paljon ihmisiä, jotka tulevat hyvin toimeen ääniensä kanssa. Vain 1/3 ääniä kuulevista tarvitsee psykiatrista hoitoa. Monet myös kokevat äänet myönteisenä asiana.
Äänien kuulemisen ilmiöstä tiedetään yleisesti hyvin vähän ja ääniä kuuleviin suhtaudutaan siksi ennakkoluuloisesti, mikä vaikeuttaa ääniä kuulevien selviytymistä äänien kanssa.
...kaikki muistavat minut nauravaisena, laulavaisena, rohkeana ja reippaana. Vaan kun olin yksin, itkin ja rukoilin kuolemaa. Kahdesti yritin itsemurhaa, toisella kertaa naru katkesi, toisella kertaa isosisko tuli kotiin juuri kun olin vetämässä ranteita auki, jolloin laitoin veitsen kiireesti pois. Vahingoitin itseäni mm. repimällä tukkaani, naarmuttamalla ihoani esim. harpilla ja muilla terävillä esineillä.
Kun aikuisena olen kertonut näistä asioista, kaikki läheiseni ovat olleet järkyttyneitä ja sanoneet, että eihän se ole mitenkään mahdollista. Mutta se on. Se on aivan totta. Kuten sanoin, en halunnut aiheuttaa kenellekään huolta ja murhetta ja niinpä kyhäsin naamion, jonka läpi ei kukaan nähnyt. Yhä vieläkin jopa ammattiauttajien on vaikea nähdä sen naamion läpi, vaikka yritän sitä riisua. Psykiatrit ym. ovat sanoneet, että on suorastaan pelottavaa, kun puhun hymy naamalla todella rankoista asioista, kuten kuolemantoiveista ym.
Joten se, ettei ulkoisia merkkejä masennuksesta ole, ei tarkoita sitä etteikö VOISI olla masentunut. Minulle sanottiin, että minun onneni - ja samalla epäonneni - oli älykkyys ja lahjakkuus, jonka avulla pystyin piilottamaan oireeni.
Joku kysyi, miten olen selvinnyt aikuisena. Masennnus huomattiin esikoista odottaessani. Kävin aluksi pari vuotta mtt:ssä säännöllisesti, sitten masennus paheni niin että olin 3kk sairaalassa, joista 2kk suljetulla. Minulla on jatkuvana lääkityksenä antipsykootit ja SSRI-lääkkeet, tarvittaessa rauhoittavaa, mutta sitä en tarvitse välttämättä edes kerran vuodessa. Muutaman kerran olen tuon pitkän sairaalajakson jälkeen ollut lyhyitä jaksoja sairaalassa. Nyt on haussa psykoterapia.
t. se psykoottisesta masennuksesta kärsinyt