Miehelle vauvanhoito = vauva sylissä lehdenlukua tai telkkarin katsomista

tiedän hyvin, mistä puhut. Minunkin mielestäni vauvaan sai helposti tuossa iässä jo kontaktin, mutta mies halusi silti vain möllöttää sohvalla lehti toisessa kädessä. Meillä on varmaan sama mies ;)



Muistan kyllä, miten paasasin tästä aiheesta yhdelle kaverilleni, joka sanoi, että kyllä heilläkin oli tuommoista. Paitsi hänen vauvansa olivat vähempään tyytyväisiä. Hän ei itsekään juuri seurustellut vauvojen kanssa, vaan pisti sitteriin ja varpaalla heilutti. Mun vauvat taas eivät ole viihtyneet sitterissä kuin 2 punaista minuuttia.

ole vauvan kanssa, leikki-ikäisen kanssa kyllä on sitten aktiivisempi kuin minä. Koko ajan leikkii ja touhuaa lattialla.



Vauvan kanssa kyllä välillä köröttelee ja laulelee, tai jotain lelua vähän heiluttelee, mutta muuten se melkein on sylissä istuskelua. Hyvä niinkin, mutta jos vauva olisi ainoa lapsemme, vaatisin varmaan enemmän. Esikoista hoitikin tosi paljon, vaipanvaihtoja, kylvetykset ihan aina jne.

ole vauvan kanssa, leikki-ikäisen kanssa kyllä on sitten aktiivisempi kuin minä. Koko ajan leikkii ja touhuaa lattialla.



Vauvan kanssa kyllä välillä köröttelee ja laulelee, tai jotain lelua vähän heiluttelee, mutta muuten se melkein on sylissä istuskelua. Hyvä niinkin, mutta jos vauva olisi ainoa lapsemme, vaatisin varmaan enemmän. Esikoista hoitikin tosi paljon, vaipanvaihtoja, kylvetykset ihan aina jne.

meillä vauvan hoito ja seurustelu vauvan kanssa sujuu itsestään tasapuolisesti. Uskon, että uupuneet äidit kehittyvät ennen kaikkea siitä, että nainen kokee vastaavansa yksin tai lähes yksin perheen arjesta.



Mielestäni on tärkeää, että puhut asiasta suoraan miehesi kanssa.

katselen tv:tä, vauva leikkii lattialla sen aikaa, hänelle riittää että välillä aina kommentoin ja juttelen hänelle, sitten taas keskittyy puuhamattoonsa. Ei vauvaa tarvitse pitää sylissä koko aikaa.

katselen tv:tä, vauva leikkii lattialla sen aikaa, hänelle riittää että välillä aina kommentoin ja juttelen hänelle, sitten taas keskittyy puuhamattoonsa. Ei vauvaa tarvitse pitää sylissä koko aikaa.

kun vauva ei osannut itse ryömiä. En minä vauvaa sellaiseksi tehnyt, hän syntyi sellaiseksi. Se oli vain vaihe.

katselen tv:tä, vauva leikkii lattialla sen aikaa, hänelle riittää että välillä aina kommentoin ja juttelen hänelle, sitten taas keskittyy puuhamattoonsa. Ei vauvaa tarvitse pitää sylissä koko aikaa.

Meillä esikoinen oli aika helppohoitoinen. Istui sitterissä ja vain katseli, mitä puuhasin ekat puoli vuotta tai sitten jumppamatolla lelukaaren alla leikki itsekseen ja riitti, että välillä kommentoin tai esim. istuskelin vieressä ja luin lehteä ja totesin välillä jotain ja hymyilin.

Kuopus sitten oli ehkä kuukauden tuollainen juuri tuossa 2-3 kk:n ikäisenä, ja sen jälkeen sitten olisikin pitänyt viihdyttää ja pitää sylissä. Kaverien vauvat eivät ole koskaan viihtyneet yksin hetkeäkään. Vauvoja kun on erilaisia... Hankin kantoliinan, ja se oli hetken pelastus, mutta kun vauva oli ehkä 4-5 kk, ei viihtynyt enää liinassakaan.

Meillä mies on aina tykännyt juuri ihan pienistä vauvoista. On heti töistä tultuaa ottanut mahan päälle ihoa vasten, silitellyt ja jutellut ja katsellut samalla telkkua. Siihen on vauvan ollut hyvä nukahtaa. :) Näitä aktiivisempia vauvoja ei mieskään ole niin jaksanut, mutta on sitten yrittänyt hyppyytellä sylissä (huonolla menestyksellä) ja joskus sitten leikkinyt jumppamatolla vauvan kanssa (mutta kun ei voi nähdä telkkua, niin ei ole itse tykännyt).

Tärkeintä on antaa sen miehen tutustua siihen vauvaan omin ehdoin. On todellakin väärin, että mies ei edes yritän ottaa kontaktia, mutta ihan selvästi ei ota, koska tietää, että vauva parahtaa siitä itkuun ja sinä otat sitten vauvan ja hän saa jatkaa keskeytyksettä sitä telkun tuijottelua. Suosittelen sitä, että et ole tavoiteltavissa esim. tuntiin illalla. Lähdet kauppaan tai esikoisen kanssa ulos, ja annat isän selvitä tästä tilanteesta ihan itse. Vauva tuntee isänsä, joten vauvalle tilanne ei varmasti ole mikään traumaattinen kokemus, mutta se, että aina päästät isän pälkähästä, opettaa valitettavasti miehelle sen, että aina voi mennä siitä, mistä aita on matalin.

Itsekin haaveilen tuollaisesta lehdenlukuelämästä mutta meillä vauva ei sellaista kauan suvaitse. Pitää viihdyttää ja seurustella ja ennen kaikkea pitää sylissä. Toimii hyvänä laihdutuskeinona kun ei saa koskaan syödä :)



Minä myös olen jonkin verran kitkerä siitä, että mies ei osallistu vauvan tai kodin hoitoon juurikaan. Jos en itse syliin lykkäisi niin en tiedä koska huomaisi ettei ole vauvaa nähnyt vähään aikaan. Enkä olisi muuten ikinä uskonut tästä miehestä.



Mutta mukava huomata, että sellaista on muillakin. Pystyn myös ymmärtämään sen, että mies ei vaan aina osaa olla sellaisen pienen kanssa, jonka viestii huutamalla. Mutta tämä ei tarkoita sitä etteikö tuo taito olisi ihan opeteltavissa. Äiti ymmärtää paremmin koska äiti on alusta asti kuunnellut vauvaa korvat höröllä.



Se on vaan niin helppoa olla osallistumatta kun meilläkin kuulemma imetetään 60% ajasta. Mielellään minä vauvan hoidan, kun on kuitenkin vaan niin lyhyen ajan pieni. Enemmän harmittaa se ajatus, että isä ei ole halukas viettämään aikaa lapsensa kanssa. Toivon, että tämä meilläkin muuttuu vauvan kasvaessa.

Juuri tuosta samasta aiheesta meilläkin jauhetaan vähän väliä, meillä myös 5kk:n ikäinen vauva joka vaatii sirkusta ympärilleen. En tarkoita että vauvalle pitäisi koko ajan lorutella (hyvä oppia hiukan olemaan myös itsekseen), mutta miehen passiivisuus tuntuu välillä jopa pahalta kun vauva yrittää oikein hakea katsekontaktia ja mies vaan tuijottaa telkkaria. Sitten kun asiasta koittaa hiukan huomauttaa niin saa kuulla taas kuinka ei tarvitsisi "olla joka paikassa neuvomassa". Niinpä, niin paljon olen ollut neuvomassa että ihan olen yksin saanut hoitaa kaikki yöherätykset ja unohtaa on voinut kaikki isä-lapsi jutut kuten kylvetykset ja vauvahieronnat. Joku jo sanoikin että uupuneita äitejä tulee niistä perheistä joissa ei hommat mene taspuolisesti vaan äiti joutuu/tuntee joutuvansa kantamaan kaiken vastuun, ja se kyllä tasan pitää paikkansa!! En osaa ap neuvoa, itse yritän aina vaan ohjata ja kannustaa miestä touhuamaan vauvan kanssa, ja odotan kuin kuuta nousevaa että josko se sitten kun vauva on vanhempi. Ja jos ei, tämä saa jäädä ainoaksi lapseksi (tai ainakin ainoaksi tämän miehen kanssa :/ ).