Jos kaikki maailman ihmiset olisivat luonteeltaan sellaisia kuin sinä, millainen maailma olisi?

loppuisi kesken. Asialliset hommat hoietaan, muuten ollaan kuin ellun kanat.

ei tarvittaisi esim. varashälyttimiä, lukkoja polkupyöriin, ihmiset juttelisivat toisilleen ja olisivat avoimempia, kukaan ei pettäisi toistaan, materia ei olisi tärkeää,kaikista välitettäisiin, kateutta ei olisi jne...

Ihmiset ottaisivat toisensa huomioon, eikä ketään jätettäisi heitteille.

Sotia ei olisi.

Ei sillä, että pitäisin itseäni tylsänä, mutta jos kaikki olisivat samanlaisia, niin tylsäähän se olisi. Kukaan ei erottuisi vähän räiskyvämpänä luonteena.



Ja miten kävisi parinmuodostuksen, kun ei enää löytäisi vastakohtia täydennettäviksi?

Oltaisiin sossutäteinä huolehtimassa toisistamme. Kaikki myös pohdiskelisivat jatkuvasti, liikaa sillä käytännön hommat jäisivät helposti hoitamatta kun kesken kaiken pitäisi ryhtyä pohdiskelemaan syntyjä syviä :) Myöskin hyvin itsekriittinen ja itsensä kehittymiseen (nimenomaan moraalisena olentona, ei niinkään tietotaidon kehittymiseen) pyrkivä.



Jäisi myös pyörä keksimättä ja tiskit jätettäisiin tuleville sukupolville mutta ainakaan kukaan ei tahtoisi pahaa toiselle.

Tuskin elettäisiin kovin kehittyneessä maailmassa, kun olen niin patalaista etten saa mitään tehtyä/keksittyä/korjattua...

eli liikaa aikaa menisi kaiken pohdiskeluun ja varmisteluun. Maailma olisi kyllä hyvä ja kiltti muita kohtaan, mutta toisaalta väsyisimme kaikki siihen, että palvelisimme muita... Ja innovatiivisuutta ei ehkä olisi, ja epäjärjestys vallitsisi, kun kaiken muiden ajattelun ohella ei jaksaisi enää siivot yms...



Mutta sen voin vannoa, että ketään ei kiusattaisi.

mutta ehkä hieman tylsä:)

Ja nousua. Siinä voisi ottaa lasin viiniä ja odottaa inspiraatiota. Voisi etsiä itseään toisen vapaan sielun kanssa. Siinä etsiessä voisi ottaa lasin viiniä ja harrastaa toisen löytämistä. Sitten voisi väsätä runon ja ottaa lasillisen viiniä. Sitten voisi nyyhkiä maailman kauneutta ja rakastaa kaikkia. Ja ottaa lasin viiniä. Sitten voisi herätä arkeen. Ja parantaa sen lasillisella viiniä.

tai loppujen lopuksi sitä kai olisi sitten itse keksittävä pyörä kun ei kaiketi olisi telkkaria ja sohvaa ja valmisruokia.

ihmisinä. Vaikka av:lla noin yleisesti ottaen tulee selkeästi esiin ihmisen pimeä puoli ja se ei tosiaan ole kovin kiltti.



Olen realisti: maailma olisi varmaan aika samanlainen kuin nytkin jos kaikki olisivat kuin minä. Tai tekninen kehitys ei olisi näin pitkällä koska en tajua siitä mitään. Tietokoneita ja av:ta ei olisi olemassakaan :)(

...ei juurikaan epärehellisyyttä ja valehtelua, paljon hyvää ruokaa ja runsaasti viiniä, paljon lapsia, paljon keskustelua kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä, toisten auttamista ja kaiken kauniin arvostamista.

Lisäksi sitten jatkuvaa suutahtelua ja huutamista pikkuasioista, kärsimättömyyttä, satunnaista masennusta, itseinhoa ja ahdistusta, laiskottelua ja nenänkaivuuta.

paskoja, joilla ei pelaa ihmissuhteet eikä elämänhallinta.



Eli onneksi eivät ole!