Lue keskustelun säännöt.
Tukistamisketjusta .... nykyvanhemmat on sekaisin!
24.02.2011 |
Olen syntynyt 1980 -luvulla. Omat vanhempani tukistivat minua, jos olin tottelematon, ja olinkin todella itsepäinen. Näin oli myös kaverieni perheissä. Silti en olisi voinut kuvitellakaan, että kukaan näistä vanhemmista muuten laiminlöisi lapsiaan.
Meillä oli hyvä olla kotona, emmekä pelänneet vanhempianne, mutta tiesimme, missä raja meni ja pinna paloi.
Meitä rakastettiin kotona ja välit vanhempiin ovat vieläkin erittäin hyvät. Minulle ei ole jäänyt tuosta tukistelusta mitään kaunaa, päinvastoin, nyt ymmärrän paremmin vanhempiani, kun joudun kasvattamaan omaa ( myös todella itsepäistä) lastani. Ei tukistelu ollut jatkuvaa, mutta sitä tapahtui.
Miten minusta tuntuu, että nykyvanhemmilla on ote löystynyt tai jotenkin herpaantunut? Kiinnitetään huomiota epäolennaiseen ja maalaisjärki on ihan hukassa.
Onhan se eri asia pahoinpidellä vauvaa, ravistella tai hakata lasta, kuin tukistaa joskus, jos on tosi vaikeaa. Olenko väärässä ?
Kommentit (90)
pahoinpitelijöille voin sanoa, että IKINÄ jos näen teidän (siis kenenkään) tukistavan lastanne tai käyttävän muuta väkivaltaa, niin teen VARMASTI lastensuojeilmoitusen. Siinäpä sitten lässytätte kuinka se ei ole pahoinpitelyä. Mutta muistakaa se, että ei sitä tulla uskomaan, ettei ole pahoinpitelyä, koska se on. Te ootte hulluja, ettekä ansaitse lapsianne!
tollasella kiihkolla mesoat!!
en minä en tukista lapsiani,joten et pääse käräyttämään.mutta tuntuu että osalle nykyajan lapsille se olisi tehnyt hyvää!!
mutta kun satun tukistamaan (silloin harvoin kun sitä sattuu) niin kotona. Sulla tuskin on kameraa piilotettuna meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista ap, että poliisi voi tulla vähän pamputtamaan sinua, jos ajat ylinopeutta, kävelet kadun yli paikasta jossa ei ole suojatietä, kävelet punaisia päin jne. Kai poliisilla on tuohon oikeus, kun sinä teet jotain laitonta! Se on kansalaisten kasvattamista, ei väkivaltaa!!!
Älä tule tänne itkemään, kun toisaalta pelkäät poliisia ja toisaalta se on se sinun isoin turvasi rikollisia vastaan.
tietenkään lapseen ei saa kukaan ventovieras kajota. Eikä minua ole lapsena tukistettu niin, että tukkaa lähti. Ehkä jotakin on, ja ehkä sen takia siitä on jäänyt traumoja.
Parisuhde ei mielestäni ole ollenkaan verrattavissa lapsi-vanhempisuhteeseen, eikä parisuhdeväkivaltaa voida peilata vanhempien kasvatuskeinoihin, luunappeihin tai tukistamiseen. Parisuhteessa ihmisten tulisi olla tasaveroisia, mutta lapsen ja vanhemmat suhteessa vanhemmalla tulisi olla auktoriteetti ( en tarkoita mitään Hitler -auktoriteettia), vaan normaaleja rajoja.
ap
lapselle miten pienempiään saa kohdella...tukistelkaa vaan lapsianne niin kohta se tukistelee tuolla pienempiään.
Meillä ei ole tukistettu ja nyt kun lapsi on vanhempi saadaan sen käytöksestä pelkkää kiitosta. Toisin kuin kavereilla, jonka tukistetut on nyt niitä kovapäisiä. Kun mun lapsi ja kaverin lapsi oli pieniä, tilanne oli toisin päin, mun lapsi oli huomattavasti hankalampi kuin kaverin ja sain kavereilta sellasia katseita että olisin jo tukistanut. Kummasti vain sitten roolit kääntyi matkan varrella. Mun lapsi oppi jäähyillä itsehillintää ja luottamusta ihmiseen, kaverin lapsi ei oppinut väkivallasta mitään muuta kuin entistä umpimielisemmäksi ja kovapäisemmäksi. Ja tämä tarina on tosi.
- tukistelee silloin tällöin "ei liikaa"
- huutaa lapsille "parempi purkaa tunteet kuin pakata niitä"
- vie lasta jäähylle yhtenäänVaan vanhemmalla, joka on lempeä ja ymmärtävä sekä hellä lapsille suurimman osan aikaa. Kun hän kerran suuttuu, silloin harvoin kun todella on aihetta, ei tarvitse korottaa ääntä tai käydä niskavilloihin kiinni. Riittää kun toteaa rauhallisella äänellä olevansa vihainen. Lapsi tottelee.
Huutamalla ja kurittamalla menettää täysin lastensa kunnioituksen. Murrosiässä voi sitten korjata kasvatuksensa hedelmiä.
Tällä yhteiskunnalla ei ole enää toivoakaan, koska jos tätäkin palstaa uskoo, niin tyyliin yksivuotias jo viedään jäähylle =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- tukistelee silloin tällöin "ei liikaa"
- huutaa lapsille "parempi purkaa tunteet kuin pakata niitä"
- vie lasta jäähylle yhtenäänVaan vanhemmalla, joka on lempeä ja ymmärtävä sekä hellä lapsille suurimman osan aikaa. Kun hän kerran suuttuu, silloin harvoin kun todella on aihetta, ei tarvitse korottaa ääntä tai käydä niskavilloihin kiinni. Riittää kun toteaa rauhallisella äänellä olevansa vihainen. Lapsi tottelee.
Huutamalla ja kurittamalla menettää täysin lastensa kunnioituksen. Murrosiässä voi sitten korjata kasvatuksensa hedelmiä.
Poikani on 2,5 v. eli uhmis ja luonteeltaan hyvin temperamenttinen. Meillä on kuitenkin harvoin isompaa "yhteenottoa". Osittain se johtuu varmasti siitä, että lapseni on poikkeuksellisen empaattinen, ja jos hän huomaa, että suutun tai pahoitan mieleni, niin hän huomaa heti, että nyt mentiin liian pitkälle.
Mutta uskon myös, että omalla käytökselläni on merkitystä. Ensinnäkin yritän aina ensin hoitaa asian keskustelemalla. Selitän, miksi nyt ei voida tehdä niin kuin lapsi haluaa. Kerron, miltä minusta tai muista ihmisistä tuntuu, jos hän käyttäytyy huonosti.
Jos lapsi edelleen käyttäytyy huonosti, kiellän napakammin. Yleensä muuta ei tarvita, koska lapsi on tottunut siihen, että se on "rajuinta", mitä äiti tekee. Jos karjuisin koko ajan, lapsi varmaan tottuisi siihen.
Pidän silti huolen siitä, että en anna kiukuttelijalle periksi. Ja lapsi tietää tämän, joten lopettaa yleensä hyvin lyhyeen.
Jos olen suuttunut, pyydän sitä anteeksi. Lapsikin on oppinut pyytämään anteeksi aivan spontaanisti.
Ei, en ole itse näin fiksu, vaan olen suoraan kopioinut kasvatustavan omalta äidiltäni, joka on mielestäni hieno ihminen ja äiti. Se toimi minun kohdallani, ja uskon, että se toimii myös lapseni kohdalla.
niin yhteys kasvatusneuvolaan. Kenelläkään ei ole oikeus loukata toisen fyysistä koskemattomuutta, oli kyseessä sitten aikuinen tai lapsi.
On varmaan kiva sitten isovanhempana katsella, kun omat lapset tukistavat lapsenlapsia jos tämä on kerran ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- tukistelee silloin tällöin "ei liikaa" - huutaa lapsille "parempi purkaa tunteet kuin pakata niitä" - vie lasta jäähylle yhtenään Vaan vanhemmalla, joka on lempeä ja ymmärtävä sekä hellä lapsille suurimman osan aikaa. Kun hän kerran suuttuu, silloin harvoin kun todella on aihetta, ei tarvitse korottaa ääntä tai käydä niskavilloihin kiinni. Riittää kun toteaa rauhallisella äänellä olevansa vihainen. Lapsi tottelee. Huutamalla ja kurittamalla menettää täysin lastensa kunnioituksen. Murrosiässä voi sitten korjata kasvatuksensa hedelmiä.
Tällä yhteiskunnalla ei ole enää toivoakaan, koska jos tätäkin palstaa uskoo, niin tyyliin yksivuotias jo viedään jäähylle =D
Tukistat, vai?
Miksihän mua ei naurata yhtään.
- tukistelee silloin tällöin "ei liikaa" - huutaa lapsille "parempi purkaa tunteet kuin pakata niitä" - vie lasta jäähylle yhtenään Vaan vanhemmalla, joka on lempeä ja ymmärtävä sekä hellä lapsille suurimman osan aikaa. Kun hän kerran suuttuu, silloin harvoin kun todella on aihetta, ei tarvitse korottaa ääntä tai käydä niskavilloihin kiinni. Riittää kun toteaa rauhallisella äänellä olevansa vihainen. Lapsi tottelee. Huutamalla ja kurittamalla menettää täysin lastensa kunnioituksen. Murrosiässä voi sitten korjata kasvatuksensa hedelmiä.
Tällä yhteiskunnalla ei ole enää toivoakaan, koska jos tätäkin palstaa uskoo, niin tyyliin yksivuotias jo viedään jäähylle =D
Tukistat, vai?Miksihän mua ei naurata yhtään.
yksivuotiaalle mutta monet muut tekevät. Johan täällä kysellään nneuvoja, mitä tehdä puolitoista vuotiaan kanssa joka ei tottele. Vastauksena on ollut poikkeuksetta jäähylle.
Senpä takia nauran. Tällä yhteiskunnalla ei ole toivoa, jos jäähyllekin laitto nähdään huonona kasvatusmetodina. Pitänee kait vain silittää päätä ja todeta "kyllä se siitä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailmassa on miljoonia oikeasti kärsiviä ja pahoinpideltyjä lapsia ja täällä syntymässä säikähtäneet mesoavat tukistamisesta.
O tempora, o mores...
Tarpeeksi huutamalla saa lopputuloksena aran ja pelokkaan lapsen. Vaihtoehtoisesti yliuhmakkaan.
Kovalla huutamisella onnistuu hyvinkin nujertamaan ihmisen. Jotenkin turha enää siinä vaiheessa kun lapsi on aikuinen pohtia mikä meni vikaan. Viisaampaa olisi miettiä asiaa nyt kun vielä voi muuttaa omaa käytöstään.
Minulle on huudettu mm. siitä, että heilutin liikaa käsiäni (yrittäessäni lievän puhevamman takia ilmaista itseäni käsien tuella), nauroin (ystäväni kanssa), tai laitoin puukauhan väärään laatikkoon (yhden alemmas kuin piti).
On todella, todella vaikea löytää itsestään sitä kanssakäymisen edellyttämää kunnioitusta tätä vanhempaa kohtaan näin jälkikäteen. Puhumattakaan siitä jos hän olisi kurittanut minua fyysisesti. Useinhan fyysisesti kurittavat myös huutavat. Lapsi saa tuplakäsittelyn ja opetuksen siitä, että tämä aikuinen ei ainakaan ole turvallinen ja kunnioitukseni arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa kuitenkin opetella käyttämään muita keinoja. Ihan pienenä lapsena olin kiltti, eikä tarvinnut tukistella. Jos ainut "kuritus" keino on tukistaminen, myös silloin kun lapsi on murkku, niin voipi olla että takaisin tulee.
Ihan omasta kokemuksesta pidän tukistusta huonona, toiset ovat kokeneet sen toisella tavalla kuin minä. Kyseenalainen keino kasvattaa lasta, siksi ihan hyvä että on lailla kielletty.
Maailmassa on miljoonia oikeasti kärsiviä ja pahoinpideltyjä lapsia ja täällä syntymässä säikähtäneet mesoavat tukistamisesta.O tempora, o mores...
Iso vääryys oikeuttaa pienen, niinkö? Koska Minnan lapsella on syöpä, niin Henna ei saa olla surullinen siitä, että hänen lapsensa on autisti? Oi, mitä logiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailmassa on miljoonia oikeasti kärsiviä ja pahoinpideltyjä lapsia...
Niin kuin tämä Iltasanomien juttu:
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/Is%C3%A4+ja+%C3%A4iti+kiduttivat+2-v…
Vanha uutinen, mutta nousi nyt toisen jutun yhteydessä pintaan. Itse luin ekaa kertaa.
Itku.
Kyllä 1980-luvulla jo tiedettiin, että kasvatus on ihan muuta kuin tukistaminen. Nähtävästi muutamassa yksinkertaisten aikuisten perheessä tieto ei mennyt perille.
Olisi mielenkiintoista tietää näiden tukistelua puolustavien taustoja. Itselle tulee väistämättä mieleen (anteeksi nyt vaan), että ei taida kovin hyvin koulutettua ja valveutunutta porukkaa olla. Ainakaan tukistamista tukevat ontuvat perustelut ja ristiriitaiset väitteet eivät osoita mitenkään tasokasta argumentaatiotaitoa.
Sitä paitsi osoittaa aikamoista mielikuvituksenkin puutetta, jos lapsen kasvatuskeinoina on fyysinen puuttuminen, alistaminen ja nöyryytys. Jotkut sentään myöntävät tukistamisen johtuvan oman pinnan pettämisestä, mutta aika surullista, että joku tukistaa lastaan ja väittää kasvattavansa.
Olen joskus aiemmin yrittänyt keskustella asiasta täällä järkevästi argumentoiden. En ole viitsinyt osallistua tähän, kun keskusteluyhteyttä ei kuitenkaan täällä oikeasti synny.
Pakko todeta että olen FT, enkä näe tukistamista noin pahana.
Suhteellisuudentaju tuntuu olevan hukassa. Itse en ole tukistanut lähinnä yleisen mielipiteen vuoksi. Oma kokemukseni tukistamisesta on samantapainen kuin ap:lla, tukistaminen oli sellainen joka pysäytti tehokkaasti mutta ei järkyttänyt. Mutta en rupea jatkamaan, kun vastaukseksi saa vain inttämistä pahoinpitelystä ja laittomuudesta.