Lue keskustelun säännöt.
Tukistamisketjusta .... nykyvanhemmat on sekaisin!
24.02.2011 |
Olen syntynyt 1980 -luvulla. Omat vanhempani tukistivat minua, jos olin tottelematon, ja olinkin todella itsepäinen. Näin oli myös kaverieni perheissä. Silti en olisi voinut kuvitellakaan, että kukaan näistä vanhemmista muuten laiminlöisi lapsiaan.
Meillä oli hyvä olla kotona, emmekä pelänneet vanhempianne, mutta tiesimme, missä raja meni ja pinna paloi.
Meitä rakastettiin kotona ja välit vanhempiin ovat vieläkin erittäin hyvät. Minulle ei ole jäänyt tuosta tukistelusta mitään kaunaa, päinvastoin, nyt ymmärrän paremmin vanhempiani, kun joudun kasvattamaan omaa ( myös todella itsepäistä) lastani. Ei tukistelu ollut jatkuvaa, mutta sitä tapahtui.
Miten minusta tuntuu, että nykyvanhemmilla on ote löystynyt tai jotenkin herpaantunut? Kiinnitetään huomiota epäolennaiseen ja maalaisjärki on ihan hukassa.
Onhan se eri asia pahoinpidellä vauvaa, ravistella tai hakata lasta, kuin tukistaa joskus, jos on tosi vaikeaa. Olenko väärässä ?
Kommentit (90)
En puolustele tukistamista mitenkään, en hyväksy sitä itsekään, mutta toisinaan siihen ajaudun. Ehkä väsymys on suurin syy. Johdonmukainen olen, lapsilla on omat tavaransa ja tiettyihin juttuihin ei saa mennä kajoamaan. Sanon asiasta nätisti. Sanon uudestaan. Ohjaan touhuamaan muuta. Jäähyjäkin on kokeiltu. Siltikään ei montaa minuuttia mene, kun tehdään taas tuhmuuksia. Ja kun tätä toistuu useamman kerran päivässä, joka päivä, joskus on vaan niin väsynyt tähän hommaan, huomaan huutavani ja tukistavani. Myöhemmin pyydän anteeksi, asiasta keskustellaan ja sovitaan. Lapsi lupaa olla kiltisti. Menee tunti, niin taas ollaan pahanteossa.
Kertokaahan nyt arvon av-mammat miten tästä nyt lähdetään parantamaan tätä käytösmallia rakentavasti?
Jotenkin en jaksa uskoa, että jonkun ei ole koskaan tarvinnut hermostua lapseensa, tai silloin lapsi on aivan erityisen rauhallinen, kenellä ei omaa tahtoa juurikaan ole.
T. kahden erittäin kovapäisen pojan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
väkivalta on ok. Että kun ei keksi mitään sanallista tapaa hoitaa asia, niin sitten saa turvautua väkivaltaan. Hienot arvot annat lapsellesi.
Minulla oli hyvä ja rakastava koti, mutta vanhempani tukistivat ja löivät. Olen siitä edelleen katkera. Koin tilanteen todella epäreiluksi: minulla ei ollut mahdollisuutta puolustautua mitenkäään, vanhempien mielivalta määräsi.
Kuulostaa siltä, että sinulla ei ole kovin hyvä ote kasvatukseen, jos joudut käyttämään väkivaltaa.
muistan sen hyvin nöyryyttävänä, vaikka itse tahallaan siihen ärsytinkin.
Mä olen kolmen lapsen äiti, enkä ymmärrä ollenkään, miksi pitäisi tukistaa. Mun mielestä vanhempien ote on herpaantunut siinä vaiheessa kun täytyy ottaa käyttöön fyysinen väkivalta. Meidän esikoinen on ollut aina hyvin ehtiväinen lapsi, mutta tiukalla kurilla ja johdonmukaisuudella pienestä pitäen, ei ole koskaan tarvinnut harkita väkivaltaa. Keskimmäinen on rauhallinen, mutta on hyvin itsepäinen. Hänen kanssaan on ehkä ollut hermot eniten kireällä, mutta hyvin on pärjätty ilman tukistamisia. Kuopus on niin pieni vielä (4v), ettei ole tarvinnut edes hammasta purra vielä, mutta kuri on hänenkin kanssaan johdonmukaista.
Sinä väkivaltaisena ehkä selittäisit, että uhmaikäinen (2v, 3v tai 4v) kun ei usko mitään, niin on pakko tukistaa...
Kuten sanottu vanhemmuus on hukassa nimenomaan silloin, jos joutuu väkivaltaan turvautumaan!!!!
ei saavuteta auktoriteettia! Väkivallalla (tukistus esim) saavutetaan PELKOA siitä, että sattuu! Ja lapseen se sattuu myös henkisestikin, kun vanhempi, jolta lapsi automaattisesti uskoo saavansa turvaa ja pyyteetöntä rakkautta, satuttaa.
En jaksa uskoa, että kukaan lapsi voisi olla kokematta epäoikeudenmukaisia tunteita. On normaalia, että lapsi on itsepäinen, kokeilee rajojaan ja vanhempien sietokykyä. Minusta tuo ei ole kehuttava asia, vaan pikemminkin huolestuttavaa.
ihan hyvässä hengessä ollaan saatu riitamme sovittua. Ehkä siksi mun lapsen ei oo tarvinu olla "itsepäinen", koska sitä on aina kohdeltu oikeudenmukaisesti.
Eihän oikeudenmukainen kohtelu tarkoita välttämättä sitä, että saa aina tahtonsa läpi. Daaa-a?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapselle miten pienempiään saa kohdella...tukistelkaa vaan lapsianne niin kohta se tukistelee tuolla pienempiään.
Meillä ei ole tukistettu ja nyt kun lapsi on vanhempi saadaan sen käytöksestä pelkkää kiitosta. Toisin kuin kavereilla, jonka tukistetut on nyt niitä kovapäisiä. Kun mun lapsi ja kaverin lapsi oli pieniä, tilanne oli toisin päin, mun lapsi oli huomattavasti hankalampi kuin kaverin ja sain kavereilta sellasia katseita että olisin jo tukistanut. Kummasti vain sitten roolit kääntyi matkan varrella. Mun lapsi oppi jäähyillä itsehillintää ja luottamusta ihmiseen, kaverin lapsi ei oppinut väkivallasta mitään muuta kuin entistä umpimielisemmäksi ja kovapäisemmäksi. Ja tämä tarina on tosi.
tukistettu eikä kukaan meistä ole koskaan edes yittänyt tukistaa tms. muita. Päinvastoin, ollaan nytkin tasapainoisia aikuisia, jotka käyvät töissä jne.
Eli ei se tukistaminen aina tarkoita sitä, että lapsesta tulisi väkivaltainen.
ei saavuteta auktoriteettia! Väkivallalla (tukistus esim) saavutetaan PELKOA siitä, että sattuu! Ja lapseen se sattuu myös henkisestikin, kun vanhempi, jolta lapsi automaattisesti uskoo saavansa turvaa ja pyyteetöntä rakkautta, satuttaa.
mikään noista. Olenko nyt kauhean viallinen tapaus, vaikka käyn töissä ja vietän rauhallista perhe-elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Eihän oikeudenmukainen kohtelu tarkoita välttämättä sitä, että saa aina tahtonsa läpi. Daaa-a?
[/quote]
- tukistelee silloin tällöin "ei liikaa"
- huutaa lapsille "parempi purkaa tunteet kuin pakata niitä"
- vie lasta jäähylle yhtenään
Vaan vanhemmalla, joka on lempeä ja ymmärtävä sekä hellä lapsille suurimman osan aikaa. Kun hän kerran suuttuu, silloin harvoin kun todella on aihetta, ei tarvitse korottaa ääntä tai käydä niskavilloihin kiinni. Riittää kun toteaa rauhallisella äänellä olevansa vihainen. Lapsi tottelee.
Huutamalla ja kurittamalla menettää täysin lastensa kunnioituksen. Murrosiässä voi sitten korjata kasvatuksensa hedelmiä.
T. Ph.D, MSc(EE)