aborttia vastaan olevat,

Nyt eli onnellista elämää matkustellen. Ei ihan vaikuttanut siltä, että olisi mieluummin ollut syntymättä.

Jos sä olet katkera elämästäsi, se ei tarkoita että kaikki muutkin ovat. Jotkut pystyvät olemaan onnellisia vaikka kuinka huonoista lähtökohdista olisivat lähteneet. Sitä kun ei kukaan tiedä. Ihmisellä ei ole oikeutta päättää sitä toisen puolesta.

Muutaman vuoden päästä mieli voi olal jo toinen.

Minulla on ikää 45 vuotta, elämäni on nyt siedettävää, mutta edelleenkin olen sitä mieltä ettei se ole ollut sen arvoista. En usko, että kukaan vaikkapa keskitysleirin kauhut tai kidutuksen kokenut tulisi ikinä sanomaan että juu olihan se ikävää ja kamalaa, mutta sen arvoista. Toki voin sanoa että olen oppinut tästä paljon, mutta siihen se sitten jääkin. Enkä sure yhtäkään tällaista elämää, joka on jäänyt elämättä.

"Tosi kurjaa ettei äitisi tehnyt aborttia", niinkö?

mutta puolestapuhujilta kysyisin: Mitä vastaisit 15 v. teinille, joka katsoo sinua syvälle silmiin, kyyneleet silmissä ja sanoo "voi kun en olisi koskaan edes syntynyt"???

ELi etukäteen ei voi tietää. Kukaan.

siitä ei pääse mihinkään. Garbage in, garbage out. Muuten ei voitaisi havaita mitään yhteyttä esim. kaltoinkohtelun ja mt-ongemien välillä. Yksi asia on varma, abortoitu sikiö ei kärsi, koskaan. Se ei tiedä menettäneensä mitään, sen kärsimys on nolla. Syntyvän lapsen koko elämä voi sen sijaan olla yhtä helvettiä.

ja kärsivät lapset olisi alunperin tarkoitettu abortoitavaksi? No, pitäisikö jo tällä hetkellä kaikki pahoin voivat ihmiset poistaa myös päiväjärjestyksestä? Ihmisiä sikiötkin jo ovat. Ihmisarvon ja elämän ansaitsevat siinä missä muutkin.

Mulla on ollut järkyttävä lapsuus mutta en todellakaan ajattele että mut olis pitäny abortoida! Ei ihminen ole Jumala! Jumala päättää

elämästä ja kuolemasta, ei ihminen.

Mun elämällä on tarkoitus, siksi tänne synnyin!!

etukäteen ei voi varmistaa! EI huonoa elämää kuten ei myöskään hyvää elämää!

niin silloin lähtökohtien pitäisi olla hyvät. Paskan marjat teitä aborttivastustajia oikeasti edes kiinnosta lapsen PARAS. Minä tiedän jo nyt että vanhemman mt-ongelmat vaikuttaa väistämättä lapsiin vaikka parhaani teen. Ja jos raskaaksi tulisin en todellakaan olisi niin idiootti että tekisin lasta muiden hoidettavaksi saatikka elämään mt-ongelmaisen vanhemman kanssa. Enkä kiduttaisi itseäni raskausajalla ja kuka haluaisi adoptoida lapsen jota myrkytetty alusta saakka erilaisilla lääkkeillä?



Joku sanoi että elämä voi olla SIEDETTÄVÄÄ vaikka olisi huonot lähtökohdat. Tiedätkö kun joskus se SIEDETTÄVÄ elämä ei tunnu elämisen arvoiselta ollenkaan? Lapsella on oikeus onnelliseen elämään, ei siedettävään.

Vast ikään tuli dokkari miehestä joka oli ollut keskitysleirissä. Nyt eli onnellista elämää matkustellen.

keskitysleirissä ollut ihminen voisi olla onnellinen myöhemmin. Pointtini oli, ettei tollasista kokemuksista kuin keskitysleiri tai kidutus voi vääntää positiivista asiaa ja lahjaa millään. Tai joku jeesustelija voi, jonka ei ole tarvinnut sitä itse kokea. Mun keskitysleiri jatkuu edelleen ja hassua kyllä en ole katkera kenellekään. Mutta olen myös sitä mieltä, ettei tämä ole ollut sen arvoista. Ihan niin kuin kidutettu sanoisi ettei kokemuksesta pysty vääntämään positiivista millään, se on vaan fakta.

Uskon että jokainen ihminen on luotu ja tarkoituksella kutsuttu elämään! Ihmiset saattavat tulla vahingossa vanhemmiksi mutta kukaan ei synny vahingossa. Se mitä elämä tulee kukin kohdalla pitämään sisällään ei suoraan liity siihen millaiset vanhemmat saa. Elämästä voi tulla hyvä ja rikas "huonoista vanhemmista" huolimatta ja päin vastoin.



Elämä on aina lahja, vammoista, vioista ja vaikeuksista huolimatta - vaikka meidän omalla järjellä ja ajatuksella voisi tuntua päinvastaiselta. Monella vammaisella on mieletön luonne ja elämän halu jota ei usein terveiltäkään löydy, miten se elämä ei olisi yhtä arvokasta. Onko kaikki hyvä aina helppoa vai voisiko vaikeuksista kasvaa hyvää?



Mitä raiskauksiin tulee niin monesti uhrille tehdään kaavinta jo heti eli ihminen ei edes tiedä olisiko tullut raskaaksi, aika harva raiskauksen uhri on tullut raskaaksi.



Voisiko aborttia harkitseva harkita adoptiota maassa jossa monet kärsii lapsettomuudesta?

Häpeisit vähän. On ihmisiä, jotka ovat oikeasti olleet ja todella ovat kokeneet keskitysleirien kauhut. Me ei voida kuin aavistaa etäisesti millaista se on voinut olla.

Vast ikään tuli dokkari miehestä joka oli ollut keskitysleirissä. Nyt eli onnellista elämää matkustellen.

keskitysleirissä ollut ihminen voisi olla onnellinen myöhemmin. Pointtini oli, ettei tollasista kokemuksista kuin keskitysleiri tai kidutus voi vääntää positiivista asiaa ja lahjaa millään. Tai joku jeesustelija voi, jonka ei ole tarvinnut sitä itse kokea. Mun keskitysleiri jatkuu edelleen ja hassua kyllä en ole katkera kenellekään. Mutta olen myös sitä mieltä, ettei tämä ole ollut sen arvoista. Ihan niin kuin kidutettu sanoisi ettei kokemuksesta pysty vääntämään positiivista millään, se on vaan fakta.

kun ei voida mitenkään taata, että lapsi saa onnellisen elämän.

niin silloin lähtökohtien pitäisi olla hyvät. Paskan marjat teitä aborttivastustajia oikeasti edes kiinnosta lapsen PARAS. Minä tiedän jo nyt että vanhemman mt-ongelmat vaikuttaa väistämättä lapsiin vaikka parhaani teen. Ja jos raskaaksi tulisin en todellakaan olisi niin idiootti että tekisin lasta muiden hoidettavaksi saatikka elämään mt-ongelmaisen vanhemman kanssa. Enkä kiduttaisi itseäni raskausajalla ja kuka haluaisi adoptoida lapsen jota myrkytetty alusta saakka erilaisilla lääkkeillä?

Joku sanoi että elämä voi olla SIEDETTÄVÄÄ vaikka olisi huonot lähtökohdat. Tiedätkö kun joskus se SIEDETTÄVÄ elämä ei tunnu elämisen arvoiselta ollenkaan? Lapsella on oikeus onnelliseen elämään, ei siedettävään.

se ei tiedä että syntyykö se vai keskeytetäänkö raskaus. Se ei ole lapsi, ennen kuin se syntyy. Ja jos se ei synny, sillä ei ole oikeuksia eikä se voi itse päättää haluaako syntyä vai ei.



Vanhemmilla on oikeus tehdä päätös mahd. lapsen elämästä.

Häpeisit vähän. On ihmisiä, jotka ovat oikeasti olleet ja todella ovat kokeneet keskitysleirien kauhut. Me ei voida kuin aavistaa etäisesti millaista se on voinut olla.

Näin jossain vaiheessa unia kuinka kävin keskitysleirimuseossa ja pohtiessani unta huomasin että leirin pohjapiirros oli sama kuin oman kotipihani. Terapiassa olen löytänyt itsestäni pohjattoman kauhun. Sellasen että osa sisimmässä vaan huutaa suoraa huutoa toivotonta katoamisen pelkoa, ilman toivoa auttamisesta. Huutaa vaan silmät kiinni ja kauhun vallassa, koska ei muutakaan voi. Annihilaatio-ahdistukseksi sitä sanotaan.

Terapiassa olen löytänyt itsestäni pohjattoman kauhun. Sellasen että osa sisimmässä vaan huutaa suoraa huutoa toivotonta katoamisen pelkoa, ilman toivoa auttamisesta. Huutaa vaan silmät kiinni ja kauhun vallassa, koska ei muutakaan voi. Annihilaatio-ahdistukseksi sitä sanotaan.

jos vaan kuulostelen itseäni. Se on jokaisessa elämäni hetkessä hiljaisena taustakohinana.

kun ei voida mitenkään taata, että lapsi saa onnellisen elämän.

niin silloin lähtökohtien pitäisi olla hyvät. Paskan marjat teitä aborttivastustajia oikeasti edes kiinnosta lapsen PARAS. Minä tiedän jo nyt että vanhemman mt-ongelmat vaikuttaa väistämättä lapsiin vaikka parhaani teen. Ja jos raskaaksi tulisin en todellakaan olisi niin idiootti että tekisin lasta muiden hoidettavaksi saatikka elämään mt-ongelmaisen vanhemman kanssa. Enkä kiduttaisi itseäni raskausajalla ja kuka haluaisi adoptoida lapsen jota myrkytetty alusta saakka erilaisilla lääkkeillä? Joku sanoi että elämä voi olla SIEDETTÄVÄÄ vaikka olisi huonot lähtökohdat. Tiedätkö kun joskus se SIEDETTÄVÄ elämä ei tunnu elämisen arvoiselta ollenkaan? Lapsella on oikeus onnelliseen elämään, ei siedettävään.

kun et pointtia edes halua tajuta. Tee sinä vaan lapsia epävakaaseen, turvattomaan perheeseen mt-ongelmien keskelle, minä en.

On ihmisiä joista ei ole vanhemmiksi. Nainen saattaa tulla raiskauksen takia raskaaksi yms. Sairasta olisi pakottaa nainen kantamaan lasta jota ei halua. Ehkäpä joo, 9kk on lyhyt aika elämästä. Mutta esim. raiskauksen uhrille se voi olla pitkä aika. Tai muutenkin nuorelle ihmiselle joka ei lasta ole halunnut. Naisella pitää olla oikeus päättää vartalostaan.

Etkö käsitä että sen vartalon sisällä on kohtu jossa voi kasvaa uusi elämä, lapsi?

Se ei ole naisen vartaloa, vaan lapsi, joka tarvitsee kohtua 9 kuukauden ajan!!

Naisella on oikeus päättää asioistaan.

Jos nainen tulee raskaaksi raiskauksesta ja haluaa abortin, ei sitä häneltä voida kieltää. Etusijassa tässä ajatellaan sitä naista, ei sikiötä.

Enköhän tiedä mikä virka kohdulla on, tällä hetkellä minä odotan kolmatta lastani.

En itse voisi tehdä aborttia, mutta minulla onkin elämä kohdillaan. Minua ei ole koskaan raiskattu eikä minulla ole masennuksia tmv. Mutta siltikään en menisi kieltämään sitä muilta naisilta.

Tiedän mitä raskaus pitää sisällään ja synnytys. Raskaudet eivät ole olleet minulle helppoja. En osaa edes kuvitella sellaisen naisen tuskaa joka tulee raiskauksen takia raskaaksi ja hänet pakotettaisiin pitämään lapsi. En osaa edes kuvitella miltä tuntuisi kantaa sisällä sellaisen miehen lasta joka teki kaltoin.

Enkä halua että kukaan nainen sitä joutuisi kokemaan.

Kuten sanoin, naisella on oikeus päättää omasta vartalostaan.

harvinaisempaa että juuri siitä kerrasta tulee raskaaksi ja vieläkin harvinaisempaa että jälkiehkäisy ei tehoa. Raiskauksen takia aborttiin päätyvät on minimaalinen ryhmä. Suurin osa aborteista tehdään ihan vaan siksi, kun ei ole viitsitty ehkäistä. Nainen voisi siitä omasta vartalostaan pitää parempaa huolta, ettei tarvitsisi tappaa toista ihmistä sinne kohtuun.

harvinaisempaa että juuri siitä kerrasta tulee raskaaksi ja vieläkin harvinaisempaa että jälkiehkäisy ei tehoa. Raiskauksen takia aborttiin päätyvät on minimaalinen ryhmä. Suurin osa aborteista tehdään ihan vaan siksi, kun ei ole viitsitty ehkäistä. Nainen voisi siitä omasta vartalostaan pitää parempaa huolta, ettei tarvitsisi tappaa toista ihmistä sinne kohtuun.

Nykyään on ehkäisymahdollisuuksiakin vaikka kuinka ja aina voi kieltäytyä sukupuoliyhteydestä jos ei todellakaan lasta halua.

1. vaikka lapsi syntyy toivottuna ja haluttuna, se ei tarkoita, että vanhemmat rakastavat häntä ja kohtelevat häntä hyvin.



2. vaikka lapsi syntyisi ei-toivottuna, vanhemmat voivat oppia rakastamaan häntä ja kohdella häntä hyvin.



Ihmiselämä on niin monimutkaista. Moni toivottu lapsi voi kuitenkin olla erilainen kuin mitä vanhemmat toivoivat. Vanhempi voi "kasvaa ihmisenä" ja rakastaa aidosti ei-toivottua lastaan.



Itse olen syntynyt toivottuna lapsena, mutta myöhemin saanut kuulla lukuisia kertoja, miten olen pilannut vanhempani elämän. Miten kamala olen. Miten hän katuu lapsen (minun) hankkimista.



Tiedän vanhmepia, joilla raskausaikana ollut hyvin ristiriitaisia tunteita, raskaus ollut yllätys. Mutta 9 kk prosessi on tuottanut tulosta, ja lapsi ollut toivottu syntyessään. Ja vanhemmat todella rakastavat lastaan.

"Mitä vastaisit 15 v. teinille, joka katsoo sinua syvälle silmiin, kyyneleet silmissä ja sanoo "voi kun en olisi koskaan edes syntynyt"??? Vastaisitko: Elämä on lahja! Jokaiset lapsen kuuluu syntyä"



Mä olen elänyt rankan lapsuuden. Mä vastaisin tuolle teinille: "Sinulla on elämä edessä. Sinä olet vasta 15. Sinulla on mahdollisuus vielä parempaan. Ja vaikka nyt sitä on ehkä vaikea uskoa, vielä joskus sinä voit olla onnellinen. Se on ehkä pitkä ja kivinen tie, mutta sinä voit saavuttaa ainakin osan unelmistasi. Sinä tarvitset nyt vain aikaa, lepoa ja välittäviä ihmisiä ympärillesi. Pikkuhiljalleen, askel askeleelta, sinulla on mahdollisuus parempaan."

Tämä on vaikea neuvo. mutta ala elää omaa elämää. Jätä entinen taaksesi, ja luo itsellesi niin hyvä elämä kuin mahdollista.



Minulla oli kamala lapsuus. Pitkä terapia ei juuri auttanut. Lääkkeitä menee edelleen. Olen työkyvyttömyyseläkkellä. Eniten auttoi, kun katkaisin välit minua kaltoinkohteleviin ihmisiin, ja aloin elää sitä elämää, mitä haluan elää. Kaikkea en saa, mitä haluan, mutta jotakin olen saanut.



Hyväksy se, että sinulla oli kamala lapsuus ja nuoruus. Se varmasti jätti jälkensä. Mutta se ei tarkoita, etteikö loppuelämässäni voisi olla paljon hyvää. Ihmiselämä on pitkä. Jos 20 ensimmäistä vuotta on "keskitysleiriä" jäljellä on vielä 60 vuotta vapautta. Noiden 60 vapaan vuoden puolesta kannattaa elää ja taistella.