Yh:n mietteitä talousasioita:

miksi pitäisi tyytyä johonkin pikkusummaan. Eihän elämässä tavoita, saavuta mitään jos tyytyy vähäisempään ja sitten se vielä vähäisempi yrittää vielä sanoa että sulla se vasta on kaikki hyvin, että ole hiljaa. OIkeesti- en kannata kulutusta, en suorittamista elämässä, mutta kylläkin sitä, että YRITTÄÄ eikä vaan tyydy. Koska ihmiset ovat hiljaa ja tyytyvät ja yrittävät vetää muutkin alas, näitä"pienten ihmisten" asioita ei yhteiskunnan tasolla saada koskaan korjattua- miksi niitä kukaan korjaisi kun kaikki vaan tyytyvät vähäisiin osiinsa- ja toiseksi ei elämässä muutenkaan kannattaisi vaan tyytyä nitkuttamaan- tämä elämä on vain kerran ja kannattaisi ponnistella hiukan, jotta elämä tuntuisi elämältä. Kaikki ei tietenkään ole ollenkaan edes rahasta- vaan asenteesta kiinni. ON erilaisia elämäntilanteita- pienten lasten takia kannattaa kyllä väliaikaisesti tyytyä vaikka mihin, jotta voi antaa heille kaiken mahdollisen- mutta pitkällä tähtäimellä mielestäni ei. Ja joo- ainahan ei ole mahdollisuuksia kuin sinnittelyyn, mutta usein on.

Itse olen nyt vielä äitiyslomalla joten siksi tää erityinen köyhistely. Luen nyt samalla lääkiksen pääsykokeisiin, joten ei kannate heti olettaa, että ei yritä parempaan vaikka olisikin "köyhä". Nuorilla ihmisillä köyhyys on onneksi usein väliaikaista ja me ponnistellaan kokoajan paremman eteen :-)

Terv.Se yh, jolla jää asumismenojen jälkeen 200e/kk

asumiskulujen jälkeen käteen jää 900€. Että älä sää AP valita.. Oiskohan muuten munkin mahdollista saada asumistukea??

miksi pitäisi tyytyä johonkin pikkusummaan. Eihän elämässä tavoita, saavuta mitään jos tyytyy vähäisempään ja sitten se vielä vähäisempi yrittää vielä sanoa että sulla se vasta on kaikki hyvin, että ole hiljaa. OIkeesti- en kannata kulutusta, en suorittamista elämässä, mutta kylläkin sitä, että YRITTÄÄ eikä vaan tyydy. Koska ihmiset ovat hiljaa ja tyytyvät ja yrittävät vetää muutkin alas, näitä"pienten ihmisten" asioita ei yhteiskunnan tasolla saada koskaan korjattua- miksi niitä kukaan korjaisi kun kaikki vaan tyytyvät vähäisiin osiinsa- ja toiseksi ei elämässä muutenkaan kannattaisi vaan tyytyä nitkuttamaan- tämä elämä on vain kerran ja kannattaisi ponnistella hiukan, jotta elämä tuntuisi elämältä. Kaikki ei tietenkään ole ollenkaan edes rahasta- vaan asenteesta kiinni. ON erilaisia elämäntilanteita- pienten lasten takia kannattaa kyllä väliaikaisesti tyytyä vaikka mihin, jotta voi antaa heille kaiken mahdollisen- mutta pitkällä tähtäimellä mielestäni ei. Ja joo- ainahan ei ole mahdollisuuksia kuin sinnittelyyn, mutta usein on.

Itse olen nyt vielä äitiyslomalla joten siksi tää erityinen köyhistely. Luen nyt samalla lääkiksen pääsykokeisiin, joten ei kannate heti olettaa, että ei yritä parempaan vaikka olisikin "köyhä". Nuorilla ihmisillä köyhyys on onneksi usein väliaikaista ja me ponnistellaan kokoajan paremman eteen :-) Terv.Se yh, jolla jää asumismenojen jälkeen 200e/kk

jos sulla on pieni lapsikin, ei 50 euroa viikossa riitä mihinkään, turha ketkutella ja näyttää mitään. 100 euroa viikossa on ihan minimi.

Olen osa-aikatyössä, josta palkka 950 e käteen.

elatustukea saan 136 euroa kuussa ja lapsilisää 146 euroa + asumistukea 180 euroa. = 1412 e

Vuokran osuus meillä on on 690 euroa kuussa, asumme kolmiossa. Eli meille jää pelkkien asumiskulujen jälkeen 722 euroa kuussa.

onko tämä riittävää?

Olen miettinyt, jos menisin sossusta kysymään, mutta jos asun yhden lapsen kanssa, pitääkö minun muuttaa kaksioon, koska nyt kolmio?

No katos perkule :) Mulla on melkein sama kulu ja tulopuoli kuin sinulla. Ja olen YH...

asumistukea en saa ollenkaan kyllä ja asuntoon menee 850euroa, mutta palkka on hiukan suurempi. Sen verran joskus laskin, että vuokran ja veden jälkeen tosiaan jää sellanen 700-800eur kuussa elämiseen.

Mulle ei sossu kyllä mitään maksaisi, kun ne näkee että mä laitan joka kuussa n.150-200eur syrjään nordnettiin ja ostan sitten aina kun on tarpeeksi tilillä tai hinta kohillaan, osakkeita. Ja ne saa sieltä nordnetista ja verottajalta mun salkkuni arvonkin tietoonsa.

Mutta kannattaa sieltä tosiaan käydä löysät tuet pois hakemassa. Ennenkuin harrastin piensijoittamista tossa 6v sitten sain uuteen asuntoon kalusteisiin ostositoumuksen (uusi sohva ja tv-taso tuli hankittua)ja maksoivat myös asunnon ikkunan, jonka ex-vaimo kävi rikkomassa ja ei ollu sillon mulla vakuutusta.

miksi pitäisi tyytyä johonkin pikkusummaan. Eihän elämässä tavoita, saavuta mitään jos tyytyy vähäisempään ja sitten se vielä vähäisempi yrittää vielä sanoa että sulla se vasta on kaikki hyvin, että ole hiljaa. OIkeesti- en kannata kulutusta, en suorittamista elämässä, mutta kylläkin sitä, että YRITTÄÄ eikä vaan tyydy. Koska ihmiset ovat hiljaa ja tyytyvät ja yrittävät vetää muutkin alas, näitä"pienten ihmisten" asioita ei yhteiskunnan tasolla saada koskaan korjattua- miksi niitä kukaan korjaisi kun kaikki vaan tyytyvät vähäisiin osiinsa- ja toiseksi ei elämässä muutenkaan kannattaisi vaan tyytyä nitkuttamaan- tämä elämä on vain kerran ja kannattaisi ponnistella hiukan, jotta elämä tuntuisi elämältä. Kaikki ei tietenkään ole ollenkaan edes rahasta- vaan asenteesta kiinni. ON erilaisia elämäntilanteita- pienten lasten takia kannattaa kyllä väliaikaisesti tyytyä vaikka mihin, jotta voi antaa heille kaiken mahdollisen- mutta pitkällä tähtäimellä mielestäni ei. Ja joo- ainahan ei ole mahdollisuuksia kuin sinnittelyyn, mutta usein on.

Itse olen nyt vielä äitiyslomalla joten siksi tää erityinen köyhistely. Luen nyt samalla lääkiksen pääsykokeisiin, joten ei kannate heti olettaa, että ei yritä parempaan vaikka olisikin "köyhä". Nuorilla ihmisillä köyhyys on onneksi usein väliaikaista ja me ponnistellaan kokoajan paremman eteen :-) Terv.Se yh, jolla jää asumismenojen jälkeen 200e/kk

jos sulla on pieni lapsikin, ei 50 euroa viikossa riitä mihinkään, turha ketkutella ja näyttää mitään. 100 euroa viikossa on ihan minimi.

Onhan tuo vähän, mutta tällähetkellä asumismenojen jälkeen käteen jää 200e. Vauvan ruokaan ei juuri rahaa mene kun imetän, mutta oma ruoka+kuukausilippu tosta on ne välttämättömät. Kyllä ne riittää, mutta senttikin pitää venyttää neliöksi. :-)

miksi pitäisi tyytyä johonkin pikkusummaan. Eihän elämässä tavoita, saavuta mitään jos tyytyy vähäisempään ja sitten se vielä vähäisempi yrittää vielä sanoa että sulla se vasta on kaikki hyvin, että ole hiljaa. OIkeesti- en kannata kulutusta, en suorittamista elämässä, mutta kylläkin sitä, että YRITTÄÄ eikä vaan tyydy. Koska ihmiset ovat hiljaa ja tyytyvät ja yrittävät vetää muutkin alas, näitä"pienten ihmisten" asioita ei yhteiskunnan tasolla saada koskaan korjattua- miksi niitä kukaan korjaisi kun kaikki vaan tyytyvät vähäisiin osiinsa- ja toiseksi ei elämässä muutenkaan kannattaisi vaan tyytyä nitkuttamaan- tämä elämä on vain kerran ja kannattaisi ponnistella hiukan, jotta elämä tuntuisi elämältä. Kaikki ei tietenkään ole ollenkaan edes rahasta- vaan asenteesta kiinni. ON erilaisia elämäntilanteita- pienten lasten takia kannattaa kyllä väliaikaisesti tyytyä vaikka mihin, jotta voi antaa heille kaiken mahdollisen- mutta pitkällä tähtäimellä mielestäni ei. Ja joo- ainahan ei ole mahdollisuuksia kuin sinnittelyyn, mutta usein on.

Itse olen nyt vielä äitiyslomalla joten siksi tää erityinen köyhistely. Luen nyt samalla lääkiksen pääsykokeisiin, joten ei kannate heti olettaa, että ei yritä parempaan vaikka olisikin "köyhä". Nuorilla ihmisillä köyhyys on onneksi usein väliaikaista ja me ponnistellaan kokoajan paremman eteen :-) Terv.Se yh, jolla jää asumismenojen jälkeen 200e/kk

Kritiikkini ei siis koske sinua.

Puhumattakaan leikki-ikäisestä, koululaisesta tai teinistä. Et voi verrata vauvan tarpeita (se imetys), lapseen, jolle on ostettava ja kustannettava ainakin ravintoa, vaatetta ja kenkää, harrastusta ja kuukausilippua.

Kerropa miten tuo 200 riittä, kun ostat murrosikäiselle pojalle sapuskaa, vaatteita puhumattakaan kengistä ei saa enää kirpputoreilta ja se kuukausilippukin pitää ostaa pojalle. Koulustakin tulee maksuja: pitää olla urheiluvaatteet ja joitakin välineitäkin: luistimet, kypärä ja sukset.

Ja silmälasitkin se poika tarvitsee tässä kuussa.

Kerropa miten se 200 riittää näihin kuluihin.

miksi pitäisi tyytyä johonkin pikkusummaan. Eihän elämässä tavoita, saavuta mitään jos tyytyy vähäisempään ja sitten se vielä vähäisempi yrittää vielä sanoa että sulla se vasta on kaikki hyvin, että ole hiljaa. OIkeesti- en kannata kulutusta, en suorittamista elämässä, mutta kylläkin sitä, että YRITTÄÄ eikä vaan tyydy. Koska ihmiset ovat hiljaa ja tyytyvät ja yrittävät vetää muutkin alas, näitä"pienten ihmisten" asioita ei yhteiskunnan tasolla saada koskaan korjattua- miksi niitä kukaan korjaisi kun kaikki vaan tyytyvät vähäisiin osiinsa- ja toiseksi ei elämässä muutenkaan kannattaisi vaan tyytyä nitkuttamaan- tämä elämä on vain kerran ja kannattaisi ponnistella hiukan, jotta elämä tuntuisi elämältä. Kaikki ei tietenkään ole ollenkaan edes rahasta- vaan asenteesta kiinni. ON erilaisia elämäntilanteita- pienten lasten takia kannattaa kyllä väliaikaisesti tyytyä vaikka mihin, jotta voi antaa heille kaiken mahdollisen- mutta pitkällä tähtäimellä mielestäni ei. Ja joo- ainahan ei ole mahdollisuuksia kuin sinnittelyyn, mutta usein on.

Itse olen nyt vielä äitiyslomalla joten siksi tää erityinen köyhistely. Luen nyt samalla lääkiksen pääsykokeisiin, joten ei kannate heti olettaa, että ei yritä parempaan vaikka olisikin "köyhä". Nuorilla ihmisillä köyhyys on onneksi usein väliaikaista ja me ponnistellaan kokoajan paremman eteen :-) Terv.Se yh, jolla jää asumismenojen jälkeen 200e/kk

jos sulla on pieni lapsikin, ei 50 euroa viikossa riitä mihinkään, turha ketkutella ja näyttää mitään. 100 euroa viikossa on ihan minimi.

Onhan tuo vähän, mutta tällähetkellä asumismenojen jälkeen käteen jää 200e. Vauvan ruokaan ei juuri rahaa mene kun imetän, mutta oma ruoka+kuukausilippu tosta on ne välttämättömät. Kyllä ne riittää, mutta senttikin pitää venyttää neliöksi. :-)

Puhumattakaan leikki-ikäisestä, koululaisesta tai teinistä. Et voi verrata vauvan tarpeita (se imetys), lapseen, jolle on ostettava ja kustannettava ainakin ravintoa, vaatetta ja kenkää, harrastusta ja kuukausilippua.

Kerropa miten tuo 200 riittä, kun ostat murrosikäiselle pojalle sapuskaa, vaatteita puhumattakaan kengistä ei saa enää kirpputoreilta ja se kuukausilippukin pitää ostaa pojalle. Koulustakin tulee maksuja: pitää olla urheiluvaatteet ja joitakin välineitäkin: luistimet, kypärä ja sukset.

Ja silmälasitkin se poika tarvitsee tässä kuussa.

Kerropa miten se 200 riittää näihin kuluihin.

miksi pitäisi tyytyä johonkin pikkusummaan. Eihän elämässä tavoita, saavuta mitään jos tyytyy vähäisempään ja sitten se vielä vähäisempi yrittää vielä sanoa että sulla se vasta on kaikki hyvin, että ole hiljaa. OIkeesti- en kannata kulutusta, en suorittamista elämässä, mutta kylläkin sitä, että YRITTÄÄ eikä vaan tyydy. Koska ihmiset ovat hiljaa ja tyytyvät ja yrittävät vetää muutkin alas, näitä"pienten ihmisten" asioita ei yhteiskunnan tasolla saada koskaan korjattua- miksi niitä kukaan korjaisi kun kaikki vaan tyytyvät vähäisiin osiinsa- ja toiseksi ei elämässä muutenkaan kannattaisi vaan tyytyä nitkuttamaan- tämä elämä on vain kerran ja kannattaisi ponnistella hiukan, jotta elämä tuntuisi elämältä. Kaikki ei tietenkään ole ollenkaan edes rahasta- vaan asenteesta kiinni. ON erilaisia elämäntilanteita- pienten lasten takia kannattaa kyllä väliaikaisesti tyytyä vaikka mihin, jotta voi antaa heille kaiken mahdollisen- mutta pitkällä tähtäimellä mielestäni ei. Ja joo- ainahan ei ole mahdollisuuksia kuin sinnittelyyn, mutta usein on.

Itse olen nyt vielä äitiyslomalla joten siksi tää erityinen köyhistely. Luen nyt samalla lääkiksen pääsykokeisiin, joten ei kannate heti olettaa, että ei yritä parempaan vaikka olisikin "köyhä". Nuorilla ihmisillä köyhyys on onneksi usein väliaikaista ja me ponnistellaan kokoajan paremman eteen :-) Terv.Se yh, jolla jää asumismenojen jälkeen 200e/kk

jos sulla on pieni lapsikin, ei 50 euroa viikossa riitä mihinkään, turha ketkutella ja näyttää mitään. 100 euroa viikossa on ihan minimi.

Onhan tuo vähän, mutta tällähetkellä asumismenojen jälkeen käteen jää 200e. Vauvan ruokaan ei juuri rahaa mene kun imetän, mutta oma ruoka+kuukausilippu tosta on ne välttämättömät. Kyllä ne riittää, mutta senttikin pitää venyttää neliöksi. :-)

eli ap saa palkkaa nettona 950e,josta huomioidaan tulona vain 80% eli 760e.

Puhumattakaan leikki-ikäisestä, koululaisesta tai teinistä. Et voi verrata vauvan tarpeita (se imetys), lapseen, jolle on ostettava ja kustannettava ainakin ravintoa, vaatetta ja kenkää, harrastusta ja kuukausilippua.

Kerropa miten tuo 200 riittä, kun ostat murrosikäiselle pojalle sapuskaa, vaatteita puhumattakaan kengistä ei saa enää kirpputoreilta ja se kuukausilippukin pitää ostaa pojalle. Koulustakin tulee maksuja: pitää olla urheiluvaatteet ja joitakin välineitäkin: luistimet, kypärä ja sukset.

Ja silmälasitkin se poika tarvitsee tässä kuussa.

Kerropa miten se 200 riittää näihin kuluihin.

miksi pitäisi tyytyä johonkin pikkusummaan. Eihän elämässä tavoita, saavuta mitään jos tyytyy vähäisempään ja sitten se vielä vähäisempi yrittää vielä sanoa että sulla se vasta on kaikki hyvin, että ole hiljaa. OIkeesti- en kannata kulutusta, en suorittamista elämässä, mutta kylläkin sitä, että YRITTÄÄ eikä vaan tyydy. Koska ihmiset ovat hiljaa ja tyytyvät ja yrittävät vetää muutkin alas, näitä"pienten ihmisten" asioita ei yhteiskunnan tasolla saada koskaan korjattua- miksi niitä kukaan korjaisi kun kaikki vaan tyytyvät vähäisiin osiinsa- ja toiseksi ei elämässä muutenkaan kannattaisi vaan tyytyä nitkuttamaan- tämä elämä on vain kerran ja kannattaisi ponnistella hiukan, jotta elämä tuntuisi elämältä. Kaikki ei tietenkään ole ollenkaan edes rahasta- vaan asenteesta kiinni. ON erilaisia elämäntilanteita- pienten lasten takia kannattaa kyllä väliaikaisesti tyytyä vaikka mihin, jotta voi antaa heille kaiken mahdollisen- mutta pitkällä tähtäimellä mielestäni ei. Ja joo- ainahan ei ole mahdollisuuksia kuin sinnittelyyn, mutta usein on.

Itse olen nyt vielä äitiyslomalla joten siksi tää erityinen köyhistely. Luen nyt samalla lääkiksen pääsykokeisiin, joten ei kannate heti olettaa, että ei yritä parempaan vaikka olisikin "köyhä". Nuorilla ihmisillä köyhyys on onneksi usein väliaikaista ja me ponnistellaan kokoajan paremman eteen :-) Terv.Se yh, jolla jää asumismenojen jälkeen 200e/kk

jos sulla on pieni lapsikin, ei 50 euroa viikossa riitä mihinkään, turha ketkutella ja näyttää mitään. 100 euroa viikossa on ihan minimi.

Onhan tuo vähän, mutta tällähetkellä asumismenojen jälkeen käteen jää 200e. Vauvan ruokaan ei juuri rahaa mene kun imetän, mutta oma ruoka+kuukausilippu tosta on ne välttämättömät. Kyllä ne riittää, mutta senttikin pitää venyttää neliöksi. :-)

Miksi sun pitäisi pärjätä sillä 200eurolla millä mä pärjään? Missä niin sanotaan? :o

ettei ap:lla ole valittamista, kun teilläkin on vain 200, joilla pärjäätte. Nytkö pyörrät sanomisesi?

muistelisin, että jos asumiskulujen jälkeen jää tosiaan vähemmän kuin se n. 400€ per aikuinen ja 250€ lapsi, niin silloin ei saa sossusta mitään. Ja säästöjä ei saa olla penniäkään (ei edes lasten tileillä)



Tunnen kyllä olevani hyvässä asemassa, kun minulla vuokranmaksun jälkeen jää n. 1500€, tosin lapsia on kolme.

ettei ap:lla ole valittamista, kun teilläkin on vain 200, joilla pärjäätte. Nytkö pyörrät sanomisesi?

MUTTA: missä viestissä sanoin, että jonkun muun pitäisi pärjätä näillä summilla kuin minä?

Ja eiköhän toi 200e selvennä miksi mun mielestä ap:lla ei ole valittamista? Vai mitä sä nyt länkytät, en tajua? :-D

kävin laskemassa paljonko me saataisiin toimeentulotukea ja laskuri sanoi 500e/kk :O



Tiesin tietysti että tulot on hyvin pienet, mutta hyvin me ollaan niillä toimeen tultu, laitettu vähän sivuunkin pahan päivän varalle.

koska ap:n lapsi tuskin saa kaikkea ravintoansa imetyksen kautta. Lisäksi silloin kun itse olin äitiyslomalla, niin kyllähän niitä säästökohteita riitti: kestovaipat tai vvv, vessakäynnit itsellä kirjastossa (säästyi paperi), saattoi tehdä kävelylenkkejä ja ostella halvimpia mahdollisia tarjouksia eri kaupoista jne, kun ap käy töissä, niin tuskin hänellä on aikaa kaikkiin säästötoimenpiteisiin, joita esim sinä kykenet nyt tekemään.

Vertaat omaa tilannettasi toisen tilanteeseen ja oletat, että hänellä ei pitäisi olla sinun tilanteeseesi verrattuna valittamista. Et kuitenkaan ota huomioon, että ap:lla on todennäköisesti ihan erilaiset kulut, ja siksi hänellä voi tehdä tiukkaa=eli olla valittamista.

ettei ap:lla ole valittamista, kun teilläkin on vain 200, joilla pärjäätte. Nytkö pyörrät sanomisesi?

MUTTA: missä viestissä sanoin, että jonkun muun pitäisi pärjätä näillä summilla kuin minä?

Ja eiköhän toi 200e selvennä miksi mun mielestä ap:lla ei ole valittamista? Vai mitä sä nyt länkytät, en tajua? :-D

koska ap:n lapsi tuskin saa kaikkea ravintoansa imetyksen kautta. Lisäksi silloin kun itse olin äitiyslomalla, niin kyllähän niitä säästökohteita riitti: kestovaipat tai vvv, vessakäynnit itsellä kirjastossa (säästyi paperi), saattoi tehdä kävelylenkkejä ja ostella halvimpia mahdollisia tarjouksia eri kaupoista jne, kun ap käy töissä, niin tuskin hänellä on aikaa kaikkiin säästötoimenpiteisiin, joita esim sinä kykenet nyt tekemään.

Vertaat omaa tilannettasi toisen tilanteeseen ja oletat, että hänellä ei pitäisi olla sinun tilanteeseesi verrattuna valittamista. Et kuitenkaan ota huomioon, että ap:lla on todennäköisesti ihan erilaiset kulut, ja siksi hänellä voi tehdä tiukkaa=eli olla valittamista.

ettei ap:lla ole valittamista, kun teilläkin on vain 200, joilla pärjäätte. Nytkö pyörrät sanomisesi?

MUTTA: missä viestissä sanoin, että jonkun muun pitäisi pärjätä näillä summilla kuin minä?

Ja eiköhän toi 200e selvennä miksi mun mielestä ap:lla ei ole valittamista? Vai mitä sä nyt länkytät, en tajua? :-D

En MISSÄÄN vaiheessa väittänyt, että ap:n tai kenenkään muunkaan pitäisi tulla toimeen samalla summalla kuin mun. Tai mitenkään väheksynyt ketään muuta. Mikä tässä nyt on niin vaikea ymmärtää?

Lopeta nyt hyvä ihminen tuo säälittävä jankuttaminen! :-)

asumiskulujen jälkeen käteen jää 900€. Että älä sää AP valita.. Oiskohan muuten munkin mahdollista saada asumistukea??

Kolmen lapsen kanssa on pakko olla neljä huonetta. Ei ap. Eikä asumistukea.