Mummi haluaisi lähteä 6 vuotiaan kanssa Turkkiin

eli jos mies ei halua lapsen lähtevän, niin sitten ei lapsi lähde.

Suomennettuna: tämä ei tarkoita, että mies on perheen ylipäällikkö, vaan jos toinen vanhempi on vastaan, niin en laittaisi lasta matkalle.

Pieni mahdollisuus, että jotain sattuisi (vaikka uidessa), niin siinä menisi lapsen lisäksi myös parisuhde. Ei matka nyt niin iso asia ole, eihän?

en itsekään haluaisi päästää lapsiani ulkomaille ilman minua tai isää. En pystyisi olemaan rauhallisin mielin kun pelkäisin että jotain sattuu eikä itse pääsisi paikalle. En ole mikään ylihuolehtiva hössö kuitenkaan, en vain pitäisi ajatuksesta. Mitä jos jommalle kummalle sattuu jotain, sairastuu vaikka?

Sitä varten siellä on ne kuuluisat matkaoppaat.

Onkohan nämä matkaa vastustavat itse tottumattomia matkaajia, jotka eivät oikein tiedä mitä lomalta voi odottaa ja siksi pelkäävät ihan suotta?

Mitä jos jommalle kummalle sattuu jotain, sairastuu vaikka?

Sitä varten on ne matkaoppaat auttamassa, ja fiksulla matkaajalla on matkavakuutus.

Turkissa turisti saa paljon parempaa hoitoa mitä täällä Suomessa terveyskeskuksessa ikinä, ja usein meidän yksityinen puolikaan ei yllä turkkilaisen yksityissairaalan tasoon.

T: entinen opas (Turkissa 8 vuotta), turkkilaisen puoliso, Turkissa monta kertaa vuodessa käyvä, sairaanhoitaja.

mummin ja ukin kanssa Thaimaahan 2vko. Ilomielin päästän lapsen isovanhempien mukaan, ei meillä ole nyt varaa tuollaisiin matkoihin, lapselle varmasti hieno kokemus.

Serkkuni kaapattiin 3-vuotiaana Istanbulissa, tosin onneksi löytyi melkein samantien (istui vaunuissa ja joku ventovieras turkkilainen nappasi vaunut ja lähti juoksemanna työntämään.. Lapsen isä sai juostua kaappaajan kiinni.

Kyllä se pelästytti. En uskaltaisi päästää lähtemään.

Olen itse käynyt etelä-Euroopassa lapsemme ja isovanhempiemme kanssa jo siitä lähtien kun vauva oli 3 kk. Mies jäi töihin Suomeen, vaikka olimme välillä jopa 1,5 kuukautta poissa kun olin äitiyslomalla. Kaikki meni hienosti, tietysti koska olin itse mukana.



Nyt poika on 6-vuotias enkä kyllä päästäisi häntä missään nimessä isovanhempien kanssa yksinään matkalle. Ei hänellä minua ikävä tulisi koska välittää heistä yli kaiken, mutta vanhempani ovat jo niin vanhoja, että kerta kaikkiaan mitä tahansa voi tapahtua. Lapsi eksyä (taipumus pelleillä ja juoksennella ympäriinsä) tai joku nappaa hänet. Ja jos sairastuu niin isovanhemmilla ei sellaista kielitaitoa jolla selvitään ja toisaalta sairas lapsi kaipaa vanhempiaan - erityisesti äitiään.



Eli kyse ei ole luottamuspulasta vaan realiteettien toteamisesta. Teidän tapauksessanne tosin mummi on nuori kuin mikä eli ei mikään 70-80-vuotias.



Siellä altaan reunalla voi liukastua ja lyödä päänsä, aina voi eksyä ja "paha setä" houkutella tai napata mukaansa jne. jne. jne. Huoltajan täytyy olla todella tarkkana lapsensa suhteen erityisesti ulkomailla, siellä sitä populaa on enemmän eikä valitettavasti niin turvallista kuin Suomessa - vieläkin, vaikkei tämä mikään lintukoto ole enää.



Jotkut ovat rennompia ja luottavat toisiin sekä hyvään onneen enemmän kuin toiset. Miehesi on huolehtivaa sorttia - se ei ole huono juttu, vaan hieno.



Ei se 6-vuotias vielä vanha ole, voihan sitä tehdä kaikkea mukavaa Suomessakin ja säästää matkat vähän myöhemmäksi. Mielestäni sellainen 9- tai 10-vuotias on jo ihan eri juttu.

olen matkustellut aika paljonkin, enkä pelkästään turistipaikoissa. Myös lasten kanssa. En vain haluaisi päästää heitä reissuun ilman vanhempia.

Onkohan nämä matkaa vastustavat itse tottumattomia matkaajia, jotka eivät oikein tiedä mitä lomalta voi odottaa ja siksi pelkäävät ihan suotta?

olen matkustellut aika paljonkin, enkä pelkästään turistipaikoissa. Myös lasten kanssa. En vain haluaisi päästää heitä reissuun ilman vanhempia.

Onkohan nämä matkaa vastustavat itse tottumattomia matkaajia, jotka eivät oikein tiedä mitä lomalta voi odottaa ja siksi pelkäävät ihan suotta?

t. 34

(enkä mielellään itsekään) ei päästäisi 6-vuotiastamme mummin kanssa kahdestaan etelään.

Olen itse matkustellut erittäin paljon (Amazonin viidakoita myöten) ja mieheni matkustaa työkseen ympäri maailmaa. Yhdessä olemme matkustelleet paljon ja myös lapsen kanssa, eikä meillä ole koskaan ollut vaikeuksia selvitä hankalistakaan tilanteista, joita niitäkin matkoilla sattunut.



Mummilla ehkä erilaiset resurssit ym. mahdollisuudet esim. sairastumiseen.

Meillä ainakin 6-vuotias kaipaa sairastaessaan vanhempiaan ja on meillä myös ehkä normaalia laajempi (realistinen) kuva maailmasta raadollisuuksineen.





i] Sitä varten siellä on ne kuuluisat matkaoppaat. Onkohan nämä matkaa vastustavat itse tottumattomia matkaajia, jotka eivät oikein tiedä mitä lomalta voi odottaa ja siksi pelkäävät ihan suotta?

[/quote]

mummu 55-v. ja toisaalta ymmärrän miehenkin huolen. ap

Mummon on nuori ja matkaan lähtee toinenkin aikuinen.

Sattua voi Lappeenrannassa, Italiassa tai vaikkapa Turkissa... ihan mitä vaan, vai?



Miksi mies ei halua, että poika lähtee Turkkiin mummon kanssa?

Järjellistä vastausta. Ehkä ulkomaiden levottomuudet pelottavat? Mummi on kyllä luotettava hoitaja, viikon olisivat reissussa ja kohteena aurinkomatkojen lapsille sopiva kohde.



ap

6- ja 7-vuotiaiden kanssa Turkkiin!



Ilomielin lapset sinne mummin kanssa päästämme, mahtava juttu!



Ja kaikenlaistahan voi elämässä sattua, mitä vain, kenelle vain ja milloin vain. Sen takia kuitenkaan elämää ei voi jättää elämättä.

ja tämän hetken tiedoilla, minä antaisin mummon ja lapsen lähteä reissuun.

eikä meitä aikuisia niin kiinnostakkaan, mutta 6-v:lle olisi hieno kokemus. Meni hermot ukon jankkaamiseen, löin luurin korvaan...



ap