Te joiden lapsi oppi hitaasti puhumaan!

mutta sen jälkeenkin osa sanoista oli "omia väännöksiä". Ei oltu missään terapiassa. En tajunnut huolestua kun ei neuvolassakaan mitään sanottu. ja juu, tuli lukkihäiriö koulussa.

Alettiin käyttää 2,5 vuotiaana tukiviittomia.(Osasi sanoa vain muutamia sanoja.) Näin lapsi sai ilmaistua itseään, ja pikkuhiljaa puhetta alkoi tulla. Ja todellakin 3 vuotiaana puhui jo pitkiä lauseita peräkkäin. Puheterapiassa käytiin 4v, s ja r hukassa, mutta nekin löytyivät puolessa vuodessa.

Nyt ekalla ja koulu menee hyvin. Osaa lukea ja kirjoittaa.

Tukiviittomat alkoi melkein heti auttaa puheen tuottamisessa. Puheterapeutilla käytiin ekan kerran 2,5-vuotiaana ja pute ei ollut huolissaan eikä muihin tutkimuksiin siis lähdetty, tuonne tukiviittomakurssille päästiin. Nelivuotiaana sanavarasto oli viisivuotiaan tasoa, r puuttui. Koulussa ei vielä ole, toivotaan ettei ole lukihäiriötä, vaikka monastihan hidas puheenkehitys sitä enteilee.

vasta yli kaksivuotiaana.



Nyt on kielikoulussa ja papupata kahdella kielellä, ikää 6 vee.

että kävimme kerran kunnallisella puheterapeutilla. Sellainen säikähtänyt ja hidas tyttönen, joka tuntui pelkäävän lapsia... Ei hirveästi ollut apua hänestä.

Päiväkodin aloituksen jälkeen puhe alkoi kehittyä eteenpäin. En tosin tiedä, oliko noilla asioilla vain ajallinen yhteys.



Olin tuolloin hieman huolissani, mutta tyttö sai nopeasti ikätovereitaan kiinni. Hän oppi lukemaan nuorena, 5-vuotiaana ja on nyt 7-vuotiaana mahdoton lukutoukka. Äidinkieli sujuu koulussa hienosti ja opettaja kehuu, että tyttö mm. kirjoittaa upeita tarinoita. Puheterapiassa tyttö kävi eskarin aikana muutaman kerran oppiakseen R:n, jonka hän oppikin nopeasti.



Kielelliset taidot ovat siis oikein hyvät, mutta sen sijaan tytöllä on vaikeuksia keskittymisessä ja siirtymätilanteissa. Hän uppoutuu herkästi haavemaailmaansa ja unohtaa esim. koulussa kuunnella, mitä opettaja sanoo. En sitten tiedä, onko tällä piirteellä mitään tekemistän myöhäisen puhumaan oppimisen kanssa vai ei.

2-vuotis neuvolassa sanottiin, että jos ei 2,5v. ole alkanut puhumaan niin sitten puheterapeutille. Sinne ei koskaan tarvinnut mennä. Nyt 3,5 vuotiaana puhuu jo tosi hyvin (r-kirjainta ei vielä osaa) Osaa muodostaa hienoja lauserakenteita ja käyttää ihan uskomattomia sanoja lauseissaan joita ei uskoisi pienen käyttävän.

Missään vaiheessa ei ollut paniikkia siitä etteikö rupeaisi puhumaan. Ymmärsi kuitenkin puhetta ja osasi elein ilmoittaa mitä haluaa ja lisäksi pojan isä rupesi myös puhumaan myöhään.

Olihan se tosi outoa, kun isosisko puhui jo vuoden ikäisenä vaikka mitä ja 2,5vuoden ikäisenä osasi montakymmentä lastenlaulua.

Meidän 3v ei puhu kuin muutamia sanoja. Useamman kerran on käyty kontrollissa,melkein vuoden ajan. Terapiapaikat täynnä,hirvittää että menee liian myöhäiseksi aloitus. Yksityiselle ei saa lähetettä,kaupungilla on kuulemma resurssit kunnossa. Ja jonossakaan ei olla oltu pitkään,koska ne alkukäynnit oli tosiaan pelkkiä arviointikäyntejä.. Tosiaan luulin,että jonotus alkaa eka käynnistä, ja että se puolen vuoden hoitotakuu menisi ihan kohta umpeen : (

Neljästä lapsestani yksi alkoi puhua vasta 2,5-3-vuotiaana, tarkkaan en muista koska en missään vaiheessa ollut huolissani. Lapsi ymmärsi selvästi asiat, noudatti kehotuksia ja osasi toimia. Ennen tuota puheen aloitusta lapsi sanoi oikeastaan vain äiti ja ei. Mutta sitten puhe kehittyikin suht nopeasti ikätasolle. Pari-kolme äännevirhettä säilyi 5-vuotiaaksi, jolloin kävimme pari kertaa puheterapeutilla, mutta sitten nekin jäivät pois oikeastaan itsekseen. vähäisellä kotiharjoittelulla.



Nyt ko. lapsi on reipas 12-vuotias, koulussa erittäin hyvin menestyvä ja kielellisesti lahjakas poika. Missään vaiheessa koulussa ei ole ollut oppimisvaikeuksia ja poika oppi itse asiassa eskarivuonna lukemaan.



Itsekin olen ollut hitaasti puhumaan ryhtynyt lapsi, sittemmin koulussa menestynyt, pitkälle kouluttautunut ja hyvin pärjännyt. Uskoisin puheen kehittymisen olevan voimakkaasti perinnöllinen piirre.



Silloin olisin huolissani, jos lapsi ei joko tunnu kuulevan kunnolla tai ymmärtävän kunnolla puhetta. Muussa tapauksessa anna lapsen kehittyä rauhassa omaan tahtiinsa äläkä turhaan murehdi.

Ensimmäiset sanat tulivat 1v., mutta puhe ei lähtenyt kehittymään. Uuden sanan opittuaan jokin vanha unohtui. Samoin puheen ymmärtämisessä oli suuria vaikeuksia.

Kävi puheterapiassa 2,5v-6v, jona aikana puhe ja puheen ymmärtäminen saatiin ikätasolle (pahimmillaan 1,5 vuoden viive ikäodotukseen nähden). Kävi myös 4-6v. päiväkodin erityisryhmässä, jossa painotettiin puheen oppimista. 2,5-vuotiaana yksittäisiä sanoja, 4 vuotiaana puhe oli vielä niin epäselvää, että vieraat eivät ymmärtäneet (pitkiä lauseita kyllä), 6 vuotiaana jo täysin selvää, tosin hieman lapsellisen oloista.

Koulussa erityisluokalla (suuremmat vaikeudet nykyisin motoriikassa ja hahmottamisessa, koska puheenkuntouttamisen ohella ei saanut toimintaterapiaa, ongelmia ei silloin katsottu niin suuriksi). Oppi lukemaan normaalisti 1. luokalla, nyt lukee täysin sujuvasti ja ymmärtää lukemansa (opettajan mukaan jopa paremmin kuin keskivero 3. luokkalainen), samoin kirjoittaminen sujuu (jos ei motoriikan ongelmia lasketa) teksti on virheetöntä. Eli myöhäistä puheenkehitystä ei enää huomaa ja nimenomaan uskoisin pitkäaikaisesta terapiasta olleen hyötyä. Harmi vain ettei saanut toimintaterapiaa ajoissa, nämä ongelmat vaikeuttavat koulunkäyntiä merkittävästi.

yksittäisiä sanoja ja nekin kahden tavun maksimissaan. "Äitin auto", "iso auto", "iso reikä" on tyypillisiä kahden sanan yhdistelmiä, ei yhtään monimutkaisempaa..



En ole huolissani, sillä poika ymmärtää kaiken, mitä hänelle sanoo ja osaa toimia ohjeiden mukaan. Mutta kyllähän se harmittaa pikkasen, kun pk-ryhmässä 1-vuotias tyttö lörpöttelee selkeitä ja pitkiä vaikeitakin lauseita ihan koko ajan.



Mutta mun yksilö on mun yksilö. Rakas pikkunen.

vanhemmille. Oliko puhevaikeuksia kohdanneella lapsella ongelmia lukemaan oppimisessa? Tai kirjoittamisessa?

tytöllä puhe oli viivästynyt. Alettiin käydä puheterapiassa kolme vuotiaasta ja silloin hän meni myös tarhaan. Siitä puheenkehitys eteni isoilla harppauksilla. Hän jopa tykkäsi kovasti puheterapiasta ja jaksoi ikäistään paremmin keskittyä opetukseen/harjoitteluun.



En ollut missään vaiheessa huolissani, koska lapsi ymmärsi täysin puhetta (siis jo paljon pienenpänä). Lisäksi lapsi oli todella taitava selittämään asioita "kiertäen" jonkin sanan mitä ei osannut sanoa/mistä toiset eivät saaneet selvää. Taidosta on edelleen hyötyä ja se näkyy mm. Aliasta pelatessa. On kavereitaan taitavampi selittäjä. Tyttö täyttää pian 8v.

on kolme dysfaatikkoa.

puheterapiasta on ollut hyötyä,paitsi yhden kanssa,ku puheterapeutti niin outo.

2,5-vuotisena. En ollut huolestunut, poika ymmärsi kaiken ja kehitys muuten kohdillaan. Ei puheterapiaa.

Puhuikin sitten kerralla kaikki äänteet, kun lauseita alkoi tulla.

Koulussa äidinkieli kiitettävä, esitelmät olleet täysillä pisteillä ja vieraat kieletkin sujuneet ongelmitta.

Ihana lapsi oli pienenä ja ihana teini nyt.

oppi puhumaan vasta 2v8kk iässä. Sitä ennen hänellä oli vain muutama yksittäinen sana.

Syy puheen oppimisen viivästymiseen oli suun motoriikan kehittymättömyys. Lapsi alkoikin puhumaan ihan sujuvasti sitten kun puhetta alkoi tulemaan.

Nyt hän on 4-vuotias ja osaa mm. tavuttaa sanoja osaa tehdä taitavasti sanaleikkejä.



Hänen muista syistä myöhään puhumaan oppinut serkkunsa on jo koululainen ja hänellä on todettu vaikea lukihäiriö.

itselläni siis poika 2,4 vuotta joka ei puhu vielä edes kahden sanan lauseita. Ylipäänsä puhe on vielä sellaista vauvapuhetta, tättättää-tyyppistä. Sanoja osaa muttei käytä niitä kuin satunnaisesti, mieluummin elehtii kun haluaa saada itsensä ymmärretyksi. Parin kuukauden päästä ois puheterapiaan aika. Esikoinen kyseessä ja mua kyllä vähän huolestuttaa, koska poika ei edes yritä sitä puhetta. Ymmärtää kyllä kaiken ja seuraa opetusta esimerkiksi jumpparyhmässä keskittyneesti ja osaa toimia ohjeiden mukaan.

ap.

Käytiin myöhemmin puheterapiassa l ja r puuttumisen takia. R-kirjain puuttuu yhäkin.

Kyllä sitä helposti tuli verrattua muihin, kun esikoinen kyseessä.

kehititte lapsen suun motoriikkaa? Onko lapsi ollut aina hyvä syömään ym?

Oma lapseni ei ole koskaan ollut kiinnostunut käyttämään suutaan; ei imemään rintaa eikä tuttia eikä ole koskaan halunnut laittaa esineitä suuhunsa. On tosi huono syömään - ei siis vain ole kiinnostunut ruuasta ja siitä miltä se suussa tuntuu. Olen yrittänyt tarjota mahdollisimman monipuolista ruokaa jota pyöritellä suussa ja rouskutella, mut lasta ei oikein kiinnosta. :-/ Mietin että voikohan tällä ja puheen viivästymisellä olla joku yhteys.

ap.

Ensimmäisiä sanoja oli alle vuoden vanhana, mutta sitten nekin unohtuivat.

Saimme ajan puheterapeutille, mutta ennen ensimmäistä aikaa lapsi alkoikin puhua kovalla vauhdilla.

Lukemaan oppi aika normaali iässä esikoulussa.

Nyt on ekaluokkalainen ja edelleen on R-äänne vika.



Olin vähän ihmeissäni, kun muut lapset oppivat niin aikaisin puhumaan, mutta nyt tajuan, ettei aihetta huoleen ollut :-)

Ekat sanat normaaliin aikaan, siinä n. 1v. Sanavarasto ei kuitenkaan lähtenyt karttumaan, ymmärrystä oli, mutta aktiivisesti käytettyjä sanoja ei paljon. Niistä suuri osa sanahahmoja.



Vielä 3v puhe oli yksittäisiä sanoja ja matkimista, vieraat eivät saaneet selvää. Sisältö simppeli, tyyliin "ati kiikuu" (akseli keinuu), "ati ati ati" = anna (+ osoitus esineeseen). Ei osannut oikein taivuttaa sanoja, kun alkoi puhua enemmän, muodosti omaperäisiä sanayhdistelmiä.



4v + ohjattiin puheterapeutin arvioon, siitä neurologiselle, diagnoosi dysfasia, kehitys oli vuoden jäljessä. Erityispäiväkotiin, puheterapiaa 2x viikko. Vuoden sisällä kiri kehityksen ikätasolle.



7v meni tavalliseen kouluun. Kielen kanssa ongelmia. Oppi lukemaan auttavasti eskarissa, mutta ei oikein ymmärrä aina lukemaansa, lukee hitaasti vieläkin (on 11v). Englannin kieli on kuitenkin toistaiseksi mennyt hyvin. Matematiikassa on välkky.



On lapsellisempi kuin ikätoverit, leikkii mielellään itseään vähän nuorempien kanssa. Toisaalta on hyvin luova. Kielellisen puolen hankaluus näkyy koulun ulkopuolella semmoisissa asioissa, kuten että ei oikein osaa jutustella, höpöttää, kertoa asioita. Hän joko kertoo tai kysyy, mutta ei tavallaan anna omaa panosta. Mutta tuskin vieraammat huomaa, ajattelee että luonne on arka, vaikkei ole. Sekoittaa hassusti käsitteitä joskus, tyyliin "onko nyt helmikuu vai tiistai?"