Musta tuntuu että akateemista koulutusta ei arvosta kukaan muu kuin he itse

Huomasin toki. vaikka vähän avaamista alkuperäinen vastaus vaatikin.

Mielestäni kannattaisi vapaa-ajallakin kirjoittaa sellaista kieltä, että tekstistä saa selvää. En itse osaa noin vahvasti erottaa työ- ja vapaa-ajan kirjoittamista toisistaan.

Ja pitääköhän tämäkin mainita: olen akateeminen, mutta kyllä meitä pilkunviilaajia varmaan kaikissa koulutusryhmissä on.

Sitä paitsi moni akateeminenkaan ei tarvitse edes työssään täydellistä kielitaitoa, saati, että _työn ulkopuolella_ pitäisi puhua ja/ tai kirjoittaa kieliopillisesti täydellistä suomea..

Itseäni ei vapaa-aikana kiinnosta pilkuviilaus, vaikka valitettavasti joudun sitä työssäni tekemään.

Veikkaus: hyvin palkatussa työssäsi ei ilmeisesti vaadita ainakaan kirjallisia taitoja.

Se, että ei ole akateemista koulutusta, ei tietenkään sulje pois ihmisen älykkyyttä!

Mutta arvostan itsessäni tieteellistä otetta elämään, sellaista ennakkoluulotonta kiinnostusta kaikkiin ilmiöihin. Samanlainen oli isälläni, vaikka kouluttamaton duunari olikin. Suurella osalla tuntemistani akateemisista on tällainen elämänasenne (riippuu ehkä vähän alastakin).

Lisään vielä tähän, että arvostan kaikkia ihmisiä, jotka tekevät työtään kunnialla ja niin hyvin kuin osaavat. Oli tausta tai koulutus mikä tahansa.

Ja joilta mä myös odotan viisautta ja älykkyyttä ja erittäin hyvää ammattitaitoa sekä ammattietiikkaa.

Noi muut akateemiset tutkinnot on vaan koulutuksia muiden joukossa. Niissä ei ole mitään glamuuria.

nuo ovatkin ainoat ammatit, siis terveydenhoitoalalla olevat, joita ilman koulutusta olevat palvovat kuin jumalia. Samoin maaseudulla asuvat ja vanhemman sukupolven edustajat.

tuttavapiiriini kuuluu lukuisia akateemisia ihmisiä. Eräskin meillä eilen oli kylässä, ja kaikki puheenaiheet liittyi vain hänen valmistuneeseen graduun, työllistymiseen ja palkkaukseen. Myös siihne, kuinka paljon hän teki ylimääräisiä opintoja, ja kehui ja kehui ja kehui. Eikä ole ainut näistä minun ystävistäni. Häntä ei koko iltana kiinnostanut meidän kuulumiset, mieheni kanssa vaan puistelimme päätä tälle omahyväisyydelle.



Ymmärrän, että hän on tehnyt suuria ponnisteluja, ja hienoa niin, mutta aina kun hän koulutuksestaan suunsa avasi, nokka nousi pystyyn, ja vähättelevästi puhui ohimennen muista kouluista, kun eihän muualla edes opiskella...



Tällöin ajattelin, että hänen koulutustaan ei varmasti kukaan arvosta, jos sitä kerta tarvii tällä tavalla pönkittää. Siis koko ilta oli oikeasti ihan kamala! Mä en todellakaan ole kateellinen, kaikilla akateemiseen koulutukseen on suomessa käytännössä/teoriassa mahdollisuudet.



Minulle ihmiset ovat kaikki samanarvoisia, ihan sama mikä ammatti ja mikä koulutus. Arvostan jokaista ammattia ihan yhtä paljon. Minulle lasteni ei tarvitse todistella hyvyyttään menemällä yliopistoon, niinkuin joku jo vinkkas että kas kummaa kun "amisten" lapset ei yliopistoon päädykkään kun asenne on tämä.



Itse olen vaan henkilökohtaisesti ihan liian moneen ihmiseen törmännyt, jotka puhuu koulutuksestaan niinkuin se tekisi heistä jotenki parempia ihmisiä. Ällöttävää ajatella!



Kyllä, moni on tehnyt itsestään naurunalaisen puheillaan, eleillään ja teoillaan!



No mitäpä tässä selittelemään... Tais vain olla viimeinen kyläreissu meillä tuolla "ystävällä". Liikkukoot sitten niissä paremmissa piireissä. Hänen käytös oli oikeasti halventavaa! Ja huom, en puhu vain tästä yhdestä tyypistä, hän vaan jotenkin teki siitä niin konkreettista!



ap

lailla sekä akateemisista että ei-akateemisista. Kaikkein "pölöimmät" tutut, töistään kailottajat, ovat ei-akateemisista. Yksilöistä tuo on kiinni, rakkaimmat ja läheisimmät ystäväni ovat akateemisia, vaikka itse en sitä olekaan.

vuosien opiskelua ihan siinä kuin duunari omaa ammattitaitoaan? Kyllä sitä yhtä lailla kuulee raksaäijien tai putkimiesten (näistä omaa kokemusta) naureskelevan kädettömille "paperipyörittelijöille" (=kaikki siistien sisätöiden tekijät), ikään kuin vain heidän oma työnsä olisi oikeaa työtä ja arvostettavaa.



Akateemisissa on toki myös pösilöitä, mutta niin on duunariporukoissakin - siis mitä tulee oman navan tuijottamiseen.

ei kannata kaikkea tuomita. Omassa kaveripiirissäni, josta valtaosa on yläkoulun opettajia eli akateemisia ihmisiä, ei tosiaan ole mikään erityisen akateeminen meininki. Enimmäkseen oikeastaan jotain ihan muuta. Ehkä työympäristökin siihen vaikuttaa. En tykkää itsekään sellaisista ihmisistä, jotka kuvittelevat olevansa parempia kuin muut akateemisen koulutuksensa ansiosta.

puhkeaa kansalaissota, duunarit vs. akateemiset. Karahkalla polvilumpioihin ja luoti paahan.

mutta mulle tulee vaan mieleen mun lukioaikaiset kaverit, kaksoset. Molemmat päättivät jo lukiossa, mitä heistä tulee: toisesta lääkäri ja toisesta eläinlääkäri. Ja asenne oli todellakin, että ei akateemiset on ihan idareita.



Kerran he menivät (ennen kuin pääsivät unelma-opiskelupaikkoihinsa) ulos kapakoihin pilailumielessä blondi-peruukit päässä ja esittivät sairaanhoitajaa ja lentoemäntää. Nauttivat kundien suosiosta ja pistivät halvalla ei-akateemisia.



Nyt en ollut nähnyt heitä lukion jälkeen, mutta otin toiseen yhteyttä facebookissa ja hän soitti minulle. Puhuimme puhelimessa ummet ja lammet, selvitettiin toistemme elämäntilanteet ja sovittiin, että lähdetään kolmestaan joku kerta kahville. No, eipä heistä kuitenkaan kuulunut mitään, vaikka kaveri lupasi pistää viestiä tapaamisajasta ja tiesin heti, että PLOP. Minut oli nyt pudotettu sinne typerien ei-akateemisten koppaan, enkä siis ole siksi kiinnostava.



No, lähinnä tuo minua huvittaa, että joku voi vielä aikuisena olla noin yksioikoinen, vaikka onkin ihan akateeminen. Mutta kukin taplaa tyylillään. Terveisiä vaan, jos arvon lääkärit tai joku tuttunsa sattuu myös olemaan av:lla ja tunnistaa kenestä puhun.

että toisella on akateeminen tutkinto. Tästä on itselläni omaa kokemusta. Olin mennyt ihan duunarityöhön, enkä kenellekään kertonut tarkempaa taustastani (koulutuksesta) ennen kuin sitä kysyttiin erikseen. Vastasin kysymykseen tyyliin "olen opiskellut yliopistossa, tutkinto on valtiotieteiden maisteri", ja eikös tähän heti yksi nainen heti silmät leimuten huutamaan, että "kai tiedät, että täällä sillä ei ole mitään merkitystä!!" Joo, tiesin tosiaankin, ei siihen hommaan yliopistopapereita vaadittu, eikö töillä ollut oman alani kanssa paljoakaan tekemistä. Olisi vaan pitänyt pitää suunsa kiinni, mutta tyhmä olin kun menin vastaamaan koko kysymykseen.. Pari tyyppiä suhtautui tuon jälkeen minuun selvästi eri lailla, onneksi suurin osa ei.

Ainakin palkkakuitin perusteella mua tuntuu arvostavan joku muukin..

Tuplasti enempi kuin mieheni joka akateeminen onkin.

Veikkaus: hyvin palkatussa työssäsi ei ilmeisesti vaadita ainakaan kirjallisia taitoja.

opettajat, tutkijat myös. ok..

vaan ylistävät titteleitään ja saattavat itsensä näin naurunalaiseksi.

Arvostan kaikkia ammattiryhmiä yhtä paljon. olen itsekkin korkeasti koulutettu, mutten akateemisesti.

Ja sille joka sanoi miestäni putkirunkkariksi, niin aika vikaan meni..

"Jos on 7 ihmistä, niin mistä tiedät varmasti että kuka heistä on lääkäri??

-koska hän takuulla kertoo sen itse."

Pitää täysin paikkansa.

päinvastainen kokemus. Eräs ystäväni opiskeli sosionomiksi, ja korosti koko ajan kuinka haastava koulutus on, kuinka loistavia arvosanoja hän saa jne. Minun opintojani taas vähätteli (yliopisto), kun eihän sielä oikeasti edes opita mitään (liian teoreettinen; no tottahan tämä!), eihän sieltä kukaan työllisty jne..



Tuli vähän sellainen tunne, että oli kuitenkin pohjimmiltaan kateellinen koulutuksestani (vaikka IKINÄ en ole nostanut itseäni ketään korkeammalle enkä kerskaillut opinnoillani).



Mutta niin, minusta ihmistä ei todellakaan pidä arvostaa hänen koulutuksensa takia, vaan ihan muiden asioiden/ansioiden vuoksi.

ammattiin sitä edellytettiin.



Mulla on koulutukseeni täysin pragmaattinen suhtautuminen. Mä olen sen avulla saanut hyvän työpaikan, josta maksetaan ihan säällistä palkkaa.



Mä ymmärrän ap:n kaveria sinänsä ihan hyvin. Jos hänen päivänsä täyttyvät opiskelusta ja gradusta niin siitä sitä tietty myös puhuu. Toki olisi kohteliasta kysellä myös toisten kuulumisia, mutta ei kohteliaisuuden puuttuminen mistään akateemisuudesta sinänsä johdu.



Toisaalta ap:lla ja hänen miehellään saattaa olla huono itsetunto, mikä näkyy sitten niin, että akateemisuuteen pitää suhtautua kielteisesti.

Mun mies ei kyllä pidä itseään minään yli-ihmisenä, vaikka on akateeminen.

Työnantajille ihan tavallinen koulutus.

Huvittaa tän palstan ämmät, jotka luulee olevansa jotain, kun on akateeminen koulutus. Jotain vikaa heissä on.

aivan sama kuka arvostaa mitäkin. Halusin opiskella tiettyä alaa, ja sen paikka oli yliopisto. Minusta tuli sitten FM. Arvostaa ken tahtoo tai vaihtoehtoisesti jättää arvostamatta. Minulle tärkeintä on kiinnostava ala.

nämä eri ryhmiä mollaavat tahtovat vahvistaa oman ryhmänsä siteitä ja kokea olevansa muita parempia, oli sitten kyse duunareista tai "akateemisista".

"Akateeminen" kyllä on nykyään naurettava, ei mintekään voi olla, että 50% ikäluokasta voisi olla jotenkin tieteellsiesti/akateemisesti ajattelevia. Tohtorin tutkinto voi olla alku sellaiselle, muilla tuo "akateemisuus" on kovin kaukana, ja on turha kehua itseään verrattuna "duunareihin".

Eiköhän oikea akateemisuus ole sitä, että on asiaoista laaja-alaisesti kiinnostunut ja analysoi niitä, ja osaa keskustella. Sellaisia ihmisiä on vähän, useimmat ovat tutkijoita, oikeita sellaisia. Heillä on laaja sivistys.

Työpaikallamme lähes kaikki ovat "akateemisiaE", maisteristasoisia, mutta tuskin kelläään on kuvaamaani sivistystä.

ja hekin yliarvostavat titteleitään jopa naurunalaiseksi asti.

Valmistun tänä keväänä maisteriksi ja kyllä mun kokemus on se, että akateemisia pidetään hienompina ihmisinä kuin vaikka vain ammattikoulutuksen hankkineita, katsotaan tietyllä lailla ylöspäin jne. Itselläni taas akateemisen koulutuksen arvostus on vain laskenut sitä mukaa mitä pidempään olen opiskellut. Eihän suuri osa oppiaineista siellä edes valmista suoraan mihinkään ammattiin, vaan se "tiede" on se itseisarvo.

että tuttavapiirin duunarit on sen verran asenteellisia, etten ole maininnut akateemisuudestani vaan ympäripyöreesti vastaan työstäni jos joku kysyy. Heillä on vahva asenne että akateemiset pitää itseään muita parempina.

Johtuu epävarmuudesta, mutta typerää silti. Olen törmännyt samaan.