Musta tuntuu että akateemista koulutusta ei arvosta kukaan muu kuin he itse

illan lähihoitajaksi valmistuneen kaverini kanssa. Koko ilta puhuttiin harjoitteluista, työpaikasta, opinnäytteestä jne. Omista kuulumisistani tuskin oli puhetta ollenkaan. Eikä siinä mitään. Olin iloinen kaverini puolesta, kun hän oli saanut opintonsä päätökseen. Kuuntelin juttuja ihan kiinnostuneena. Sitten kun itselläni on paljon uutisia, olen puolestani enemmän äänessä. Harvoin kuitenkaan jaksan epäkiinnostavilla työjutuillani häntä rasittaa.

Sellaiset ihmiset, jotka aina vaahtoavat omista tekemisistään eivätkä ole ikinä kiinnostuneita muista, eivät ole ystäviä ollenkaan. Ja tällaisia tyyppejä varmasti löytyy ihan kaikenlaisen pohjakoulutuksen saaneista.

tuttavapiiriini kuuluu lukuisia akateemisia ihmisiä. Eräskin meillä eilen oli kylässä, ja kaikki puheenaiheet liittyi vain hänen valmistuneeseen graduun, työllistymiseen ja palkkaukseen. Myös siihne, kuinka paljon hän teki ylimääräisiä opintoja, ja kehui ja kehui ja kehui. Eikä ole ainut näistä minun ystävistäni. Häntä ei koko iltana kiinnostanut meidän kuulumiset, mieheni kanssa vaan puistelimme päätä tälle omahyväisyydelle.

Ymmärrän, että hän on tehnyt suuria ponnisteluja, ja hienoa niin, mutta aina kun hän koulutuksestaan suunsa avasi, nokka nousi pystyyn, ja vähättelevästi puhui ohimennen muista kouluista, kun eihän muualla edes opiskella...

ap

On totta, että eri piireissä pitää olla eritasoiset jutut.



Tutkijoiden/tohtoreiden/professoreiden kanssa voi puhua laajasti eri aiheista ennekkoluulottomasti ja havainnoiden ja analysoiden, maistereiden kanssa pinnallisesti, ja vain joistain aiheista, duunareiden kanssa keskittyä vetämään sitä sätkää ja kaljatuoppia alas rönöttäen täsmätahdissa muiden kanssa.

Ma en tieda mita tassa edes tarkoitetaan "arvostuksella"? Ma kouluttauduin alalle, joka mua kiinnosti. Tyopaikkaani ei oteta (oman tyoni kaltaista tyota tekemaan - ns. avustaviin tehtaviin kylla) muuta kuin yliopistokoulutuksen saaneita. Nyt tyonantajani sitten "arvostaa" mua useamman tuhannen euron arvosta kuussa. Ei se sen monimutkaisempaa ole.

omasta mielestäni kunnon duunarit tekee oikeita töitä. lomillanikin tunnen tekeväni töitä, kun pääsen rekan rattiin...terv FM

Sitä paitsi moni akateeminenkaan ei tarvitse edes työssään täydellistä kielitaitoa, saati, että _työn ulkopuolella_ pitäisi puhua ja/ tai kirjoittaa kieliopillisesti täydellistä suomea..

Itseäni ei vapaa-aikana kiinnosta pilkuviilaus, vaikka valitettavasti joudun sitä työssäni tekemään.

VS: Niin muakin, vaikken akateeminen olekkaan.

Ainakin palkkakuitin perusteella mua tuntuu arvostavan joku muukin..

Tuplasti enempi kuin mieheni joka akateeminen onkin.

Veikkaus: hyvin palkatussa työssäsi ei ilmeisesti vaadita ainakaan kirjallisia taitoja.

..viitsii väsätä? olemmem akateemisia, työkaverit on muutamaa sihteeriä lukuunottamatta akateemisia, MUTTA en ole koskaan kuullut mitään vähättelyä muunlaien koulutustason hankkineista. Meidän kaverit ovat tohtorista hitsaajaan/siivoojaan ... so what?

..viitsii väsätä? olemmem akateemisia, työkaverit on muutamaa sihteeriä lukuunottamatta akateemisia, MUTTA en ole koskaan kuullut mitään vähättelyä muunlaien koulutustason hankkineista. Meidän kaverit ovat tohtorista hitsaajaan/siivoojaan ... so what?

että niitä idiootteja on yhtä paljon akateemisissa kuin duunareissa :)

ystäväpiiri aika lailla fifty-sixty, kuten myös molempien suvut. Akateemisuus ei ole mikään "juttu" meille, jonka perusteella ihmisiä arvotettaisiin. Kaikkien alojen osaajia tarvitaan, eikä työ ja koulutus ole ihmisarvon mitta!

Olen kyllä törmännyt kapeakatseisiin ihmisiin oman lähipiirin ulkopuolella, mutta heitä on ollut ihan yhtä lailla koulutetuissa kuin kouluttamattomissakin.

..viitsii väsätä? olemmem akateemisia, työkaverit on muutamaa sihteeriä lukuunottamatta akateemisia, MUTTA en ole koskaan kuullut mitään vähättelyä muunlaien koulutustason hankkineista. Meidän kaverit ovat tohtorista hitsaajaan/siivoojaan ... so what?

...siitä, että työllä ja tuskalla emäntäkouluihin päässeiden (kun tyttären koulutus on sama kuin lapioisi lantaa naapurin peltoon)isoäitien ja kovaa maanviljelijän työtä ikänsä tehneiden isoisien lapsenlapsena olen jo toisen polven akateeminen. Isoisän silmät kyyneltyivät, kun kerroin päässeeni oikeustieteelliseen. Sivistyksen, tiedon ja myös helpomman ja avaramman elämän tavoittelu -helpompaa verrattuna raatamiseen rintamamiestilalla ilman koneita ja perusmukavuuksia- on meidän maalta lähtöisin olevassa suvussamme ollut isovanhemmista alkaen hyvä ja tavoittelemisen arvoinen asia, ja isovanhempieni ja vanhempieni sekä omalla työlläni meidän kaikkien elämä on helpottunut ja parantunut. Miksi en olisi siitä ylpeä ja tyytyväinen, nautin työstäni, olen hyvä siinä ja sen tuomalla korvauksella voin nauttia matkustelusta, kulttuurista ja on vieläpä antaa jotain muillekin? Miten halveksisin duunareita tai vähemmän koulutettuja, kun koko oma menestykseni perustuuu oman sukuni kovalle työlle ilman oppiarvoja ja koulutusta, ainoana pääomana vain halu päästä ja auttaa lapsia eteenpäin? Ainoa asia, jota en ymmärrä, on halu olla olematta hyvä ja vielä parempi omassa työssään, oli se mitä vain. Ainoa asia, mitä halveksin, on pelko itse lähteä ponnistamaan eteenpäin omasta elämästä ja kateus ja viha niitä kohtaan, jotka työllä, sisulla ja tahdolla tavoittelevat sitä, mitä haluavat, oli se sitten sivistystä, tietoa, mielekkäämpää työtä tai vaikka parempaa elintasoa.

että jotkut luulevat pelkkien akateemisten olevan kykeneviä älykkyyteen, hyviin tapoihin ja muuhun sellaiseen mikä aikanaan yhdistettiin varakkaisiin/koulutettuihin/siniverisiin sukuihin.

Hauskasti joku naljaili toisessa ketjussa, miten akateemiset kirjoittavat parempaa suomea. Niinpä niin... Eräs tietokirjailija (olemme sukua) pääsi lukiosta 23-vuotiaana koska jäi luokalleen neljä kertaa, eikä koskaan mennyt yliopistoon. Omilla lahjoillaan pääsi toimittajaksi ja siitä ponnisti vielä tietokirjailijaksi. Ja jos joku epäilee tarinan todenperäisyyttä, voin paljastaa että tämän miehen ja hänen vaimonsa edellinen yhteinen tietokirja voitti Tieto-Finlandian.

Että tällainen esimerkki.

...hoiti sen oikeinkirjoituksen.

vaan ihan muu pariskunta.

Halusin tiettyyn ammattiin, joka sattuu olemaan akateeminen ja olen todella tyytyväinen alavalinnastani! Minulle on aivan sama mitä joku muu ajattelee koulutuksestani. Suomen Kuvalehden vuosittaisissa kyselyissä suomalaiset näyttävät arvostavan koulutustani todella hyvin!

minä ainakin arvostan, ja kovasti.

t. ei akateeminen

olet fiksu ihminen. Ystäväsi käytös oli ala-arvoista, olipa hän akateeminen tai ei.



Tunnistan ilmiön, mutta väittäisin, että se on yleinen juuri yliopistosta valmistuneiden keskuudessa, ei enää työelämässä. Työelämässä ystäväsi huomaa olevansa aivan alussa ja tipahtaa todennäköisesti korkealta kuvitelmistaan, mutta se on vain tervettä ;-)Hän oppii kyllä arvostamaan muitakin kuin akateemisia tutkintoja, sillä kaikkia meitä tarvitaan.

Akateemisiä jotka osaavat hyvin kaikkea ja muutenkin viisaita ja sosiaalisia. Sitten akateemisia jotka ovat "nyhverö nyyssösiä", melko epäsosiaalisia ja illan vietot tyyliin "pelaamme lautapelejä". Amis-tuttuja jotka aivan tavallisia ja varsinkin lastenkasvatus "parempaa" kuin akateemisilla.



Nähty kyllä amisten nurjaakin puolta, työttömyyttä ja päihteitä. Tosin heitä ei kaveripiirissä koska en itse käytä alkoholia.



T. Kaksi amistutkintoa käsityöalalta

Mua ei koskaan ole opiskelut pahemmin kiinnostanu, perusopinnot ja ammatin olen itselleni hankkinut ja todennut, että eipä kannata tuhlata aikaansa opiskeluun, kun intressit elämässä on jossain aivan muualla. Katsokaas lahjakkuuttahan voi olla ilman opiskelujakin tai opiskellahan voi ilman koulujakin, maailmahan on tietoa täynnä, senkun onkii vaan.



Mieheni on akateeminen, muttei koskaan ole kyllä sitä mitenkään esille tuonut, ilmeisesti työelämä on koulinut liiat luulot itsestä pois tai niitä ei ole ollutkaan.



Lapseni saavat itse päättää, minkä "uran" valitsevat, ihan sama, kunhan eivät tule minulta rahaa ruinaamaan, käytän ne ihan itseeni.



Sukulaisissa on akateemisia ja duunareita ja kaikki ovat ihan yhtä ärsyttäviä, kaikkien pitää yrittää päteä jollakin, kun itsetunto on jostain ulkoapäin hankitusta ilmeisesti kiinni.

listan kansalaisten eniten arvostamista ammateista. Katso, ketkä ovat kymmenen arvostetuimman joukossa.

kuin juuri akateemisten.

on jonkinasteinen ongelma joillekin ihmisille.



Etenkin se toisten ihmisten akateeminen koulutus.



Mullakin semmoinen on, mutta se nyt vaan on väline mieleiseen ammattiin, ei muuta. Eikös se ole kaiken koulutuksen tarkoitus?

duunari kysyy, mitäs se lääketiede sitten on jos ei tiedettä? Ja mitä se oikea "tieteellinen pohjakoulutus" -käsite pitää sisällään, mitä lääkärikoulutuksessa ei ole. --. Eihän lääketieteen alalla voida millään toimia samalla tavalla kuin yhteiskuntatieteissä.

Lääkärin koulutus on enemmän faktojen opiskelua (myös (yliopistotasolla) alkeet esim solubiologiasta, kemiasta jne) ja käytännön taitojen harjoittelemista. Rankkaa ja tiivistahtista ja työ sitten on erittäin vastuullista ja haastavaa.

Se, miksi minäkän en pidä lääkärin koulutusta kovin tieteellisenä liittyy siihen, että vaikka taustalla on lääketiede, opiskelussa ei mennä sihen kovin syvälle, vaan paino on käytännön käsityössä ja faktojen opiskelussa.

Tieteelliseen pohjakoulutukseen liittyy oleellisesti tieteellisen tutkimuksen oppiminen. On tutkijalääkäreitä, mutta suurin osa putkesta tulevista LL:istä ei tutkimukseen sotkeudu. EIkä tarvitsekaan, kunhan tutkimuspuolelle tulee riittävästi väkeä viemään asioita eteenpäin.

Itse olen tutkijana biolääketieteen puolella ja teen hommia sekä lääkäreiden että biokemistien, molekyylibiologien jne kanssa. Ero asenteessa on aika iso, vaikka yksilötasolla on poikkeuksia.