Musta tuntuu että akateemista koulutusta ei arvosta kukaan muu kuin he itse
ja hekin yliarvostavat titteleitään jopa naurunalaiseksi asti.
Kommentit (80)
yliopistoon, kuin akateetisten lapset, koska asenne kotoa on tuo.
Onko se väärin, jos pitää kaikkia ihmisiä samanarvoisena? Ammattia katsomatta?
ap
Nykyään maisteriksi valmistuu kuka vaan tuosta vaan. Tohtereitakin tehdään liukuhihnalta.
Tämä "akateemisuus" on kärsinyt täyden inflaation, eikä ole merkki yhtään mistään.
ei läheskään kaikki halukkaat pääse sisälle, eikä sisäänpäässeistä läheskään kaikki valmistu.
yliopistoon, kuin akateetisten lapset, koska asenne kotoa on tuo.
Onko se väärin, jos pitää kaikkia ihmisiä samanarvoisena? Ammattia katsomatta?
ap
vaikka ekaksi puhuttiin koulutuksen arvostuksesta =)
yliopistoon, kuin akateetisten lapset, koska asenne kotoa on tuo.
Onko se väärin, jos pitää kaikkia ihmisiä samanarvoisena? Ammattia katsomatta? ap
vaikka ekaksi puhuttiin koulutuksen arvostuksesta =)
opettajat, tutkijat myös. ok..
vaan ylistävät titteleitään ja saattavat itsensä näin naurunalaiseksi.
Arvostan kaikkia ammattiryhmiä yhtä paljon. olen itsekkin korkeasti koulutettu, mutten akateemisesti.
Ja sille joka sanoi miestäni putkirunkkariksi, niin aika vikaan meni..
"Jos on 7 ihmistä, niin mistä tiedät varmasti että kuka heistä on lääkäri??
-koska hän takuulla kertoo sen itse."Pitää täysin paikkansa.
Se kun on pitkä, tarpeellinen ja työläs ammattitutkinto, jota höystetään turhalla ylemmyysasemahehkutuksella. Se ei ole tieteellinen pohjakoulutus, vaikka lääkärit toki väittävät niin. Lääkärikoulutus on poikkeus yliopistotutkinnoissa (ehkä farmasia samantapainen).
Ja joilta mä myös odotan viisautta ja älykkyyttä ja erittäin hyvää ammattitaitoa sekä ammattietiikkaa.
Noi muut akateemiset tutkinnot on vaan koulutuksia muiden joukossa. Niissä ei ole mitään glamuuria.
opettajat, tutkijat myös. ok..
vaan ylistävät titteleitään ja saattavat itsensä näin naurunalaiseksi. Arvostan kaikkia ammattiryhmiä yhtä paljon. olen itsekkin korkeasti koulutettu, mutten akateemisesti. Ja sille joka sanoi miestäni putkirunkkariksi, niin aika vikaan meni.. "Jos on 7 ihmistä, niin mistä tiedät varmasti että kuka heistä on lääkäri?? -koska hän takuulla kertoo sen itse." Pitää täysin paikkansa.
Se kun on pitkä, tarpeellinen ja työläs ammattitutkinto, jota höystetään turhalla ylemmyysasemahehkutuksella. Se ei ole tieteellinen pohjakoulutus, vaikka lääkärit toki väittävät niin. Lääkärikoulutus on poikkeus yliopistotutkinnoissa (ehkä farmasia samantapainen).
duunari kysyy, mitäs se lääketiede sitten on jos ei tiedettä? Ja mitä se oikea "tieteellinen pohjakoulutus" -käsite pitää sisällään, mitä lääkärikoulutuksessa ei ole. Eri alathan eroavat toisistaan aika paljon. En kyllä lähtisi eri alojen vertailuun perustuen väittämäään jotain toista alaa huonommaksi kuin toista. Eihän lääketieteen alalla voida millään toimia samalla tavalla kuin yhteiskuntatieteissä.
että koulutus on akateeminen? Itsellä ei muita vaihtoehtoja ollut, koska omaa koulutustani annettiin aikanaan vain yliopistossa. En ymmärrä ap:n logiikkaa. Akateemisia ei pidä arvostaa, mutta heitä pitäisi arvostaa samalla tavalla kuin keskiasteen tai opistoasteen koulutuksen käynyttä. Eli ap:n mielestä mitään ammattia ei saa arvostaa? Siis jos samalla viivalla ollaan...
Minä itse, työnantajani (hyvä palkan ja kiitoksen muodossa) ja asiakkaani arvostavat. Muiden ei tarvitsekaan :)
Mä en nyt ymmärrä, miksi täällä palstalla on eri ketjuissa hirveä tarve parjata akateemisesti koulutettuja. Mä en edes tiedä, kuka mun tuttavapiiristä on akateemisesti koulutettu ja kuka ei, ellei siitä sitten ole ihan erikseen tullut puhe, esimerkiksi kysyessäni että "mitäs teet työksesi" ja mahdollisesti jatkamalla että "ai jaa, mikäs koulutus siihen tarvitaan?". Ja jos joku harva nyt kehaisee koulutuksellaan, niin miksei heille sitä suotaisi? Keneltä se on pois, että joku on ylpeä omasta saavutuksestaan? Ehkä tuo henkilö on nähnyt ihan kamalasti vaivaa hakiessaan kouluun ja joutunut näkemään ihan kamalasti vaivaa, jotta pääsisi sieltä myös paperit kourassa ulos. Juhlivathan ihmiset pienempiäkin saavutuksia.
Ja ihan näin selvennykseksi, en ole itse akateemisesti koulutettu.
osa työttömiksi. itse pärjään amiskoulutuksellani mainiosti yrittäjänä, kiitos lahjakkuuden.
En voisi kuvitella paahtavani jotain maisterin titteliä vielä koulun penkillä valmistuakseni johonkin kuppaiseen opetusvirkaan.
mitenkään erityisesti akateemista koulutustani itse, enkä tosiaankaan ylpeile millään titteleillä. Tosiaankin koulutus koulutusten joukossa. Tuo on varmaan totta mitä joku kirjoitti että jotkut suhtautuu kaikkeen akateemiseen negatiivisesti vaikkei itse mitenkään aiheuttaisi tätä eikä korostaisi itseään, näkevät heti kielteisessä valossa... Esim. kerran linja-autossa kun juttelin tuttavan kanssa opiskelustani, niin sivusta seurannut keski-ikäinen mies totesi: - Minä en ole käynyt kouluja mutta elämänkoulua sitä enemmän! Eli oletti että
- elämänkoulua ja akateemista tai muuta koulutusta ei voi käydä rinnakkain
-akateemisuus on jotain tosielämälle vierasta hienostelua
Mutta ainakin omalla alallani, tosielämästähän ne tutkimuksen aiheetkin otetaan ja sen mukaan löydetään tutkimustulokset mitä selviää...
Mutta arvostan itsessäni tieteellistä otetta elämään, sellaista ennakkoluulotonta kiinnostusta kaikkiin ilmiöihin. Samanlainen oli isälläni, vaikka kouluttamaton duunari olikin. Suurella osalla tuntemistani akateemisista on tällainen elämänasenne (riippuu ehkä vähän alastakin).
tutustunut? Vertaapa sitä tähän suomalaiseen ja saatat yllättyä.
vaan tuosta vaan. Tohtereitakin tehdään liukuhihnalta.
Tämä "akateemisuus" on kärsinyt täyden inflaation, eikä ole merkki yhtään mistään.
Tilastojen mukaan kuitenkaan kuka tahansa ei pysty eikä kykene. Enemmistö ihmisistä EI OLE akateemisia Suomessa.
ja hekin yliarvostavat titteleitään jopa naurunalaiseksi asti.
eivät koskaan ole kiinnostaneet rahvasta, joten meillä on akateemiset tekemässä ajattelua yksinkertaisten puolesta.
että jotkut luulevat pelkkien akateemisten olevan kykeneviä älykkyyteen, hyviin tapoihin ja muuhun sellaiseen mikä aikanaan yhdistettiin varakkaisiin/koulutettuihin/siniverisiin sukuihin.
Hauskasti joku naljaili toisessa ketjussa, miten akateemiset kirjoittavat parempaa suomea. Niinpä niin... Eräs tietokirjailija (olemme sukua) pääsi lukiosta 23-vuotiaana koska jäi luokalleen neljä kertaa, eikä koskaan mennyt yliopistoon. Omilla lahjoillaan pääsi toimittajaksi ja siitä ponnisti vielä tietokirjailijaksi. Ja jos joku epäilee tarinan todenperäisyyttä, voin paljastaa että tämän miehen ja hänen vaimonsa edellinen yhteinen tietokirja voitti Tieto-Finlandian.
Että tällainen esimerkki.
Nimenomaan akateemisen koulutuksen suorittaneet arvostavat kyseisiä opintoja hyvin vähän. Ei-akateemiset taas tuntuvat kuvittelevan, että taivas aukenee kun on suorittanut kasvatustieteen appron.