Minulle eräs kuuluisa gynekologi sanoi "off the record", ettei ymmärrä miksi naiset yhä

JOKAINEN tietää että sektiossa ja alatiesynnytyksessä on omat riskinsä.

Eikö ole pääasia että se lapsi sieltä tulee ulos jollakin keinolla. Joku haluaa sektion ja joku taas ei halua.



Itsehän siinä tietää mitä tekee.



Henk.kohtaisesti en sektioon halua, koska haluan enemmän kuin 2-3 lasta. Pelottaa kohdunrepeämisriski. Se kun on suurempi sektion jälkeen.

Mutta minulle on aivan sama millä tavalla muut lapsensa synnyttää :)

ei äidille eikä lapselle (kun tuossa joku väitti, että riskit olisivat "nolla", mitä ne eivät kyllä ole edes kuolemanriskiä tarkastellessa). Totta kai alatiesynnytyksessä on aina omat riskinsä. Mutta Suomessa ne riskit ovat kuitenkin todella pienet ns. normaaliraskaudessa. Esim. perätilavauvaa en itse olisi synnyttänyt alateitse tai vauvaa, jonka paino olisi arvioitu kovin suureksi.

Synnyttäminen on itselleni jotekin niin luonnollisen asia ihmiselämässä, että en ole osannut murehtia sen mahdollisia riskejä. Eihän tätä elämää voi elää, jos koko ajan miettii missä kaikessa on promillenkin mahdollisuus, että jotain menee vikaan. Paljon todennäköisempää kuin että itse tai vauva kuolee synnytyksessä, on edelleenkin, että kuolee liikenneonnettomuudessa.

No entä ne alatiesynnytyksen riskit?

(siis suunnitellussakin), jotka liittyvät mm. immuniteettiin (synnytyskanavan bakteereilla on tärkeä merkitys) ja hengityksen käynnistymiseen sekä äidin maidontuotantoon. Se, että suunnitellun sektion riskit olisivat "nolla" kuolemis- tai vammautumismielessä ei tarkoita, etteikö siitä silti olisi mahdollisesti erilaisia pienempiä (tai suurempiakin) haittoja. "Sektioäitien" lapset ovat esimerkiksi keskimäärin allergisempia kuin alateitse synnyttäneiden.

noinhan se. Minulle sanottiin, kun sovin sektiota, että suunnitellussa sektiossa riskit lapselle ovat 0. Ja ei ollut yksityinen, vaan ihan naistenklinikan lääkäri.

Kuoleman riski? vammautumisen riski? Aika isoja haittoja, mielestäni alatiesynnytyksessä. Ja kaiken kukkuraksi siinähän on aina riski joutua sektioon...

ei äidille eikä lapselle (kun tuossa joku väitti, että riskit olisivat "nolla", mitä ne eivät kyllä ole edes kuolemanriskiä tarkastellessa). .

Minulle sanottiin, kun sovin sektiota, että suunnitellussa sektiossa riskit lapselle ovat 0. Ja ei ollut yksityinen, vaan ihan naistenklinikan lääkäri.

Minulle sanottiin näin, siis naistenklinikan lääkäri sanoi. Vuonna 2001 tämä tapahtui.

Onpa hankala valita: edeltävä synnytys kesti vartin verran salissa, enkä kaivannut edes ilokaasua, ja olin synnytyksen jälkeen ihan ok. Tuoko sitten olisi kannattanut vaihtaa sektioon??? Never ever...



Onneksi kuulun niihin, jotka ajattelee ihan omilla aivoilla, eikä kuuntele toisten mielipiteitä taivaan tosina asioina.

Todennäköisesti on tuossa tilanteessa tarkoittanut, että riskit ovat hyvin vähäiset eikä kannata huolehtia. Mutta yksikään lääkäri ei voi tosissaan väittää, että riskejä ei olisi suunnitellussa sektiossa laisinkaan.

Kumma juttu, että monelle meistä synnyttäjistä, jotka olemme miettineet esim. pelkosektiota, kovasti korostetaan alatiesynnytyksen luonnollisuutta ja riskittömyyttä Suomen olosuhteissa.. vaikka toki sielläkin ne riskit ovat olemassa.

ei äidille eikä lapselle (kun tuossa joku väitti, että riskit olisivat "nolla", mitä ne eivät kyllä ole edes kuolemanriskiä tarkastellessa). .

Minulle sanottiin, kun sovin sektiota, että suunnitellussa sektiossa riskit lapselle ovat 0. Ja ei ollut yksityinen, vaan ihan naistenklinikan lääkäri.

Minulle sanottiin näin, siis naistenklinikan lääkäri sanoi. Vuonna 2001 tämä tapahtui.

on todella ammattitaidoton.

suostuvat synnyttämään

alateitse. Sektio on niin paljon helpompi ja turvallisempi. Hän itse ei kuulemma ikinä suostuisi vastaavaan kidutukseen.

Alatiesynnytys on parempi sekä lapselle että äidille. Kidutusta on leikellä vatsanpeitteet auki! Siinähän kärsii kivuista monta viikkoa :O

ja avoleikkauksiin liittyy aina tiettyjä riskejä, vaikkei kuvioissa olisi edes vauvaa! Aivan hullua lääkäriltäkin väittää, että näin ei olisi.

Vauva ei voi kuolla? Ei voi vammautua?

Ja miehen suusta aika helppo heitto...

Ja minulla on kaksi lasta, jotka olen synnyttänyt alateitse ilman suurempia komplikaatioita tai ongelmia. Eivät olleet vaikeita synnytyksiä eivätkä aiheuttaneet mitään traumoja. Silti olen samaa mieltä kyseisen gynen kanssa.

Mutta jatkakaa toki. :-)

Mutta jatkakaa toki. :-)

t. se joka kirjoitti että eiköhän jokainen tiedä riskit ja pääasia että se lapsi tulee pihalle :)

Mutta heitänpä silti lusikkani soppaan sanomalla, että kaksi alatiesynnytystämi ovat olleet kivusta huolimatta tai osin sen takia elämäni mahtavimpia kokemuksia. Jos ikinä tulen uudestaan raskaaksi haluaisin kovin mielelläni synnyttää alateitse taas.



Enkä väheksy siis sektiolla synnyttäneitäkään, kunhan vain omalla kohdalla koin nuo tilanteet hienoiksi - vaikka sattuikin.

Pillereitä naamaan ja muksut leikkauksella ulos. Tämä siis TODELLA kärjistys! Itse olen saanut kaksi lastani alateitse ja yhden keisarilla (en pitänyt toimituksesta, mutta lapsen terveys tärkein!).

Tämä kyseinen lääkäri on kyllä aikas outo.

Olisin heittänyt heti vastakysymyksen, että mihin perustuu koko ihmiskunnan olemassaolo, perusteluja hra lääkäri ktos. jne...

Miksi tämä gyne suosittelee sektiota? Vatsaan jää ikuinen arpi, luonto on hoitanut naisen synnyttämään alateitse, alapään lihakset joutuu jo raskaudessa yhtä koville oli synnytystapa kumpi vaan, toipuminen käy alatiesyn. paljon paljon helpommin ja nopeammin jne.



Mielestäni jokaisella on oikeus vaikuttaa synnytystapaan mutta ihmettelen tämän gynen perusteita??

Perussynnytys mutta todella kivulias ja väsyttävä kokemus. Etuina tietysti se, että kun homma oli ohi, kävelin suihkuun ja osastolle ja olin käytännössä normaalikunnossa pientä virtsaamisvaivaa lukuunottamatta. En tarvinnut kipulääkkeitä seuraavana päivänä vaivaavaa migreeniä lukuunottamatta.



Toista synnytin toista vuorokautta. Ponnistusvaihekin kesti lähes kaksi tuntia. Elämäni karmeimpia kokemuksia, kun vielä hermostutti, kun paikalla lääkärikin, joka vähän huolehti lapsen sydänäänistä, jotka vähän väliä romahti. Lopulta luovutettiin ja sektioon. Tuntuu edelleen ihmeelliseltä kidutukselta, että lapseni terveys vaarannettiin (tehohoidossa hapenpuutteen ja tulehdusvaaran takia) eli synnytysasfyksia kyseessä vain jotta voisin saada lapseni alateitse, vaikka kävi ilmi, että lapseni oli väärässä tarjonnassa ja napanuora oli kahdesti kaulan ympäri. Eikö tätä olisi voitu tajuta aiemmin kuin kahden tunnin ponnistusvaiheen ja sydänäänien seuraamisten jälkeen?



Sektio tuntui todellakin ihanalta pelastukselta tuon urakan jälkeen. Vieläkin ihmettelen, miksi minun oli yritettävä ponnistaa yhä uudelleen ja uudelleen, vaikka joka ponnistuksella lapsen sydänäänet romahtivat ja vaikka mitään edistystä synnytykseen ei tapahtunut. Kätilö vieläpä vastusti lääkärin päätöstä ja mutisi, että kyllä se sieltä alakautta olisi tullut...



Jos ikinä haluan kolmannen lapsen, luulen, että haluan sektion. Olen puhunut asiasta mieheni kanssa, ja molemmat olemme tyytymättömiä asioiden hitaaseen etenemiseen. Lapsemme terveys vaarantui ja joudumme sydän sykkyrällä odottamaan tulevaisuutta, jolloin mahdolliset vauriot näkyvät. Kyllä minäkin voisin synnyttää alateitse, jos se sujuisi niin kuin muutamalla mammalla, että pari tuntia kipua ja muutaman minuutin ponnistus. Kyllä kiitos, näin minäkin voisin tehdä. Mutta jos se sujuu niin kuin viimeisin synnytykseni tai niin kuin ystävättäreni synnytys (lähes samankaltainen tarina kuin minulla mutta lisänä vielä, että kohtu ei supistunut synnytyksen jälkeen), niin en käsitä, miksi pitäisi vaarantaa niin oma kuin lapsen terveys vain, jotta saataisiin se lapsi esimerkillisesti ja luonnonmukaisesti alakautta. Vähän niin kuin keuhkokuumeeseen määrättäisiin antibioottien sijaan veren kuppausta, koska se on luonnollinen tapa ja niin on tehty ennenkin vuosisatojen ellei tuhansien ajan...

että tilanteessa kuin tilanteessa pitäisi synnyttää alakautta, tuli mitä tuli. Sinun kohdallasi tosiaan sektio oli varmasti oikea vaihtoehto, ja henkilökunta teki virhearvion (jopa hoitovirheen?). Toki paha pelko tai ahdistus esim. traumaattisesti synnytyskokemuksesta voi myös olla hyvä syy sektioon.

Mutta ap:n aloituksessa oli käsittääkseni kyse yleisluonteisesta toteamuksesta "miksi kukaan nainen suostuu alatiesynnytykseen".

Perussynnytys mutta todella kivulias ja väsyttävä kokemus. Etuina tietysti se, että kun homma oli ohi, kävelin suihkuun ja osastolle ja olin käytännössä normaalikunnossa pientä virtsaamisvaivaa lukuunottamatta. En tarvinnut kipulääkkeitä seuraavana päivänä vaivaavaa migreeniä lukuunottamatta.

Toista synnytin toista vuorokautta. Ponnistusvaihekin kesti lähes kaksi tuntia. Elämäni karmeimpia kokemuksia, kun vielä hermostutti, kun paikalla lääkärikin, joka vähän huolehti lapsen sydänäänistä, jotka vähän väliä romahti. Lopulta luovutettiin ja sektioon. Tuntuu edelleen ihmeelliseltä kidutukselta, että lapseni terveys vaarannettiin (tehohoidossa hapenpuutteen ja tulehdusvaaran takia) eli synnytysasfyksia kyseessä vain jotta voisin saada lapseni alateitse, vaikka kävi ilmi, että lapseni oli väärässä tarjonnassa ja napanuora oli kahdesti kaulan ympäri. Eikö tätä olisi voitu tajuta aiemmin kuin kahden tunnin ponnistusvaiheen ja sydänäänien seuraamisten jälkeen?

Sektio tuntui todellakin ihanalta pelastukselta tuon urakan jälkeen. Vieläkin ihmettelen, miksi minun oli yritettävä ponnistaa yhä uudelleen ja uudelleen, vaikka joka ponnistuksella lapsen sydänäänet romahtivat ja vaikka mitään edistystä synnytykseen ei tapahtunut. Kätilö vieläpä vastusti lääkärin päätöstä ja mutisi, että kyllä se sieltä alakautta olisi tullut...

Jos ikinä haluan kolmannen lapsen, luulen, että haluan sektion. Olen puhunut asiasta mieheni kanssa, ja molemmat olemme tyytymättömiä asioiden hitaaseen etenemiseen. Lapsemme terveys vaarantui ja joudumme sydän sykkyrällä odottamaan tulevaisuutta, jolloin mahdolliset vauriot näkyvät. Kyllä minäkin voisin synnyttää alateitse, jos se sujuisi niin kuin muutamalla mammalla, että pari tuntia kipua ja muutaman minuutin ponnistus. Kyllä kiitos, näin minäkin voisin tehdä. Mutta jos se sujuu niin kuin viimeisin synnytykseni tai niin kuin ystävättäreni synnytys (lähes samankaltainen tarina kuin minulla mutta lisänä vielä, että kohtu ei supistunut synnytyksen jälkeen), niin en käsitä, miksi pitäisi vaarantaa niin oma kuin lapsen terveys vain, jotta saataisiin se lapsi esimerkillisesti ja luonnonmukaisesti alakautta. Vähän niin kuin keuhkokuumeeseen määrättäisiin antibioottien sijaan veren kuppausta, koska se on luonnollinen tapa ja niin on tehty ennenkin vuosisatojen ellei tuhansien ajan...

Ja miksi hän haluaa pitää kuukautiskipunsa?



Minulla ainakin oli inhottavia kuukautiskipuja ennen synnyttämistä, mutta sen jälkeen niistä ei ole tarvinnut kärsiä. Ja ekasta synnytyksestä on jo 13 vuotta.

Nikolai Kopeloi

alatiesynnytystä. Synnytin lapset ihan mielelläni alateitse, koska yhdenkään kohdalla ei ollut mitään syytä sektioon. Lapset olivat syntyessään normaalikokoisia ja minä olen terve nainen.



Nyt odotan viimeisillään neljättä ja voi olla, että tämä raskaus päätyy sektioon, sillä vauva ei ole kääntynyt pää alaspäin vaan köllöttelee poikittain. Tässä on vielä synnytystapa-arvio edessä, mutta tiedän jo, että en rupea synnyttämään perätilavauvaa alakautta, sillä sektio on varmasti parempi vaihtoehto tässä tapauksessa. Aiemmat synnytykseni ovat edenneet hitaasti, kalvoja on puhkottu, kolmas lapsi oli aika isopäinen ja taitaa olla tämäkin yms. Toivoisin kuitenkin, että vauva kääntyisi ja voisin synnyttää normaalisti. Toipuminen on aikaisemmilla kerroilla hyvin nopeaa ja pelottaa, että sektiosta toipuminen vie kauemmin aikaa. Mutta jos menee sektioksi, niin sitten menee.