Onko muita, joiden kotona lautanen syödään tyhjäksi?

jos et tiedä, että lasten ja nuorten ylipaino 2-3 kertaa yleisempää kuin parikymmentä vuotta sitten. Katsos, kun ne nelikymppiset eivät osta niitä naksupusseja, vaan ne parikymppiset.

kuvittelet, että 30-40-vuotiaat ovat hoikkia?

Eiköhän suomalaisten läskistyminen koske MYÖS vanhempia ikäluokkia. Ei nuorten lihavuudesta uutisointi sulje pois iäkkäämpien lihavuutta!

Ja on kyllä puppupuhetta pelkästään omien havaintojeni valossa, että 30-40-vuotiaat eivät ostelisi naksupusseja! Tottakai kakarat ostaa kaupasta esim. pelkän sipsipussin, mutta sitähän ne teinien ostokset ovat olleet halki maailman sivun. Ei teini käy ostamassa kaupasta perheen ateria-aineksia vaan herkkuja. Mutta myös hänen äitinsä ja isänsä hyvin todennäköisesti ostavat herkkuja. Elleivät satu olemaan sipsien ystäviä, niin kyllä sitä lihottavaa ruokaa ovat myös makkara, olut ja keksit.

myös sitä että vanhemmat lahjovat lapsia syömään, kun lautanen on tyhjä niin saat suklaapatukan tai jonkin hyvän jälkiruuan. Lapsella saattaa jo muutaman lusikan jälkeen tuntua ettei nyt mene yhtää enempää mut syö väkisellä sen ruan että saa sen patukankin. :// Tällalailla venytetään sitä pientä vatsalaukkua.



Kohtuudella ruokaa ja kohtuudella herkkuja.

Minä olen syntynyt 70-luvun alussa, jolloin 'lautanen tyhjäksi' -periaate oli käytössä lähes joka kodissa. En tuntenut yhtään ylipainoista lasta ja asuimme sentään neljän kerrostalon kompleksissa eli lapsia oli paljon. Meillä myös syötiin lautanen tyhjäksi, ellei ollut sairas. Uusia makuja ei ihan hirveästi päässyt maistelemaan, koska eksoottiset ruoat olivat todella harvinaisia Suomessa tuohon aikaan. No, onpahan jäänyt sitten aikuisiällekin kokeiltavaa. Syön oikeastaan ihan kaikkea ja olen hoikka edelleen. Omat lapset ovat hoikkia ja heidät on opetettu syömään lautanen tyhjäksi. Selvää on, että jos ruokailusta pitää jollakin tapaa lapselle huomauttaa, niin mitään herkkuja ei tule, esim. suklaapatukkaa.



Minä uskon, että lasten ylipaino johtuu kahdesta asiasta. Ei noudateta säännöllisiä ruoka-aikoja, jolloin koko perhe aterioi. Eikä liikuta tarpeeksi. Ateriat korvataan välipaloilla, jotka ovat täynnä huonoja rasvoja ja hiilareita. Suomalaisista lapsista todella iso on nykyään ylipainoisia, mutta kotona ei viitsitä opettaa ruokailuun kuuluvia perusasioita. Näihin kyllä kuuluu se periaate, että lautanen syödään pääsääntöisesti tyhjäksi. Sillä osoitetaan kunnioitusta ruoan laittajaa kohtaan, itse ruokaa kohtaan ja ruokatilannetta kohtaan. Ruokaa lautaselle jättävä aikuinen on minusta hyvin outo.



Nykyään ylipainoisia lapsia vilisee joka puolella. Viimeksi tällä viikolla näin kaupassa alle 10-vuotiaan tytön, jolla maha roikkui. Kuin kaljamaha. Kunnon palstamamman tapaan olisi tietysti pitänyt käydä kurkkimassa heidän ostoskärryään ja raportoida täällä, mitä oli kärryissä. Mutta eiköhän sen jokainen arvaa ihan itsekin, mitä siellä oli.

Normaalivartaloisia ollaan kaikki, liikutaan yksin ja yhdessä.

Näihin kyllä kuuluu se periaate, että lautanen syödään pääsääntöisesti tyhjäksi. Sillä osoitetaan kunnioitusta ruoan laittajaa kohtaan, itse ruokaa kohtaan ja ruokatilannetta kohtaan. Ruokaa lautaselle jättävä aikuinen on minusta hyvin outo.

Näin ajattelee korkeintaan sellainen, joka ei ole koskaan eläissään käynyt missään ulkomailla.

Aina ei ole yhtä nälkä. Ruokaa syödään ruoka-aikaan, ei napostella jatkuvasti. Mutta lautasta ei ole pakko syödä tyhjäksi, jos ei maistu niin ei maistu, mutta ei se seuraava ateria tule sitten yhtään nopeammin.



nimim. pakkosyötetty (koulussa), en halua samaa lapselle...

Näin ajattelee korkeintaan sellainen, joka ei ole koskaan eläissään käynyt missään ulkomailla.

puolesta että huvikseni. Moni kuvittelee yhä, että esim. Kiinassa pitää jättää ruokaa lautaselle, jotta isäntäväki olisi tyytyväinen. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan isäntäväki laittaa tarjolle ylen määrin ruokaa pöytään, jotta se ei vain loppuisi kesken, vrt. Suomen kiinalaisissa ravintoloissa tuodaan todella paljon riisiä pöytään. On kuitenkin kohteliasta syödä loppuun se, mitä on omalle lautaselleen ottanut.

63

on pakko maistaa kaikkea mutta lautasta ei ole pakko syödä tyhjäksi. Omasta lapsuudesta jäänyt traumoja pakottamisesta. En minäkään syö ruokia joista en pidä mutta maistaa voi aina.

Ja niin kauan kun minä annostelen lasten ruoka-annokset, en voi päättää sitä jaksavatko he niitä syödä. Jos pyytää lisää, silloin pitää kyllä syödä lautanen tyhjäksi.

On kuitenkin kohteliasta syödä loppuun se, mitä on omalle lautaselleen ottanut.

63

tietäisit ettei tällaista kohteliaisuussääntöä ole missään muualla vaan jokainen syö oikeasti vain sen verran kuin jaksaa.

mutta maistettava on. En pakota syömään koko lautasellista koska minähän sen ruoan siihen annostelen. Kun lapset alkavat itse ottamaan ruokaa niin sitten on syötävä kaikki. Minut pakotettiin lapsena syömään aina lautanen tyhjäksi ja uskon tästä kehittäneeni ongelmallisen suhteen ruokaan.

tietäisit ettei tällaista kohteliaisuussääntöä ole missään muualla vaan jokainen syö oikeasti vain sen verran kuin jaksaa.

Jossakin kulttuureissa ruoasta kieltäytyminen tai lautaselle jättäminen on loukkaavaa, sillä etenkin köyhät ihmiset tarjoavat vähästään.

Ateriointi ei juurikaan eroa eri ihmisten välillä. Siihen on aina kuulunut ruoan arvostaminen ja yhteisöllisyys.

Elintarviketeknologian laitoksella makumieltymysprofessori Hely Tuorila kumoaa ruokakulttuurikasvatuksen myyttejä. Esimerkiksi maistamaan pakottaminen ei vähennä ruokaan kohdistuvaa uutuudenpelkoa, vaan voi jopa lisätä sitä.



Ruokia kohtaan tunnetun uutuudenpelon tausta on myös osin biologinen. Ominaisuus on tyypillinen kaikkiruokaisille eläimillä, joilla vastahakoisuus kokeilla ja syödä itselle outoja ruokia on suojannut uhkarohkeilta kokeiluilta. Modernin ihmisen elämässä, jossa tarjottu ruoka on yleensä varsin vaaratonta, ominaisuus lähinnä vain rajoittaa ruokavaliota. Hely Tuorilan tutkimusaineiston mukaan nuorten ja lasten uutuudenpelko kohdistuu erityisesti kasviksiin ja hedelmiin, kalaruokiin, juustoihin ja etnisiin ruokiin.



Kaikki meistä ovat varmasti joskus erehtyneet juomaan esimerkiksi piimää maitona ja pelästyneet maun outoutta odotuksiin nähden, vaikka piimästä pitäisimmekin. Odotukset ohjaavatkin vahvasti sitä, miten miellyttävänä ruoka maistetaan. Ruokien miellyttävyysarvioita tehtäessä lapset, jotka eivät halunneet maistaa ruokia, mutta koetilanteen paineessa maistoivat ruokaa, kokivat ruoan maun huomattavasti vähemmän miellyttävänä kuin ruokaa vapaaehtoisesti maistaneet.



Tuorilan mukaan “kaikkea on ainakin maistettava” -asenne joutaisikin romukoppaan. Uutuudenpelosta pääsee parhaiten eroon, kun uusiin ruokiin saa tutustua omaehtoisesti. Parhaiten tämä onnistuu tarjoamalla uusia ruokia tuttujen ruokien seurassa, jolloin kynnys maistamiseen on pieni. Tuorila kannustaakin poimimaan kauppakassiin rohkeasti eksoottisempiakin aineksia, eikä vain tytymään muutamaan tuttuun ruokalajiin. Tutkimusten mukaan vanhempien ja ystävien esimerkki vaikuttaa merkittävästi haluun kokeilla uutta.

Jossakin kulttuureissa ruoasta kieltäytyminen tai lautaselle jättäminen on loukkaavaa, sillä etenkin köyhät ihmiset tarjoavat vähästään.

Ateriointi ei juurikaan eroa eri ihmisten välillä. Siihen on aina kuulunut ruoan arvostaminen ja yhteisöllisyys.

jossa muutenkin pelätään, mitähän minusta nyt ajatellaan, jos jätän ruokaa tähteeksi. Muualla onneksi ajatellaan enemmän omaa hyvää oloa.

ei lapsella ole valmiuksia suhteuttaa ruuan määrää ja täyttävyyttä tai makua siihen kuinka nälkä hänellä on.



Joskus itsekin nälkäisenä "syö silmillään", eikä jaksa syödä loppuun mitä otti.



Ruokaan liittyvä painostaminen tai kannustaminen ylensyöntiin on vahingollista. Sitten ihmetellään miksi ihmisillä on ruokarajoitteita ja omituisia dieettejä.



He suhtautuvat ruokaan vallan keinona. Määrittelemällä esim. olevansa karppaaja tai vegaani, henkilö saa kerrankin olla oman ruokansa valtiaita ja hallita mitä syövät.



Mutkaton suhtautuminen ruokaan, on tervettä kaikilla.

jossa muutenkin pelätään, mitähän minusta nyt ajatellaan, jos jätän ruokaa tähteeksi. Muualla onneksi ajatellaan enemmän omaa hyvää oloa.

ajatelleen, niin jostain syystä tämä ei konkretisoidu ruokakulttuuriin. Tämä näkyy hyvin risteilyaluksilla, jossa buffasta kaavitaan kaikkea samalle lautaselle ja jätetään yli puolet syömättä. Lisäksi tietysti "eurooppalaiseen tapaan" juodaan hyvin reilusti viiniä ruokailun kanssa.

Siinä olet kyllä oikeassa, että muualla ajatellaan hyvää oloa enemmän kuin täällä. Ruokailuhetki on yhteinen hetki, johon voi kuulua useita eri annoksia ruokaa. Perhe vaihtaa kuulumiset ja nauttii yhdessäolostaan herkullisen aterian äärellä. Suomessa tämä helposti typistyy siihen, että kilautetaan pakastepizza mikrossa, silloin, kun jokaiselle sopii ja syödään se seisten keittiössä tai tietokoneen äärellä. Ja ollaan ylpeitä, että meillä ei tarvitse syödä lautasta tyhjäksi.