Te, jotka olette samaa mieltä HS:n kolumnistin kanssa: Pitääkö 9 kk vanha siis laittaa päiväkotiin?

Molemmat kyllä osasivat jo kävellä ja päiväkotihoito oli erinomaista. Tällä hetkellä kumpainenkin on jo koulussa, joten päiväkotiajat ovat mennyttä aikaa. Henkilökohtaisesti en ymmärrä lasten kotihoitoa kouluikään saakka. Työnteko kuuluu olellisena osana elämään, myös silloin kun talossa on lapsia.

Meillä sama tilanne. On tosi vapaavalintaista laittaako lapsen hoitoon 9 kk ikäisenä, mutta se mikä on omituista on että sitä pitää SELITELLÄ puolitutuille jos palaa töihin kun lapsi 9kk. Se on mielestäni täyson selvää, että äityivapaa päättyy silloin ja silloin palataan töihin, ellei ERIKSEEN päätä JÄÄDÄ kotiin. Nimenomaan tuo jälkimmäinen on erillispäätös, ei se töihinpaluu.

Ja yhteiskunnan tuli kannustaa töihinpaluuta verojen ym avulla. Esimerkiksi veroja voisi alentaa 1 vuodelta kun vie lapset hoitoon tai hoitomaksuissa voisi olla porrastus, 1 vuonna -30%, toisena -10% jne. Töihinpaluun kaikkine kuluineen tulisi AINA olla kannattavampi vaihtoehto kuin kotona olo. Nyt näin ei ole matalapailkkaisilla aloilla.

just sen ikäisenä kuin äiti haluaa. Ei meillä olisi tällaista tasa-arvoista yhteiskuntaa tällä ilman naisten työssäkäyntiä ja pyrkimystä samoihin tuloihin miesten kanssa. Ihan turha ruikuttaa että jää kotiin koska mies tienaa enemmän. Kyllä se palkka siitä nousee kun jaksaa nähdä vaivaa uransa eteen. Ei meillä ole varaa mennä ajassa taaksepäin ja tinkiä tasa-arvosta tällaisten syiden varjolla. Mun mielestä Virpi puhuu ihan asiaa.

vaikka isä voisikin jäädä hoitovapaalle, niin monissa perheissä ikävä kyllä on vielä nykyaikanakin niin, että mies ansaitsee huomattavasti paremmin. Tämä ei ole pikku juttu, kun toisen tulot ovat se muutaman satanen kotihoidontukea kuussa.

nytkö se raha meneekin pehmeiden arvojen edelle? Kummasti kotiäitifanaatikot palstoilla moittivat muita esim. liian kalliiden talojen ja autojen hankkimisesta, "kun sitten on pakko mennä töihin elintason takia". Eikö isällekin olisi ihana kokemus saada olla oman pienen lapsensa kanssa - ja eikö isällä ja lapsella suorastaan pitäisi olla oikeus tähän? Nytkö sitten raha menee ja jyrääkin äkkiä perhearvojen edelle?

Ihanan epäloogista, mutta mitä muuta voisi olettaakaan! Otattehan toki huomioon myös, että miehen jäädessä kotiin veroprosenttikin muuttuu, eli se vähemmän ansaitseva maksaa myös vähemmän veroja.

Itse olen elämässäni tehnyt paljon ratkaisuja, joissa olen "hävinnyt" rahaa. Syynä on ollut se, että olen saanut tilalle jotain muuta, mikä on merkinnyt minulle enemmän kuin se raha.

sairas lapsi. todellakin tapauskohtaisesti pitäisi katsoa. en sillä että veisin kyllä tervettäkään 9kk hoitoon. miehellä ei ole mahdollisuutta pitää vanheimpainvapaata koska on yksityisyrittäjä, saatika isyyslomaa.

olisin varmaan todella hyvä työntekijä kun vähintään kerran kuukaudessa saa singahtaa sairaalaan ilman varoitusta + kaikki sovitut ajat ja kuntoutus.

siis todella tapauskohtaisesti...

sairas lapsi. todellakin tapauskohtaisesti pitäisi katsoa. en sillä että veisin kyllä tervettäkään 9kk hoitoon. miehellä ei ole mahdollisuutta pitää vanheimpainvapaata koska on yksityisyrittäjä, saatika isyyslomaa.

olisin varmaan todella hyvä työntekijä kun vähintään kerran kuukaudessa saa singahtaa sairaalaan ilman varoitusta + kaikki sovitut ajat ja kuntoutus.

siis todella tapauskohtaisesti...

miesten kohdalla voidaankin katsoa tapauskohtaisesti, mutta kyllä naisten kohdalla tilanne on ihan eri.

vaikka isä voisikin jäädä hoitovapaalle, niin monissa perheissä ikävä kyllä on vielä nykyaikanakin niin, että mies ansaitsee huomattavasti paremmin. Tämä ei ole pikku juttu, kun toisen tulot ovat se muutaman satanen kotihoidontukea kuussa.

nytkö se raha meneekin pehmeiden arvojen edelle? Kummasti kotiäitifanaatikot palstoilla moittivat muita esim. liian kalliiden talojen ja autojen hankkimisesta, "kun sitten on pakko mennä töihin elintason takia". Eikö isällekin olisi ihana kokemus saada olla oman pienen lapsensa kanssa - ja eikö isällä ja lapsella suorastaan pitäisi olla oikeus tähän? Nytkö sitten raha menee ja jyrääkin äkkiä perhearvojen edelle?

Ihan samaa olin jo kirjoittamassa :)

päiväkotiin alle 3 kk iässä. Ikinä en omaa lastani laita päiväkotiin ennen kuin on väh. 2-vuotias. Uskon, että etäiset välit vanhempiini johtuvat juuri tuosta varhaisen vuorovaikutuksen puutteesta. Koskaan emme ole olleet kovin läheisiä.

4 vuotiaaksi saakka ja taatusti olisi ollut parempi vaikka mennä hoitoon 3 kuisena kuin sietää vuosikausia marttyyriäitiä. Nykyään emme sitten olekaan väleissä...että eipä se mikään autuaaksi tekevä asia ole tuo kotiäitiys.

mutta mielestäni on ihan järjetöntä, että vanhempainvapaa loppuu juuri 9 kk kohdalla, jolloin vierastaminen on pahimmillaan!! Tiedän jopa perheitä, joissa äiti on joutunut jäämään pois harrastuksesta noin kuukaudeksi tuolloin, kun vauva ei ole pystynyt olemaan erossa äidistä. Tosin noissa perheissä isällä varmaan ei ole muodostunut kovin läheistä suhdetta vauvaan, mutta kuitenkin.



Pph on varmasti pienelle parempi ratkaisu kuin päiväkoti, mutta silloinkin siihen 'kolmanteen turvalliseen pysyvään hoitajaan' tutustuminen voi olla kovasti vierastavalle hankalaa. Eri asia jos vaikka mummi on ollut alusta asti mukana perheen elämässä.



Olisi hienoa, jos jollain ratkaisulla saataisiin vanhempainvapaata pidennettyä edes tuonne 1 v 2 kk kieppeille. Sen ikäinen lapsi on jo ihan erilainen kuin 9 kk.



Monet esikoisen vanhemmat eivät ymmärrä riittävän ajoissa, kuinka hankalaa hoidon alku voi noin pienelle olla.



Meillä muuten isä on ollut kotona molempien lapsien kanssa ja on kyllä koko perheen kannalta ollut loistava ratkaisu. Äiti on saanut aloittaa työn levollisin mielin kun työpäivä ei ala päiväkotiin kuljetusrumballa, isä on saanut käsitystä kotona olosta ja mikä tärkeintä, isän ja lasten suhde syventyi huomattavasti.

Jos alle vuoden ikäinen tarvitsee hoitopaikan, oikea osoite on perhepäivähoitaja.



Minun mielestäni 1,5-vuotiaana on ihan hyvä aika mennä hoitoon. Ja kotonahan saa hoitaa lapsiaan niin kauan kuin huvittaa, mutta olisi kiva, jos kotiäiditkin muistaisivat pitää sitä ratkaisuna siinä missä töiden tekemistäkin.

mutta jonkinlainen muu päivähoitojärjestely voi kyllä sopia oikein hyvin. Minua itseäni alkoi jo pienempänä hoitaa isovanhemmat, kun äiti teki isän firmassa osapäivätyötä. Kun siskoni oli vauva, äiti meni toiselle työnantajalle töihin ja meille tuli kotiapulainen hoitamaan lapsia.



Omaa esikoistani hoidin kotona 1 v 8 kk vanhaksi hänen isänsä kanssa vuorotellen yhdessä, kun olimme loppuvaiheessa olevia yliiopisto-opiskelijoita ja tuollainen järjestely onnistui hyvin. Sitten minä menin töihin ja lapsi päiväkotiin ja hän oli minusta siihen pieneen päiväkotiin ja pieneen ryhmään jo ihan riittävän iso. Toisen lapsen olleessa 9 kk menin töihin ja meille tuli kotiin hoitaja. Tein ekat puoli vuotta töitä noin 20 tuntia viikossa, mikä oli ihan sopiva määrä. Pienempi lapsi meni sitten 1 v 3 kk vanhana perhepäivähoitajalle ja isompi jatkoi päiväkodissa, mikä oli oikein loistava ratkaisu. Pienempikin meni kolmevuotiaana päiväkotiin.



Meidän isommat lapset ovat jo koulussa, mutta meidän kolmas lapsi on 1,5-vuotias ja ollut vuoden vanhasta asti mukana hoitoringissä, jossa on pari muuta perhettä. Kaikki lapset tykkäävät hoitajasta ja toisistaan kovasti ja viihtyvät hoidossa vuorotellen kunkin kotona silmin nähden hyvin.



Meille tulee nyt kohta neljäs lapsi ja tuo kolmas jää myös kotiin. Aion äitiysloman jälkeen ollut kotona siihen asti, kun nuorin lapsi on 1,5-vuotias ja hommata hänet johonkin hoitorinkiin ja 3-vuotias saa mennä päiväkotiin. Tai sitten menen töihin jo äitiysloman jälkeen ja meille tulee kotiin hoitaja ja ehkä yksi hoitokaveri.



Minusta Helsingissä ollaan järkevällä linjalla, kun alle 3-vuotiaista maksetaan hyvää yksityisen hoidon kuntalisää. Useammille perheille mahdollistuu järjestää näitä laitosmaiselle paiväkodille vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Kyllä minusta ainakin alle kaksivuotiaan kotihoitoakin on hyvä tukea jossain määrin.



Jos yhteiskunnalta ei heruisi mitään tukea kotihoitoon tai yksityisen hoitajan palkkaamiseen, olisin kotona hoitamassa lapsia korkeintaan vuoden vanhaksi ja menisin sitten takaisin töihin ja lapset yrittäisin saada perhepäivähoitajalle. Jos ei onnistuisi, joutuisivat sitten varmaan päiväkotiin pienenä.



Minä en pidä kotiäitejä laiskoina, vaikka en voisi itse kuvitella olevani monta vuotta kotona enkä heti äitiysloman jälkeen töihin meneviä huonoina äiteinä. Perheillä pitää olla vaihtoehtoja toimia, miten itse parhaaksi katsovat.

Ja päivällä pumpattua... isi osaa antaa senkin ja siten se tississäroikkuminen vähenee.

meillä isä jäi kotiin kun äitiys ja vanh. vapaa loppui ja minä painelin parempipalkkaiseen työhön. lapsi sitten hoitoon 1,5 v.

Täysjärkinen ja levännyt perhe.

tosin mulla oli kahdet kesälomat ja pidin hetken kht, joten laps oli 1v kun isänsä kanssa kotia jäi. Kakkonen menee syksyllä 1v 2kk ikäisenä päiväkotiin. Molemmat on tosin vaan 3pvä vkossa, kun mä teen nelipäiväistä viikkoa ja mummo häärää lasten kanssa yhden päivän viikossa.

Vaan VANHEMPIEN. Mutta joo, vanhempainrahakautta pitäisi pidentää reilusti, vähintään 6kk.

korjattaisiin niin, että mikäli erolapsella on tunnustettu isä, niin isä voi pitää tuon kolmannen 6 kk jakson (jos lapsi asuu pääosin äitinsä luona niin äiti veisi lapsen isälleen työpäiviksi "hoitoon"). Tämähän olisi itse asiassa tosi hyvä juttu eronneen isän ja lapsen suhteelle. Jos isä ei haluaisi pitää niin jakso menetettäisiin, ihan kuten ydinperheessäkin.

Jos toista vanhempaa ei olisi (lesket/isää ei tunnustettu/jotaimuuta), ainoa vanhempi saisi tuon koko 18kk. Voishan tässä tulla jotain väärinkäytöksiä, mutta hyödyt olisivat mielestäni suurempia.

Ja minusta pitäisi olla niin, että nuo kaikki 6 kk saisi pitää milloin vain lapsen ollessa alle 3 v, muuna aikana saisi kotihoidontukea samoin kuin nyt.

sorsii yksinhuoltajien lapsia. He siis voivat olla tuettuina kotona vain 12kk kun kahden vanhemman perheissä lapset saavat olla 18kk. Ai kun kiva. Ja tää on myös kiva että jos varallisuus ei riitä siihen että kahden vanhemman perheessä ÄITI käyttäisi koko 18kk niin eipä muuta kun taas lapsi 12kk ikäisenä päiväkotiin. Todella tasa-arvoista näille lapsukaisille.

Ja ei todellakaan 9kk ikäistä mihinkään hoitoon.

Henk.koht. olen sitä mieltä, että kukin tietää tilanteensa itse, mikä minä olen toisia tuomitsemaan (kunhan eivät tuomitse myöskään minua...).

Vaihtoehtoja lisää kaipaisin, jolloin esim. vanhempien osa-aikatyöt onnistuisivat paremmin (tätä voisi tukea). Mutta koska se harvoilla aloilla kovin hyvin toimii, niin vanhemmat pakotetaan aika rankkoihin valintatilanteisiin, mikä ei ole kovin kannustavaa...



Tällainen näkökulma: YLEENSÄ, kun lapset aloittavat tarhassa, alkaa sitten myös ne vanhempien sairaspoissaolot jatkuvasti sairaiden lasten kanssa... Mitäpä työnantajat tähän sanovat... Eli äiti ja isä eivät kylläkään ole enää pois työelämästä vanhempainvapailla, mutta kylläkin harva se viikko poissa kipeiden lasten takia...

Eipä tämäkään monia työnantajia miellytä, saati tule halvemmaksi yhteiskunnalle/työnantajalle...

Kun nykyisinkään niitä ei tahdo löytyä. Ja koithoito on kuitenkin käsittääkseni yhteiskunnalle edullisempaa kuin lapsen päivähoitoon laittaminen.



Minut vietiin sukulaiselle hoitoon 3kk:n iässä ja 9kk iässä tarhaan. Laitoslapsuus muistuu edelleen mieleeni ahdistavana, ankeana ja pakottavana. Luulenpa, että elämäni olisi sujunut helpommin ja turvallisemmin, jos olisin ollut kotona hoidossa pidempään. Jäin niin paljossa "yhteiskunnan jalkoihin".



MAKSETTU TUTKIMUS sanon minä. Ahneudella ei ole rajoja, edes pienet lapset eivät ole siltä enää suojassa, kun valinnan vapaus riistetään!

tärkeintä. Muutenhan lapsi hoidatutettaisiin tarhassa 9-kuukautisesta lähtien ja molemmat vanhemmat olisivat töissä.

Ei tarvitse olla isoja lainoja tai taloja. Helsingissä ihan kerrostalossakin asuminen on turkasen kallista ja ainakin meillä on bruttotuloissa yli tonnin ero miehen kanssa :(

Tiedän myös isiä, jotka eivät vain halua jäädä hoitamaan lasta kotiin. "Ei pää kestäisi" kuulemma, kun on isäkuukaudesta jo kokemusta.

vaikka isä voisikin jäädä hoitovapaalle, niin monissa perheissä ikävä kyllä on vielä nykyaikanakin niin, että mies ansaitsee huomattavasti paremmin. Tämä ei ole pikku juttu, kun toisen tulot ovat se muutaman satanen kotihoidontukea kuussa.

nytkö se raha meneekin pehmeiden arvojen edelle? Kummasti kotiäitifanaatikot palstoilla moittivat muita esim. liian kalliiden talojen ja autojen hankkimisesta, "kun sitten on pakko mennä töihin elintason takia". Eikö isällekin olisi ihana kokemus saada olla oman pienen lapsensa kanssa - ja eikö isällä ja lapsella suorastaan pitäisi olla oikeus tähän? Nytkö sitten raha menee ja jyrääkin äkkiä perhearvojen edelle?

Ihan samaa olin jo kirjoittamassa :)

pää kyllä kestäisi, mutta mieheni on määräaikaisella työsopimuksella ja tuskin saisi jatkoa sopimukseen, jos jäisikin hoitovapaalle.

Ihmiset ovat eri tilanteissa ja jokainen tekee ratkaisun, joka on OMALLE PERHEELLE PARAS.

Sitä pitäisi tutkijoiden, av-palstan ja kolumnistien kunnioittaa.

tärkeintä. Muutenhan lapsi hoidatutettaisiin tarhassa 9-kuukautisesta lähtien ja molemmat vanhemmat olisivat töissä.

Ei tarvitse olla isoja lainoja tai taloja. Helsingissä ihan kerrostalossakin asuminen on turkasen kallista ja ainakin meillä on bruttotuloissa yli tonnin ero miehen kanssa :(

Tiedän myös isiä, jotka eivät vain halua jäädä hoitamaan lasta kotiin. "Ei pää kestäisi" kuulemma, kun on isäkuukaudesta jo kokemusta.

vaikka isä voisikin jäädä hoitovapaalle, niin monissa perheissä ikävä kyllä on vielä nykyaikanakin niin, että mies ansaitsee huomattavasti paremmin. Tämä ei ole pikku juttu, kun toisen tulot ovat se muutaman satanen kotihoidontukea kuussa.

nytkö se raha meneekin pehmeiden arvojen edelle? Kummasti kotiäitifanaatikot palstoilla moittivat muita esim. liian kalliiden talojen ja autojen hankkimisesta, "kun sitten on pakko mennä töihin elintason takia". Eikö isällekin olisi ihana kokemus saada olla oman pienen lapsensa kanssa - ja eikö isällä ja lapsella suorastaan pitäisi olla oikeus tähän? Nytkö sitten raha menee ja jyrääkin äkkiä perhearvojen edelle?

Ihan samaa olin jo kirjoittamassa :)

Eli kuusi kuukautta äidille, kuusi kuukautta isälle, kuusi kuukautta jommalle kummalle. Sitten lapsi onkin joi 1,5 vuotias ja valmis hoitoon kodin ulkopuolelle. Näin.

Ei puolivuotias pärjää ilman rintaa.

sohaisen vähän muurahaispesää ;)



Kuinka innokkaita imettäjiä olette olleet te töihin aikaisin palaajat?

Eli kuusi kuukautta äidille, kuusi kuukautta isälle, kuusi kuukautta jommalle kummalle. Sitten lapsi onkin joi 1,5 vuotias ja valmis hoitoon kodin ulkopuolelle. Näin.

Juuri näin! Kuka poliitikko tätä ajaisi? Kertokaa, niin äänestän heti.