Näin viikonloppuna kaksi pientä vauvaa, jotka olivat syntyneet sektiolla

sattaa saada käsityksen, että pitäisin sektiota vammana. Näin ei ole. Yritin kuvata sillä sitä, että löydän itsestäni kyvyttömyyttä samaistua johonkin tai suvaita jotakin, enkä pidä noista ominaisuuksista itsessäni.

ap, ihan kaikkea, mitä tulee mieleen, ei kannata sanoa ääneen. Tätä kutsutaan käytöstavoiksi tai vaikkapa hyväntahtoisuudeksi.

lähes puolitoista vuorokautta. Mulla taas on vaikeus arvostaa niitä, jotka synnyttää jotain 7-8 tunnissa. Ei sellainen ihminen voi mitenkään ymmärtää, miten tuntuu synnyttää VUOROKAUSI. Se on vähän eri asia kuin se, että pusaa pennun ulos jotain siistin työpäivän mittaisessa rupeamassa. En tietenkään sano tätä ääneen, mutta kerran nyt tuli puheeksi... Minusta tuollaiset pikasynnyttäjät pääsevät aika helposti, vähän kärvistelyä ja se on siinä. Eivät tiedä pitkästä synnytyksestä mitään, tuskin sen enemää kuin sektiomammatkaan.

Itse synnytin reilussa 4 tunnissa ja kesti yhteensä vuoden ja 2 kuukautta, ennenkuin olin täysin toipunut. Repesin nääs "pikkasen".

Kuten sinä, minäkään en yleisesti kerro synnytyksestäni, tai tarkemmin sanoen synnytyksen jälkeisistä kärsimyksistäni juuri kenellekään, ainoastaan muutama läheinen ihminen tietää. Pikasynnyttäjiä kun pidetään yleisesti helpolla päässeinä, joille kaikki on pelkkää ruusuilla tanssimista alusta loppuun saakka ja joille "saa" olla kateellinen.

Ja kun nyt kerran tuli puheeksi, niin minusta on aivan idioottimaista lähteä sille linjalle, että käydään arvostelemaan sitä, kuka on "parempi" synnyttäjä ja kuka taas "ei-yhtään-mitään -synnyttäjä".

Jumankauta, eikö tälle naisten väliselle epäsolidaarisuudelle löydy järkevää loppua?? Pitääkö aina loukata jollain tasolla toista tai olla katkera jostain, jota ei itse ole saanut, saavuttanut tai kokenut?

Mitä järkeä siinä on? Mitä kadehtijat saavat itselleen kadehtimisestaan (joka usein on peräti täysin turhaa, koska eivät ole selvillä kaikista asioista)?

Vaikken itse ole sektiota kokenut, niin minusta on kyllä hävytöntä sanoa, että sektiomammat eivät ole synnyttäneitä äitejä saati "oikeita" äitejä laisinkaan. Millainen ihminen päästelee sellaista tekstiä ulos? Sivistynyt? Koulutettu? Inhimillinen?

Oma äitini synnytti aikoinaan minua 38 tuntia, mutta eipähän hänellä koskaan ole pälkähtänyt päähän kadehtia minua vain siksi, että itse synnytin reilussa neljässä tunnissa oman lapseni.

Sanon tämän ihan vain vertailun vuoksi sekä siksi, etten tunne ketään naista, joka olisi synnyttänyt pidempään kuin äitini.

Kovin on pieni elämä, jos ystävyyden perusteena ja vauva-aiheiden keskustelut pitäisi olla niin samaa, ja taustalla sama kokemus. Ja kun ei ole, ei ole mitään puhuttavaa, ei voida "samaistua" äitiyteen sen toisen äidin kanssa, kun synnytystavat on erilaiset.



Voi elämä! Pieni on! Elämä, maailma.



Minua taas ärsyttää mammakerhot, äiti-lapsi-piirit, joissa ensimmäisenä aletaan kailottaa synnytyskokemukset, yksityiskohtia myöten. Sattuipa kerran miehellä vapaapäivä ja jostain sattuman oikusta hän tuli mukaan vauvakerhoon. Jossa oli myös alateitse juuri synnyttänyt äiti, ohjaaja alkoi muistella omaa synnytystään, yksityiskohtaisen selostuksen tuoloksena 10-15 min päästä oltiin vasta siinä kun oltiin auki vasta 5 cm tai jotain.

PLAAAAH.

Sanoin miehelle, että tätä tämä on. Keskustelun taso on tätä.



Eikö vanhemmutta ja äitiyttä voida luoda ja rakentaa suhteessa lapseen, ja lasten / vauvojen kautta? Ei synnytyskokemuksen tai -tavan samankaltaisuuden?

Miten ap ja hänen kaltaiset voivat olla ystäviä, jos

äiti on väärän ikäinen

väärä / erilainen koulutustaus

asumismuoto on erilainen

lapsen sukupuoli on eri

on eri-ikäisiä sisaruksia

on aivan eri-ikäiset lapset

toinen on lihava ja toinen laiha

toinen on kaunis ja toinen rumahko



kun ei ole mitään yhdistävää tekijää, minkä varaan rakentaa kaveruus joten ei ole mitään mistä puhua. Kun on eilainen elämä jossa erilaiset kokemusmaailmat.

Millä tavalla erilaiseksi?

Jaa-a, sitä en tiedä, kun se ei tuosta aloituksesta oikein käynyt selville. ;D Mutta siis kun aloittaja sanoi, ettei pysty samaistumaan sektiolla synnyttäneiden äitiyteen, niin kai se sitten jotenkin muuttuu.

Tosin itse siis olen sitä mieltä, että äiti kuin äiti, synnytystavasta viis.

synnytystapaan :) Ymmärrän sen kyllä, en minäkään osaa sektiota kuvitella kun en sitä ole kokenut :)

"Kieltämättä jotenkin se asia vaikutti jollain tasolla siihen, etten täysin voinut samastua näiden tuoreiden äitien äitiyteen"

Minun mielestäni selvästi sanotaan, ettei osaa siihen äitiyteen suhtautua. Toki on voinut tarkoittaa, ettei osaa suhtautua synnytyskokemukseen, mutta ilmaissut itsensä sitten vähän huonosti.

Ilmaisi vähän huonosti tosiaan :)

Näin viikonloppuna kaksi pientä vauvaa, jotka olivat syntyneet sektiolla. Kieltämättä jotenkin se asia vaikutti jollain tasolla siihen, etten täysin voinut samastua näiden tuoreiden äitien äitiyteen, vaikka en koskaan olisi voinut kuvitella itsestäni sellaista.

Ei hän arvostele sektiolla synnyttäneitä (melkein enemmän itseään, koska ei ollut tajunnut reagoivansa sektioon noin. Kauhistu tavallaa itseään.). Hän ei vain osaa samaistua sektion kokeneisiin äiteihin. Ei se tarkoita, että sektio ei olisi synnytys tai olisi huono. Minulla itselläni on ongelmia vammaisten ja tummaihoisten kanssa ja teen todella töitä itseni kanssa, että ajattelen heidät itseni kaltaisiksi. Tiedän, että he ovat aivan yhtä hyviä kuin itsekin olen eikä minulla ole mitään heitä vastaan. En vain ole vielä päässyt sille tasolle, että kommunikoisin heidän kanssaan kuin kenen tahansa, vaan joudun ikään kuin tietoisesti poistamaan mielestäni nuo ominaisuudet. Olen kuitenkin kehittynyt tässä viime vuosina paljon ja yhä useammin huomaan, etten ole "erilaisesta" ominaisuudesta välittänyt tai kunnolla edes huomannut sitä.

Juuri tästä asiasta oli kyse. Olin todella hämmentynyt omasta reaktiostani, enkä edes ymmärtänyt, mikä sen taustalla oli. Huomasin vain, etten osannut puhua näiden äitien synnytyskokemuksesta ja tuoreesta äitiydestä (johon vajaa kuukausi synnytyksen jälkeen kuuluu nimenomaan synnytys vielä aika olennaisesti) täysin vapautuneesti. Nyt siis ymmärrän, että minua tavallaan pelotti ainakin heidän oma suhtautumisensa asiaan, koska en osaa itse kuvitella, miltä esikoisensa sektiolla synnyttäneestä naisesta tuntuu, eikä minulla oikein ole ns. oikeutta aiheesta heille sen syvällisemmin puhua, koska en itse ole kokenut samaa. ap

Et sitten osannut kysyä, että millainen kokemus se oli?

Ei suinkaan sitä tungettelevaa: miksi sektio? Vaan, millaista se oli?

Kysyä, miten olet toipunut? koska kyseessä on kuitenkin niin iso leikkaus, että toipuminen on hidasta.

Minua ärsytti kun olisin halunnut jakaa sektiokokemukseni, millainen se oli, ja ihmiset, äidit, ohittivat minun synnytyskertomukseni kokonaan, koska, vähättelvästi "aaaiiii, se olikin sektio" ja : "MIKSI?"

Minulla on takana 2 alatiesynnytystä ja 2 sektiota, ja vain alatiesynnytyksistä ollaan oltu kiinnostuneita, jokaista yksityiskohtaa myöten. Mutta en todellakaan kertonut toisen synnytyksen yhteydessä tulleista komplikaatioista.

Sektio molemmilla kerroilla on pelottanut aivan valtavasti, mutta lapset syntyivät terveinä ja hengissä ja minäkin selvisin hengissä.

Kenenkään kanssa ei kuitenkaan koskaan käydä läpi tätä kokemusta, vaikka synnytystapahtumat yleensä käydään ihan jokaisessa vauvakerhossa.

hautajaisissa, jos he olisivat menehtyneet synnytykseen? Katsos toisten äitien sisäinen rakenne ei vain ole luotu synnyttämiseen :-/

Kyllä kysyin toiselta, miten hän oli toipunut ja miten se oli mennyt, sanoin ymmärtäneeni, että toipuminen on hitaampaa ja raskaampaa kuin alatiesynnytyksen kanssa. Hän sanoi vaan toipuneensa nopeasti. Itse asiassa ei edes tullut mieleeni kysyä, miksi sektio oli tehty. Toisen kanssa en asiasta sen kummemmin keskustellut.



ap

mua ei kiinnosta pätkääkään yhdenkään toisen synnytyskokemukset. Vaikka sitä vauvaa olis kiskottu sitten viikon verran hohtimilla suun kautta. Tässä keskustelussa ei ole mitään järkeä. Ette te oikeasti välitä, miten joku muu on synnyttänyt, kunhan haluatte päästä vaahtoamaan omista kokemuksistanne. Jotka eivät kiinnosta ketään.

mua ei kiinnosta pätkääkään yhdenkään toisen synnytyskokemukset. Vaikka sitä vauvaa olis kiskottu sitten viikon verran hohtimilla suun kautta. Tässä keskustelussa ei ole mitään järkeä. Ette te oikeasti välitä, miten joku muu on synnyttänyt, kunhan haluatte päästä vaahtoamaan omista kokemuksistanne. Jotka eivät kiinnosta ketään.

Olen ihan samaa mieltä! Ja tämähän on nähty ja koettu ihan livenä tuolla äitipiireissä. Uunituoreelta synnyttäjältä kysytään ja sitten aletaan vauhkoomaan itse millainen se oma kokemus oli, jokaista limaista yksityiskohtaa myöten.

Onhan se hankalaa kun ei voi alkaa kertomaan tätä kokemustaan, kun toisella ei ole ollenkaan samaa kokemusta eikä voi sanoa "ihanko totta.. ai sulla oli noin... no oliko sitten... mulla ei ollut noin... mulla oli... mulla ei ollut... joojoo justjust niinniin " ja toinen paasaa ...

sektio on aina isompi riski kuin alatiesynnytys ja siitä toipuminen on kivuliaampaa ja hitaampaa. Alatiesynnytyksessä kivut yleensä loppuu lapsen syntymään mutta sektiossa ne vasta alkaa.. Eli kyllä mä pidän enemmän kärsineinä näitä jotka on sektioon syystä tai toisesta päätyneet. USein myös imetys ja varhainen vuorovaikutus vauvan kanssa kärsii sektion vuoksi. Ja myöhemmissä raskauksissa/synnytyksissä voi olla omat vaaransa, koska kohtu on kuitenkin vahingoittunu leikkauksessa. Itse olen 2 lasta saanut alateitse ja en kyllä missään nimessä olis sektiota halunnut. Tietty jos olis ollu vaikka kaksoset niin ehkä tilanne olis sit ollu toinen.. Mutta pointtini oli se, että sektiolla synnyttäneet ei tod. kyllä pääse mitenkään helpolla näin niinkuin kokonaisuudessaan!

sekä kaksi pitkää imetystä lapsentahtisesti ja molemmat lapset liinalapsia, ei juuri rattaita tai vaunuja ennen taaperoikää.



Silti en näe eroa siinä miten samaistun tai olen samaistumatta muihin äiteihin, olipa synnytys sitten sektio, pitkä, lyhyt, vaikea tai helppo. Ylipäätään on mielenkiintoista jutella miten kukin on syntymän kokenut, "tyylistä" viis. Vastaavasti en tunne yhtään enempää yhteyttä mammoihin, joilla samankaltaiset "sujuvat" kokemukset kuin itselläni.



Se äitiys kun on jotenkin niin kokonaisvaltaista ja persoonaan liittyvää, että ei siinä paljoa samanlainen tai erilainen synnytyskokemus tee sitä tai tätä. Tai näin siis minun kohdallani.



Sitten vielä semmoinen asia, että miksi pienen vauvan äiti pitää nähdä vain ja ainoastaan äitinä ja synnyttäneenä, kun vauvaa käydään ekaa ekrtaa katsomassa. Se on iso ja merkittävä asia ja vie elämästä tilaa ja täyttää hetkeksi kaiken, mutta onhan se äiti edelleen oma persoonansakin ja säilyy myös omana yksilönään. Mua ainakin lämmitti lasten katsojien tuomisissa erityisesti juuri minun mieliherkut ja pino kierrätettäviä naistenlehtiä olkoonkin että "imetyslukemisiksi" ne käytännössä päätyivät. Samoin se kun ystävät sanoivat että heti kun vain jaksan ja haluan, niin olen tervetullut rientoihin, lenkkiseuraksi jne. Silti huomioivat vauvankin ja näkevät mielellään minua myös kera vauvan.

voi sanoa että sektiolla pääsee helpommalla tai että alatie synnytys olisi helpompi vaikka olisi molemmat koettu.Kaikki kokee ne eri tavalla eikä toisen kipua voi vähätellä kun kaikilla ei ole kipukynnys samalla tasolla.Minun tuttavalle tehtiin sektio lapsi painoi n. 4 kg ja parani alle viikossa ei ollu melkein yhtään kipua hän oli erittäin tyytyväinen sektioon ja paranemiseen.Itse synnytin alle 3 kiloisen esikoiseni 8-9 tunnissa ja en kyennyt pissaamaan tai kakkaamaan itkemättä vielä kahden viikon jälkeen.En tiedä onko kaverilla sitten korkeampi kipukynnys ja mulla matala vai onko sitten parantuminen ihmis kohtaista.Muistakaa että kaikki synnytykset ja kaikki sektiot ei tunnu samalta.

samalla tavalla ne sektiolla synnyttäneet äidit voivat nyrpistellä että he eivät nyt osaa samaistua tuohon ap:n äitiyteen ja synnytyskokemukseen kun synnytti alakautta, joten hushus, me jutellaan nyt kaksin.



samalla tavalla kaikki äidit ovat maanneet siellä sairaalan pöydillä ja jännittäneet. pystyn kyllä kuvittelemaan ne kaikki tunteet, tai ainakin miettiä miltä itsestä olisi tuntunut jos olisin joutunut sektioon yllätäin tai synnytyksessä olis tapahtunut jotain yllättävää.

jostain syystä ihmisten on ilmeisesti vaikea samaistua "helppoihin" kokemuksiin, kuten suunniteltu sektio tai pikasynnytys. mitä kurjempaa ja hirveämpää, sitä helpompi samaistua, vaikka itsellä ei olisi hajuakaan koko asiasta.

samalla tavalla ne sektiolla synnyttäneet äidit voivat nyrpistellä että he eivät nyt osaa samaistua tuohon ap:n äitiyteen ja synnytyskokemukseen kun synnytti alakautta, joten hushus, me jutellaan nyt kaksin.

samalla tavalla kaikki äidit ovat maanneet siellä sairaalan pöydillä ja jännittäneet. pystyn kyllä kuvittelemaan ne kaikki tunteet, tai ainakin miettiä miltä itsestä olisi tuntunut jos olisin joutunut sektioon yllätäin tai synnytyksessä olis tapahtunut jotain yllättävää.

jostain syystä ihmisten on ilmeisesti vaikea samaistua "helppoihin" kokemuksiin, kuten suunniteltu sektio tai pikasynnytys. mitä kurjempaa ja hirveämpää, sitä helpompi samaistua, vaikka itsellä ei olisi hajuakaan koko asiasta.

kyllä se kuvitteleminen on jo hyvä asia mutta tuskin vastaa todellisuutta kun senhän tietää vasta sitten kun on sen kokenut ja saman asian voi kokea niin monella eri tavalla. En usko että ihmiset samaistuvata vain kurjiin synnytys kokemuksiin vaan että samaistuu parhaiten semmoisiin kokemuksiin jotka vastaa omiaan. Eikä siinä ole mitään pahaa. Ehkä monet samaistuu "kurjiin" kokemuksiin sen takia että kokee omaa synnytystä samantapaiseksi.

mua ei kiinnosta pätkääkään yhdenkään toisen synnytyskokemukset. Vaikka sitä vauvaa olis kiskottu sitten viikon verran hohtimilla suun kautta. Tässä keskustelussa ei ole mitään järkeä. Ette te oikeasti välitä, miten joku muu on synnyttänyt, kunhan haluatte päästä vaahtoamaan omista kokemuksistanne. Jotka eivät kiinnosta ketään.

Enkä ole edes vaahdonnut omista kokemuksistani heille :) Ei ole kauaakaan kun kaverilleni tehtiin sektio ja kyselin hänen tuntemuksiaan. Missään vaiheessa en kertonut omista kokemuksistani. Ehkä olisin kertonut jos hän olisi kysynyt, mutta minun edellisestä synnytyksestäni onkin jo sen verran aikaa, ettei ole edes ajankohtainen :)

Ei edes adoptiolapselle.

Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys! Sektio ei ole synnytys!



Ja muita "faktoja" elämästä.

Oletko itse joku supermama? Synnyttänyt kotona ilman kätilöä, kipulääkkeitä ja muuta länsimaista lääketieteen leimaa?

Ihme ajattelua.

t. "äiti", joka punnersi esikoista vuorokauden ja päädyttiin lopulta sektioon