Päiväkodissa ei kukaan halaile lasta. Minun lapseni ei ainakaan halua halata vieraita tätejä.

ja lapseni aloittaa ja lopettaa kaikki tarhapävät halaamalla kaikki tädit JA jopa siivoojan :)

Päiväkodin tädeistä tulee aika pian tuttuja tätejä ja heitä voi halailla ja he halailevat. Minun poikani oli ihan samanlainen, mutta aika pian päiväkodin tädit kertoivat että välillä poika tulee ja istuu syliin halattavaksi ja sitten taas jatkaa leikkeihinsä. Halailee vieläkin kun tulee viikonlopuksi kotiin opiskelupaikkakunnalta.

että pk:ssa eivät halaile sun lasta. Onneksi moni muu tykkää halata ja he siellä halailevatkin.

En tiedä halailevatko niitä lapsia jotka eivät halua syliin, tuskinpa. Mutta meidän lapset ainakin tätien syliin haluavat ja pääsevät aina kun mieli tekee. Ja hyvä niin. Varmasti jokaisen aikuisen syli vahvistaa lapsen omanarvontuntoa ja antaa läheisyyttä. Ei ainoastaan omien vanhempien.

Ne "vieraat tädit" joita päivittäin nähdään tulevat aikalailla läheisiksi lapsille. Niitä halaillaan ja ne halailevat. Ja lapsetkin usein halailevat keskenään.

Halaa nähdessään myös aina edellisen ryhmänkin tädit!



Eikö teillä kukaan muu kuin äiti halaa? Aika köyhää.

Vaikken ole siellä edes töissä! Kun vien ja haen oman lapseni, yleensä joka aamu ja iltapäivä joku lapsen tarhakavereista tulee halimaan.

Kyllä ne tädit tulevat hyvinkin tutuiksi vuosien varrella lapsille ja halaavat lapsiamme. Ja saavatkin halata, hieno juttu! En ole siitä yhtään mustasukkainen :) On ihanaa, että lasten elämässä on muitakin luotettavia ja läheisiä aikuisia kuin oma äiti.



Eivät lapset teeskentele. Kyllä sen näkee, jos täti on heille oikeasti läheinen ja heidän mielestään mukava.

ei halunnut halata kerhotätiä ja poikani ei halunnut kätellä tarhatätejä. jälkimmäiseen piti pakottaa, siis tädit halusivat pakottaa. Kerhotäti taas yritti halata ehkä pari kertaa ja kummasteli, kun tyttöni ei halunnut. Molemmat kyllä tykännet äidin sylistä ja haleista

toinen tykkää, että tädit halailee ja toista ei saa halata, kuin vanhemmat.

Ihan yksilö ja persoona ero on.

Nyt pojat 7v. ja 9v. ja edelleen ovat samanlaisia.

Kuopus on se, joka ei halua, kuin vanhemmilta halit.

Isompi ei halua halata ketään muita aikuisia kuin omia vanhempiaan ja toista mummoaan.

Nuorempi taas on aivan erilainen. Kapuaa hoitotätien syliin, kaikki 4 isovanhempaa myös kelpaa, vieraampia aikuisiakin halaa helposti jne.

Nuorempi luo luottamuksen paljon helpommin, ja uskon että varhainen hoidonaloitus vaikuttaa tähän. Oppi että on muitakin luotettavia sylejä kuin vain äidin ja isän. Tietenkin siinä on myös se puoli, että liian luottavainen ei saisi olla. Toki ikää vasta 4 v joten ei liiku vielä missään yksinään.

lapseni pk:ssa lapsia halataan.

Minäkin halailen lapsiani paljon ..ja jotkut pk:n lapset ovat alkaneet halailemaan minuakin, ja kuulemma miestänikin ;)



Ap:n pointti meni minulta vähän ohi..

Ap:n pointti meni minulta vähän ohi..

jos on kyseessä ujo ja varautunut lapsi, joka ei halua päästää lähelleen kuin äidin ja isän, ei lapsi saa päivän aikana päiväkosissa halauksia vaikka kokisi niitä tarvitsevansa. Hänelle kelpaa vain oman äidin hali. Päiväkodin tädin haliyritykset kokee lähinnä tungetteluna.

Jos tädit on "vieraita". Meillä lapset halailee tätejään, minkä koen ihan normaalina. En tainnut ymmärtää, ap, sun pointtia tässä nyt.

minäkään,taputan hoitolapsia ja silitän,mutta halailusta en pidä.en nyt tietenkään pois työnnä jos joku



halaa,mutta en oma-aloitteisesth sitä tee.vaikka monien lasten kanssa olen päivässä paljon pidempään kuin vanhempansa.

jos on kyseessä ujo ja varautunut lapsi, joka ei halua päästää lähelleen kuin äidin ja isän, ei lapsi saa päivän aikana päiväkosissa halauksia vaikka kokisi niitä tarvitsevansa. Hänelle kelpaa vain oman äidin hali. Päiväkodin tädin haliyritykset kokee lähinnä tungetteluna.

[/quote]

Ujous ei kyllä tarkoita sitä, ettei haleja haluaisi.. niitä ei vain 'osaa, kehtaa' hakea - tämän takia pk:ssa kyllä pyritään koskettamaan ihan kaikkia lapsia. Halaaminen ja syliin ottaminen eivät ole ainoita tapoja hakea fyysistä kontaktia. Pk:n 'tädit' ovat lasten kanssa arkisin suurimman osan lapsen valveillaoloajasta, ja on selvää, että lapset kiintyvät hoitajaansa - ja toisinkin päin. Ammattikasvattajan työhön kuuluu myös havainnoida, minkälaisesta kosketuksesta lapsi pitää ja rohkaista lasta 'laajentamaan' kokemuksiaan, mikäli kotona tätä ei ole tehty. On naurettavaa väittää, ettei pk:ssa olisi fyysistä kontaktia, kun suurin osa arjen toiminnoista vaatii sitä jatkuvasti! Puhumattakaan sen pedagogisesta merkityksestä.. Se jos lapsi ei siedä mitään muuta kosketusta kuin äitinsä, ei valitettavasti kerro tasapainoisesta kehityksestä.

jos on kyseessä ujo ja varautunut lapsi, joka ei halua päästää lähelleen kuin äidin ja isän, ei lapsi saa päivän aikana päiväkosissa halauksia vaikka kokisi niitä tarvitsevansa. Hänelle kelpaa vain oman äidin hali. Päiväkodin tädin haliyritykset kokee lähinnä tungetteluna.

Ujous ei kyllä tarkoita sitä, ettei haleja haluaisi.. niitä ei vain 'osaa, kehtaa' hakea - tämän takia pk:ssa kyllä pyritään koskettamaan ihan kaikkia lapsia. Halaaminen ja syliin ottaminen eivät ole ainoita tapoja hakea fyysistä kontaktia. Pk:n 'tädit' ovat lasten kanssa arkisin suurimman osan lapsen valveillaoloajasta, ja on selvää, että lapset kiintyvät hoitajaansa - ja toisinkin päin. Ammattikasvattajan työhön kuuluu myös havainnoida, minkälaisesta kosketuksesta lapsi pitää ja rohkaista lasta 'laajentamaan' kokemuksiaan, mikäli kotona tätä ei ole tehty. On naurettavaa väittää, ettei pk:ssa olisi fyysistä kontaktia, kun suurin osa arjen toiminnoista vaatii sitä jatkuvasti! Puhumattakaan sen pedagogisesta merkityksestä.. Se jos lapsi ei siedä mitään muuta kosketusta kuin äitinsä, ei valitettavasti kerro tasapainoisesta kehityksestä.

Täyttä asiaa. Tätien ja lasten välille syntyy ajan myötä LUOTTAMUS. Tosin hyvin epäileväinen vanhempi ja ennakkoluuloisen asenteen tartuttava vanhempi voi haitata luottamuksen syntymistä lapsella. Mutta hoitajat kyllä osaavat lähestyä lapsilla eri tavoilla ja rakentaa luottamusta. Ja minusta juuri sitä on ihana seurata, miten se luottamus rakentuu. Lapsellekin on itsetuntoa ja turvallisuutta tuova tunne, kun voi luottaa muihinkin aikuisiin kuin omaan äitiinsä :)

olo, että jos lapsi kosketusta "pelkää" ettei kaikki olisi ok. Jokainen kuitenkin tuntee oman lapsensa parhaiten. Mutta voiko lapsi olla niin ujo, ettei pk:ssakaan tottuisi tätiensä kosketukseen?

minäkään,taputan hoitolapsia ja silitän,mutta halailusta en pidä.en nyt tietenkään pois työnnä jos joku halaa,mutta en oma-aloitteisesth sitä tee.vaikka monien lasten kanssa olen päivässä paljon pidempään kuin vanhempansa.

Lisään vielä, että kyseisenä päivänä voit olla enemmän lasten kanssa kuin vanhempien kanssa. Mutta pitkällä aikavälillä useimpien lapset ovat enemmän kotona kuin hoidossa kun huomioi lomat, viikonloput ja muut vapaapäivät. Meilläkin lapset ovat melkein puolet vuoden päivistä täysin kotona ja illatkin on meillä ihan hyvän pituisia kun tullaan ajoissa kotiin. Eli kaikesta valveillaoloajastaan he ovat suuremman osan kotona kuin hoidossa.

Että ehtii niitä haleja silti kotoakin saada vaikka kuinka paljon :)

Miksi odotetaan tai oletetaan että lapsi olisi avoin ja luottavainen ja halailisi ja kiipeilisi syliin, hoitotädit ovat kuitenkin vieraita ihmisiä.



Emmehän me aikuisetkaan automaattisesti ja heti luota kaikkiin ihmisiin ja avaudu heille tilittämällä asioitamme, esim. työkavereille.



Miksi lapsen pitäisi ?



Minusta on enemmänkin normaalia, että lapsi luottaa (vain) vanhempiinsa, joille osoittaa niin kiukuttelut kuin halauksetkin.



Jos päiväkodin täteihin ja päiväkotiin ympäristönäkin syntyy niin iso luottamus, että lapsi voisi uskaltaa uhmata siellä sääntöjä ja tuoda itsestään esiin ns,. huonotkin puolet, pelkäämättä tulevansa hylätyksi tms. niin hienoa, Kaikki lapset eivät sitä tee koko päiväkotiuransa aikana, vaikka kotiolot ja suhde vanhempiin onkin ns. normaali ja hyvä.



Mull aon ekaluokkalainen, todella kiltti ja ohjeenmukainen, tottelevainen lapsi josta joku täti jo ennätti huolestua päiväkodissa, kun 5 v osa-aikahoidossa oleva ei kiukuttele ja kiusaa muita.

Vakuuttele siinä sitten, että kuule kyllä se kotona tuota tekee ihan kiitettävästi.



Nyt opettajan on vaikea uskoa, että lapsen kanssa voisi kotona olla ongelmia tai hankaluuksia esim. läksyissä ihan lapsen itsensä takia, eikä meidän vanhempien asettamien tavoitteiden takia - kun on niin kauhean kiltti siellä koulussa, kotona purkautuu sitten harmistukset ja tympääntymiset kiukutteluna.

Luulen, että ne on niin massiivisia senkin takia, kun pihan ulkopuolella muiden joukossa käyttäytyy aina niin esimerkillisesti.



Nuorempi lapsi on toisentyyppinen, ei noin pidättyväinen kuin vanhempi, mutta yllätys oli, ettei hänkään ole ole mikään avoin ja syliin kiipeilevä päiväkodissa. Kiltti ja ohjeenmukainen hänkin.

Ilmeisesti hänellekin riittää kun kotona saa kiukutella. muualla ei tarvitse.

ilmeisesti luottamus on vanhempiin, ja syliä saa riittävästi, ei tarvitse hakea huomiota millään tavalla muilta vanhemmilta.



Minusta se on aika surullista kun 3-4vuotiaat luottaa aivan tuntemattomiin ihmisiin , tulee juttelemaan, avautuu , kertoilee, tulee syliinkin jne. Tulee mieleen että eikö ne saa huomiota kotona vanhemmiltaan.