Päiväkodissa ei kukaan halaile lasta. Minun lapseni ei ainakaan halua halata vieraita tätejä.

että lapseni halaa päiväkodin tätejä aina kun vien hänet sinne. Se osoittaa, että hän on saanut hyvää hoitoa ja luottaa näihin aikuisiin. Minäkin muuten saan usein haleja toisilta lapsilta, kun vien omani sinne - syystä että olin aika pitkään lapsen kanssa aamuisin n. puolisen tuntia, että lapsi tottui kunnolla. Siinä ajassa muutkin ryhmän lapset tulivat tutuiksi. Minulle ainakin tulee mieleen, että näillä lapsilla, jotka herkästi halaavat sekä aikuisia että toisiaan, on vankka perusluottamus siihen että ihmiset ovat hyviä ja tahtovat heille hyvää, ja se kertoo että kodissakin on asiat hyvin.

Miksi odotetaan tai oletetaan että lapsi olisi avoin ja luottavainen ja halailisi ja kiipeilisi syliin, hoitotädit ovat kuitenkin vieraita ihmisiä. Emmehän me aikuisetkaan automaattisesti ja heti luota kaikkiin ihmisiin ja avaudu heille tilittämällä asioitamme, esim. työkavereille. Miksi lapsen pitäisi ? Minusta on enemmänkin normaalia, että lapsi luottaa (vain) vanhempiinsa, joille osoittaa niin kiukuttelut kuin halauksetkin. Jos päiväkodin täteihin ja päiväkotiin ympäristönäkin syntyy niin iso luottamus, että lapsi voisi uskaltaa uhmata siellä sääntöjä ja tuoda itsestään esiin ns,. huonotkin puolet, pelkäämättä tulevansa hylätyksi tms. niin hienoa, Kaikki lapset eivät sitä tee koko päiväkotiuransa aikana, vaikka kotiolot ja suhde vanhempiin onkin ns. normaali ja hyvä. Mull aon ekaluokkalainen, todella kiltti ja ohjeenmukainen, tottelevainen lapsi josta joku täti jo ennätti huolestua päiväkodissa, kun 5 v osa-aikahoidossa oleva ei kiukuttele ja kiusaa muita. Vakuuttele siinä sitten, että kuule kyllä se kotona tuota tekee ihan kiitettävästi. Nyt opettajan on vaikea uskoa, että lapsen kanssa voisi kotona olla ongelmia tai hankaluuksia esim. läksyissä ihan lapsen itsensä takia, eikä meidän vanhempien asettamien tavoitteiden takia - kun on niin kauhean kiltti siellä koulussa, kotona purkautuu sitten harmistukset ja tympääntymiset kiukutteluna. Luulen, että ne on niin massiivisia senkin takia, kun pihan ulkopuolella muiden joukossa käyttäytyy aina niin esimerkillisesti. Nuorempi lapsi on toisentyyppinen, ei noin pidättyväinen kuin vanhempi, mutta yllätys oli, ettei hänkään ole ole mikään avoin ja syliin kiipeilevä päiväkodissa. Kiltti ja ohjeenmukainen hänkin. Ilmeisesti hänellekin riittää kun kotona saa kiukutella. muualla ei tarvitse. ilmeisesti luottamus on vanhempiin, ja syliä saa riittävästi, ei tarvitse hakea huomiota millään tavalla muilta vanhemmilta. Minusta se on aika surullista kun 3-4vuotiaat luottaa aivan tuntemattomiin ihmisiin , tulee juttelemaan, avautuu , kertoilee, tulee syliinkin jne. Tulee mieleen että eikö ne saa huomiota kotona vanhemmiltaan.

Ei se, että lapsi hakee huomiota, kerro siitä, ettei ole sitä saanut - vaan siitä, että on tottunut sitä saamaan. Hän on huomannut, että toisiin voi luottaa, ja että hän saa seuraa, apua ja tukea muilta.

Sellainen lapsi, joka ei saa riittävästi huomiota ja läheisyyttä esim kotona, ei osaa sitä huomiota ja läheisyyttä hakeakaan. Hänestä tulee näkymätön ja "itsenäinen". Lapset, jotka ovat esim traumatisoituneet, eivät osaa ottaa vastaan läheisyyttä keltään eikä hakeakaan sitä. Tämän tietävät alan ammattilaisetkin (esim lasten psykiatrit ym). Sellaiset, jotka eivät ole saaneet kokea luottamusta ja läheisyyttä, eivät osaa hakea sitä muiltakaan.

"hoitotädit on kuitenkin vieraita ihmisiä". Mulla taas tavoitteena on se, ettei lapsi tunne näin. Jos jättäisin joka kerta lapsen "vieraalle" töihin mennessäni, niin kamalaahan se olisi... Meillä tädit on tykättyjä ja heitä halaillaan. Yleensä tädit on kuitenkin lapsirakkaita ja lämpimiä ihmisiä, luulisin ainakin tuohon työhön semmoisia ihmisiä hakeneen.

kohta juuri lasten luonne-erot tulevat esiin. Ulospäinsuuntautunut lapsi riemuissaan halaa päiväkodin tätiä, kun taas varautunut lapsi ei halaa, vaikka tykkäisi tädistä kovastikin. Itsekään en koskaan halaile ketään ystäviä, vanhempiani tms tuttuja oma-aloitteisesti. Halaan kyllä takasin, jos joku halaa, mutta vähän teennäistä se minun halaukseni on. Ei se ole hyvä tai paha asia, halaako lapsi. Se kertoo vain siitä, että lapset ovat erilaisia. Eri ihmisillä on erilainen tilantarve, reviiri. Jos ihminen on pidättyväinen ja hän kokee tarvitsevansa ison reviirin, ei hän ole välttämättä mitenkään traumatisoitunut.

on erilaisia, ihan kuin me aikuisetkin. Kaikki ei tykkää halailla, ja se on ok. Eikä mun mielestä kerro siitä että jotain olis vinksallaan, oli asia kummin päin vaan (halaa tai ei halaa).



Lapseni (kohta 4v.) on ollut vasta vajaan vuoden päiväkodissa 10-päiväisenä, ja olen yllättynyt positiivisesti siitä, että päiväkodissa 'tädit' tosiaan halailevat mun lastani (ja muitakin lapsia). Höpsöttelevät ja leikittävät (niinkuin itsekin teen). On niin mukavaa tietää että tarhassa on ihmisiä joihin lapsi voi luottaa ja tietää että syliin kyllä pääsee jos hätä on.