MIkä siellä Helsingissä on niin hienoa, että asunnoistakin pitää maksaa tuplahintaa?

On sentään aika hienoa, kun on työpaikka

mutta silti jaksaa nostaa verenpainetta! Mä en kans ymmärrä taas koko tän ketjun tarkoitusta, en mitenkään! Koska tässä me Helsingissä asuvat joudutaan puolustautumaan et miks asutaan täällä, ja kriteerinä on se asumisen kalleus. Mä olen itse muuttanut pikkukaupungista, missä omistin omakotitalon isolla tontilla. En yhtäkään päivää ole katunut sitä että lähdin ja myin talon, en palaisi edes kilon paloina sinne! Olen rakentanut verkostoni tänne, tavannut täältä kotoisin olevan mieheni täällä ja lapseni ovat asuneet täällä aina. Ihan kuin isossa omakotitalossa asuminen olisi ainoa onnen mitta, haloo! Mä rakastan asua Helsingissä, ja muakaan ei voi vähempää kiinnostaa mitä mun asunnon hinnalla saisi jostain Juupajoen takaa, kun en aio koskaan sinne muuttaa. Joku tuolla myös kirjoitti pikkukylien rumuudesta, ja siitä(kin) olen niin samaa mieltä. Yks Osuuspankki ja Siwa, kivoissa kakskerroksissa laatikoissa, ja ehkä kampaaja tms, ja siinähän ne kylän raitit sit onkin. Hei pitäkää hyvänänne, ihan rauhassa, mä pysyn täällä, uskon että ollaan kaikki näin tyytyväisempiä.

ja tämä on juuri sitä, mitä haluamme. Vaikka emme kumpikaan ole syntyperäisiä helsinkiläisiä, on Helsinki meille mieluisin paikka. Miehen työpaikka Espoossa, minun työni yrittäjänä asiakkaiden luona ympäri pääkaupunkiseutua. Yhden negatiivisen asian löydän: on täällä aika saasteista.

Olemme mieheni kanssa puolivakavissaan pohtineet muuttoa takaisin minun lapsuudenmaisemiini, keskikokoiseen kaupunkiin, omien vanhempieni lähelle. Vaan kun miehelleni ei ole töitä, niin ajatus on ollut pakko hylätä. Itse todennäköisesti pystyisin toimimaan ammatissani myös muualla, tosin noin puolella palkalla ja tehtävissä, jotka olisivat haastavuudessaan murto-osa nykyisestä. Onko sitäkin jotenkin hankala ymmärtää, että tahtoo omassa työssään esimerkiksi kehittyä ja Helsingissä siihen on tämän maan parhaat mahdollisuudet? Miehelläni ei ole edes tuota tilannetta, vaan hänen kapealle erikoisosaamiselleen ei yksinkertaisesti ole asiakkaita (lue=tarpeeksi suuria yrityksiä) tai muita tarvittavia tekijöitä (työtä ei voi tehdä täysin itsenäisesti) pääkaupunkiseudun ulkopuolella.



Tilanne ottaa nuppiin juurikin elämisen kalleuden vuoksi, mutta minkäs teet. Molemmat pitävät työstään, joten kouluttautuminen miksikään ns. yleisammattilaiseksi ei huvita. Jos olisimme lääkäreitä, poliiseja tai mitä tahansa muita joka puolella tarvittavia ammatinharjoittajia, lähtisimme kenties Helsingistä.



Toisaalta kaikki ystävämme ovat täällä ja verkostoja olisi todella hankala jättää. Olen myös sitä mieltä, että jokaisesta asuinpaikasta saa itselleen helvetin tai paratiisin, se riippuu ihan itsestä ja omista valinnoista. Eräs rovaniemeltä tänne muuttanut eksäni jaksoi naukua vuositolkulla (ja naukuu varmaan edelleen) siitä, kuinka Helsinki on perseestä ja kaikkialla muualla on paljon parempaa. Se ihminen ei vain tajunnut, että se perseys löytyi ihan herran omasta päästä ja asenteesta ja samat ongelmat olisivat olleet vastassa muuallakin.



Kyllä minä kaipaan monesti pienempiin ympyröihin, mutta kyllä pikkupaikkakunnallakin esimerkiksi sosiaaliset kuviot voivat käydä todella ahdistaviksi, jopa mahdottomiksi. Tässä kaupungissa on se hyvä puoli, että jos sukset menevät lopullisesti ristiin jonkun kanssa, se ei vaikuta omaan elämään tai maineeseen kovinkaan paljon. Ja harvoin niin tapahtuu, koska ihmiset antavat sitä tilaa ja etäisyyttä.

ja paremmat palkatkin. Esim. minä teen tasan samaa työtä samanlaisessa työpaikassa kuin opiskelutoverini, meillä siis sama koulutus muutaman vuoden takaa. Kaveri Jyväskylässä, minä Helsingissä. Palkkaeroa lähes tonni, ja kalliita ne asunnot on Jyväskylässäkin.

olen varma et siellä ainakin jonkun mielestä helsingissä on hienoa sama asia kuin mulla eli työpaikka.En ole saanut muualta,valitettavasti.Mä voisin muuttaa heti vaikka karigasniemelle jos pystyisin elättään siellä itseni ja perheeni.

( ilman sossua ja kelaa )

on kiva paikka asua sinkuille ja lapsettomille pareille, mutta ihmettelen kuka vapaaehtoisesti jää lasten kanssa Helsinkiin. Ymmärrän asian vain, jos on kotoisin Helsingistä ja kaikki sukulaiset asuu siellä. Helsingin kulttuuritarjonnasta, suomenlinnasta ja korkeasaaresta pääsee nauttimaan vaikka asuisi muualla suomessa, ei se Helsinki nyt niiin kaukana ole. Shoppailumahdollisuudet on paremmat kuin muualla, mutta kellä riittää rahaa jatkuvaan shoppailuun kuitenkaan. Rauhallisempi ja vähän pienempi kaupunki on lasten kanssa paljon parempi vaihtoehto, niitä löytyy suomesta useita. Tuppukylään en muuttaisi ikinä.

ystävät, ratikka.

Lisäksi Helsingistä on paremmat yhteydet liikkua ympäri Suomea kuin vaikkapa jostain poikittaisSuomen kaupungista.

Perhe, suku, ystävät, työt, elämä.

parempaa perustelua ei voi olla kuin se et helsinki on mun koti.Olen syntynyt täällä.Perheeni ja ystäväni on täällä.Työpaikka on täällä.Mun isäni hauta on täällä.Ap,eella itsellä on jotain vikaa korvien välissä jos ei halua ymmärtää mitään perusteluja.Ai ei riitä perusteluksi työ ja kaverit? Millaiselle ihmiselle iso omakotitalo on tärkeempi kuin mahdollisuus tavata perhe ja ystävät työpäivän jälkeen ja kotimatkalla vaikkapa moikata sitä isukkia siellä mullan alla.

;-)

parempaa perustelua ei voi olla kuin se et helsinki on mun koti.Olen syntynyt täällä.Perheeni ja ystäväni on täällä.Työpaikka on täällä.Mun isäni hauta on täällä.Ap,eella itsellä on jotain vikaa korvien välissä jos ei halua ymmärtää mitään perusteluja.Ai ei riitä perusteluksi työ ja kaverit? Millaiselle ihmiselle iso omakotitalo on tärkeempi kuin mahdollisuus tavata perhe ja ystävät työpäivän jälkeen ja kotimatkalla vaikkapa moikata sitä isukkia siellä mullan alla.

-ap

Jos en asuisi Helsingissä, asuisin jossain muussa maassa toisessa ihan oikeassa suurkaupungissa. Ja siellä hinnat on ihan yhtä korkeat ellei korkeammat, ja palkka vastaavasta työstä vain sama tai matalampi.

Mitä haet asuinpaikaltasi?

Suomessa mm. Tampereella, Vaasassa, Espoossa ja Helsingissä.



Asuin nuorena aikuisena 10 vuotta Helsingissä. Muutin muutamaksi vuodeksi takaisin Tampereelle nimenomaan halvemman asunnon perässä. En enää sopeutunut, paikka ei vain enää tuntunut kodilta.



Niinpä muutimme miehen kanssa Espoon kautta Helsinkiin - nyt tunnen taas olevani kotona. En voi sille mitään, Suomen kaupungeista Helsinki sopii minulle parhaiten. Aivan sama, mitä mieltä muut ovat, tämä on minun valintani.



Jos olisin jäänyt Tampereelle, olisin jo vailla oman alani töitä. Vaikka täällä on kallista asua, työmarkkinat ovat suuremmat. Samoin mies löysi täältä uuden työpaikan, jollaisesta ei olisi voinut edes uneksia muualla Suomessa.



On totta, että asuntojen hinnat ovat karanneet tavallisten ihmisten ulottumattomiin - jos nyt on ostamassa ensiasuntoa, on aika huonossa raossa. Se onkin kaupungin huonoin puoli.



Olemme mieheni kanssa molemmat erittäin tyytyväisiä ei-syntyperäisiä helsinkiläisiä.

tuntuu, että sieltä Helsingistä ei löydy mitään mitä ei löytyisi kotikaupungistani. Meillä löytyy päiväkoti 50m, kauppa 200m ala-ja yläkoulu 800m, apteekki, kirjasto 1km, posti 2km, isompi kauppa 2km, kaupungin keskusta 3km Suomen parhaine kävelykatuineen, lukio 4km, yliopisto 4km, monipuoliset liikuntapaikat ihan siinä liikuntieteellisen vieressä 4km, josta monet ovat ponnistaneet Suomen ja maailmamestareiksi, laskettelukeskus 7km, uimarantoja kymmeniä lähin 500m, metsä 10m. Ja vaikka mitä muuta!

Ja asuinpaikkani on Jyväskylä!

ainakin itse haluan vähän muutakin kuin ne peruspalvelut. Kulttuuritarjonta ja alakulttuurit, se ettei tarvitse aina lähteä jonnekin muualla eri juttujen perässä. Tosin suurin syy, miksi itse asun täällä, on opiskeluni. Tulevaisuudessa voisin kyllä kuvitella asuvani myös Turussa tai Tampereelle - tai ulkomailla suurkaupungissa tai muuten isossa kaupungissa. Pikkukaupunkiin en enää koskaan halua, olen sellaisesta kotoisin, ja se ahdasmielinen ilmapiiri ja mahdollisuuksien vähäisyys ei sovi minulle. Tykkään asua isossa kaupungissa - ja vaikka Helsinki, Turusta puhumattakaan, on maailman mittakaavassa pieni, niin niissä kuitenkin on tarjolla juuri niitä asioita, mistä itse pidän.

Helsinkiläisistä Helsingissä on kaikki hienoa, kun eivät paremmasta tiedä!;-)

Jos kaikki omat kriteerit täyttävä tarvittava ja lisäksi muita vaihtoehtoja on käden ulottuvilla, silloin ei tarvitse muuta.

Ei kyse ole hienoudesta, vaan siitä, että työ on Helsingissä ja halutaan asua lyhyen työmatkan päässä. Työpaikkoja on Helsingissä PALJON -> asunnon tarvitsijoita on PALJON -> asunnoista voi pyytää enemmän, kun joku kuitenkin on valmis maksamaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää?

helsingissä tai muuallakaan pääkaupunkiseudulla mitään erityisen hienoa ole, mutta kysynnän ja tarjonnan laki nostaa hintoja! Tämä lähtee jo rakennuskustannuksista, rakentajien palkat täällä kalliimmat samoin kaikkien erikoisosaajien, koska heidänkin pitäisi jossain kyetä asumaan.

Mutta mikä siellä on ihmisten mielestä niin hienoa, että siitä ollaan valmiita maksamaan niin tolkuttomasti?

-ap

Yhden negatiivisen asian löydän: on täällä aika saasteista.

Verrattuna muihin euroopan kaupunkeihin aika puhdas ilma.

Lastani en tosin rattaisiin laittaisi keväisin katupölyä ja saasteita haistelemaan.

Mikset tee samanlaista aloitusta Jyväskylästä, Turusta, Mikkelistä tai Vaasasta? Miksi juuri helsinkiläisten oleminen ja eläminen stressaa sinua noin?



Luulisi tänä päivänä vastaukseksi riittävän ihan vain TYÖ! Tottahan on, että periaatteessa työtä voi tehdä missä tahansa, mutta jos työpaikkoja ei ole niin niitä ei ole. Lapsuuden aikaiset kaverini tekevät kotipaikkakunnallaan matalapalkkaisia hanttihommia. Koulutuksesta ei ole mitään hyötyä, koska työpaikkoja ei ole. Hyvällä tuurilla lähikaupungista voi saada töitä eli lähes 60 kilometrin päästä. Kyllä maalla on mukavaa!



Kotipaikkakunnallani oli pelkkä lukio, joten sieltä oli pakko lähteä pois. Muutimme Helsinkiin miehen työn perässä. Opiskelin täällä, joten myös verkostot

Paljon halvemmalla sain mieheni kanssa kolmion kaupungin keskustasta, kun muutimme sieltä pois. En koskaan helsinkiläistynyt ja jaksan vieläkin ihmetellä miten kaveri viitsii maksaa 1500 euroa pikkuyksiöstä, jossa putket laulaa yötäpäivää, säilytystilaa ei ole, maisema betoniseinään ja ratikka koluttelee viiden minuutin välein. Se on kuulemma lähellä kaikkea. Keskusteltuamme asiasta tuli ilmi, ettei hän käy keskustan kaupoissa juurikaan, ei käytä viereisiä kulttuuripalveluita. Työmatkakin on 45 min. Ei kuulosta minusta kovin hyvältä.

Itsellä vähän samantapainen tausta. Muutin Pohjanmaalta opiskelemaan Helsinkiin ja kituutin pikkuyksiössä kaikki ne vuodet. Opiskelijana ei ollut isompaan kertakaikkiaan varaa, vaikka kävinkin töissä. Heti valmistuttuani muutin takaisin väljemmille vesille.

Tottahan meitä on moneksi, mutta itseäni kertakaikkiaan ahdistaa ajatuskin asumisesta kerrostalossa ja maksavani siitä saman hinnan kuin täällä Länsi-Suomessa rakentamastamme Kannus-talosta + iso piha + ei naapureita ihan vieressä ym. mukavuudet.

Aina kun Helsingissä halusi jotain tehdä, täytyi lähteä pois kotoa. Ellei oteta ruuanlaittoa tai kodinhoitotöitä kyseeseen. Ei voi vaan mennä ulos istuskelemaan puutarhaan aamutakki päällä, kuuntelemaan lintujen laulua ja hörppimään kahvia. Voih, tätä omaa rauhaa!! Silti on palvelut lähellä ja harrastuksia, ystäviä - elämää. Ja auto toki, millä pääsee halutessaan vaikka käymään siellä Helsingissä =D