Sanokaapa hermostunko miehelle turhasta
Mies hoitaa paljon lapsia, mutta viimeinen vastuu tuntuu aina jäävän minulle. Esim. lääkäriasioiden hoito ja jos lapset sairastavat. Esimerkki eilisillasta: lapsella side kädessä eikä anna vaihtaa sitä hereillä ollessa, jännittää ja joutuu siis vaihtamaan hänen nukkuessa. Eilen piti tehdä vaihto, mies nukutti lapsen ja tuli lastenhuoneesta pois, minä iltasyötin sohvalla vauvaamme. Sanoin miehelle että vaihdatko nyt sen siteen, en voi laskea vauvaa sylistä että päästäisiin sitten nukkumaankin. Mies sanoi että ei jaksa enää, vaihda itse siteesi. Mun ei auttanut kuin laittaa vauva koppaan, heräsi ja aloitti aivan hysteerisen huutamisen kun laskin rinnalta pois (oli siihen vasta nukahtanut), mies meni vain keittiöön ottamaan iltapalaa ja minä vaihdoin sidettä lapselle. Suutuin miehelle hirveästi, sanoin että antaisin mitä vaan kun olisi kaksi aikuista vastuunkantajaa eikä tuollaista pentua mitä hän on. Meitä kun on kaksi, toinen voi hoitaa toista ja toinen toista kun minä olin vauvassa kiinni. Nyt hyssyttelin ja rauhoittelin sitten vauvaa ja hoidin isompaa. Mies sanoi ettei jaksa kuunnella mun nalkutusta, häntä väsyttää, älä kälätä siinä. Minä sitten raivosin vielä hetken ja menin kiukkuisena nukkumaan... v-tuttaa, että tallaisissa asioissa pitää vääntää! Kiusata vauvaa, kun isukki ei jaksa tehdä osuutta. Mitä kommentoitte? Onko tyypillistä miehistä käytöstä vai munko mies vaan tuollainen? Päivällä tosiaan hoitelee kovasti lapsia, mutta kuten sanoin, viimeinen vastuu tuntuu jäävän aina vaan minulle.
Kommentit (51)
ettei se mies ihan oikeasti olisi sitä sidettä vaihtanut, jos sä et olisi sitä tehnyt? Mies ehkä hermostui siihen, että käskit hänen tehdä sen NYT. Jos olisit vaan antanut asian olla, ja jatkanut sitä vauvan kanssa olemista, niin kyllä se mies olisi sen siteen vaihtanut ajallaan.
Kuten moni täällä jo totesikin, niin et voi vaatia mieheltä vastuuntuntoista käytöstä, jos se olet sinä joka määrää mitä se vastuuntunto on ja milloin tehdään mitäkin. Sinun pitää vaan luottaa, että kyllä se mieskin vastuunsa kantaa. Siihen sä et ole miehelle antanut mahdollisuutta. Tottakai mies silloin tietää, ettei sen tarvitse mitään tehdä, kun sä teet kuitenkin. Anna miehelle mahdollisuus, ja itsellesi mahdollisuus nähdä, että miehesi on vastuuntuntoinen aikuinen. Sinun tapasi vaan ei ole ainoa oikea tapa tehdä asioita.
vaan ap:n asenne. Hänhän se nimenomaan on alentanut miehensä piiaksi, jonka pitää hypätä sillä siunaaman hetkellä, kun ap hyväksi karjaista käskee.
vaan ap:n asenne. Hänhän se nimenomaan on alentanut miehensä piiaksi, jonka pitää hypätä sillä siunaaman hetkellä, kun ap hyväksi karjaista käskee.
Se että haluaa miehenkin ottavan edes vähän osaa vastuuseen? Pitäisi toimettoman ja vastuuta pakoilevan miehen edessä sitten olla vain hiljaa? Miten saada miehen päähän taottua että hänkin on perheen aikuinen, jos hänelle ei saa sanoa? Ikävä tosiasia on että jotkut miehet eivät normaalia puhetta ota kuuleviin korviinsakaan (minun isäni oli sellainen, päätin jo nuorena että samanlaista nysväkettä en itselleni ota mieheksi, enkä ottanutkaan) joillekin nyt vain pitää ns. nalkuttamalla asia painaa mieleen. Tai karjaisemalla. Sellaiset miehet ovat isoja lapsia. Eikä heitä voi edes sanoa miehiksi.
Olisitteko olleet samaa mieltä? No ette, kun mielipide olisi ollut se että miehellä on paska vaimo kun ei auta. Ja miehen pitäisi etsiä itselleen parempi nainen :)
Mylvivänä marttyyriämmänä tuupertuu "valtavan taakkansa" alle ja kiukuttelee ja käskyttää, naputtaa ja nalkuttaa.
Ap:ta ei voi kutsua äidiksi.
Mylvivänä marttyyriämmänä tuupertuu "valtavan taakkansa" alle ja kiukuttelee ja käskyttää, naputtaa ja nalkuttaa.
Ap:ta ei voi kutsua äidiksi.
Eikös sellainen ole marttyyrimamma joka ei sano miehelleen mitään, mutta selän takana itkee kun on niin vaikeaa :) Voisin näin kuvitella näistä av-mammoista jotka eivät uskalla miehelleen sanoa mitään poikkimielistä :)
Eivätkä uskalla tuulettaa tunteitaan! Joskus vain on hyvä purkaa turhautumansa.
Eikä sellaista voi oikeasti sanoa mieheksi joka ei osaa ottaa vastuutaan vaan käyttäytyy kuin lapsi.
Vastuunotto ei muuten ole sokeaa tottelemista.
Vastuunotto ei muuten ole sokeaa tottelemista.
Vaan että mies pystyisi vaihtamaan siteen ilman sanomistakin. Ja sitten jos joutuu pyytämään häntä vaihtamaan sen siteen (huom. pyytämään) ja siltikin mies itkee että kun hän ei halua (hyvin kypsältä toiminnalta vaikuttaa) niin en ihmettelekään että hermot menee. Kuka tuollaisella miehellä tekee joka itkee kun ei jaksa :D
Juu, kyllä mä ap:ta pidän hyvänä äitinä :) Jaksaahan hän vielä katsoa inisevää miestä :)
Mutta, nyt minä lähden jatkamaan koneelta matkaa :) Ei ole aikaa istua koko aikaa tässä teidän kanssa keskustelemassa. Vaan on omakin elämä :)
Mutta naiset hyvät, valitkaa sellainen mies joka ei ole tuollainen inisevä lapsi. Ei, heidän ei tarvitse elää teidän käskyjen mukaan, mutta voisivat auttaa arjen askareissa sen verran kuin pystyvät. Ei teidän tarvitse uhrautua kaikkeen. Teillä on vapaus valita. Niin tein minäkin, en ottanut nysväke miestä josta ei ole mihinkään. Vaikka hän onkin työssäkäyvä ihminen, hän ottaa osaa arkeen sen minkä ehtii. Hän ei väsy jostakin normaali työpäivästä, ( No, se mikä on teille normaali, on minun miehelleni aika vähän, teidän ukot varmaan pyörtyisivät kauhusta jos joutuisivat olemaan töissä enemmän kuin 8 tuntia :D )
Vapaus valita, minä tein tämän valinnan, en miestäni paljoa näe, mutta hän on silti vastuuntuntoinen AIKUINEN ihminen. Joka osaa ottaa sitä vastuuta.
enkä osaa muuta sanoa, kuin että tunnistan itseni ap:n tilanteesta. Monta kertaa päivässä. Haluaisin, että mies osaisi tehdä enemmän täällä kotona. Mutta mites se osaisi, kun on päivät töissä. Tosin osalla tutuistani mieskin osaa ihan oma toimisesti esim leikata lapsilta kynnet pyytämättä, kun huomaa niiden olevan liian pitkät. Meillä näinkin vaikean tilanteen arviointi ja toteutus jää aivan 100% varmasti mun huoleksi. Ryydyn tähän huolien taakkaan.
Mies pitää isäkuukausia -lomia sun muita juu, mutta sitten aina kuskaa lapset mummolaan täysihoitoon ja lomailee siellä itse. Ja esittää superdadia, kun jaksaa ulkoiluttaa ja nukuttaa lapsia. Mutta kuiteskin tämän arjen systeemeistä ei senkään jälkeen tiedä yhtään enempää.
Koetan kyllä antaa säätää omalla tavallaan, mutta en ole vielä oikein oppinut. Aina tulee nalkutettua. Ja olen tosi herkillä hermokireällä. Uskon, että sitten helpottaa, kun lapset on päiväkodissa, ja minä painan ylitöitä joka ikinen päivä. En jaksa enää. Saavat sitten täällä selvitä parhaansa mukaan. Syövät vaikka kuivia makrooneja, jos eivät tajua niitä keittää (mies oikeasti kysyi multa, että pitääkö makaroonit keittää, huoh).
että sillä siteellä ei ollut edes kiire, joten mies voi ihan hyvin syödä ensin.
Tainnut aika monella pointti mennä ohi. Eräs kirjoitti hyvin että isä täydentää äidin hommia kotona. Onko siteen vaihtaminen niin suuri homma että isä rasittuu? Jos äiti on ollut nukuttamassa vauvaa, eikö olisi ollut sama miehen vaihtaa side?
Vai tosissaanko te olisitte sanoneet miehellenne, että eiku mee nukkumaan, mä sitten yöllä laitan sen tai vastaavasti herään aamulla kukonlaulun aikaan vaihtamaan siteen?
Eihän siinä kauaa mene. Mutta mies nyt vain rasittuu jos sen siteen vaihtaa. Onko se mies rikki menevä tavara?