Sanokaapa hermostunko miehelle turhasta

jos sen siteen olisi vaihtanut tänä aamuna ennen kuin lapsi herää?



Tai eilen illalla 10 minuuttia myöhemmin, kun vauva olisi nukkunut jo paremmin?

on ok hermostua miehelle, ehkei noin paljon kuitenkaan? Miksi tosiaan se side piti heti vaihtaa, eli mä olisin pitänyt vauvaa siinä rinnalla riittävän pitkään ja sitten vasta vaihtanut sen siteen.

Joo eli ei todella olisi samantien tarvinnut vaihtaa, mutta kun vauva nukahtaa tällä hetkellä niin että on pitkään mun sylissä ja siitä siirtyy viereeni nukkumaan. Eli en laske vauvaa sylistä ettei aloita huutoa. Mies tietää asian. Kyse on siitä, että meitä on kaksi täysvastuullista aikuista tässä huushollissa ja kaksi lasta, miksi yhden pitää hoitaa molemmat? TÄmä oli vain yksi esimerkki. Jatkuvasti minä teen noita hoitotoimenpiteitä ja minä heräilen vauvan kanssa yöt, miksi ei mies voisi tehdä osaa.

Jos kerran heräilet öisin, mikset vaihda silloin sitä sidettäkin?



Sinä lienet kotona? Ja mies töissä?

että on vuorot ja että kaikkien pitää joustaa. Eli onko pakko antaa sekä vauvan että esikoisen pompottaa vanhempia?

On yksi ja sama onko kyse arjesta, viikonlopusta vai mistä, aina mulle vastuu noista "ikävistä" huollettavista asioista. Mies tietää että olen loputtoman väsynyt tällä hetkellä vauvan kanssa, joka herättelee jopa tunnin välein. Hänen pitäisi osallistu ja auttaa siinä missä voi! Jos minä syötän vauvaa ja nukutan vieressä ettei kaikki muutkin herää sen huutoon, pystyy mies tekemään isomman kanssa asioita ja nyt tuon siteenvaihdon. Kyse siitä ettei häntä vaan huvittanut.

no ihan aiheesta harmistut, jos tilanne on useinmiten se, että otat KAIKEN vastuun asioiden pyörittämisestä ja huolehtimisesta.



Toinen asia on se, annatko miehen tehdä omalla tyylillään asiat ja varsinkin se, miten kommunikoitte nämä vastuunjaot. Tätä me emme tiedä täällä av:lla kuinka kipakasti "tartut toimeen", kun asiat eivät mene juuri siten ja sillä hetkellä kun sinä haluat. Mutta se on tasan totta että silloin kun kummatkin ovat kotona (esim iltaisin) pitää aikuisia vastuunkantajia olla paikalla kaksi! Ei voi mennä niin että se työssäkävijä pääsee illat vapaamatkustajana.

Ja hänhän nukutti sen esikoisen.



Et edelleenkään vastaa, miksei se siteen vaihto muka voinut odottaa aamuun.

Jos miehesi kuitenkin - kuten itse sanot - hoitaa lapsia paljon, miksi sen siteen pitää vaihtua siinä silmänräpäyksessä, kun sinä käskytät miestä? Ei esimerkiksi aamulla?

Ja toi on silkkaa idioottimaisuutta, ettet muka voi vauvaa hetkeksikään laske rinnalta, kun on illalla siihen nukahtanut. Et sitten itse voi käydä esim. vessassa? Pissaatko vaippaan sinäkin vai - no tuskin.

Kyllä minä sen ymmärrän, että olit väsynyt ja herkällä mielelläkin ehkä. Suutuit miehen kommenttiin.

Mutta oikeasti: jos olisi niin, että teitä tosiaan olisi KAKSI AIKUISTA VASTUUNKANTAJAA, MIKÄ OIKEUS SINULLA SITTEN ON LEIKKIÄ POMOA JA KOMENNELLA?

Kaksi tasa-arvoista vastuunkantajaa osaavat neuvotella asioista, ei tarvitse toisen komentaa.

Kannattaa nyt jutella rauhassa uudestaan. Pyydät ensiksi anteeksi, että vittuilit. Ja sitten kerrot, miltä sinusta siinä tilanteessa tuntui ja miksi kihahdit.

Kaikki näissä vastauksssa tuppaa juuttumaan kiinni siihen että olisit voinut toimia toiin ja pidätellä mielenmalttia, ettei Kunnon Nainen noin sano miehellee joka on kuitenkin jotain lasten eteen tehnyt.



Mutta ne ovat väärässä. Eivät ole nähneet sitä kokonaiskuvaa että sinä olet taloudesta vastuussa ja miehesi ei osaa tehdä mitään itsenäisesti, ei mitään rutiinista poikkeavaa. Ja tätä pidetään myös av-mammojen mukaan normina.



Mä ymmärrän hyvin mistä teillä kiikastaa, meillä on ajoittain samanlaista. Ja kun mä välillä siihen vastuunkantoon kyllästyn vähän valotan kuvioita miehelle ja sekin taas ymmärtää tehdä itse enemmän. Mun ei tarvitse sanoa useinkaan, jos kerran vuodessa. Toisaalta tämä rutiini kotona alle 3v kanssa on sellaista että luonnollisesti iso osa arjesta mulle valuu, eikä se haittaa. Mutta silloin kun sylissä on pieni vauva tarvitsee oma-aloitteisuutta mieheltä. Älä pahota mieltäsi näiden typerien kommenttien kanssa, ne on niitä wt naisia.

nyt kouluttaa miestä kaikin keinoin avuttomaksi. Mikään muu kuin ap:n tapa ja aikataulu ei käy.



Jos haluaa että toinenkin tekee, sitten hyväksyy sen toisen tavan tehdä. Jos ei osaa hyväksyä, tekee sitten itse.



t. äiti, jolla lapset kahden vuoden välein

Kyllä minä ymmärrän, että vastuunkanto ryydyttää. Mutta sitä SINÄ et ymmärrä, eikä ap:kaan, että hän itse on miehestään kouluttanut avuttoman pikku apulaisen sillä, että käskyttää tätä.



JOS ap oikeasti haluaa tasa-arvoisen ja omatoimisen vastuunkantajan rinnalleen, hän antaa miehelle rauhan tehdä ja kantaa sitä vastuuta. Tiedän, se on alussa vaikeaa ja asioita jää tekemättä tai ne eivät tule tehdyksi SITEN KUTEN AP HALUAISI. Mutta sitä se on, tasa-arvoisuus, että toinen ei kyttää toisen tekemisiä.



Kyllä se kuulkaa niin ON, että roolit muokkautuvat kahden ihmisen keskinäisessä pelissä, ei niiden roolien sisällöstä voi pelkästään toista syyttää. Ei toki myöskään pelkästään ap:ta, mutta ei myöskään sitä miestä.



-11-

Oletko mieluummin oikeassa vai onnellinen?



Käy mieluummin nuo vastuunkanto-keskustelut silloin, kun ei ole tilanne päällä vaan kun olette molemmat suunnilleen rauhallisia. Ei ole onnellista perhe-elämää tuollainen kyykyttäminen, haukkuminen ja huutaminen. Et ole kynnysmatto eikä miehesi laiska tyranni, vaikka kaikki hommat ei mene heti tasan. Perhe-elämä on maraton, ei satasen juoksu, kyllä ne hoitovuorot ajallaan menee suunnilleen tasan.



Ja jos ei, niin sitten on neuvottelun paikka - ei järjettömän kilahtamisen-



(Ai niin millä lihaksilla saarnaan? Antaisin mitä vaan, etten ois ollut samanlainen pimahtaja ja huutaja, vaadin ja vahdin oikeuksiani ja nostin itseni pyhimys-äidiksi. Nyt olen sitten yksin, ja voi miten huomaankaan, että kyllä muuten teki mieskin hommia, ja paljon... )

Kyllähän sen olisi voinut tehdä yölläkin sen siteenvaihdon jossakin vauvan syötön lomassa, aamuyöstä ei niinkään kun lapsi olisi herkemmin herännyt ja siten olisi mennyt unet sekaisin. Mulle olisi ollut aivan sama milloin mies sen tekee, mutta mies kun ei olisi tehnyt ollenkaan vaan jättänyt koko homman mulle. Taas yksi asia, mikä jätetään mulle. Sama vaikkapa lääkäriasioiden kanssa, mies saattaa itse sanoa että lapsella varmasti korvatulehdus kun niin itkuinen, pitäs varmasti viedä lääkäriin. Jos sanon että no soitatkos sinä vuorostasi lääkäriin niin miehen mieli muuttuu ja vastaa "noo..ei se ehkä oo korvatulehdusta, jätetään nyt menemättä" kuin että hän hoitaisi lapsen lääkärisoiton. Laiska vastuunkantaja, jättää asioita aina mulle, vaikka olen valtavan väsynyt jo tähän taakkaani ja mies tietää sen. Oikeasti, jos minä valvon meidän vauvan kanssa ja mies saa kuorsata yön rauhassa, pitäisi hänen jaksaa hoidella muita asioita pikkasen enemmän!

Yhden siteen vaihtaminen on "koko homma"??



Oletteko te molemmat kotona vai käykö mies töissä?

"Valtavan väsynyt taakkaan"??



Sinulla on kaksi lasta ja olet ilmeisestikin kotona. Kerrot että miehesi tekee paljon, oli nytkin nukuttanut toisen lapsen.



Kuulostat käsittämättömän naurettavalta. Tuo on ihan normaalia elämää. Sellaista jota miljardit naiset elää ihan joka päivä, moni ilman miestä, moni ilman mukavuuksia jne.



Relaa nyt hyvä ihminen ja suhteuta asiat!

Kiitos teille vastauksista, hyvä kuulla että mä olen nyt pikkasen pihalla ja vaadin liikoja.. Mä todella olen väsynyt ja herkillä. Sillä teiltä kysynkin mielipidettä että osaisin suhteuttaa asioita. Oon väsynyt ja toivon että saisin enemmän apua mieheltä, olen puhunut hyvällä ja rauhallisesti asiasta monesti. Mutta pitää siis nyt pyytää mieheltä anteeksi. Voi kun tätä jaksaisi paremmin.. :-/ Miksi oon niin hermoheikko.

Nyt olet ihan keskenkasvuinen drama queen. Palkkaa sinne kotiin apua, jos siltä tuntuu, mutta lopeta tuo draama!

Kiitos teille vastauksista, hyvä kuulla että mä olen nyt pikkasen pihalla ja vaadin liikoja.. Mä todella olen väsynyt ja herkillä. Sillä teiltä kysynkin mielipidettä että osaisin suhteuttaa asioita. Oon väsynyt ja toivon että saisin enemmän apua mieheltä, olen puhunut hyvällä ja rauhallisesti asiasta monesti. Mutta pitää siis nyt pyytää mieheltä anteeksi. Voi kun tätä jaksaisi paremmin.. :-/ Miksi oon niin hermoheikko.

hermostuessaankin olla kohtuullinen. Mies on myös väsynyt ja nalkuttaminen rassaa ihan ketä tahansa.

Nyt vaan pyydät anteeksi ja sitten rauhoituttuanne voitte neuvotella, mitä mies voi tehdä lisää ja miten voisit antaa hänelle vastuuta ja mahdollisuutta tehdä asioita omaan tahtiinsa ja tyyliinsä.

Se että mies ylipäätään pystyy auttamaan on ihan tietoyhteiskunnan mahdollistamaa. Ei paljon tarvi mennä ajassa taaksepäin niin äijän olisi pitänyt varmistaa, että puita riittää ja tuvassa on lämmintä ettei porukka ei palellu kuoliaaksi.