Sanokaapa hermostunko miehelle turhasta
Mies hoitaa paljon lapsia, mutta viimeinen vastuu tuntuu aina jäävän minulle. Esim. lääkäriasioiden hoito ja jos lapset sairastavat. Esimerkki eilisillasta: lapsella side kädessä eikä anna vaihtaa sitä hereillä ollessa, jännittää ja joutuu siis vaihtamaan hänen nukkuessa. Eilen piti tehdä vaihto, mies nukutti lapsen ja tuli lastenhuoneesta pois, minä iltasyötin sohvalla vauvaamme. Sanoin miehelle että vaihdatko nyt sen siteen, en voi laskea vauvaa sylistä että päästäisiin sitten nukkumaankin. Mies sanoi että ei jaksa enää, vaihda itse siteesi. Mun ei auttanut kuin laittaa vauva koppaan, heräsi ja aloitti aivan hysteerisen huutamisen kun laskin rinnalta pois (oli siihen vasta nukahtanut), mies meni vain keittiöön ottamaan iltapalaa ja minä vaihdoin sidettä lapselle. Suutuin miehelle hirveästi, sanoin että antaisin mitä vaan kun olisi kaksi aikuista vastuunkantajaa eikä tuollaista pentua mitä hän on. Meitä kun on kaksi, toinen voi hoitaa toista ja toinen toista kun minä olin vauvassa kiinni. Nyt hyssyttelin ja rauhoittelin sitten vauvaa ja hoidin isompaa. Mies sanoi ettei jaksa kuunnella mun nalkutusta, häntä väsyttää, älä kälätä siinä. Minä sitten raivosin vielä hetken ja menin kiukkuisena nukkumaan... v-tuttaa, että tallaisissa asioissa pitää vääntää! Kiusata vauvaa, kun isukki ei jaksa tehdä osuutta. Mitä kommentoitte? Onko tyypillistä miehistä käytöstä vai munko mies vaan tuollainen? Päivällä tosiaan hoitelee kovasti lapsia, mutta kuten sanoin, viimeinen vastuu tuntuu jäävän aina vaan minulle.
Kommentit (51)
joten vähän vaikea hänen on vaimoaan piikoa samaan aikaan päivisin kotona. Vai mitä?
Se on lähes lääketieteellinen toimenpide, eikä siinä kysellä lapselta saako sen vaihtaa vaiko ei. Se vaihdetaan. Tai itketään ja vaihdetaan. Piste.
En minä kysy lapselta sitäkään että lähdetkö nyt lääkäriin...
joten vähän vaikea hänen on vaimoaan piikoa samaan aikaan päivisin kotona. Vai mitä?
jolloin se ap:n työssäkäyvä mies oli jo hoitanut niitä lapsia ja nukuttanut esikoisen.
Se ei riittänyt valtavan taakkansa alle sortuvalle ap:lle, joten jos hän haluaa taakkaansa helpotusta, hänen kannattaa helpottaa niitä päiviään niin ei tarvitse mäkättää miehelleen turhasta.
Vastaavassa tilanteessa mun mies olis varmaan pyytämättä vaihtanut sen siteen. Jos olis noin toiminut niin olis ollut helvetti irti. Ymmärrän täysin ap:n suuttumuksen.
Täällä varmaan on paikalla tällä hetkellä ne äidit joiden miesten ei tarvitse tehdä mitään!
Onkohan minun mieheni jotenkin poikkeustapaus joka ymmärsi vauvan tultua taloon, että hänenkin vastuunsa kasvaa. Nyt tulossa kolmas lapsi, tietää edelleen että hänen vastuunsa kasvaa myös lisää.
Tässä talossa on 2 aikuista ihmistä. Vaikka toinen käykin päivät töissä, (aika vähän meidän mittapuulla, kolmas lapsi kun tulee, näen mieheni vain öisin, joten ei edes pysty auttamaan).
Niin, teidän miehet käy päivät töissä, tietyn ajan vuorokaudesta ja teidän miesten ei tarvitse kuin leventää persettään sohvalla? Kun on niiiiin väsynyt.
niin, eihän se äiti voi olla väsynyt kun kotona on kahden pienen lapsen kanssa, hoitaa kodin yms.
Töihin nyt ei voi verrata, voi levähtää kun itsestä tuntuu, mutta ei se helppoa ole.
Ei varmaan suuri homma olisi ollut miehen vaihtaa side lapselleen, (niin, hänenkin lapsensa). Ei kun miehen olisi pitänyt jatkaa perseensä leventämistä ja äidin pidentää valvomisaikaansa siksi kun miehestä ei ole kantamaan vastuutaan.
Tällä tavallahan saadaankin hyvin voivia äitejä. Miesten avulla, jotka ovat itsekin kuin lapsia.
En todellakaan odota, että hän pupuna hyppää tekemään sillä sekunnilla jotakin mitä minä käsken.
Hän tekee osansa, omalla tavallaan, mikä on hienoa.
Enkä muuten kokenut kahta lasta "valtavaksi taakaksi".
Ja meillä se joka oli kotona oli luonnollisesti kotona vetovastuussa ja teki kotona enemmän.
En todellakaan odota, että hän pupuna hyppää tekemään sillä sekunnilla jotakin mitä minä käsken.
Hän tekee osansa, omalla tavallaan, mikä on hienoa.
Enkä muuten kokenut kahta lasta "valtavaksi taakaksi".
Ja meillä se joka oli kotona oli luonnollisesti kotona vetovastuussa ja teki kotona enemmän.
Eikö miehesi olisi edes lapselleen vaihtanut sidettä? :D
Oikeasti, voi teitä naisraukkoja, kyllä minäkin yllättäin olen vetovastuussa kotona, mutta herttinen, mieskin osaa jotakin xD Eikä olisi kyllä ollut kahta puhetta meidän perheessä olisiko mies vaihtanut siteen. Minun ei olisi edes tarvinnut sanoa. Ihme vässyköitä teillä miehet.
En todellakaan odota, että hän pupuna hyppää tekemään sillä sekunnilla jotakin mitä minä käsken.
Hän tekee osansa, omalla tavallaan, mikä on hienoa.
Enkä muuten kokenut kahta lasta "valtavaksi taakaksi".
Ja meillä se joka oli kotona oli luonnollisesti kotona vetovastuussa ja teki kotona enemmän.
Jos kokisin, ei olisi tulossa kolmatta lasta. Mutta äidilläkin on oikeus olla väsynyt. Ja sinä et ole ap, ihmisiä on erilaisia. Jos sinä et ole ollut väsynyt, ei se tarkoita ettei kukaan muukaan voisi olla.
Ja jotkut haluavat että miehet osallistuvat myös perheen elämään, äidin ei tarvitse olla hellan ja nyrkin välissä niin sanotusti.
t. Se joka näkee miestään kolmannen lapsen synnyttyä vain öisin.
Mutta hän ei olisi tarvinnut sen vaihtamiseen kiukkuista drama queeniä mesoamaan... Vaan arvioi ihan itse milloin tekee ja mitä tekee ja minä hyväksyn sen.
Ja kun puhuin vetovastuusta, tarkoitin, että mies koti-isänä ollessaan (yhteensä kolme vuotta) todellakin oli vetovastuussa. Ei mikään käskytettävä tossukka, jolta aivot on kutistuneet käytön puutteesta.
ja ärjyy sen miehensä nyrkin ja työpaikan väliin.
ja ärjyy sen miehensä nyrkin ja työpaikan väliin.
Eli äiti ei saa olla väsynyt? :) Kunhan vain miehellä on helppoa ;) Siteen vaihtaminenhan nyt rasittaa miestä aivan kamalasti :) Ja muutenkin, mitä luki ap:n vastauksia, hänellä vaikuttaa olevan aika vässykkä koko mies. Ei minkäänlaista oikeaa vastuuta kanna perheestään. Voiko sellaista edes sanoa perheenpääksi? :O
Tiedän hyvin miltä tuo apn kuvailema tilanne tuntuu. Tokihan tuossakin oman lisänsä tuo pienen vauvan hoitaminen yösyöttöineen, hormonit jne. Ehkä tietyllä tavalla ylireagointia, mutta jos vastaavia tilanteita tulee päivittäin, jossain vaiheessa sitä vain naksahtaa. Eihän tuossa esimerkissäkään ollut pääpointtina, koska side vaihdettaan, vaan se, että mies ei viitsinyt, ja oletti vain, että äiti sen kyllä hoitaa (jos jaksoi edes välittää siitä että joku hoitaa)
Olen joskus itsekin kilahtanut miehelleni jostain loppujen lopuksi pienestä asiasta, mutta jälkeenpäin on rauhassa juteltu ja mieskin on tajunnut, että taustalla on paljon muutakin.
Nämä on jotain näitä miesten ja naisten eroja, joista syntyy aina väärinkäsityksiä ja tomintaeroja, ja niistä kiistellään. Fiksut osaavaat niistä keskustella ja kehittyä.
Mutta hän ei olisi tarvinnut sen vaihtamiseen kiukkuista drama queeniä mesoamaan... Vaan arvioi ihan itse milloin tekee ja mitä tekee ja minä hyväksyn sen.
Ja kun puhuin vetovastuusta, tarkoitin, että mies koti-isänä ollessaan (yhteensä kolme vuotta) todellakin oli vetovastuussa. Ei mikään käskytettävä tossukka, jolta aivot on kutistuneet käytön puutteesta.
Hän tekee mitä haluaa, sinä teet vikisemättä kaiken muun?
Se joka on kotona, on vetovastuussa. Se joka käy töissä, tienaa elannon ja ei ole vetovastuussa, vaan täydentää sitä sen täyspäiväisen kotivanhemman panosta. Ja kun kumpikin hoitaa puolet kaikesta, lopputulos on, että jaoimme kaiken puoliksi.
Mikähän tässä on niin vaikea ymmärtää?
jolle yksi lapsi ja vauva muodostuu jo "valtavaksi taakaksi"...
Se joka on kotona, on vetovastuussa. Se joka käy töissä, tienaa elannon ja ei ole vetovastuussa, vaan täydentää sitä sen täyspäiväisen kotivanhemman panosta. Ja kun kumpikin hoitaa puolet kaikesta, lopputulos on, että jaoimme kaiken puoliksi.
Mikähän tässä on niin vaikea ymmärtää?
Kotona tarttee vain leventää persettään :D
että hänhän se siellä sohvalla persettään levitti, kun mies nukutti lasta... Oletko lukutaidoton?
että hänhän se siellä sohvalla persettään levitti, kun mies nukutti lasta... Oletko lukutaidoton?
Ei ole toimettomana olemista. :)
ettei vaan miesparka joudu tekemään mitään?