Äitini hyysää päälle kaksikymppistä kotona asuvaa veljeäni.

se täyttää tänä vuonna 50 ja on edelleen siellä mamman paapottavana, koska kukaan itseään kunnioittava nainen ei huoli omiin nurkkiinsa passattavaksi. Mä ihmettelin aikanaan miksi äiti otti kotiin jo pesästä pois lentäneen linnun takasin, ja äiti piti ensin mua ihan kahjona, mutta pari vuotta myöhemmin ilmoitti ymmärtävänsä nyt vasta mitä tarkoitin... ja sitten oli jo myöhäistä. No nyt kun vanhemmat vanhenee, niin onhan heille hyvä että aikamiespoika tekee lumityöt ja kantaa raskaammat kauppaostokset.

Veli asuu kyllä omillaan mutta tuo likapyykkinsä äidille pestäväksi ja samalla tulee syömään. Äiti käy myös siivoamassa veljelläni...

Ja ihan hyvä ihminen minusta silti kasvoi.

Itse uskon ainakin näihin syihin: Eivät osaa päästää irti lapsistaan, eivät luota siihen, että lapset osaisivat huolehtia itse itsestään ja haluavat kokea itsensä tarpeellisiksi. Mutta eivätkö nämä hyysääjät tajua sitä minkä karhunpalveluksen tekevät samalla lapsilleen??



Ap

Voileivät voidellaan valmiiksi, pyykinpesusta ja kaikesta muusta puhumattakaan. Veljeni on fiksu opiskelija, mutta täydellisen uusavuton eikä äitini paapominen taida hirveästi tilannetta parantaa. Olen yrittänyt puhua asiasta äitini kanssa, mutta tuntuu, että hän ei vaan kykene vaatimaan veljeltäni mitään. Onko kenelläkään vastaavaa kokemusta?

Puhutko nyt mun veljestä?!

Mulla on 22 vuotias veli joka opiskelee ja asu kotona. MITÄÄN ei osaa itse tehdä. veli huutelee huoneestaan että keitäppäs äiti kahvia ja PIM, äiti keittää.

Itse olen pitänyt aina omaa äitiäni erittäin fiksuna ihmisenä. Hän on kiinonstunut kulttuurista ja yhteiskunnallisista asioista. Meitä lapsia vietiin aina teattereihin, kirjastoihin, uimahalleihin, luistelemaan, hiihtämään jne. ja pystyin nuorena aikuisena keskustelemaan äitini kanssa lähes mistä vaan. Pidin äitiäni siis lähes täydellisenä äitinä, kunnes...



Nyt omien lasteni myötä, kun olen itsekin äiti, minusta on alkanut tuntua, että äitini on ollut liian uhrautuvainen ja tehnyt kaiken aina lapsia ajatellen, mutta unohtanut samalla, että hänellä itselläänkin on oikeus nauttia elämästä. Ja turha kai sanoakaan, että olen itse elänyt melko samaan tyyliin, kunnes lopulta tajusin, että hei, vaikka olenkin nyt äiti, niin olen silti myös paljon muuta. Ja kaiken tämän itsetutkiskelun jälkeen tuntuu todella pahalta katsoa äitiäni, joka ei nyt edes eläkeiässä pysty edes joskus asettamaan itseään etusijalle ja nauttimaan elämästä.



Ap

on oma hyysäjä-äitini. Maailman paras äiti, mutta voisi joskus ajatella itseäänkin.

eli pesee pyykit, tekee voileivät, siivoaa jne.



Miksi nuo asiat ovat kamalia äidin tekeminä`?

Miksei tyttöjään?

joka ei edes asua kotona. Mutta sisko käy siellä syömässä, pesettää pyykkinsä jne. Vaikka asuu avomiehensä kanssa isossa omakotitalossa, jossa olisi kodinhoitohuone jne. Ei sitä kukaan ihmettele, ei edes siskon mies.

tekeekös äiti kaiken samalla lailla valmiiksi aikuiselle tyttärelleen? En pidä itseäni minään feministinä, ihan vaan uteliaisuudesta kyselen.. olin nimittäin luennolla, jolla aiheesta puhuttiin. Ja luennoitsija sanoi, että äiti voi "hyysäämällä" pilata poikansa tulevan parisuhteen..

siitä lähtien että pilkkoo kurkut ja tomaatit pojan lautaselle, kun poika ei "voi" syödä tavallista salaattia. Myös anoppi hyysää poikaa aivan tolkuttomasti.

hyysäsi miehen iltatähtiveljeä, mutta kyllä sekin siitä sit aikuistui, vähän myöhemmin vaan kuin keskivertopojat.

Antaa äidin hyysätä=rakastaa vaan. Tytöt pärjäävät ja aikuistuvat nuorempana.

muutto tulee olemaan vaikea

Äidit rakastaa poikia enemmän kuin tyttöjä.

Minun kolmekyymppinen sisko, siis sisko, käyttää likapyykinsä äitimme pestävänä ja hyvin pitkälti äiti myös rahoittaa hänen elämänsä.

Ihanaa!!! Toivottavasti munkin lapset ovat kauan kotona ja tuovat pyykkinsä ja tulevat syömään! Miksi tuo nähdään niin pahana asiana? Minun lapset ovat ainakin aina tervetulleita!

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa!!! Toivottavasti munkin lapset ovat kauan kotona ja tuovat pyykkinsä ja tulevat syömään! Miksi tuo nähdään niin pahana asiana? Minun lapset ovat ainakin aina tervetulleita!

Koska lapsi tottuu siihen että tylsää arkea ei tarvitse pyörittää (aikuisenakaan) itse, vaan sen tekee omasta puolesta aina joku muu. Äidille se voi olla ihan okei mutta tulevalle puolisolle ei varmasti ole. Ei kannata kasvattaa omasta lapsesta parisuhdekelvotonta ihmistä, vaikka miten pakahtuisi rakkaudesta ja paapomisenhalusta.

Mitä, eikö intti tehnytkään miestä eli oma-aloitteiseksi itsestään huolehtivaksi nuorukaiseksi? :D