Kun sinut on nukutettu leikkausta varten, millainen oli se hetki ennen nukahtamista?

[quote author="Vierailija" time="12.02.2011 klo 22:15"]

Sanoi että ala laskemaan sadasta alaspäin, pääsinköhän ehkä 96:een niin tuntuu äkillisesti että silmissä mustenee ja muistaakseni jotenkin hengitys tuntui salpautuvan. Sit en muista mitään.
Ei kande pelätä.

[/quote]

Samoin tuo hengityksen salpautumisen tunne. Tai kuvailin sitä niin kuin norsu olisi istunut rinnan päälle. Ehdin panikoida, vaikka nukahtaminen kesti vain pari sekuntia.

Heräämisen jälkeen tärisin horkassa. En tiedä johtuiko lääkkeistä vai psyykkisistä tekijöistä.

Ei kuitenkaan mikään paha. Eiköhän operaation lopputulos ole olennaisempi. Tuskin turhaan nukutetaan.

Makoilin leikkauspöydällä ja muistan kuinka anestesialääkäri sanoi, että nukutusaine saattaa hieman poltella matkalla verenkiertoon. Hoitaja asetti happinaamarin suun eteen ja anestesialääkäri pisti suoneen lääkkeen. Ehdin tuntea polttoa ainoastaan kyynerpään kohdalla kun aine eteni ja sitten meni jo taju :D

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 23:03"]

Pakko kysyä hölmö kysymys mutta te jotka on nukutettu, ootteko nähny unia?

[/quote]

Minä en nähnyt mitään, totaalinen pimeys ja blackout, nukutuksessa vietetty aika on täysin kadonnut tietoisuudestani. Ei mitään tajua edes ajan kulumisesta.

Mä en tuntenut mitään. Sairaanhoitaja sanoi että tipahdin sekunnissa kesken lauseen. Herääminen olikin sitten jo toinen juttu. Yrjö lensi samantien

Kerran nukutettu ja tunne on hyvin lyhyt, mutta myös hauska. Nukutusaine alkoi vaikuttamaan 15 sekunnissa ja oli jotenkin huvittavaa miten nukahdit väkisin hetkessä, vaikka koitit pysyä hereillä.

Käsittääkseni nukutukseen käytetään halotaania, jota pystyy kai imppaamaan monista rautakaupoista myytävistä kemikaaleista. Eli saman efektin pystyy kaiketi imitoidaan. Tosin hengityskoneen ja nukutuslääkärin puute tekee kokeilusta "hivenen" riskialttiimpaa.

Mulla kävi niin että nukutuslääkäri kämmäsi jotain kanyylin kanssa, eikä nukutus tahtonut onnistua. (Mulla oli kanyyli antibioottitiputusta varten ja nukutusaine pistettiin myös sitä kautta) Se kanyylin ronklaaminen sattui aika lailla, ja muistan sanoneeni, että "Ei taida nyt tää nukutus... ...onnistua". Viimeisen sanan sanoin herätessäni nelisen tuntia myöhemmin. En tajunnut nukahtaneeni ollenkaan vaan olin heräämössäkin vielä vakuuttunut, että olen yhä leikkaussalissa eikä nukutusta saada onnistumaan. :D Toisella kerralla tuntui vaan ihana pehmeä rentous ja hups, olin unessa.

Muistan sanoneeni siitä valkoisesta aineesta mitä tuupattiin käteen ruiskulla, että se neste tuntuu kylmältä. Muuta en sitten tuntenutkaan. Seuraava muistikuva on heräämöstä.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 23:05"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2011 klo 22:15"]

Sanoi että ala laskemaan sadasta alaspäin, pääsinköhän ehkä 96:een niin tuntuu äkillisesti että silmissä mustenee ja muistaakseni jotenkin hengitys tuntui salpautuvan. Sit en muista mitään.
Ei kande pelätä.

[/quote]

Samoin tuo hengityksen salpautumisen tunne. Tai kuvailin sitä niin kuin norsu olisi istunut rinnan päälle. Ehdin panikoida, vaikka nukahtaminen kesti vain pari sekuntia.

Heräämisen jälkeen tärisin horkassa. En tiedä johtuiko lääkkeistä vai psyykkisistä tekijöistä.

Ei kuitenkaan mikään paha. Eiköhän operaation lopputulos ole olennaisempi. Tuskin turhaan nukutetaan.

[/quote]

Minulla toiseksi edellisessä nukutuksessa kävi niin, että juuri ennen nukahtamista tuli ihan hirveä tunne keuhkoihin, tuntui kuin keuhkot pusertuisivat kasaan. Ehdin vielä sanoa ääneen, että ihan hirveä tunne. Aiemmat nukutuksen olivat menneet ilman ongelmia. Muistin sen heti heräämössä, mutta kukaan ei siitä maininnut enkä sitten ottanut sitä puheeksi. Asia jäi kuitenkin ahdistamaan ja kun seuraavan leikkauksen aika tuli, pyysin saada puhua anestesialääkärin kanssa, niin paljon pelotti uusi nukutus. Kerroin miten oli mennyt ja tälle ilmiölle oli jokin nimityskin ja se johtui jotenkin joistain nukutuksen yhteydessä käytettävistä kipulääkkeistä, joista joillekin voi tulla tällainen reaktio. En enää tarkemmin muista selitystä. Mutta hän kirjasi tietoihini ettei minulle saa käyttää enää tätä systeemiä ja lupasi, että tunne ei tule toistumaan seuraavassa nukutuksessa. Eikä toistunutkaan. Samainen nukutuslääkäri kävi vielä heräämössä kysymässä miten meni, jäi tosi hyvä mieli. Hän ei siis ollut ollut minun leikauksessani mukana.

Nukutus eroaa normaaliunesta siten, että nukahtaminen ja herääminen tuntuvat tapahtuvat samalla hetkellä, siis ikäänkuin mitään väliä ei olisi ollutkaan vaan juuri olisi sulkenut silmät. Se nukutuksen kestänyt aika on vain hävinnyt elämästä. Tavallisesta unesta herätessään kuitenkin tietää nukkuneensa ja tietää sen nukutunkin ajan kuluneen eli jollain tasolla nukkuessakin on jonkinasteinen tietoisuus.

Ei se hetki ennen nukahtamista tuntunut juuri miltään. Filmi vain katkesi kuten normaalistikin nukahtaessa ja seuraava havainto on heräämöstä. Minut on nukutettu kahdesti ja muistan molemmat kerrat. 

Olen myös nähnyt kun toinen nukutetaan ja se tosiaan käy nopeasti. Oma tyttäreni nukutettiin kerran ja se tapahtui 3-vuotiaalla niin, että hän oli sylissäni ja sai siinä lääkkeet ranteessa olevan kanyylin kautta. Yski vähän ja valahti tajuttomaksi varmaan alle 10 sekunnissa siitä kun lääke laitettiin menemään. Tapahtuneeko yhtä nopeasti aikuisellakin? Siinä kun ei ole tajua ajan kulumisesta. Muistan omista nukutuskerroistani vain sen, että kertovat että nyt tulee se lääke ja se saattaa tuntua vähän kirvelevältä tai kylmältä (vähän erilaiset kokemukset tästä kahdelta eri kerralta), muitan vain ihan lyhyen hetken siinä ja sitten ei mitään havaintoa mistään ennen kuin herään heräämössä. 

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 23:03"]

Pakko kysyä hölmö kysymys mutta te jotka on nukutettu, ootteko nähny unia?

[/quote]

Ei.

[quote author="metriletti 77" time="07.03.2015 klo 01:51"]

Tapahtuneeko yhtä nopeasti aikuisellakin? 

[/quote]

Kyllä. Taju on taskussa yleensä 5-10 sekunnin kuluttua lääkkeen annosta. Monilla jää silmät auki, joku voi vähän öristä tai ynistä ja käsivarsi voi vaikkapa lennähtää sivulle, mutta kyllä se enin tietoisuus sammuu tosi nopeasti. Hetki siinä huhuillaan ja katsotaan reagoiko potilas (esim. sivellään silmäripsiä ja katsotaan räpsyttääkö vai pysyvätkö silmät auki) ennen kuin käydään hommiin. 

En muista pitikö alkaa laskemaan ylöspäin vai kymmenestä alaspäin, mutta kovin montaa numeroa en ehtinyt sanoa. En tuntenut muistaakseni mitään kirvelyäkään. Heräämössä tuntui kuin olisin vain herännyt normaalista unesta. Ei ollut yhtään paha olo, väsytti vain. Pystyin puhumaan ihan normaalisti ja itseasiassa olin hereillä melko pitkäänkin ainakin omasta mielestäni, ennen kuin kukaan huomasi minun heränneen. Ihan hyvä kokemus nukuttaminen oli. Ei pelottanut etukäteenkään.

Monet kerrat on mut nukutettu. Aina siinä alussa jotenkin pelkään, että en ehdi nukahdaa ja hoitajat ja lääkärit ei huomaa sitä ollenkaan, vaan alkaa puuhailla jo leikkausta. Eipä niin oo onneks koskaan käynyt. Aika äkkiä se nukahtaminen tulee. Semmoinen jännä rauhallinen fiilis valtaa koko kehon.

Ei HUONO ! RAUKEE FIILARI TULEE VÄHÄN KUIN NOUSUHUMALASSA ! & KNOCK OUT ÷D

Se oli oikea humautus. Maskiin hengitin pari kertaa syvään ja sit olinkin unessa. Seuraavan kerran kun silmiä raotin, olinkin heräämössä. Loppuvaiheessa nukutusta näin unta! Ei paha kokemus. Mulla oli aika pitkä leikkaus, vajaa 7h.

Minä olin paniikissa, kun mulle tehtiin sektio nukutuksessa ja just ennen nukahtamista ajattelin etten koskaan enään herää, enkä nää lastani. Tämmöisiin tunnelmiin nukahdin ja oli kyllä helpottavaa kuulla hoitajan ääni joka sanoi että herätys, sulla on pieni tyttövauva......

Se tuntui yllättävän kivalta

Muistan anestesialääkärin sanat "nyt aletaan sitten sitä unta antamaan".

Käsivarressa jossa kanyyli oli, tuntui ikäänkuin painava tunne joka nopeasti eteni päätä kohti. Hups.

heräämössä herätessä harmittelin että eikö ne vielä ole edes aloittaneet, ennenkuin tajusin että kaikki on ohi!

Helppoa ja hieno tunne. Sillä tavalla haluan kuolla!