Kun sinut on nukutettu leikkausta varten, millainen oli se hetki ennen nukahtamista?

Hei! En tiiä lukeeko tätä enää kukaan, mut muistattatteko, millanen fiilis teillä on ollu heräämössä? Oliko teiltä otettu jo nieluputki pois?

Oon menossa ensimmäiseen (on miut leikattu 4pv vanhana, joten on tää miulle ''ensimmäinen'') leikkaukseen ja ylilääkäri sanoi, että jos oon herkkä oksentamaan niin kannattaa mainita siitä anestesiahoitajalle tjsp. Nyt alko paniikki, että minkä ihmeen takia pitäis sanoa JOS sinne ei tungeta sitä nieluputkea ENNEN nukahtamista?? O____o Hyi kamala oikeesti .... Tiiän kyllä et siin saa kipu- rauhottavia - ja lihasrelaksanttilääkkeitä ennen nieluputken laittoa, jos se tehdään hereillä, mut eiks se silti tunnu kuitenkin ? o:

Entä oliko teillä kurkku turpea? Minulla on äänihuulten leikkaus edessä kuukauden päästä, joten pelottaa tuo turpoaminen. Olen yön sairaalassa, ja siinä ajassa tulee selville sitten, joutuuko laittamaan hengitysavannetta vai ei. Yäägg :____: Olen 16, jos se jotain hyödyttää kertomaan kokemuksista.

Nukahdin ihan hups vain, taju täysin kankaalle saman tien. Ei miellyttävää eikä epämiellyttävää, täysin tiedoton olotila. Herääminen ei ollut kivaa, olisin mielummin nukkunut vielä lisää ja nukuinkin pikku päikkärit. Sen jälkeen oli ihan normaali, levännyt olo.

Herätessä kurkku oli kuiva ja arka, nieluputken takia kai. Join vettä ja myöhemmin jopa kahvia ja kurkku oli sen jälkeen ok.

On nukutettu monta kertaa ja aina olen tajunnut ja joka kerta tuntunut ihan hyvältä. Siinä vaiheessa olen aina tiennyt että pahin tuska loppuu siihen nukutukseen (ja se tieto siitä on se mikä saa olon hyväksi) ja sen jälkeen on enää sellaista siedettävää kipua pari-kolme päivää.

Se suoneen menevä lääke oli tuntui jäiseltä, sitten tuli huono olo. Kerkesin sanoa että oksettaa ja sitten nukahdin. Herätessä paleli kamalasti ja luulin heränneeni kesken leikkauksen.  Happimaski oli naamalla ja se nieluputki ilmeisesti myös, ainakin jonkun möllykän muistan tonkineeni suusta ulos. Sain kipulääkettä heti herättyäni ja nukahdin uudestaan.  Heräsin virkeänä ja aloin laittautua kotiinlähtöä varten. Päätin kyytiä odotellessa ottaa pienet nokoset ja nukuin viisi tuntia :D

Käsivartta kirvelee ja sitten tulee äärimmäisen miellyttävä raukeuden tunne, täysin on tiedossa että ny tulee uni.

Mut on aikuisena nukutettu kaksi kertaa, 80-luvulla ja viime syksynä. Kummallakin kerralla nukahtamisen tunne oli jotenkin ihana. Ekalla kerralla aloin laskea 10:stä alaspäin ja varmaan 8:aan ehdin, kun olin jo unessa. Syksyllä nukutuslääkäri sanoi, että hengitä pari kertaa oikein syvään ja yhden kerran ehdin vetää syvään henkeä, kun nukahdin.

Mulla ei kyllä kummastakaan leikkauksesta tai leikkauksen aikana tehdyistä toimenpiteistä ole mitään mielikuvia, eli ihan tajuton olen ollut, kun on leikattu ja ommeltu tai hengitysputkea laitettu tai poistettu. Syksyllä heräämössä ihan kysyttiin, että muistanko leikkauksesta mitään. En muistanut, ja jäikin näin jälkikäteen ihmetyttämään, miksi sitä edes kysyttiin.

Mulla on kummallakin kerralla kurkku ollut aran ja kuivan tuntuinen, kun olen herännyt.

AIVAN KAMALA JA AHDISTAVA KOKEMUS!!! Pelkäsin ihan hirveästi, ja olin varma etten herää nukutuksesta enää koskaan. Mulle ei edes kerrottu ennakkoon mitään leikkauksesta (=täysin turha kitarisojen poisto, johon äiti "yllättäen" lähti mua eräs aamu viemään) enkä uskaltanut siitä keneltäkään sairaalassa mitään kysyä.

No, en kuollut, mutta kuolemansairas olin kyllä seuraavat 3-4 päivää. Kaiken kaikkiaan tuo nukutus ja esirauhoitus (joka oli kuin lopetuspiikki eläimelle) jätti niin hirveät traumat, että olen päättänyt etten sellaiseen tilanteeseen enää ikinä mene. Kuolen ennemmin vaikka syöpään tai sydänsairauteen, jos ei leikkausta voi tehdä paikallispuudutuksessa.

nukutuslääkäri sanoi, että nyt lähtee nukutusaineet ja alkaa pian nukuttamaan. Muistan vaan, että tuli hetkellisesti sellainen olo ettei pysty hengittämään. Sen jälkeen muistan olleeni heräämössä ja oli tosi huono olo. pyysin pahoinvointilääkettä.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2011 klo 22:16"]

Päätin, että sinnittelen, etten varmasti nukahda. En muista moneen ehdin laskea, mutta seuraavan kerran avasin silmät heräämöstä. Hullua!

[/quote]

mulla sama! Kahdeksaan, tai ehkä seitsemään pääsin. Seuraavaksi olin jo heräämössä.

Mut on nukutettu monesti, mutta joitain kokemuksia voisin kertoa. Yhden kerran muistan, että nukutusaine tuntui kuin verisuonessa olisi poltettu tulitikkua, siis tuossa kämmenessä oli kanyyli, sitten vain nukahdin kun muutaman numeron sadasta alaspäin olin laskenut. Toselta kertaa muistan, kun ehdin vielä kuulla sanat "Aloitetaan toimenpide" ja siihen filmi katkesi.

Minulla oli hirveän hauskaa ja keksin muka tosi fiksun jutun ja mua nauratti kovin. Sitten heräsin 3 h myöhemmin hoitajan herättelyihin...

Minulla oli hirveän hauskaa ja keksin muka tosi fiksun jutun ja mua nauratti kovin. Sitten heräsin 3 h myöhemmin hoitajan herättelyihin...

Olin 7 vuotias kun minulta leikattiin piilokives eli kives joka ei ollut laskeutunut normaalisti laskettiin paikalleen. Oikeaan käteeni oli jo aiemmin laitettu neula. Muistan kun hoitaja tai anestesia lääkäri en muista enää kumpi sanoa laittavansa nukutus aineen ja sen jälkeen saman tien silmissäni musteni ja nukahdin. Seuraavaksi muistan heränneeni sängyssä joka oli kai leikkausalin viereisessä huoneessa. Mitään kipuja minulla ei leikkauksen jälkeen ollut. Kai sain riittävät kipulääkkeet.

Mulla ei itse nukuttamisesta ole juurikaan muistoja mutta herääminen oli vaikeata. Muistan kun heräämössä läpsyteltiin poskia kun en tahtonut herätä ollenkaan, ja jos heräsin niin vaivuin uudestaan uneen samantien.

Samanlainen fiilis kun olisi ollut kamalassa humalassa ja ihan sammumaisillaan. Paha olokin oli.

Olin kauhunsekaisessa mielentilassa. Sitten tunsin että kroppa painaa tonnin ja samantien meni vintti pimeäksi.

Nukutuslääkäri otti kädestä ja sanoi,nyt tyttö lähdetään, hyvää yötä. Katsoin kelloa ,se oli puoli yhdeksän. Seuraavan kerran katsoin kelloa kun joku kysyi mun nimeä, kello oli melkein kaksi.

Eipä ole ihan hirveesti muistoja itse siitä nukutushetkestä. Mulla on menny pää aivan sekaisin jo esilääkkeestä, joten suurin jännitys itselleni on ollut se että miten pääsen siirtymään siitä sängystä sinne leikkauspöydälle ( vaikka siinä apuja toki onkin ollut ja siihen on nostettu).  Itse nukutus tapahtuukin sitten nopeasti, ei siinä montaa ajatusta ehdi vaihtaa.

Enemmän kauhukokemuksia onkin sit heräämön puolelta. Ekan leikkauksen jälkeen oli ihan jäätävän oksettava  olo, pää oli sekaisin, itkin, raivosin ja näin painajaisia. Jossain vaiheessa tärisin todella paljon, ja mulle laitettiin semmonen lämpömakuupussi. Tokalla kerralla heräämössä samat fiilikset, mutta olin saanut jo nukutuksn aikana pahoinvointia estävää lääkettä, joten ei onneksi yököttänyt koko aikaa. Taashan se oli sitten itkemiseksi/riehumisksi mennyt, ja ikävät tärinät muistan myös toisen leukkauksen jälkeen olleen. Leikkaava lääkäri oli käynyt minua heräämössä jossain vaiheessa moikkaamassa ollessani hereillä, mutta enpä kyllä tätä tapaamista muista näin jälkeenpäin, varmaan hyvä keskustelu ollut :D Lyhyitä hetkiä välähdyksittäin muistan siis heräämöstä. Osastolla onkin sitten uni maistunut, ja olen nukkunut seuraavaan aamuun, jolloin olen jo molemmilla kerroilla päässyt kotiin.

Tehtiin kiireellinen sektio nukutuksessa. Mitään esirauhoittavaa en tietääkseni saanut, vain niitä vatsaa tasaavia. 

Olin ihan tolkuissa, kun minut valmisteltiin, maha pestiin ja lääkärit olivat vatsan vieressä veitset ojossa odottamassa. Sitten aineet laitettiin ja olin aivan hetkessä jo unten mailla. 

Mies oli viereisessä huoneessa ja oli kuullut minun yskivän kovasti, kun minut oli herätetty ja putki otettu pois. Itselläni ei ole mitään muistikuvaa kuin vasta tuntien päästä heräämöstä. 

mut nukutettiin aamulla selkäleikkauksen takia seuravan kerran kun heräsin olin heräämösä 6aikaan illalla :DXD

[quote author="Vierailija" time="12.02.2011 klo 22:27"]

Heräämössä olo onkin sitten huomatta vasti ikävämpää. On kylmä, paikkoja särkee, toiset itkee tuskaisesti, itsellä on hallusinaatioita, jne jne.

Heräsin omaan pajattavaan ääneeni. Mielessä epäselvä päähänpinttymä, että (silloiselle) ihastukselleni siinä olin juttelemassa ja että nyt täytyi selvittää asiat juurta jaksaen. Ei aavistustakaan mitä kaikkea siinä tulin tilittäneeksi, mutta voi että oli hoitsuilla ilmeet MUIKEINA. Nolotti! :-D

Älä välitä! Tuo on niiiin tavallista ja jokapäiväistä leipää hoitajille. Parempi ihastusfiilis kuin känniagressio.