Kun sinut on nukutettu leikkausta varten, millainen oli se hetki ennen nukahtamista?

mä juttelin niitä näitä anestesialääkärin kanssa kun laittoivat kaanyylia yms.. sitten rupesi laittamaan ainetta. Tuntui käsivarressa hassulta ja yht'äkkiä naamaa rupesi polttamaan kuin olisi ollut tulessa. Säikähdin siitä ja sanoin anestesialääkärille, että tuntuu kun naama palaisi. Sanoi että joillakin voi tuntua niin, joten rauhoitun ja vetäsin syvään henkeä ja sitten en muistakkaan mitään. Kaikinpuolin miellyttä kokemus.

kun 20 vuotta sitten leikattiin umpisuoli. Sain nukutuspiikin mutta en ehtinyt nukahtaa kun joku alkoi tunkea jotain letkua nieluuni. Sattui hirveesti ja kauhee paniikki päällä ennen kuin simahdin.

on vähän eri meininki. Tässä on edistytty huimasti. Otsaan kiinnitetään aivosähkökäyrää mittaavat anturit, joilla varmistetaan, että uni on riittävän syvää. Lisäksi käsivarteen kiinnitetään lihasjännitysmittari ja peukalon ja etusormen väliin sellainen läpyskä, joka reagoi sormien liikkeeseen. Mitään ei tehdä, ennen kuin potilas on tosiaan tiedottomassa tilassa.

Mut on nukutettu myös viime aikoina. Kyllä vähän arvelutti mennä leikkaussaliin ekan kokemuksen jälkeen, mutta onneksi kaikki meni hyvin.

kun 20 vuotta sitten leikattiin umpisuoli. Sain nukutuspiikin mutta en ehtinyt nukahtaa kun joku alkoi tunkea jotain letkua nieluuni. Sattui hirveesti ja kauhee paniikki päällä ennen kuin simahdin.

on vähän eri meininki. Tässä on edistytty huimasti. Otsaan kiinnitetään aivosähkökäyrää mittaavat anturit, joilla varmistetaan, että uni on riittävän syvää. Lisäksi käsivarteen kiinnitetään lihasjännitysmittari ja peukalon ja etusormen väliin sellainen läpyskä, joka reagoi sormien liikkeeseen. Mitään ei tehdä, ennen kuin potilas on tosiaan tiedottomassa tilassa.

Kitarisat, laparoskopia ja kaavinta.

Kaikilla kerroilla tuijotin lamppua ja seuraava muistikuva onkin heräämöstä.

Toisin sanoen melko levollinen meininki.

Kaavintaan mennessäni tärisin pelosta ja kylmästä.

Odotin nukutusta kuin kuuta nousevaa.

Se tuntui kaikkein parhaalta nukutukselta.

pelkäsin tosi paljon ekaa nukutusta, sanoin lääkärille että saan varmasti paniikkihäiriö kohtauksen ja se rauhotteli, käski katsoa sitten esilääkityksen jälkeen mikä on olo, että yleensä rentouttaa sen verran ettei turhia ahdista ja totta se oli! mikä ihana olo ja itse nukahtaminen tapahtui nopeesti ja ihan rennosti. Herääminen on myös ollut ok kokemus, lämpöpeiton alla vähän houraillu, mutta hetkessä siitäki tokeni :)

ja ennenkuin nukahdin, meni pääkoppa niin sekaisin ja alkoi niin julmetusti pyöriä päässä, että teki jo mielikin nukahtaa ja sitten nukahdin.



Seuraavaksi heräsin heräämöstä neljän tunnin kuluttua ja se ei ollutkaan mukava kokemus. Heräsin siihen, että yritin kääntyä kyljelleni ja hoitaja tuli auttamaan minua. Minulla oli dreeni vatsassa, mutta olin niin kipeä, että luulin, että minulla on joka paikkaan letkuja. Kyseessä oli laparoskopia eli vatsaontelon tähystys, keskivertoa isompi homma ilmeisesti.

Salissa hoitsut ja lääkäri puuhaili siinä jotain ympärilläni, oli ihan levollinen olo. Sitten joku sanoi, että nyt mä laitan tämän nukutuksen ja meniköhän muutama sekunti ja tuntui että nyt mennään...ja saman tien *pimeää*



Seuraavaksi olin heräämössä. Aluksi kuului vain ääniä ja valoa näkyi silmäluomien läpi. Silmät eivät auenneet ihan heti, oli kuin olisi ollut hereillä syvässä unessa.



Ei ollut paha kokemus.

nukutettiin istukan käsinkaavintaa varten, siinä tilanteessa nukutus oli kuin armahdus tuskaisen synnytyksen ja istukan repimisyritysten jälkeen. Nukahtaminen ei todellakaan vienyt kauan, itsessään tila oli täysin tiedoton.



Muistan kuinka leikkaussalissa häärittiin ympärilläni ja peiteltiin minua jollain lämpimillä kääreillä. Seuraavassa hetkessä olin unessa.

en edes mitään tunnetta, että nyt kohta... Ei paha juttu ollenkaan.

kun se tuli suun eteen.

No ei vaiskaan.



Nyt tuli vaan mieleen, että se maskinukutus todellakin oksetti ja päässä pyöri. Ällö tunne.



Ja siitä piikkinukutuksesta tuli sellanen kylmähulaus, kun se lääke liikkui suonissa, mutta se ei ollut mikään paha olo.

Tulee vieläkin kylmät väreet, kun ajattelee tota maskia.



T. se lapsena monta kertaa nukutettu ja kerran aikuisena

uinahdin saman tien. TEhtiin leuansiirtoleikkaus. Herätessä se hätä sitten olikin;-(.

Aloin voimaan pahoin pelon takia ja "shotin" mukana tulikin myös pahoinvointilääkettä pyynnöstäni. Muistan että tuli raukea, hyvä olo...ja sitten silmäni painuivat kiinni.



Mutta vain sekunniksi- siltä se ainakin tuntui! ;) Avasin silmäni ja hammashoitaja laittoi juuri viimeistä tuppoa paikalleen (minulta siis poistettiin kaksi viisaudenhammasta). Ei ollut paha olla, vähän korkeintaan huippasi. Niin ja oli nälkä! :D

Mut on nukutettu neljä kertaa. Yhtäkään nukahtamista en muista. Hämärät mielikuvat siitä kun lääke laitetaan suoneen kämmeneen ja seuraavat muistikuvat heräämöstä. Ei mitään negatiivisia muistoja nukutuksesta.

koska olin varma, että olen kuitenkin jotenkin yliherkkä nukutusaineille enkä herää enää koskaan. Pelkäsin saavani leikkuaspöydällä paniikkikohtauksen ennen kuin taju menee kankaalle. No, esilääkitys on niin hyvä, että ei paljon tarvinnut panikoida.



Kolme kertaa on nukutettu, ja kaikki kerrat olivat miellyttäviä. Ilmeisesti nukutuslääkäreissä on eroja, sillä parina kertana sain vahvan kipulääkkeen (fentanyyli tms.?) ENNEN nukuttavaa ainetta, mutta yhden kerran pistettiin ensimmäiseksi unta tulemaan. Ne fentanyylipöllyiset sekunnit oli tosi jees.

Mulla kanyyli oli valmiina kun mut talutettiin leikkaussaliin. Käskettiin mennä makaamaan siihen pöydälle, sit ne asetteli silleen etten vaan tipu siitä. Seuraavaks joku hoitaja tuikkas sinne kanyyliin jotain, vissiin sen nukutusaineen, ja samaan aikaan anestesialääkäri vai hoitaja toi semmosen maskin 10 sentin päähän naamasta ja sano vaan että hengitä rauhassa. Se silleen hassusti kirveli, ja kerkesin sanoo vaan että tuntuu pahalle ja sit nukahdin :)

Sattu tajuttomasti, kun kättä pitkin eteni kipu koko kroppaan.

Muistan sen ihanan hoitsun ja hänen kauniit silmänsä. Niin kaduttaa etten pyytänyt deiteille. Lääke väsytti liikaa. Olisi varmasti ollut elämän nainen.

Kävelin itse saliin ja asettauduin pöydälle. Siinä kun olin sitten valmis sanoi lääkäri että "kun maistuu sipulille niin sitten nukahdat". Sitten vain kanyyliin nukutusaine ja minun käskettiin alkaa laskea ääneen kymmenestä alaspäin. Kasin kohdalla sitten karjaisin että "nyt maistuu sipuli" ja seuraava muistikuva onkin heräämössä kun luulin olevani laivassa pahassa merenkäynnissä kun koko huone heilui. Yritin kuulemma nousta ylös ja minun käskettiin nukkua. Olin kai nukkunut vähän aikaa lisää ja hirveä huimaus/keinunta helpotti.

Kävelin leikkaussaliin ja asetuin makuulle. Sain piikin käteen ja samantien pimeni vintti. Ei tuntunut miltään.

Pakko kysyä hölmö kysymys mutta te jotka on nukutettu, ootteko nähny unia?