Kun sinut on nukutettu leikkausta varten, millainen oli se hetki ennen nukahtamista?

niin että se viimeinen hetki, kun liukui sinne pimeään tunneliin oli outo, epätodellinen... ja täysin autuas.



Etäisesti muistelen että ekalla kerralla mut pistettiin laskemaan kymmenestä alaspäin, ja jo kahdeksikon kohdalla tajusin vaan että hups nyt mennään, ihan vaan raukenin ja raotteilin seuraavassa hetkessä työläästi ja sekavana silmäluomia heräämössä (ja välissä oli humpsahtanut nelisen tuntia tiedottomuuden tilassa).

Istuin leikkaupöydällä, oli käyny pienimuotoinen äksidentti ja verta menny jo sen verran että olin hiukka sekasin enkä suostunu meneen maate. Viimenen asia mitä kuulin, oli kun anestesialääkäri totesi tyynesti että "ole siinä sitten" ja seuraavaksi kasailin itseäni heräämössä :o) Taisi joku ottaa kopin kun tipuin kun ei ollu enempää tullu vaurioita.

joskus tuntee kun se nukutusaine "liikkuu" suonissa eli kuten joku sanoi että tuntuu kylmältä käsivarressa. Joskus ne sanoo että nyt nukutaan, joskus se tulee yllättäen, jne.



Heräämössä olo onkin sitten huomatta vasti ikävämpää. On kylmä, paikkoja särkee, toiset itkee tuskaisesti, itsellä on hallusinaatioita, jne jne.

Hoitsu pääsi kasiin asti, kun katon metalliritiläkuvio muuttui puuroksi ja nukahdin. Ihan miellyttävä kokemus.

Heräämössä olo onkin sitten huomatta vasti ikävämpää. On kylmä, paikkoja särkee, toiset itkee tuskaisesti, itsellä on hallusinaatioita, jne jne.

Heräsin omaan pajattavaan ääneeni. Mielessä epäselvä päähänpinttymä, että (silloiselle) ihastukselleni siinä olin juttelemassa ja että nyt täytyi selvittää asiat juurta jaksaen. Ei aavistustakaan mitä kaikkea siinä tulin tilittäneeksi, mutta voi että oli hoitsuilla ilmeet MUIKEINA. Nolotti! :-D

Heräämössä olo onkin sitten huomatta vasti ikävämpää. On kylmä, paikkoja särkee, toiset itkee tuskaisesti, itsellä on hallusinaatioita, jne jne.

Heräsin omaan pajattavaan ääneeni. Mielessä epäselvä päähänpinttymä, että (silloiselle) ihastukselleni siinä olin juttelemassa ja että nyt täytyi selvittää asiat juurta jaksaen. Ei aavistustakaan mitä kaikkea siinä tulin tilittäneeksi, mutta voi että oli hoitsuilla ilmeet MUIKEINA. Nolotti! :-D

Mulla ei ole aavistustakaan, mitä olen itse tilittänyt, mutta voin vain kuvitella...

Heräämössä olo onkin sitten huomatta vasti ikävämpää. On kylmä, paikkoja särkee, toiset itkee tuskaisesti, itsellä on hallusinaatioita, jne jne.

Heräsin omaan pajattavaan ääneeni. Mielessä epäselvä päähänpinttymä, että (silloiselle) ihastukselleni siinä olin juttelemassa ja että nyt täytyi selvittää asiat juurta jaksaen. Ei aavistustakaan mitä kaikkea siinä tulin tilittäneeksi, mutta voi että oli hoitsuilla ilmeet MUIKEINA. Nolotti! :-D

Mulla ei ole aavistustakaan, mitä olen itse tilittänyt, mutta voin vain kuvitella...

Heräämössä olo onkin sitten huomatta vasti ikävämpää. On kylmä, paikkoja särkee, toiset itkee tuskaisesti, itsellä on hallusinaatioita, jne jne.

Heräsin omaan pajattavaan ääneeni. Mielessä epäselvä päähänpinttymä, että (silloiselle) ihastukselleni siinä olin juttelemassa ja että nyt täytyi selvittää asiat juurta jaksaen. Ei aavistustakaan mitä kaikkea siinä tulin tilittäneeksi, mutta voi että oli hoitsuilla ilmeet MUIKEINA. Nolotti! :-D

ihan oikeastaan samantien kun sain maskin naamalle.

Herääminenkin on aina sujunut hyvin.Vähän niinkuin raskaamman unen jälkeen, aluksi hieman sekavana, mutta hetken jälkeen ihan ok olo.

eskoisvauvanioli 2kk ikäinen.

Ennen nukahtamista sanoivat, että ajattele jotain mukavaa ja ajattelin vauvaani. Siihen nukahdin ja heräämössä heräsin ja olin autuaan onnellinen, että olin vielä hengissä. Vähän väliä kävivät kysymässä, että etkö tosiaankaan halua kipulääkettä, mutta en halunnut, koska olin niin onnellinen, että olin elossa ja tunsin!



Nukutukset on olleet aina ihan miellyttäviä kokemuksia.

Mulla jostain syystä menee kunto ihan pohjiin leikkausten jälkeen...

mutta onneksi leikkaussalihoitajat selitti kaikkea mukavaa, etten ehtinyt paniikkiin mennä. Sitten se hoitaja käski ajatella jotain kivaa ja sanoi, että kerran yksi potilas oli ajatellut shoppailureissua ja herännyt siihen, että ostokset oli tehty. Ajattelin sitä ja todellakin heräsin siihen, et olin ollut ostoksilla. Olin niin kiitollinen, et heräsin leikkauksesta- pelkäsin kovasti kuolevani. Sanoin hoitajille, että ajatelkaa, mä sittenkin heräsin. En kuollut. Sitä muistaakseni söpötin jonkun aikaa, kunnes ajatukset selvisi.

kun 20 vuotta sitten leikattiin umpisuoli. Sain nukutuspiikin mutta en ehtinyt nukahtaa kun joku alkoi tunkea jotain letkua nieluuni. Sattui hirveesti ja kauhee paniikki päällä ennen kuin simahdin.

se tapahtuu niin älyttömän nopeasti. Sitä vaan on hereillä siinä salissa ja seuraavaksi on hereillä heräämössä :D



Muistan, että 10 vuotta sitten oli vähän hitaammat aineet ja ehti tulla päähän sellainen painava olo (ei paha) ennen nukahtamista.

Ja sitten taju kankaalla, seuraava mielikuva heräämössä, jossa päätin etten aio herätä, unessa ja liikahtamatta oli niin mukavaa.



Anestesiahoitaja jutteli mukavia. Sanoi että nyt alkaa ramaista... Kirurgi oli vieressä ja olin päättänyt pyhästi, ettei ne myrkyt muhun tehoa. Toisin kävi, ja hyvä niin -- 10-tuntinen leikkaus sujui mallikkaasti :)

Mulla jostain syystä menee kunto ihan pohjiin leikkausten jälkeen...

tikkana pystyssä ja leikkimässä jne. Ja halusin kotiin (juu-u, en ollut mikään sairaala fani ja mulla on vieläkin traumat niistä tylyistä täti-ihmisistä, jotka nöyryyttivät lapsia vetämällä pöksyt kinttuihin ja tunkemalla supon pyllyyn :( Onneksi 7 vuotiaana saikin jo valita haluaako supon vai tabun).

Ja meidät päästettiin aina aikaisemmin kotiin, pitiköhän tuolla olla yhteensä 3 tuntia heräämisen jälkeen, mutta me päästiin kotiin jo tunnin päästä, vaikka kotiin oli n. 26 kilsan matka.

Ja jätski maistui heti, kun pääsi heräämöstä eli en oksentanut tms.

Aikuisena taas. Noh.. Mä olin ekat puoltoista tuntia täysin pihalla kuin lumiukko. Muistan sen, että heti herätessä sönkötin jotain, että täytyy soittaa äidille, että tulee hakemaan ja yritän nousta istumaan ja ottaa tippapiikkiä irti jne. Ja hoitaja vaan toppuutteli, että ei me vielä minnekkään soiteta ja käydäänpäs vielä lepäämään tms. Ja kävinkin vielä nukkumaan ja heräsin suht täys järkisenä tuntia myöhemmin.

Ja kotona muuten huomasin, että mulla oli ne lämiskät vielä rinnassa (siis ne tarra lämiskät). Ihmettelin vaan, että mikäs hitto se tuolla on, kun tuntuu hassulta ja kutittaa.. Juu, eli olin ensimmäisen illan täysin pihalla.

T. se lapsena useamman kerran nukutettu ja aikuisena kerran

että se haju ja maku muistui vuosikymmeniä jälkeenpäin, voi kääk!

on totaalinen black out. Normaalissa uneen nukahtamisessa pysyy edes jollain tasolla tuntuma ympäristöön. Siinä ero.

vaan ihan yleiskuntoa (esim rappusten nousu, jne)



t: se joka sitä kyseli, myös kymmeniä kertoja nukutettu