Kun sinut on nukutettu leikkausta varten, millainen oli se hetki ennen nukahtamista?

Ihan samalta se tuntuu kuin nukahtaminen, eli ei tiedä milloin nukahti eikä huomaa sitä.

Mutta minäpä olen herännyt kesken leikkauksen ja se ei ollut kovin mielyttävää kun heräsi letkut kurkussa, vaikka muistikuvat ovat onneksi aika hataria.

Ei mitään pahaa sanottavaa.

Heräämössä tarjottiin konjakkia, jota luulin ensin vitsiksi... en saanut toista mukillista :)

Kävelin itse leikkaussaliin ja minusta siellä oli kylmä, vaikka esilääkitys "kuumotti" poskissa ja olin aika aineissa kai jo silloin. Pöydälle päästyäni minuun laitettiin kiinni kaikenlaisia antureita, mm. päähän joku anturi ja käteen verenpainetta mittaava. Ilmeisesti nukutuslääkäri tai sitten hoitaja totesi ääneen, että verenpaine on koholla ja vastasin siihen, että varmaankin on, koska minua jännittää niin kamalasti. Lääkäri totesi siihen, että odotas vähän, jännittääkös nyt? Ja se on viimeinen, mitä muistan, filmi katkesi saman tien. Heräämössä heräsin aika helposti hoitajan kutsuessa nimeltä ja käskiessä heräämään, happimaski oli naamalla ja oli hieman hankala hengittää ja kuuma, mutta muuten olo oli ok. Torkahdin ehkä pariin kertaan ja aika pian minut kärrättiin osastolle toipumaan. Selvisin nukutuksesta aika helpolla, onneksi, mutta jotenkin jäi epämiellyttävä tunne siitä, että elämästä katosi totaalisesti se neljä tuntia, mitä leikkauksessa meni. "Tajunta sammui" siis kokonaan.

Kun nukutusaine oli laitettu suoneen, tunsin voimakasta polttelua rintakehässä. Huudahdin "au kirvelee!" ja lääkäri kysyi "ai mistä?". Nostin käteni rintakehälle ja sanoin tästä. Sitten ihmettelin, että kas kun en ollut vielä nukahtanut. Avasin silmäni ja olinkin heräämössä.

Täystyrmäys. Maski naamalle ja käskettiin hengittää kolme kertaa siitä, hengitin ehkä yks ja puoli, ja filmi poikki.

Jenkeissä lomamatkalla jouduin ekaa kertaa leikkaukseen. Pelotti hirveästi, mut kaikki hoitajat ja lääkärit ystävällisiä ja iloisia, mikä helpotti omaa oloa. Heräämössä tosin oli armottomat tärinät, joihin onneksi tehosi lääke. Ja tää on ohis, mutta suosittelen todella kaikille matkavakuutuksen ottamista, aina ja kaikkialle. Jos sitä ei olisi mulla ollut olisin saanut maksaa hoidoista 25000e! Ja olin vain 3 päivää sairaalassa. Kyllä Suomessa on asiat aika hyvin vaikka paljon valitetaankin.

Yhdellä kerralla anestesialääkäri pyysi laskemaan kymmenestä nollaan unta odotellessa. Yhdeksän kohdalla alkoi sumeta, muuta en sitten enää muista.

Parilla muulla kerralla on tullut raukea olo ja samalla alkanut kuulua päässä kellojen kilinää. Se on nukahtaessa melko pelottava ääni. Itsellä on jäänyt äänistä mielikuvat anestesian alkuvaiheessa.

Lapseni nukutettiin ja höpötti pitkän pitkän aikaa. Lisäsivät lääkettä ja huulet liikkuivat. Kolmannen lääkepotin jälkeen pääsivät intuboimaan :)

Pyydettiin laskemaan kymmenestä alaspäin. Kahdeksan kohdalla ajattelin, että helvetti, mitä jos en nukahdakaan, ja mua aletaan leikellä valveilla. Seitsemän kohdalla päästin sellaisen iloisen naurahduksen, kun oli niin hyvä fiilis. Sitten heräsin heräämössä. Ja jano oli kamala!

Pelkäsin etukäteen eniten sitä, että siinä kerkeää miettimään, että nyt mä nukahdan, nyt mä nukahdan. Mutta enpä kerennyt. Kanyyli kun oli saatu käteen niin heti katkesi filmi, ihan nollasta sataan pimeneminen. Ei jäänyt traumoja.

Kuulin kun joku sanoi "nyt se nukkuu" ja yritin huutaa "enkä nuku", mutta en päästänyt pihaustakaan. Seuraavan kerran tajusin jotain heräämössä.



Se nukahtaminen ei tuntunut miltään, ei hyvältä eikä pahalta. Kun heräsin, oli lämmin olo ja pönttö sekaisin. Olin aika voimakkaasti lääkitty.

Toki jännitti että miten tässä menee mutta kun aloin hengittelemään, tunsin rentouden ensin käsissäni ja sieltä se vyöryi kohti vartaloa ja PIM olin unessa. Sitten heräämöstä seuraavan kerran auoin silmiäni.

ennen kuin taju lähtee tajuan, että kohta se tapahtuu. Pari kertaa olen sanonut ääneenkiin jotakin tyyliin "nyt nukahdan" tai "nyt tuntuu" ja samantien olenkin sitten jo mennyt alle.



Ihan hyvältä tuntuu, toivoisin kuolemankin sitten joskus tuntuvan yhtä levolliselta.

on, kun minulle tehtiin kaavinta (km jälkeen). Nukutuslääkäri sanoi etten ehdi kissaa sanoa ennen kuin nukahdan, ja muistan kun ajattelin "kissa". Seuraava muistikuva on heräämöstä. Kyllä siinä nukahtaa niin "naps" että ei jää kummempia muistikuvia.

Sanoi että ala laskemaan sadasta alaspäin, pääsinköhän ehkä 96:een niin tuntuu äkillisesti että silmissä mustenee ja muistaakseni jotenkin hengitys tuntui salpautuvan. Sit en muista mitään.

Ei kande pelätä.

siinä kaikki. Ihan samalla lailla, kuin illalla ei tajua nukahtamista. Heräämössä heräsin, katsoin seinällä olevaa kelloa ja huomasin, että neljä tuntia oli kulunut.

Päätin, että sinnittelen, etten varmasti nukahda. En muista moneen ehdin laskea, mutta seuraavan kerran avasin silmät heräämöstä. Hullua!

en edes mitään tunnetta, että nyt kohta... Ei paha juttu ollenkaan.

kerran.

Ihan pienenä pelkäsin nukutusta (sitä nukkumatti koppaa nimittäin..), koska siitä tuli ihan oikeasti huono olo ennen nukahtamista. Sellanen oksettava olo (kuitenkaan en ikinä oksentanut heräämisen jälkeen).

Sainkin sitten n. 8 vuotiaasta eteenpäin nukutuksen piikillä (tajusivat varmaankin, että mä olen ihan hysteerinen, kun kyselin koko ajan, että eihän sitä nukkumattia laiteta, EIHÄN?????), silloin tuli vaan sellainen raukea olo ja PIM.

Alkoi huimata kovasti. Valitin sitä anestesialääkärille, joka vastasi jotain että Ai, huimaa vai. Sitten pimeni silmissä ja silloinkin olin vielä ihan tajuissani. Sitten katkesi filmi.

Sitten ehti tajuta että nukahtaa