Suomi on harvoja maita joissa 3v EI viedä päiväkerhoon, vaikka äiti olisikin kotona???

31 voit olla varma että lapsi kärsii kun menettää ykkösasemansa sekä äitinsä ja isänsä huomion vaan viedään pois kun toinen on kotona. kyllä mä luulen et jättää jäljet. usein lapset jotka on liian pieninä jätetty hoitoon myös hakevat helpommin lheisyyttä vierailtakin, eivät ns. erota omaa perhettään ja vieraita kiintymyksessään.

jos kaiken maailman ranskojen ja italioiden ja englantien aikainen pakkokerhotus, akateemisiin taitoihin tähtäävä sparraaminen ja alhainen koulunaloitusikä on niin hyvä, niin miksi niistä maissa käydään tutkimassa suomalaista päivähoitosysteemiä, esikoulua ja ala-astetta, koska suomalaisten oppimistulokset ovat maailman parhaita?

Shanghai ja Singapore ovat ottaneet ensimmaiset sijat.

Yliopistotasolla Suomella ei ole mitaan kehumista.

lue keltikangasta tai muuta arvostettua lastenpsykologia: alle 3 vuotias ei hyödy millään tavalla "virikehoidosta", kyse on tälloin vaan vahempien edusta. perhekahvilat, tutut, ja kerhot riittävät lapsen "sosiaalistumiseen".

lapsi kehittyy parhaiten kotona vaikka kouluun asti jos saa kuitenkin harjoitella vaikka muutaman tunnin päivässä kanssakäymistä muiden lasten ja aikuisetn kanssa.

se päivähoidon "virikkeellisyys" on myytti. siis oikeasti eiköhän jokainen lapsi saa eniten huomiota, tehtäviä, askartelua ym kotona? saa osallistua ruuanlaittoon, siivoamiseen kaikkeen normaaliin. puistoissa, perhekerhoissa leikitään ja lauletaan ja lapsi saa KIIREETÖNTÄ ja rakastavaa huomaa ja niitä virikkeitä.

siis päiväkoti on ihan jees, mutta ei kukaan siellä työskentelevä ikinä väitä että alle 3 vuotiaalle olisi paras paikka. pöh.

Ja kyllä vaan ihan meidän naapurustosta löytyy kaksikin 5vuotiasta jotka ovat myös kotona, sekä pari 4vuotiasta ja koko liuta 1-3vuotiaita ja kaikki leikkivät mielellään keskenään. Itse olen hakenut kontakteja että saisin lapsilleni seuraa ja löytänyt myös ihania uusia tuttavuuksia itselleni, näen myös vaivaa sen verran että kuljemme lasten kanssa tapaamaan myös niitä kavereita jotka ovat jo hoidossa, vien lapsia kerran viikossa kerhoon jossa olen siis myös itse paikalla, lisäksi vanhemmilla lapsilla on harrastuksensa kerran viikossa joissa toimivat ikätovereidensa kanssa, hyvin viihtyvät kotona eivätkä pitkästy. Niin ja minulla on myös ekaluokkalainen esikoinen jonka eskariin meno ja koulunaloitus sujuivat oikein hyvin vaikka kotihoidettu olikin, ei niitä lapsia tarvitse umpiossa kasvattaa vaikka kotona olisivatkin. Minusta lapsuus on niin lyhyt ja arvokas aika että haluan juuri silloin olla läsnä lapseni arjessa 100% enkä vain paria tuntia päivässä.

siis päin vastoin. ennen asuttiin kaupungeissa kerrostaloissa joissa asui lapsia vaikka kuinka, siellä pihalla leikittiin sovussa ja äidit huusi lapsensa syömään. sosiaalisia kontakteja oli vaikka millä. nykyään jokaiselle pitäisi saada omakotitalo ja lapset laitokseen hoitoon mahd. pieninä. yleensä hoitoon juuri suurimmassa vierastusiässä, ei se normaalia ole tai turvallista, se on taloutta, rahaa, töitä, kiireitä ym, ei lapsi siitä hyödy, mahdotonta sanoa miten vaikuttaa pieneen ihmisen alkuun tuollainen hylkäys liian pienenä, kyllähän siitä hengissä selviää.

olen niin samaa mieltä. tuntuu että monissa maissa lapsi on "sijoitus", suorittaja, mahd. aikaisin kouluun ja kilpailemaan ja pois silmistä. aikuimaisesti pitäisi käyttäytyä ja ei sotkea. minusta se ei ole lapsuutta. lapsuus on leikkiä, äidin ja isän syliä ja ulkoilua, terveellistä ruokaa, rakkautta

Hienoa että olette uskaltaneet valita lapsillenne toisen tien kuin 99,99% espanjalaisista lapsista jotka todella menevät 3-v kouluun. Ehkä lapsemme ovat erilaisia mutta esikoiseni ei olisi kirveelläkään suostunut jäämään kotiin tai päiväkotiin kun kaikki muut menevät "isojen kouluun". Ja mitä koulupukuihin tulee, kautta aikojen teinitytöt ovat kääntäneet hameenvyötäröa rullalle jotta hameesta tulisi minimpi versio. On se kuitenkin siistimmän näköistä kuin jotkut lutkavaatteet. Meidän katolisessa koulussa kyllä nunnat pakottaa rullaamaan sen hameen takaisin ainakin koulun aitojen sisäpuolella. Jos luet kirjoitukseni ajatuksella, puhuin vain koulupukupakkoisista lapsista enkä nuorista. Se aika ongelmineen on mulla vasta kaukana tulevaisuudessa enkä siitä voi vielä mitään omakohtaista kertoa.

Sitä en kyllä tiedä mitä kikkoja ne pojat koulupuvuillansa tekee. Voisitko vähän valaista? Ei tullut miehelläkään mieleen mitään nuoruusvuosilta, vaikka on ollut jopa joitakin vuosia yksityisessä sisäoppilaitoksessa.

olen niin samaa mieltä. tuntuu että monissa maissa lapsi on "sijoitus", suorittaja, mahd. aikaisin kouluun ja kilpailemaan ja pois silmistä. aikuimaisesti pitäisi käyttäytyä ja ei sotkea. minusta se ei ole lapsuutta. lapsuus on leikkiä, äidin ja isän syliä ja ulkoilua, terveellistä ruokaa, rakkautta

tàhàn muuta kommentoitavaa kuin ettà nàmà "monet maat" ovat monessa muussa mielessà paljon lapsimyònteisempià ja perhekeskeisempià kuin mità Suomessa ollaan. Siitàkin huolimatta, ettà 95% yli 3-vuotiasta on pàivàhoidossa (koulussa) 4-9 tuntia pàivàssà ja Suomessa vaahdotaan kotihoidosta ja sen paremmuudesta.

Itse yritàn pitàà mielessà sen, ettà tunnen oman lapseni ja muut tuntevat toivottavasti omansa. En ottaisi yli 3v. lasta pois puolipàivàtarhasta/koulusta, vaikka olisin kotona pienemmàn kanssa. Olisi aika kolaus lapselle, ettà ei pààsisi kavereiden kanssa kouluun leikkimààn ja erilaisiin opetustuokioihin. Jos joku toinen haluaa pitàà 5-6v. lasta kotona, niin fine. Ei vain sovi kaikille.

kiva jos sulla on ollut :D meillä kun on niitä pieniäkin lapsia jotka esim eivät nuku päikkäreitään missään vaunuissa vaan ihan pelkästään omassa petissä niin jo sen takia liian vaikeaa lähteä kiertelemään ympäri kyliä etsimässä isommalle seuraa...sä vaan et halua ymmärtää tätä asiaa kun tykkäät vängätä asiasta mistä et tajua mitään. elämä kun aina ei ole mustavalkoista!

Kyllä minäkin ihmettelen miten et löydä lapselle seuraa :O Minä asun pikkukylän sivukylällä eikä ole vaikeuksia hommata 4v pojalle seuraa. Siitä kun lähtee kotoa.

Tuskinpa ne lapset koko päivää nukkuvat ;)

Minulla sukulaisia Italaissa ja siellä lapset aloittavat koulun jo 3-vuotiaana. Sillä ei ole merkitystä, onko äiti kotona vai ei.

Mikään muu ei koulussa maksa kuin ruokailu ja se ruokailu maksaa myös myohemmillä kouluvuosilla.

Olisin itse valmis maksamaan lapseni kouluruokailusta. Suomen kouluruuan taso on aivan järkyttävä. Italiassa ruokailu maksaa muistaakseni n. 4 euroa päivältä, mutta se ruoka on tosiaan todella hyvää ja lapsile tarjoillaan ruoka kuin ravintolassa! Italassa ei myöskään ole kulttuuria, jossa pakotetaan lasta syömään. Tosin sellaista kulttuuria siellä ei edes tarvittaisi, koska ruoka on paljon parempaa kuin Suomessa.

kyllà, ettà suomalainen tarha-/kouluruoka on aika paljonkin terveellisempàà, vaikka se Italiassa voidaankin tarhaan tilata làhiravintolasta ja lapset saavat poikkeuksetta 3 ruokalajin lounaan. En tosin tiedà missà pàin Italiaa tarhoissa ei perità kuukausimaksuja ja sen pààlle ylimààràisià kuluja ulkopuolisesta opetuksesta ja ruuasta.

Ja kerho ovat tosiaan aika eri asioita. Lapsi voi joutua olemaan päivähoidossa jopa 9,5h päivässä jos vanhemmat on 8h töissä.... Eli päiväkerho on hyvää viriketoimintaa, mutta minusta tuo 6h kehokin olis jo aika hullua 3-vuotiaalle, tuskin niin tarpeellista kehitykselle ainakaan!

Enpä ajatellut olevani uskalias kun lapset jatkoivat päiväkodissa oloaan 6-vuotiaiksi. Isojen ryhmä oli toki pieni mutta molemmat nauttivat päivistään täysin siemauksin. Ja ehkäpä koulun alkaessa ymmärsivät paremmin tarhan ja koulun eron.

Mitä ihmeitä on "lutkavaatteet"? Ihan normaalin näköisiä lapsia ja nuoria näkyy kaduilla vaikka eivät olekaan yksityiskouluissa jossa on koulupukupakko.

Tosin ollaan aika erilaisia. En olis ikinä laittanu lapsiani katoliseen kouluun nunnien kasvatettavaksi. Ne on käsittääkseni todella tiukkakurisia laitoksia.

Valitettavasti pojista en osaa sanoa kun itselläni on vain tyttäriä jotka vääntelivät jokaista vaatekappaletta sen mukaan mikä luokalla oli muotia. Se mikä lähinnä tulee mieleen niin todennäköisesti vetävät housujen vyötärön niin alas kuin mahdollista. Paa mielikuvitus peliin, lapsiahan ne kuitenkin ovat:)

Hyvinhän sulle on menny espanjalainen mentaliteetti perille: Näin tehdään koska näin tehtiin sata vuotta sitten ja koska kaikki muutkin tekee niin.

Ei meillä ainakaan haluta lapsia pois silmistä. Yritetään nyt kuitenkin elää maassa maan tavalla maalaisjärkeä käyttäen ja kasvattaa lapsia nappaamalla hyviä asioita sekä suomalaisista että espanjalaisista kasvatustavoista. Kyllä meilläkin lapset leikkii, saavat syliä ja rakkautta ja ulkoilevat. Eihän ne siellä koulussa koko päivää ole.

Ja terveellistä ruokaa on saatavilla paljon enemmän ja edullisemmin kuin Suomessa. Samoin kuin Italiassa kouluruoka on(ainakin meidän koulussa)sairaan hyvää. On alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka ja hyviä ruokailutapoja myös opetellaan/vaaditaan. Kyllä lapsella voi olla ihan mielekäs lapsuus vaikka ruokapöydässä olisikin tietyt säännöt eikä kauheeta sotkemista joka vissiin näyttää jonkun edellä kirjoittaneen mielestä olevan joku onnelliseen lapsuuteen kuuluva asia.

Kouluruoasta pulitan kyllä n.2500 euroa vuodessa per lapsi (emme ole mikään komennuksella oleva perhe vaan pienituloisia taviksia). Moni suomalainen pitää tuota summaa varmaan aivan kauheana mutta täällä niitä ei oteta koko kansan varorahoista. Jos on lapsia päättänyt tehdä niin ne pitää myös itse elättää. Sitä en taas voi sanoa onko se huonompi vai parempi systeemi kun en Suomessa ole lasten kanssa koskaan asunut.

Mulla on muuten täällä Keijo Tahkokallion kirjoittama "Kotipesän lämpöä etsimässa"-niminen kirja. Siinä kerrotaan että Euroopan turvallisimmin kiinnittyneet lapset löytyvät Etelä-Euroopan maista ja huonoiten kiinnittyneet yllätys yllätys... Suomesta. Tiedä sitten miten se on mahdollista kun isommat joutuvat olemaan koulussa kun äiti on vastasyntyneen kanssa kotona??? Ehkä sen takia että täällä lapset saavat olla lapsia pitempään vaikka aikaisin kouluun menevätkin. Suomessa pieniä kyllä hoidetaan kovasti mutta ekaluokkalaiselta vaaditaan jo aivan liian paljon itsenäisyyttä. Tämä siis kirjasta lainattua.

Ei meillä ainakaan haluta lapsia pois silmistä. Yritetään nyt kuitenkin elää maassa maan tavalla maalaisjärkeä käyttäen ja kasvattaa lapsia nappaamalla hyviä asioita sekä suomalaisista että espanjalaisista kasvatustavoista. Kyllä meilläkin lapset leikkii, saavat syliä ja rakkautta ja ulkoilevat. Eihän ne siellä koulussa koko päivää ole.

Ja terveellistä ruokaa on saatavilla paljon enemmän ja edullisemmin kuin Suomessa. Samoin kuin Italiassa kouluruoka on(ainakin meidän koulussa)sairaan hyvää. On alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka ja hyviä ruokailutapoja myös opetellaan/vaaditaan. Kyllä lapsella voi olla ihan mielekäs lapsuus vaikka ruokapöydässä olisikin tietyt säännöt eikä kauheeta sotkemista joka vissiin näyttää jonkun edellä kirjoittaneen mielestä olevan joku onnelliseen lapsuuteen kuuluva asia.

Kouluruoasta pulitan kyllä n.2500 euroa vuodessa per lapsi (emme ole mikään komennuksella oleva perhe vaan pienituloisia taviksia). Moni suomalainen pitää tuota summaa varmaan aivan kauheana mutta täällä niitä ei oteta koko kansan varorahoista. Jos on lapsia päättänyt tehdä niin ne pitää myös itse elättää. Sitä en taas voi sanoa onko se huonompi vai parempi systeemi kun en Suomessa ole lasten kanssa koskaan asunut.

Mulla on muuten täällä Keijo Tahkokallion kirjoittama "Kotipesän lämpöä etsimässa"-niminen kirja. Siinä kerrotaan että Euroopan turvallisimmin kiinnittyneet lapset löytyvät Etelä-Euroopan maista ja huonoiten kiinnittyneet yllätys yllätys... Suomesta. Tiedä sitten miten se on mahdollista kun isommat joutuvat olemaan koulussa kun äiti on vastasyntyneen kanssa kotona??? Ehkä sen takia että täällä lapset saavat olla lapsia pitempään vaikka aikaisin kouluun menevätkin. Suomessa pieniä kyllä hoidetaan kovasti mutta ekaluokkalaiselta vaaditaan jo aivan liian paljon itsenäisyyttä. Tämä siis kirjasta lainattua.

Minulla on Belgiassa asunut työkaveri joka on laittanut molemmat lapsensa päiväkotiin kahden kuukauden iässä. Hän on mielestään tehnyt kaiken aina lasten parasta ajatellen ja ihan oikeasti pitää itseään hyvänä ja rakastavana äitinä. Minua tietty suomalaisena hirvittää ajatuskin mutta koskaan en ole häntä moittinut tai syyllistänyt. On niin monta kulttuuria, elämäntilannetta ja tapaa kasvattaa että yhtä ainoaa totuutta ei ole.

Tällä palstalla kinastellaan päivittäni esim. juuri tuosta virikehoidosta ja imetyksestä. Eikö jokainen voisi keskittyä sen oman lapsen hoitoon ja yrittää joka päivä tehdä parhaansa heidän hyvinvoinnin eteen. Tärkeintä varmaan on että lapsella on rakastavat, lasta kunnioittaen kasvattavat vanhemmat, perustarpeet hoidettu ja tietty niitä rajojakin sopivasti.

Oma kokemus –



Asun Belgiassa ja minulle on kaksi lasta, nyt 8 ja 4 vuotiaat. Aitiysloma on taalla paljon lyhyempi kuin Suomessa (n 3kk aitiyslomaa ja sitten viela 3kk vanhempainvapaata).Itse vein lapset paivakotiin heidan ollessaan 7-8kk vanhoja (sain venytettya lomien avulla viela vahan tuota aitiyslomaa). Belgialaisittain olen siis viettanyt luksuspitkan ajan kotona, suomalasesta vinkkelista katsuttuna olen tietenkin aivan kamala aiti ;-).



Vapaaehtoinen “leikkikoulu” alkaa taalla noin 3 vuotiaana ja oppivelvollisuus 6 vuotiaana.



Esikoiseni oli siis leikkikoulussa kun sain kuopuksen. Olimme aitiyslomani aikana aika paljon Suomessa, jolloin esikoinen oli tietenkin mukanani. Mutta Belgiassa ollessamme esikoinen kavi saannoolisesti koulussa, aika usein oli siella vaan 8.30-12.00 ja joskus koko paivan kello 3 asti.



Ainakaan minun tuttavapiirissani taalla (ovat lahinna siis ihan tavis-belgialaisia, en ole EU piireissa/hommissa) suurin osa aideista kay toissa. Saattavat tehda osa-aika tyota (kuten mina 80%), mutta monet myos ihan koko aika hommia. Taalla tosin apua saa ja otetaan vastaan paljon – meillakin lasten mummo kay hakemassa lapset koulusta kello 3 , jos itse emme paase ja siivoojat/silityspalvelua on kaytossa.



Ihan kivasti tama toimi ainakin meilla, vaikka arki toki joskus rankkaa on taallakin … olen ollut ihan tyytyvainen lasten paivahoito/koulu ratkaisuihin.



Taalla muuten vaaditaan vahnemmilta aktiivisuutta sopivan koulun/paivakodin loytamiseksi. Erilaista tarjontaa on paljon ja vanhempien taytyy/kannattaa olla aktiivisia ja miettia millaiseen opetukseen lapsen haluaa.

Mistähän tuo ajatus kerhon paremmuudesta päiväkotiin verrattuna tulee? Siis ymmärrän sen hoitoaikana ajateltuna, mutta laadullisesti oman kokemukseni mukaan päiväkoti voittaa 6-0. Olettaen että molemmissa ollaan esim. 4 h.



Meilläpäin vaihtoehtoina ovat seurakunnan kerho ja kunnan järjestämä kerho, joka on yllätys yllätys päiväkodissa. Lisäksi päiväkodeissa on mahdollista olla esim. puolipäiväisenä.



Meillä isommat lapset kävivät seurakunnan kerhossa ollessani kolmannen kanssa äitiyslomalla ja hoitovapaalla, kunnan järjestämään päiväkoti-kerhoon ei mahtunut. En kyllä todellakaan vakuuttunut seurakunnan kerhon toiminnan tasosta ja uskonnollisen sisällön määrä oli tosi iso. Itse kuulun kirkkoon ja olen ihan perus tapakristitty, mutta esim. pääsisäisen kärsimysjuttujen selostaminen noille 3-vuotiaille meni mun mielestä vähän yli. Siis aika yksityiskohtaiseti homma selitettiin. Vähän jotain perusaskartelua kuului ohjelmaan ja lisäksi ulkoilua. Omat eväät mukaan, mikä oli ihan ok kun toiminta oli maksutonta (eli yhteiskunnan varoin kustannettua)



Jos vertaan tuon yksityisen päiväkodin viikko-ohjelmaan niin aika paljon monipuolisempaa siellä tarjonta on noin virikkeiden kannalta: On muskaria, jumppaa, askartelua, metsäretkiä jne. jne.



Olettaen siis että olisi vaikka 3 x viikossa 4 h tuolla verrattuna samaan määrään seurakunnan kerhoa.



Tottakai 8 h hoitopäivään mahtuu paljon myös vapaata leikkiä ja hyvä niin. Ja toiminta on tasoltaan varmasti todella kirjavaa, en väitä ettei Suomesta löytyisi todella upeaa seurakunnan kerhoa ja todella kammottavaa päiväkotia, mutta tämä kommentti lähinnä siihen kun tuolla kommentoitiin että kerhosta ja päiväkodista ei voi puhua samana päivänä ja että päiväkodissa on vaan vapaata leikkiä.

Onko kaikki tämäm ketjun 3 vuotiaden äidit kotona? Meillä on 4v ja 6v lapset ja palasin töihin kun nuorempi täytti 3v. Siihen asti molemmat oli kotihoidossa ja en ollut siis lasten välissä töissä. En tosiaan koe olevani huono äiti nyt kun lapset ovat päiväkodissa. Maanantai aamuja lukuunottamatta lapset menevät mielellään ja puhua pulputtavat illalla mitä kaikkea kivaa ovat tehneet päivän aikana. Että ei ne päiväkodit nyt ihan kamalia paikkoja voi olla..



Mä ymmärrän että moni tässä ketjussa miettii alle 3 vuotiaita, mutta kuitenkin valtaosaa puhuu nimenomaan 3 vuotiaista..

en näe siinä mitään synkkää. Olivat onnellisia vuosia.

Miksi sinä näet maailman niin mustavalkoisena ja lasten kotona olon niin mörkönä, että kaikki muu maailma ahdistaisi ja kaikki pitäisi tehdä vaikeimman kautta.

Sinun kannattaisi hiukan ottaa niitä lappuja pois ja katsoa maailmaa avarammin.

t. neljän äiti

mutta en kokenut huonoa omaatuntoa kun hoisin lapseni kotona. Ja ihme ja kumma, nautin siitä, enkä kokenut raskaaksi ja synkäksi.

Olivat hienoja vuosia.

neljän äiti

Niin. Eihän äidin edes pitäisi haluta mitään muuta kuin olla kotona lastensa kanssa vuositolkulla. Itsehän se kaikki kuuluu tehdä ja se on ainoa oikea tapa. Kaikki kodin ulkopuolinenhan on pahasta. Samoin muut sosiaaliset suhteet lapselle. Muut aikuiset kuin äiti ovat epäluotettavia ja pelottavia! Kaikella muulla on lapseen vain negatiivista vaikutusta kuin kotona kyhjöttämisellä. Näin se menee.

Suomi on sellainen maa, että syyllisyys seuraa joka asiassa. Se ohjaa myös paljon kasvatusasenteita. Esim. Ranskassa syyllisyys ei ole ohjaava tekijä elämässä eikä nainen koe tuskaa siitä, ettei koko ajan hoida itse lapsiaan. Hän voi hyvillä mielin nauttia kahvilassa naisystäviensä kanssa herkkuleivokset ja kahvit kun lapset ovat hoidossa. Vaikkei siis nainen työelämässä olisikaan. Hoitopaikoissa siellä suhtaudutaan huvittuneesti esim. amerikkalaisiin syyllisyyden ohjaamiin vanhempiin, jotka eivät uskaltaisi luovuttaa lastaan hyvään hoitopaikkaan. Eikä mene kuin muutama viikko, niin lapsella menee (ulkomaalaisellakin) loistavasti siellä päiväkodissa. Oppivat kieltä jne.

Suomessa kaikki pitää olla aina raskasta eikä iloita saa. Lapsenhoito pitää tehdä rankimman mukaan ja hoitaa kaikki itse. Jos lapsi on muutaman prosentinkin ajastaan jossain muualla kuin Äidin luona, pitää siitä kokea valtavaa syyllisyyttä. Missään muussa kulttuurissa äidit eivät ole varmaan näin yksin äitiydessä kuin täällä.

Kaikki kodin ulkopuolinen on lähtökohtaisesti kamalaa ja pelottavaa. Se asenne tartutetaan myös lapsiin. Siksi meillä onkin niin paljon sosiaalisia ongelmia. Muut ihmisen ovat pelottavia peikkoja ja uhkia. Ei olla uteliaan kiinnostuneita muista ihmisistä ja nautita toisten seurasta. Ja koska etäisyydet vain ovat pitkiä täällä, ihmiset eristäytyvät.

Kulttuurimme vain on sellainen, että edistetään ihmisten eriytymistä ja yksinoloa. Yksilöllisyyttä parhaimmillaan. Äidin pitää olla kotona vaikka itkua vääntäen lastensa kanssa, sillä se on parasta lapsille. Hoitopaikka ja siellä ne naiset ovat pahinta mitä lapselle voi tapahtua.

Ihan naurettavaa koko virikehoitokeskustelu. Se, mistä lasten ja perheiden ongelmat viriävät, ei ole virikehoidosta. Ne ovat sellaisia asioita, joista täälläkin harvemmin puhutaan. On henkistä ja fyysistä väkivaltaa, päihteitä, sosiaalisia ongelmia, pahoja pitkään jatkuneita rahaongelmia, vanhempien jatkuvia parisuhdeongelmia, eroja ja uusia suhteita, juurettomuutta, projektielämää. Paljon lapsen mieltä sekoittavia aikuisten asioita. Jostain syystä tämä päivähoitoasia tuntuu olevan ainoa asia, mistä Suomessa keskustellaan kun lasten hyvinvoinnista puhutaan. Iso kuva jää näkemättä.

johtuvat väkivallasta, päihteistä, parisuhdeprobleemoista, vanhempien eroista ja sosiaalisista ongelmista. Sillä lakaistaan vain roskat maton alle. Perheet tarvitsevat muuta apua.