Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä te kotiäidit jaksatte???
10.02.2011 |
Alan olla niin väsynyt tähän koti-elämään!! Yhtä hemmetin uhmaa ja kiukuttelua aamusta iltaan. Hetkeäkään ei saa olla rauhassa, koko ajan joku haluaa jotain tai joku itkee tai roikkuu puntissa. Välillä tuntuu, että koko päivänä ei tule edes istuttua. Nykyään jopa syön seisten, kun ottaa niin paljon päähän hypätä pystyyn joka haarukallisen jälkeen.
Ruokailut on muutenkin ihan perseestä, koskaan ei kaikki ole tyytyväisiä ruokaan. Aina saa kuulla että ruoka on pahaa, vaikka mitä herkkuja loihtisi. Vaikka lapset saisivat päättää mitä syödään, niin silti ei kelpaa! Maitoa saa pestä lattioilta joka syömä kerralla vähintään kahden lasillisen verran.
Muutenkin saa koko ajan olla siivoamassa ja keräämässä lasten rojuja. Jatkuvasti kaikki kaapit ja laatikot lattioilla tyhjennettynä ja lelut pitkin taloa.
Apua ei lapsilta heru! Ei auta uhkailu eikä lahjominen ei mikään. Joka aamu aloitan huutamalla ja ilta päättyy huutoon. Välillä illalla on kurkku kipeä huutamisesta ja sitten yöllä helvetin huono omatunto siitä, että tuli taas huudettua lapsille. Niin huono omatunto, että yö unet menee.
Olen yrittänyt olla kiva järjestämällä kivaa tekemistä tai yrittänyt "lahjoa" lapsia esim lelukauppa käynnillä, että olisi edes yksi hyvä päivä viikossa. Mutta silti haukutaan tyhmäksi ja kiusataan muita.
Jotenkin tuntuu, että olen niin yksin lasten kanssa. Teen lähes tulkoon kaiken itse. Mies tulee töistä yleensä viiden jälkeen, syö ja lähtee hiihtämään. Hiihto reissu kestää tunnista kahteen, jonka aikana olen taas saannut yksin hoitaa kaikki raivokohtaukset, ruokkimiset ym. Missään en käy ja mitään en harrasta, en vaan jaksa! Tuntuu että nuo rakkaat kakarat imevät minusta kaiken. Kateellisena katson kun naapurin äidit lähetevät omiin menoihinsa miehen tultua kotiin, itse en vaan jaksa. Olisi kyllä mahdollisuus lähteä..
Odotan innolla, että pääsen töihin!! Menisin jo nyt, mutta ärsyttää niin paljon selitellä muille että kuinka voin jättää alle 1v:n päiväkotiin, niin päätin sinnitellä vielä puolisen vuotta. Tiedän että on tyhmää välittää muiden sanomisista, mutta säästympähän siltäkin selittelemiseltä! Enkä saa "huonon" äidin leimaa, vaikka pieni se 1,5v:kin on!!! Mutta pakko päästä pois tästä hullulasta!
Tässä tälläinen väsyneen kolmen lapsen äidin vuodatus. Lapset 4v, 3v ja melkein 1v.
Kommentit (65)
kun sinulla lapset noin pieniä ja suht perä perää syntyneitä! Kotiäitiys on yllättävän rasittavaa munkin mielestä ja niin tosi yksinäistä ja virikkeetöntä, riippuen vähän asuin paikkakunnasta. Varmaan kannattais kuitenkin joskus vaan ottaa ja lähteä heti kun mies tulee, ja mennä vaikka kirjastoon tai kaverille istumaan, jos se kerran onnistuu. Töihin paluukin saattaa auttaa.
Koita ajatella elämää hetki kerrallaan eteenpäin, älä aseta liikaa (=yhtään) vaatimuksia itsellesi. Toisaalta arki saattaa sujua helpommin lastenkin taholta jos saa maltettua mieltään ja oltua hermostumatta, jos vaan jaksat. Saatko nukuttua tarpeeksi?
Itselläni herää nettiriippuvaisuus vastareaktiona tylsyyteen, jatkuviin vaatimuksiin ja loputtomiin kotihommeleiden puuhasteluun.
Otan osaa, samassa veneessä ollaan. Toisaalta tykkään toisaalta ahdistun, sitähän se on. Sulla taitaa olla jo yli 4v kotona? Itse olen toista kierrosta, ja turhan tuttu fiilis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vois olla apua, säästää ihmeesti hermoa kun volyymi ulinassa vaimenee!
nim. Kaikki keinot käytettävä
Mulla ei ole kuin kaksi lasta, ja niilläkin melko iso ikäero, mutta on päiviä, kun koko hereilläoloajan saa vaan siivota, selvitellä tappeluita, huutaa, itkeä ja kuunnella itkua, kerätä leluja, vaatteita ja kirjoja lattialta ja kaikkea pikkusälää, kuunnella huutamista, itkupotkuraivareita, kulkea rillit vinossa ja nenä kipeenä kun pienin on menettänyt malttinsa ja joko tahallaan tai tahattomasti lyönyt/potkaissut minua riehumisensa ohella naamaan yms. Ja kaiken kruunaa koko ajan jommankumman "äitii!"-huudot.
Mä olenkin päättänyt että meille ei tule enempää lapsia, käytän nykyään tuplaehkäisyä varmistaakseni asian. Mä jotenkuten selviän nyt, ainakin osaksi, mutta en uskalla kuvitellakaan miten kamalaa voisi olla, jos olisi vielä kolmas!
Niin ja siis, onhan niitä ihaniakin päiviä kyllä. Onneksi.
sun virhe numero yksi oli tehdä kolme muksua putkeen. Virhe numero 2. oli se, että et ole pitänyt niille kuria. Virhe 3. on se ettet osaa relata ja ottaa omaa aikaa. Äläkä tee virhettä 4. ja kysy mieheltä milloin sun oma aika on. Meet ja otat sen aikas.
Huoh!