Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä te kotiäidit jaksatte???
10.02.2011 |
Alan olla niin väsynyt tähän koti-elämään!! Yhtä hemmetin uhmaa ja kiukuttelua aamusta iltaan. Hetkeäkään ei saa olla rauhassa, koko ajan joku haluaa jotain tai joku itkee tai roikkuu puntissa. Välillä tuntuu, että koko päivänä ei tule edes istuttua. Nykyään jopa syön seisten, kun ottaa niin paljon päähän hypätä pystyyn joka haarukallisen jälkeen.
Ruokailut on muutenkin ihan perseestä, koskaan ei kaikki ole tyytyväisiä ruokaan. Aina saa kuulla että ruoka on pahaa, vaikka mitä herkkuja loihtisi. Vaikka lapset saisivat päättää mitä syödään, niin silti ei kelpaa! Maitoa saa pestä lattioilta joka syömä kerralla vähintään kahden lasillisen verran.
Muutenkin saa koko ajan olla siivoamassa ja keräämässä lasten rojuja. Jatkuvasti kaikki kaapit ja laatikot lattioilla tyhjennettynä ja lelut pitkin taloa.
Apua ei lapsilta heru! Ei auta uhkailu eikä lahjominen ei mikään. Joka aamu aloitan huutamalla ja ilta päättyy huutoon. Välillä illalla on kurkku kipeä huutamisesta ja sitten yöllä helvetin huono omatunto siitä, että tuli taas huudettua lapsille. Niin huono omatunto, että yö unet menee.
Olen yrittänyt olla kiva järjestämällä kivaa tekemistä tai yrittänyt "lahjoa" lapsia esim lelukauppa käynnillä, että olisi edes yksi hyvä päivä viikossa. Mutta silti haukutaan tyhmäksi ja kiusataan muita.
Jotenkin tuntuu, että olen niin yksin lasten kanssa. Teen lähes tulkoon kaiken itse. Mies tulee töistä yleensä viiden jälkeen, syö ja lähtee hiihtämään. Hiihto reissu kestää tunnista kahteen, jonka aikana olen taas saannut yksin hoitaa kaikki raivokohtaukset, ruokkimiset ym. Missään en käy ja mitään en harrasta, en vaan jaksa! Tuntuu että nuo rakkaat kakarat imevät minusta kaiken. Kateellisena katson kun naapurin äidit lähetevät omiin menoihinsa miehen tultua kotiin, itse en vaan jaksa. Olisi kyllä mahdollisuus lähteä..
Odotan innolla, että pääsen töihin!! Menisin jo nyt, mutta ärsyttää niin paljon selitellä muille että kuinka voin jättää alle 1v:n päiväkotiin, niin päätin sinnitellä vielä puolisen vuotta. Tiedän että on tyhmää välittää muiden sanomisista, mutta säästympähän siltäkin selittelemiseltä! Enkä saa "huonon" äidin leimaa, vaikka pieni se 1,5v:kin on!!! Mutta pakko päästä pois tästä hullulasta!
Tässä tälläinen väsyneen kolmen lapsen äidin vuodatus. Lapset 4v, 3v ja melkein 1v.
Kommentit (65)
vain raataa itsensä hengiltä myös töissä.
Kunnianhimoinen, pikkutarkka ja delegaatiokyvytön nainen on burn out -riskiryhmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta anna hänen tehdä asioita myös omalla tavallaan.
Jos lapset syövät noutopitsan tai kalapuikkoja ja ranskalaisia sinä iltana, kun sinä olet omilla asioilla, he eivät siihen kuole. Jne.
Ymmärrän, että tilanne helposti luisuu tiettyyn kaavaan ja kaipasit avautumista, mutta nyt olisi myös hyvä aika ottaa asia miehen kanssa puheeksi. Sovitte, että teillä on myös perheen yhteistä aikaa, jolloin sinun taakkasi helpottaa vähän, ja että myös sinulla on omaa aikaa. Ja sinun on vaan opeteltava olemaan stressaamatta siitä, kuinka mies pärjää kun sinä et ole paikalla.
Tulee mieleen tilanne, kun oltiin työmatkalla toisen äidin kanssa. Tämän toisen äidin mies soitti kysyäkseen, mitä pukisi lapsille päälle. Siis kyse ei ollut mistään ulkovaatteista, vaan äiti sitten puhelimessa neuvoi, että laitat ne punaiset housut jotka käy nätisti sen vaaleanpunaisen paidan kanssa jne. Minä taas kuvittelin päässäni, kuinka meidän lapsella on varmaan 'hieno' yhdistelmä toisiinsa sopimattomia värejä ja kuvioita ja ajattelin, että entä sitten.
Eipä tarvis tätä narinaa kuunnella ihan 24h! Toiseksi ei tarvis tehdä kuin yksi ruoka päivässä. Ei tarvis pukea noita hemmetin ulkovaatteita kun 1 kerran päivässä. Nyt kun ulkoillaan vähintään kaksi kertaa päivässä.
Saisin itse ehkä syödä lounaani rauhassa, olen kyllä sairaalassa töissä, että siellä nyt ei ole ikinä rauhallista. Mutta ainakaan kunkaan ei itke ja roiku puntissa, kun syön. Saan käydä wc:ssä ilman että joku itkee oven takana.
Työmatkat taittuu bussissa, jossa kerkeän lukemaan päivän lehden. En edes muista koska viimeksi olisin hesaria avannut. Ihanat työkaverit ja aikuista juttu seuraa..
Ja mikä parasta, vuorotyöni vuoksi, mieheni joutuu hoitamaan aamuisin lasten viennin p.kotiin. Aamuvuoro mulla jo alkaa siihen aikaan, että päiväkodin ovet eivät ole auki. Ja iltavuorot.. oi iltavuorot! Kun tulen kotiin, kaikki on jo nukkumassa!!
Mulla kaksi vanhempaa lasta kerkesi hetken päiväkodissa olla ennen viimisintä tulokasta. Ja olin siis itsekkin töissä. Että tiedän kyllä mitä se päiväkoti arki on! Just passeli meidän perheelle!!
ap
Kuulostaa todella tutulta, kaikki mitä kirjoitit. Paitsi että meillä on yksi lapsi vähemmän. Älä vaivaudu edes kommentoimaan noita ääliöviestejä välillä, selkeästi joku provoilee jolla ei ole lapsia eikä välttämättä miestäkään kun ei halua ymmärtää. Toi on älyttömän tuttu tunne, että kaipaisi apua kotitöihin mutta kuitenkin toisaalta haluaa tehdä kaiken yksin. Ihan kuten mulla! En mä rakasta imurointia tai pyykinripustamista tai ruuanlaittoa, mutta tiedän että jos mies ne tekee, joudun imuroinnin jälkeen "korjailemaan" pölyjä vielä rätin kanssa, kääntelemään pyykit oikein päin ja suoriksi narulla, ja sitten syömään joko ylimaustettua ruokaa tai tarkistelemaan että ainekset on otettu jääkaapista vanhenemisjärjestyksessä tms. Kun se paletti on kasassa itsellä, siitä on hirveän vaikea delegoida osia pois, kun tietää että itse sitä pyörittää parhaiten! Yritä kuitenkin, oma osuutesi voisi tässä panostamisessa olla se, että hyväksyt miehen tekemät virheet kodinpyörityksessä (mikäli hän suostuu yrittämään, se olisi koko tilanteessa tärkeintä) ja opettelet hyväksymään vähän ehkä likaisemman kodin ja väärin ripustetut pyykit. Ainakin sen aikaa että saat akkusi ladattua. Toikin kuulosti niin tutulta, että ensin yrittää järjestää kivaa lapsille ja sitten sataa paskaa niskaan. Juu, tapahtunut tällä viikolla noin viisi kertaa - niin turhauttavaa, niin suuri pettymys ja niiiin suuri harmi! Ei tarvitse olla isokaan juttu, mutta jos yrittää ja odottaa mukavaa vastaanottoa niin siitä tulee iso harmi jos menee pieleen. Ainakin mulla. Varsinkin jos on valmiiksi väsynyt. Tää työpäivän ja kotiäidin päivän vertaileminen on niiiin rasittavaa, musta ainakin tuntuu että on ainainen kilpailuasetelma. Miehelle ei pitäisi järjestää hommia illalla, koska mies on koko päivän raatanut töissä. Ja harva muu kuin kotiäiti itse tietää mitä siellä kotona tapahtuu päivällä: eihän se kaikki lastenhoito ja pölyjenpyyhkiminen ja tiskaaminen ja lattianpesu samanaikaisesti ulospäin näy. Koti on ehkä vain sotkuisempi illalla kun mies tulee kotiin. Tuntuu että jatkuvasti saa todistella että oikeesti mulla oli tosi rankka päivä täällä... Tarkoitus tällä sekavalla selostuksella oli sanoa, ettet ole yksin, ja ymmärtäjiä kyllä löytyy :) Ota sitä omaa aikaa! Helpommin sanottu kuin tehty, mutta mulla se auttoi kyllä. Lähdin muutaman kerran tyttöjen kanssa baariinkin pahimman väsymyskauden jälkeen, ja jaksoin taas paaaaljon paremmin kotona!:) Tsemppiä!
Onko se oikeasti niiiin vakavaa, jos imuroinnin jäljiltä jää vähän pölyä, tai ruuassa on liikaa mausteita. Ohimennen voi oikaista ne omat vaatteet siinä narulla, onko se lasten vaatteissa niin tarkkaa jos ollaan pääasiassa kotona tai puistossa.
Minä tiedän kyllä, että kotiäitiys on välillä rankkaa ja että kotona on paljon tekemistä. Olen itse ollut sekä koti- että työäiti.
Mutta miksi sitä taakkaa vielä lisäisi itse? Meillä on vähennetty siisteysvaatimuksia, mies tekee oman osansa omalla tavallaan. Kun perheessä on kolme alle kouluikäistä lasta, kaikki vieraatkin tajuavat, että koti ei näytä samalta kuin kahden aikuisen koti!
mulla on sellainen työ, missä ei saa syödä rauhassa, ei ehdi juoda kahvia, eikä ehdi vessaankaan päivän aikana. Ja aikuisten kanssa ei juuri ehdi jutella. Olen aika uupunut kun siihen lisää vielä kotityöt ja lasten harrastusrallin iltaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa todella tutulta, kaikki mitä kirjoitit. Paitsi että meillä on yksi lapsi vähemmän. Älä vaivaudu edes kommentoimaan noita ääliöviestejä välillä, selkeästi joku provoilee jolla ei ole lapsia eikä välttämättä miestäkään kun ei halua ymmärtää. Toi on älyttömän tuttu tunne, että kaipaisi apua kotitöihin mutta kuitenkin toisaalta haluaa tehdä kaiken yksin. Ihan kuten mulla! En mä rakasta imurointia tai pyykinripustamista tai ruuanlaittoa, mutta tiedän että jos mies ne tekee, joudun imuroinnin jälkeen "korjailemaan" pölyjä vielä rätin kanssa, kääntelemään pyykit oikein päin ja suoriksi narulla, ja sitten syömään joko ylimaustettua ruokaa tai tarkistelemaan että ainekset on otettu jääkaapista vanhenemisjärjestyksessä tms. Kun se paletti on kasassa itsellä, siitä on hirveän vaikea delegoida osia pois, kun tietää että itse sitä pyörittää parhaiten! Yritä kuitenkin, oma osuutesi voisi tässä panostamisessa olla se, että hyväksyt miehen tekemät virheet kodinpyörityksessä (mikäli hän suostuu yrittämään, se olisi koko tilanteessa tärkeintä) ja opettelet hyväksymään vähän ehkä likaisemman kodin ja väärin ripustetut pyykit. Ainakin sen aikaa että saat akkusi ladattua. Toikin kuulosti niin tutulta, että ensin yrittää järjestää kivaa lapsille ja sitten sataa paskaa niskaan. Juu, tapahtunut tällä viikolla noin viisi kertaa - niin turhauttavaa, niin suuri pettymys ja niiiin suuri harmi! Ei tarvitse olla isokaan juttu, mutta jos yrittää ja odottaa mukavaa vastaanottoa niin siitä tulee iso harmi jos menee pieleen. Ainakin mulla. Varsinkin jos on valmiiksi väsynyt. Tää työpäivän ja kotiäidin päivän vertaileminen on niiiin rasittavaa, musta ainakin tuntuu että on ainainen kilpailuasetelma. Miehelle ei pitäisi järjestää hommia illalla, koska mies on koko päivän raatanut töissä. Ja harva muu kuin kotiäiti itse tietää mitä siellä kotona tapahtuu päivällä: eihän se kaikki lastenhoito ja pölyjenpyyhkiminen ja tiskaaminen ja lattianpesu samanaikaisesti ulospäin näy. Koti on ehkä vain sotkuisempi illalla kun mies tulee kotiin. Tuntuu että jatkuvasti saa todistella että oikeesti mulla oli tosi rankka päivä täällä... Tarkoitus tällä sekavalla selostuksella oli sanoa, ettet ole yksin, ja ymmärtäjiä kyllä löytyy :) Ota sitä omaa aikaa! Helpommin sanottu kuin tehty, mutta mulla se auttoi kyllä. Lähdin muutaman kerran tyttöjen kanssa baariinkin pahimman väsymyskauden jälkeen, ja jaksoin taas paaaaljon paremmin kotona!:) Tsemppiä!
Onko se oikeasti niiiin vakavaa, jos imuroinnin jäljiltä jää vähän pölyä, tai ruuassa on liikaa mausteita. Ohimennen voi oikaista ne omat vaatteet siinä narulla, onko se lasten vaatteissa niin tarkkaa jos ollaan pääasiassa kotona tai puistossa. Minä tiedän kyllä, että kotiäitiys on välillä rankkaa ja että kotona on paljon tekemistä. Olen itse ollut sekä koti- että työäiti. Mutta miksi sitä taakkaa vielä lisäisi itse? Meillä on vähennetty siisteysvaatimuksia, mies tekee oman osansa omalla tavallaan. Kun perheessä on kolme alle kouluikäistä lasta, kaikki vieraatkin tajuavat, että koti ei näytä samalta kuin kahden aikuisen koti!
Luin lainaamani viestin puutteellisesti eli niinhän sinäkin suosittelit, että voisi hyväksyä vähän likaisemman kodin jne!
toivottavasti autto ku sait purkaa täällä. ikävää vaan et tänne eksyy tollasii "täydellisii äitejä" kuin 4 ja 8 moralisoimaan muita. täydellisiihän niitten on pakko olla jos heillä itellään ei ikinä ole huonoa päivää. mulla on vasta yksi (toinen syntyy pian) ja silti on joskus jaksaminsta. tsemppiä sinne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mies muuttui salamaniskusta vuosi sitten?
jä täällä taas rinsessat neuvoo ja aukoo päätä...tällä muijalla vanhemmat tulee viivana kun ykskin pentu vingahtaa...annetaan rahaa ja siivotaan..mieskin aina kotona...siivoo ja laittaa ruuan eikä harrasta mitään...hohhoijaa ...näitä on nähty...tällasil ihmisil ei mitään empatiakykyä,neuvoja kyl piisaa.AP sun mies nyt seinää vasten.hiihtäköön viikonloppuna.ka mitä jos vuoroviikoin se OLISITKIN SINÄ JOKA PAINUT EKANA OVESTA ULOS !!! =)TSEMPPIÄ!!
Miten olet lapsesi opettanut. Kasvatuksessa on puutteita, joten olisiko jo vaikka sen ensimmäisen tai viimeistään toisen lapsen jälkeen kannattanu miettiä että hankkiiko lisää lapsia vielä. Varsinkin jos miehestä ei tuon vertaa enempää apua ole.
Onneksi minulle on ihana mies, joka töiden jälkeen haluaa hoitaa lapsia, leikittää ja nukuttaa yö unille. Viikonloppu aamuisin saan nukkua pidempään ja yleensä aamiainen on odottamassa.
Itseppä olet virheesi tehnyt, joten elä niiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä HALUSIT lapset noin, sinä HALUAT tehdä kaiken itse.
Miksi ruikutat? Olet saanut tasan haluamasi.
vaikkakin olisit itse sitä toivonut. heräähän! me kaikki ruikutamme työstä, perheestä, miehestä, opiskelusta ym vaikka ne olisivat juuri ne asiat mitä olimme halunneet.
Sanoit että sinä olet organisoinut teidän päivän ja mies on viikonloppunakin tavallaan "tiellä". Kun ei siis tunne sinun tapaa olla. Kerroit myös että jos mies imuroi niin sen jälkeen joudut korjailemaan kuitenkin kun löydät pölyjä.
Nuo kommenttisi kuulostavat tutuilta itsellenikin. Mutta olen koettanut muuttua. Mies imuroi meillä aika usein. Ei yhtä tarkkaan kuin minä mutta olen koettanut ajatella että tämä on myös hänenkin koti ja hänelläkin on valtaa sanoa "mikä on riittävän hyvä imurointi". Kunhan nyt kohtuudessa sentään pysytään. Samoin hyväksyn välillä että lapset imuroivat ja eihän kolmevuotiaan jäljiltä ole kaikki roskat pois mutta voi että hän on onnellinen kun jälki kelpaa äidille (tai imuroidaan uusiksi vasta illalla tai seuraavana päivänä).
Anna miehelle tilaa olla isä. Päättää asioista vaikka kaikki ei menisi aina kuten haluat ja tiedät parhaaksi. Itse koetan välttää esim. puuttumista tilanteisiin missä mies komentaa lapsia. Mutta kahdenkesken saatan kertoa oman näkemykseni siitä että minusta kuopus kiusasi tilanteessa esikoista ja minä olisin antanut molemmille rangaistuksen enkä vain esikoiselle joka kosti jne. Mutta lasten edessä mies päättää ihan yhtälailla asioista kuin minä.
Minä huolehdin lääkäriajoista, ruuista jne arjen pyörityksestä. Mutta koetan kyllä jättää välilä miehelle tilaa olla sekä yksin että myös lasten kanssa. Samoin itselleni. Ja välillä ollaan koko perheellä.
Koeta löytää hyviä hetkiä perheen kesken. Menkää pulkkamäkeen tai rakentelemaan lumilinnaa. Tee yksinkertaisia ja helppoja juttuja lasten kanssa niin ei tule niin kovia paineita itselle siitä kuinka mukavaa pitäisi olla.
Juttele miehesi kanssa ja sopikaa yhdessä mikä yksi asia on sellainen joka ehdottomasti pitäisi saada perheessänne kuntoon. Jos vaikka se on rauhalliset ruokailuhetket niin miettikää porukalla miten homma voisi toimia. Missä lapset istuvat ja millaisilla tuoleilla. Ehkä voisit ajatella ruokailua enemmänkin ruuan tarjoamisena eikä minään herkkujen tarjoiluna (siis tykkääkö lapset ruuasta vai ei ). Sinä laitat lapsille ruokaa tarjolle etkä enää piittaa niin paljoa minkäverran syövät. Ehkä ruokailun jälkeen voisi olla jotain kivaa tekemistä niin isommatkin innostuisivat syömään reippaasti.
Meillä lasten kanssa toimii parhaiten hajoita ja hallitse. Eli pyrin usein hajottamaan meidän kolmen lapsen sakin. Mies ottaa kauppareissulle yhden aamusta. Toinen tekee minun kanssani pyykkihommia päivällä ja illalla kolmas käy kaverilla kylässä. Näin lapsilla sujuu leikit paremmin kun kaikki eivät ole kokoaikaa yhdessä.
Tsemppiä. Kannattaa satsata siihen että teillä kaikilla olisi hyvä olla kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olet lapsesi opettanut. Kasvatuksessa on puutteita, joten olisiko jo vaikka sen ensimmäisen tai viimeistään toisen lapsen jälkeen kannattanu miettiä että hankkiiko lisää lapsia vielä. Varsinkin jos miehestä ei tuon vertaa enempää apua ole. Onneksi minulle on ihana mies, joka töiden jälkeen haluaa hoitaa lapsia, leikittää ja nukuttaa yö unille. Viikonloppu aamuisin saan nukkua pidempään ja yleensä aamiainen on odottamassa. Itseppä olet virheesi tehnyt, joten elä niiden kanssa.
mitä virkaa sun viestil???kasva aikuiseksi!
mulla on sellainen työ, missä ei saa syödä rauhassa, ei ehdi juoda kahvia, eikä ehdi vessaankaan päivän aikana. Ja aikuisten kanssa ei juuri ehdi jutella. Olen aika uupunut kun siihen lisää vielä kotityöt ja lasten harrastusrallin iltaisin.
Oon hoitoalalla töissä ja oon kyllä niin puhki töiden jälkeen, etten juuri nauti siitä tai ajattele "että pääsisin helpommalla." Tää on vaan rahanansaitsemiskeino mulle... :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tsemppiä ap:lle.
Voin sanoa, etten itsekään monesti oikein jaksa, mutta eteenpäin on vaan mentävä, ja ehkä jonain päivänä helpottaa.
kun heidät ottaa niihin pienestä pitäen mukaan, meillä ainakin ovat ihan innolla jo pienenä olleet mukana tiskaamassa, pyyhkimässä pölyjä, leluja keräämässä jne.
Ja miten mies noin vain lähtee tuntien hiihtolenkeille päivittäin, kun kotona on kolme alle kouluikäistä?? Ja miksi suostut moiseen, mikset itse vain lähde harrastamaan tms. joskus?
On todella vaikeaa käsittää moista, sillä oma mieheni on itsestäänselvästi aina tehnyt oman osansa kotitöistä ja haluaa myös viettää aikaa lasten kanssa, lapset kun on tehty yhteisestä päätöksestä.
Miten olet lapsesi opettanut. Kasvatuksessa on puutteita, joten olisiko jo vaikka sen ensimmäisen tai viimeistään toisen lapsen jälkeen kannattanu miettiä että hankkiiko lisää lapsia vielä. Varsinkin jos miehestä ei tuon vertaa enempää apua ole.
Onneksi minulle on ihana mies, joka töiden jälkeen haluaa hoitaa lapsia, leikittää ja nukuttaa yö unille. Viikonloppu aamuisin saan nukkua pidempään ja yleensä aamiainen on odottamassa.
Itseppä olet virheesi tehnyt, joten elä niiden kanssa.
Taas näitä vittuiluviestejä tuli väliin..
Älkäämme niistä välittäkö.
Piti vielä tohon kodin siisteyteen lisätä, että mulle ainakin on tosi tärkeetä että on siistiä ja paikat ojennuksessa. Varmaankin se johtuu siitä, että tosiaan pyörin 24h vaan kotona (tai välillä tietysti ulkona mutta koti on kuitenkin koti ja työpaikka ja ympäristö lähes koko ajan). Silloin sekin auttaa jaksamaan, että se ympäristö on viihtyisä.
Oravanpyörähän siitä seuraa, tiedän.
Töihinpaluuta mäkin olen miettinyt, mutta toisaalta se on omalla kohdallani ainakin sellainen marttyyriajatus. Että loppuu tää himassa kärvistely kun pääsee arkisin pois täältä! Mutta.. kyllä se kotona olo on vaan niin ihanaa, etten oikeasti haluaisi palata töihin. Olen etuoikeutettu, kun olen saanut seurata vierestä pienten lasten kasvua ja kehitysvaiheita aamusta iltaan, ja jakanut kaikki päivän ilot ja surut heidän kanssaan.
Sen takia olisikin äärimmäisen tärkeää saada se arki rullaamaan niin että kukaan ei väsy eikä tunne itseään aliarvostetuksi tai ylityöllistetyksi. Yksikään päivä ei menisi "hukkaan".
Tietysti on eri asia, jos oikeasti haluat palata töihin. Tämä oli vain minun mielipiteeni ja tilanteeni :)
tuttua on. Tuon ikäisten kanssa ei ole kenelläkään helppoa! Hyviä neuvoja täällä ovat ne, että ota rennommin. Älä suotta karju lapsille ,se ei mitään auta, tulee vaan paha mieli kaikille, juot vaan sen kahvikuppisi pari kertaa päivässä etkä nouse vaikka mikä olisi. Musiikki saattaa piristää kaikkien tunnelmaa ja narinat loppuu. Keväämäällä on taas helpompaa kun ulkoilu auttaa.
Mies lähtee tietenkin hiihtämää, kauheaahan tuollaisessa kodissa on olla. Ja kun on ollut tarpeeksi kauan, ei edes jaksaisi mennä vaikka pääsisi. Ota sinäkin tavaksi tehdä yksin joku kävely tai joku, kyllä se vähän helpottaa. Parin vuoden päästä on ihan toinen ääni kellossa. Katso ettet ala riidellä miehesi kanssa, viimeinen mitä tuohon tarvitset on aviokriisi.
Ne jotka haukkuvat ovat aivan idiootteja koska lapset ovat rikkaus ja sisarukset toisilleen ilo mutta se pikkulapsivaihe on vaan raskas vanhemmille.
Mulla oli ihan samanlaista kun olin lasten kanssa kotona. Nyt teen 6h työpäivää ja olen paljon onnellisempi. Tottakai nytkin on raskasta mutta on sentään vaihtelua. Mä en vaan kestänyt sitä samaa mitä kotiäitinä olo on päivästä toiseen.
Ehdottaisin siis että palaa töihin, jos siellä viihdyt. Jos se onnistuu vasta jonkinajan kuluttua niin muutamia vinkkejä:
- tehkää kaikkea kivaa lasten kanssa
- tee niin vähän kotihommia kuin mahdollista, voi olla että kotona on yhtä siistiä/sotkuista riippumatta siitä käytätkö päivässä 0,5 h vai 3h siivoamiseen...
- älä kysy mieheltä mitään tai yritä sopia asioista; meillä se ei ainakaan toiminut. Meillä toimi se että laitoin mielellä outlook-kutsun (ilmoituksen) milloin mulla on omia menoja; mies insinöörinä uskoo/muistaa sen jotenkin paremmin kun se lukee kalenterissa. Jos kysyin/yritin sopia milloin voisin mennä jumppaan, tehdä jotain omaa tms se ei vaan ikinä muka sopinut. Priorisoi omat menosi, ilmoita niistä ja mene
-mieti mitä asioita haluat tehdä, mitkä tekevät sinut onnelliseksi/mistä saat energiaa. Järjestä näille aikaa
Ehkä kotona ollessa kotityöt saavat jotenkin ihan liian suuret mittasuhteet, mulle ainakin kävi niin. Kun se tavallaan oli se mun (loputon) työ, niin yritti hoitaa sen mahdollisimman hyvin. Mutta eihän se ollut ikinä valmista..Ja kun ne kotihommat ei mitenkään älyllisesti kovin haastavaa puuhaa ole niin ei siihen oikein motivaatiota jaksa löytää joka päivä..
Toivottavasti näistä vinkeistä on jotain apua:)
Voimia sulle ap. Tiedän mistä puhut! Älä välitä kateellisista vanhoista yhden lapsen äideistä! Ne vaan on niin täydellisiä!!
miten töihinmeno tuossa auttaisi, kun se on entistä raskaampaa. Tavallaan varmasti olisikin, mutta kyllä vaihtelu antaa taas toisenlaista jaksamista.
Itse aloitin opiskelemaan "vapaa-ajallani" ja välillä päiväunilla (mulla kun on vain se yksi) ja tekemisen lisääntymisestä huolimatta näin jaksan paljon paremmin, kun on jotain muutakin elämää ja pääsee välillä yksin pois kotoa ja aikuisten asioiden pariin.
Eli yhä olen sitä mieltä, että jokunen tuntikin muuta elämää auttaa jaksamista todella paljon, jos on muuten 168 tuntia viikossa lapsista vastuussa ja heissä kiinni.