Joskus ärsyttää, että murretta pitää matkia kuin papukaijat.
Käytän itse mie- ja sie-sanoja ja asun alueella, jos käytetään mää ja sää. Joidenkin on sitten pakko apinoida tätä murretta. Ja sitten on niin hauskaa, että! Enhän minäkään ala "määkimään" heidän murretta. Miksi? Miksi se on niin hauskaa?
Ei tämä aina ärsytä, mutta joskus. En ymmärrä mikä minun puhetyylissäni on niin hauskaa.
Kommentit (3)
mua taas ärsyttää ihmiset jotka eivät puhu murtaen, mutta ovat paikasta jossa on oma murteensa, eli sanotaanko, että ajan saatossa se on jäänyt. niin sitten jossain facessa ollaan muka niin murremiehii, oksettavaa :D
Meillä mies puhuu murteella, välillä se nauraa ku jotkut sanat on jääneet mulle päälle ja sanon niin vahingossa.
toisaalta puhetapa tarttuu nopeasti, jos olen esmes mummollani joka puhu murtaen niin auta armias kun se tarttuu aina mukaan "matkamuistoksi". joten voiha se olla, että sinun tapasi puhua on tarttunut muihinnii? paitsi jos kyse jostain randomista ihmisestä
Eli muutan puhetyyliä sen mukaan kenen kanssa puhun, enkä todellakaan tajua tekeväni sitä. Aina välillä sitä saattaa herätä siihen, että aijoo katos vaan käytin tommosta sanaa.
Mutta ei ihmiset tosiaan varmastikaan tahallaan mitään "määkimään" rupea. Mun mielestä se on sellaista kiintymysheijastetta. Siis sama kuin esim. toisistaan pitävät ihmiset rupeavat peilaamaan toistensa liikkeitä yms.
Voi koittaa ottaa positiivisestikin...
Sille ei voi oikeastaan mitään, varsinkin jos tarkkaavaisuus herpaantuu, tulee päästettyä vierastakin murretta suustaan.
Noloja tilanteita on tullut vastaan, sillä näin on käynyt myös puhelimessa (ja olin siis puhelintöissä tuohon aikaan).
Koita kestää, toisten täytyy kestää sun murrettas... :-P