TS:Tutkijat arvostelevat rajusti suomalaista kotihoidon tukijärjestelmää, mutta entä lapsen etu?

kotiäitinä, meillä useampi lapsi, nuorin vuoden ikäinen. Nyt aloitin taas työt. Olen iloinen työstä, mutta samalla haikein mielin ajattelen päiviä lasten kanssa. Nyt näen heitä iltaisin niin vähän aikaa, ja ainakin näin aluksi olen töiden jälkeen melko väsynyt, niin tuntuu, että lasten kanssa touhuaminen on melko vähissä nyt. Mies osallistuu kyllä täysillä kotiasioihin ja on aina osallistunutkin. Koen, että kotiäitiyden hyviä puolia on juuri se, että päivisin voi järjestää lapsille lapsikontakteja, kyläillä, käydä kerhoissa tai sitten oleilla kotona, jossa lapset saavat leikkiä vapaasti ja sydämensä kyllyydestä. Meillä nyt vuorostaan mies saattaa lähitulevaisuudessa jäädä hoitovapaalle ihan siksi, ettei elämä olisi meille ja lapsille liian kiireistä.

Miksi ihmeessä naisten pitäisi pysyä töissä vaikka lapsia tulee? Heidän pitäisi tutustua varhaiseen vuorovaikutukseen ja psykologiaan ja sitä kautta alkaa tukea naisten olemista kotona.

Jos tuki on liian pieni (=ajaa naiset köyhyysloukkuun), niin sitä pitää nostaa. Ei lasten kuulu maksaa hyvinvoinnillaan siitä että äiti pääsee töihin. Ihan naurettavia ajatuksia noilla tutkijoilla. En usko että äo voi olla kovinkaan korkea. Niin mustavalkoista ja yksisilmäistä tekstiä että huh huh.

on pitkälti lasten kanssa olemista. Esim Englannissa kotiäidit vievät jo kolmivuotiaat päiväkerhoon jopa neljänä päivänä viikossa esim aamupäivän ajaksi. Siellä tämä on hieno asia, lapselle annetaan mahdollisuus olla toisten lasten kanssa. Suomessa taas tästä äitejä syyllistetään, kun ovat "laiskoja", eivätkä viitsi hoitaa lasta itse.

Puhutaan alentuvasti jopa virikelapsista, vaikka monissa muissa maissa lapset eivät voi missään tapauksessa olla kotona enää täytettyään 3 vuotta. Suomessakin pitäisi saada kaikki kolmivuotiaat kotoa pois ainakin puolipäiväkerhoon. Osa tietysti jo on, mutta osa lapsista ei tosiaan näe muita lapsia vaan joutuu olemaan äitinsä kanssa päivät pitkät, ehkä kerran viikossa voi jonnekin perhekerhoon päästä - äidin kanssa...

Suomessa nyt vain vahvistetaan syrjäytymisen tietä pienestä pitäen. Se on meidän kulttuuri, että opetetaan olemaan itsekseen, ja että äiti muka on se paras seura vähän isommallekin lapselle. Kodin ulkopuolinen maailma on pelkästään paha ja kamala ja muihin aikuisiin ei voi luottaa kuin omaan äitiin.

joilla on työpaikka eli maatila alla

kun itse on vauvan kanssa kotona.

Voihan sen noinkin perustella, että omatunto ei kolkuta.

Onko kaikki ulkomaalainen aina parempaa kuin suomalainen?

on pitkälti lasten kanssa olemista. Esim Englannissa kotiäidit vievät jo kolmivuotiaat päiväkerhoon jopa neljänä päivänä viikossa esim aamupäivän ajaksi. Siellä tämä on hieno asia, lapselle annetaan mahdollisuus olla toisten lasten kanssa. Suomessa taas tästä äitejä syyllistetään, kun ovat "laiskoja", eivätkä viitsi hoitaa lasta itse.

Puhutaan alentuvasti jopa virikelapsista, vaikka monissa muissa maissa lapset eivät voi missään tapauksessa olla kotona enää täytettyään 3 vuotta. Suomessakin pitäisi saada kaikki kolmivuotiaat kotoa pois ainakin puolipäiväkerhoon. Osa tietysti jo on, mutta osa lapsista ei tosiaan näe muita lapsia vaan joutuu olemaan äitinsä kanssa päivät pitkät, ehkä kerran viikossa voi jonnekin perhekerhoon päästä - äidin kanssa...

Suomessa nyt vain vahvistetaan syrjäytymisen tietä pienestä pitäen. Se on meidän kulttuuri, että opetetaan olemaan itsekseen, ja että äiti muka on se paras seura vähän isommallekin lapselle. Kodin ulkopuolinen maailma on pelkästään paha ja kamala ja muihin aikuisiin ei voi luottaa kuin omaan äitiin.

Sen jäklkeen kaikki on vapaasti jaettavissa! Mistä ihmeestä saatte isälle osuudeksi vain seitsemän viikkoa??

että en itsekään näe elämää sellaisena, että pitäisi olla jotenkin yhteiskunnallisesti tehokas ja tuottava. Minusta kannattaa elää aina kulloisenkin tilanteen mukaan. Lastemme kannalta olisin vieläkin jatkanut kotiäitiyttä, mutta nyt tuli tilaisuus tehdä omaa työtä tässä aika lähialueilla, eikä tätä tilaisuutta todennäköisesti olisi sitten pitkiin aikoihin jos ollenkaan tullutkaan. Puntaroimme asian sitten näin, että menen töihin ja mies on sitten vuorostaan hoitovapaalla. Emme millään haluaisi tilannetta, että lapsemme olisivat jatkuvasti päivittäin 9 tuntia hoidossa. (meidän työajoilla matkoineen heille tulee yli 40 hoitotuntia viikossa.)

Lisäksi minua kiinnostaisi erotilastot: erotaanko sellaisissa perheissä enemmän, joissa äiti on ollut pitkään kotona?

MIkä perustelu sulla on oletuksellesi? Mun maalaisjärki sanoo, että perheissä, joissa molemmat vanhemmat käy töissä ja lapset ovat vielä melko pieniä, on elämä hektisempää ja enemmän vääntöä esim. siitä kuka hoitaa sairasta lasta kotona. Tällaisten juttujen luulisi altistavan ennemminkin eroille kuin leppoisan kotiäitiperheen elämän.

Ei rahapulakaan kodin ilmapiiriä paranna. Rahahan on yksi yleisimmistä stressin ja riidan aiheista kotona ja todennäköisemmin rahapulaa on, jos toinen on kotona..

Mutta toisaalta suomalainen työelämä on myös niin joustamaton, että käytännössä ainoastaan yrittäjät pystyvät vaikuttamaan työaikoihinsa lasten ollessa pieniä. Toki silloin äidin on fiksumpaa olla kotona kuin töissä 9-tuntisia päiviä, lapsen traumatisoituessa päiväkodissa.

niin tuntuu, että kovinkaan monelle lapselle ei ole etu se että joutuu viettämään päivät pitkät Palstamamman hoivissa......

Olihan siellä sdp:n kin täti tätä kova äänisesti päättämässä.

Kateudeltanne ette varmaan ole huomanneet, että nykyään myös suuri osa maatilan emäntien lapsista on hoidossa. Lasten hoitopäivät vaan tulevat kalliiksi kunnille, koska tarvitaan varhaista aamuhoitoa sekä myöhäistä iltahoitoa, jota normi päikkäri ei pysty tarjoamaan.

Nyky ajan navettoihin, sikaloihin ja muihin ei lapsilla ole enää asiaa ihan turvallisuus syistä

Mutta toisaalta suomalainen työelämä on myös niin joustamaton, että käytännössä ainoastaan yrittäjät pystyvät vaikuttamaan työaikoihinsa lasten ollessa pieniä. Toki silloin äidin on fiksumpaa olla kotona kuin töissä 9-tuntisia päiviä, lapsen traumatisoituessa päiväkodissa.

että perheet hyödyntäisivät perhevapaat - mutta niin, että isä ja äiti jakaisivat ne.

Me tehtiin niin. Lapset olivat kotona siihen kun nuorin neljä.

Isä sai olla lasten kanssa, minä sain olla lasten kanssa, lapset saivat olla kotona - mutta kukaan ei tipahtanut yhteiskunnasta.

Meillä ei ole vielä lapsia, mutta tarkoitus olisi toimia juuri kuvaamallasi tavalla.

Lisäksi meillä miehen kanssa perinteinen asetelma on toisin päin: minulla on vakituinen työ (asiantuntijatehtäviä) vaikkakin palkkataso on matalampi kuin miehelläni, joka tekee pätkätöitä kone-ja asennustöissä teollisuudessa.

Hyvin pärjätään näin.

Lapsi on yritteillä, ja isän kanssa aiotaan hoitaa vuoronperään muutaman kuukauden pätkissä kotona lasta/tulevia lapsia.

Päivähoito ei ole meille vaihtoehto.

Voiko kukaan kiistää sitä, että pienen, alle 3-vuotiaan on parempi olla kotona oman äidin tai isän kanssa, herätä oman rytmin mukaan, saada tuntea läheisyyttä ja pysyvän ihmisuhteen tuomaa luottamusta?

mutta entä jos tästä kotihoitopäätöksestä seuraa, että äiti ei enää pääsekään myöhemmin työelämään, vaan kokee myöhemmin työttömyyttä ja rahapulaa? Mikä on silloin kokonaisuuden kannalta järkevää? Lapsen etu kannattaisi punnita kokonaisuutena, elämä jatkuu myös sen ensimmäisen kolmen vuoden jälkeen...

Mutta toisaalta suomalainen työelämä on myös niin joustamaton, että käytännössä ainoastaan yrittäjät pystyvät vaikuttamaan työaikoihinsa lasten ollessa pieniä. Toki silloin äidin on fiksumpaa olla kotona kuin töissä 9-tuntisia päiviä, lapsen traumatisoituessa päiväkodissa.

Osittainen hoitovapaa? Lyhyempi työviikko tai lyhyempi työpäivä. Pystyyhän sitä hyödyntämään monilla työpaikoilla.

johon valtio ja kunnat syyllistyvät eniten. Mä en mitenkään ymmärrä, miksi tätä todellaista ongelmaa ei myönnetä eikä kritisoida - eihän vakituisessä työssä oleva nainen syrjäydy yhtään mihinkään hoitovapaalla ollessaan, vaan työttömyys ja köyhyys uhkaa sitä naista, jota on ennen lapsen hankintaa pompoteltu pätkä- ja silpputöissä. Tällä hetkellä myös virallisesti työttömien äitien on pakko nostaa myös kotihoidontukea, mikä mahdollistaa tilastokikkailun - voidaan nähdä, että kotihodontuki on syynä syrjäytymiseen, vaikka äiti ois muutenkin työttömänä.

ns. yhteiskunnallisesti tuottava... No mä jouduin itse ratkomaan tuon kysymyksen omalta kohdaltani jo ennen äitiyttä, ts. olen nyt 34-vuotiaana esikoista odottaessani jo eläkkeellä. ENKÄ nyt sano, että helppo ratkaisu olisi ollu ja kehoita muita samalle tielle, mutta mun oli vaan päätettävä, haluanko elää suht tasapainoista ja tervettä elämää vai olla työelämässä ja koko ajan enemmän ja vähemmän sairas.

Sitä paitsi, miksi ihmeessä työelämästä poissa oleva ihminen mielletään automaattisesti syrjäytyneeksi? Syrjäytyneempi mä koin olevani silloin, kun tein 6-18 tuntisia työpäiviä, kuin nyt...

juuri samaa ajattelin kuin nro 37! Terv. nro 22 ja olikohan se 28.

olen asunut Englannissa ja voin kertoa teille että kyseiset kotiäidit eivätaina laita lapsiaan vapaaehtoisesti kerhoon.kyse on sosiaalisesta pakosta!!ja miksi täytyy tehdä lapsia jos koko ajan pelkää että tippuu kärryiltä???kuule käytä kortsua!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!NYT IHAN TIEDOKSI,LAPSEN SAAMINEN ON IHAN VAPAAEHTOISTA!!!itse olen yrittäjä ja 1 v lapseni kanssa kotona!!jätin 300 asiakasta koska perheeni on tärkein.en tosiaanka nauttis tilanteesta jossa raahaisin pientä tarhaan ,ainasta sairastelua,liian isot ryhmät ym-ei kiitos!työpäivät venyis,yöt nukkuisin huonosti,vääntäisin kirjanpitoa liikkeessäni ja siivoilisin iltaisin ja sit kotiin...EIKÖ TEILLÄ OLE YSTÄVIÄ??MIKÄ MÄTTÄÄ!!itse peerustan uuden liikkeen kun lapsi on 3 v,jos asiat niin menee.ei ihme että mukulat on ihan sekopäitä ja häiriintyneitä.vanhemmat kattokaa peiliin!!

johon valtio ja kunnat syyllistyvät eniten. Mä en mitenkään ymmärrä, miksi tätä todellaista ongelmaa ei myönnetä eikä kritisoida - eihän vakituisessä työssä oleva nainen syrjäydy yhtään mihinkään hoitovapaalla ollessaan, vaan työttömyys ja köyhyys uhkaa sitä naista, jota on ennen lapsen hankintaa pompoteltu pätkä- ja silpputöissä. Tällä hetkellä myös virallisesti työttömien äitien on pakko nostaa myös kotihoidontukea, mikä mahdollistaa tilastokikkailun - voidaan nähdä, että kotihodontuki on syynä syrjäytymiseen, vaikka äiti ois muutenkin työttömänä.

Ensimmäinen suuri muutos olisi se, että vanhempainvapaiden kulut jaettaisiin tasan miesten ja naisten työpaikkojen välillä. Tätä on jauhettu jo vuosikymmen tai jotain eikä mitään ole tapahtunut. Miesten ja rahan valta on niin suuri. Nyt erityisesti naisvaltaiset alat kärsivät äitiyslomista jne. ja esim pätkätöiden kierre vain jatkuu kun ei kukaan uskalla vakinaistaa nuorta naista. Tämä muutos olisi lääke moneen asiaan. Tasa-arvoisempaan palkkaukseen, pätkätöiden vähenemiseen, naisten yrittäjyyden edistämiseen jne.

pakenee töistä ne naiset, jotka ovat huonoimmin motivoituneita työntekoon jo valmiiksi.



En tiedä yhtään pitkään kotona ollutta naista, joka olisi mikään ihmeellinen työntekijä ennen tai jälkeen hoitovapaidenkaan.