TS:Tutkijat arvostelevat rajusti suomalaista kotihoidon tukijärjestelmää, mutta entä lapsen etu?

miten tutkija toteaa. Olin kotona hoitamassa lapsia vain 5v vuotta. Ainakin osaan tyttäriäni varoittaa että ei pidä uskoa että perhe on yksikkö jossa lopussa kiitos seisoo.



En edes uskalla ajatella millainen joskus mahdollinen eläkkeeni on, ainakin viimeksi tullut "eläketiedote" kertoi karua kieltä 100€ eläkkeestä.



Mitä tulee lapsen etuun niin kyllä aika hurjaa on kun kotona 6v hoidettu lähtee eskariin tai pahimmassa tapauksessa vasta kouluun luomaan suhteita joita toiset ovat luoneet jo vauvasta tai edes 3v. Juuri näitä vähemmän aktiivisten kotiäitien lapsista tutkija varoitti. Kyllä siinä on hiljainen lapsi syrjäytynyt jo valmiiksi kotihoidossa.



Tuntuu kauhealta kun kotiäidit kilvan kiljuvat että asiasta ei saisi edes keskustella.

haluaa työpaikasta rautatieasemaa.



Sinäkään et voi tietää omaa tilannettasi noin 2 - 3 vuoden päästä - tai 10 vuoden, jos teillä ei heti tärppääkään.



Enkä tajua miten nuo kesälomat ja muut vapaat tähän liittyy.

moni kertonut lapsistaan, että ei ole ollut mitään ongelmia jos ovat olleet kotihoidossa eskariinkin. Ja heillä on kokemusta jo nyt murkkuikäisistä lapsista.

Näin on itsellänikin lapsia jo yläasteella. Juuri ne, jotka menivät vasta eskariin. Siellä on monta muutakin sellaista. Joten olen seurannut jo 9 vuotta tätä, selviääkö kotilapset koulussa. Ja kuten jo aiemminkin kirjoitin, ei opettaja voi päätellä mistään, missä lasta on hoidettu ennen eskaria.

Paitsi, että kotonahoidetuista olen kuullut monen opettajan sanovan, että ovat paljon rauhallisempia ja kiinnostuneempia koulusta, koska heille ei ole tehetetty näitä koulutunteja jo pikkueskarissa ja eskarissa.

Mutta koteja on monenlaisia. Enemmän riippuu siitä kuin hoitopaikasta. Jos vanhempina on totaaliluuserit, joiden lapset katsoo vain telkkaria ja pelaa ennen eskaria, on lähtökohta eri kuin sellaisten, joiden kanssa on puuhasteltu ja ulkoiltu ja harrastettu.

Mutta tämä näkyy myös päiväkotilapsissakin. Jos vanhemmilta ei löydy aitoa välittämistä, ei edes päiväkoti pysty sitä pelastamaan.

miten tutkija toteaa. Olin kotona hoitamassa lapsia vain 5v vuotta. Ainakin osaan tyttäriäni varoittaa että ei pidä uskoa että perhe on yksikkö jossa lopussa kiitos seisoo.

En edes uskalla ajatella millainen joskus mahdollinen eläkkeeni on, ainakin viimeksi tullut "eläketiedote" kertoi karua kieltä 100€ eläkkeestä.

Mitä tulee lapsen etuun niin kyllä aika hurjaa on kun kotona 6v hoidettu lähtee eskariin tai pahimmassa tapauksessa vasta kouluun luomaan suhteita joita toiset ovat luoneet jo vauvasta tai edes 3v. Juuri näitä vähemmän aktiivisten kotiäitien lapsista tutkija varoitti. Kyllä siinä on hiljainen lapsi syrjäytynyt jo valmiiksi kotihoidossa.

Tuntuu kauhealta kun kotiäidit kilvan kiljuvat että asiasta ei saisi edes keskustella.

Enemmän vakavia ongelmia on kylläkin niissä perheissä, joissa ei ole ikinä töitä nähtykään kuin tavallisissa työssäkäyvissä perheissä. Kotiolojen kokonaisuus on se juttu eikä se, eikä se onko kotiäiti vai ei. Perheissä, jotka eivät ole työelämässä, on enemmän sosiaalisia, päihde- ja talousongelmia. Ne ovat niitä isoja asioita, jotka saavat lapsille aikaan huonot kotiolot. Lapset kun joutuvat seuraamaan ja elämään niitä kotioloja melkein 20 vuotta kotonaan. Se kokonaisuus ratkaisee, mitä siellä näkee ja kokee. Ja ne pahimmat tapaukset sitten äityvät pahoiksi psyykkisiksi ongelmiksi asti.

Tästä on hiljattain julkaistu hätkähdyttävä tutkimus: http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/01/laman_lapsista_piirtyy_rekisterie…

Mieheni maksaa palkastaan aikamoisen summan veroja. Itse olen kotiäiti.



En hingu yhteiskunnan tukien perään, mutta jos kotihoidontuki sekä kuntalisä aiotaan ottaa pois, meille ei jää oikein mitään kouriintuntuvaa "kiitoksena" verotaakastamme (esim. emme ole kertaakaan käyttäneet julkista terveydenhuoltoa ja synnytykset ovat tapahtuneet ulkomailla; lapset ovat täysin kotihoidossa; mies opiskellut kalliin tutkinnon toisessa maassa jne.)



On ollut mukava saada jotakin takaisin yhteiskunnalta kotihoidontuen ja kuntalisän muodossa. Tosin tämän vuoden lopulla ne jäävät muutenkin pois.

Aikani ärisin tuosta jutusta, kunnes tajusin, että näiden juttujen takana on Kelan pyrkimys päästä eroon kotihoidontuesta. Ei mikään muu. Yhteiskunnallehan päiväkotihoidetut lapset maksavat moninverroin enemmän, kuin kotonahoidetut lapset ja äidin muutama ekaa vuotta lapsen elämästä kotona, mutta Kela maksaa kotihoidontuen ja tottakai se rasittaa.



Eli Kelan epätoivoista propagandaa koko juttu. Asioiden vääristelyä, poliitikkojen kosiskelua ja pyrkimystä johtaa harhaan hölmöimpiä.

Aikani ärisin tuosta jutusta, kunnes tajusin, että näiden juttujen takana on Kelan pyrkimys päästä eroon kotihoidontuesta. Ei mikään muu. Yhteiskunnallehan päiväkotihoidetut lapset maksavat moninverroin enemmän, kuin kotonahoidetut lapset ja äidin muutama ekaa vuotta lapsen elämästä kotona, mutta Kela maksaa kotihoidontuen ja tottakai se rasittaa.

Eli Kelan epätoivoista propagandaa koko juttu. Asioiden vääristelyä, poliitikkojen kosiskelua ja pyrkimystä johtaa harhaan hölmöimpiä.

Suurin harhaluulo on, että "yhteiskunnalle päiväkotihoidetut lapset maksavat moninverroin enemmän, kuin kotonahoidetut lapset". Tämä harhaluulo syntyy siitä kun tuijotetaan yhtä riviä, päivähoidon kk-hintaa. Tämän ympäriltä jätetään huomioimatta työssäkäynnin suuremmat hyödyt: verotulot, ostovoima, säästöt julkisissa sote-menoissa, säästöt työttömyysmenoissa, uudelleenkoulutuksessa jne.

Enkä tarkoita, että vauvojen pitäisi mennä hoitoon. Ei missään nimessä. Mutta fakta vain on se, että jos vain taloutta ajatellaan, on yhteiskunnallisesti katsottuna kannattavampaa, että naiset ovat töissä eikä kotona. Mutta siis minusta on fine, jos joku on kotona.

Oikein tuohtuneena luin tuota tutkijoiden juttua ja ajattelin, että he voisivat kyllä tulla ihan yhdeksi työntekijäksi sinne tarhaan vaikka kuukaudeksi. Ehkä sen jälkeen ajattelisivat edes vähän sitä lapsen etua !

Eikö voitaisi ajatella niin, että samalla kun muutettaisi kotihoidontukisysteemiä siten että a) vanhempainvapaasta osa korvamerkittäisi isille ja b) tästä johtuen vanhemmuuden kustannuksetkin jakuautuisivat eri aloille tasaisemmin ja vielä c) lisättäisi mahdollisuuksi osa-aikaisuuteen myös YHTÄAIKAA käytettynä, niin samalla myös panostettaisi päivähoitoon "tarhoissa"? Eli toden teolla käytäisi niiden ongelmien (liian suuret ryhmät, henkilökunnan vaihtuvuus, yksilöllisen huomioinnin puute) kimppuun, jotta päivähoito oikeasti myös olisi kaikkialla sellainen paikka johon vanhemmat huoletta voisivat, ilman pahaa mieltä ja "syyllistämisväitteitä" jättää lapsensa hyvään hoitoon.

Ja tekisi mieli lisätä, että jotain pientä arkista organisointikykyä.

Joku maalasi 10h hoitopäiviä, joiden jälkeen lapsi raahataan kauppaan ja aletaan tehdä ruokaa.

Työaikaa voi lyhentää, kutsutaan osittaiseksi hoitovapaaksi.

Kauppaan voi mennä toinen aikuinen ilman lapsia, joko täiden jälkeen, viikonloppuna, tai miten parhaiten onnistuu.

Ruokaa voi tehdä pakkaseen, ostaa valmiina, puolivalmiina tai tehdä itse tekemättä siitä hirveää numeroa. Itse ainakin kummasti pienten lasten kanssa oppi, että kaiken ei tarvitse olla keittokirjan mukaan vimpan päälle tehtyä.

Osittainen hoitovapaa? Lyhyempi työviikko tai lyhyempi työpäivä. Pystyyhän sitä hyödyntämään monilla työpaikoilla.

kun sain lapseni. Kun sain lapseni, työelämä oli niin hektistä ja kuluttavaa, että todella mielelläni downshiftasin ja jäin kotiäidiksi. Mikään raha tai ura ei korvaisi niitä vuosia, mitä olen lasten kanssa saanut kotona viettää. Lapset ovat kasvaneet fiksuiksi ja tasapainoisiksi. He ovat pienempinä olleet kerhoissa ja ajallaan sitten esikoulussa. Muutenkin olen ollut sosiaalisesti aktiivinen ja tapaamme paljon muita lapsiperheitä.

Jos sitten joskus aikanaan ei töitä löydy, se on pieni hinta tästä kaikesta. Lapset ovat kaikkein tärkein asia, ei minun urani.

lakisääteinen? minä olen luullut, että työnantaja voi kieltäytyä siitä. T. se, jonka pienille lapsille tulee yli 40 hoitotuntia viikossa

Tarkoitus olisi, että lapsi olisi kuukauden pätkiä kokopäivähoidossa jo ennen kolmen vuoden ikää. Olen töissä hoitoalalla, joten töitä kyllä löytyy vaikka niissä kuukauden pätkissä.



Nyt lapsi on vuoden ja teen yhden kuukauden töitä ennen kesää ja yhden ennen joulua. Saamme hoidettua muutaman isomman laskun pois alta ja jouluksi joulurahaa. :)



Lapsen ollessa kaksi vuotias voisi kokeilla jo päivähoitoa neljänä kuukautena vuodessa (joka kolmas kk)



Päiväkotiin lapsi on saanut rauhassa tutustua minun kanssani. Ulkoillaan myös aika usein samassa puistossa päiväkodin kanssa, joten kosketus säilyy ja paikka sekä tädit on lapselle tuttuja.

Tämän lisäksi ollaan puistoiltu ja käyty perhekahviloissa. Muut lapset ja aikuiset ovat siis lapselle tuttu juttu.

Olemme myös valmistautuneet päiväkotia varten noudattamalla suunnilleen samaa päivärytmiä päiväkodin kanssa mitä aiomme myöhemminkin ylläpitää.



Kokeiltiin myös sitä, että isä hoitaisi lasta ja tein kaksi kuukautta viime syksynä töitä. Tilanne oli aivan kamala: isä ei viihtynyt kotona yhtään (myönsi tämän avoimesti ja valitti koko ajan ettei jaksa enää päivääkään) ja tämän lisäksi minulle jäi suurin osa kotitöistä töiden jälkeen, kun isä ei ehtinyt lastenhoidoltaan hoitaa kotia. Meillä on siis enemmänkin lapsia ja aikaisemmin olen hoitanut heitä kotona.



Tämä systeemi taas tuntuu hyvältä. Minullakin on jo kova tarve ihmisten ilmoille pitkän kotiäitiyden jälkeen. Lapsi saa kuitenkin pääsääntöisesti olla kotona.

miten et ota selvää asioista ennen kuin alat rääkätä lapsiasi??

Mieheni maksaa palkastaan aikamoisen summan veroja. Itse olen kotiäiti.

En hingu yhteiskunnan tukien perään, mutta jos kotihoidontuki sekä kuntalisä aiotaan ottaa pois, meille ei jää oikein mitään kouriintuntuvaa "kiitoksena" verotaakastamme (esim. emme ole kertaakaan käyttäneet julkista terveydenhuoltoa ja synnytykset ovat tapahtuneet ulkomailla; lapset ovat täysin kotihoidossa; mies opiskellut kalliin tutkinnon toisessa maassa jne.)

On ollut mukava saada jotakin takaisin yhteiskunnalta kotihoidontuen ja kuntalisän muodossa. Tosin tämän vuoden lopulla ne jäävät muutenkin pois.

Minusta tuon tutkimuksen pää pontti oli juuri siinä että naiset ovat kotiäitejä, hyvin vähän on koti-isiä ja yhteiskunta kannustaa juuri siihen.

En kyllä kannata päiväkotihoitoakaan sellaisena kiusauskeskuksina, jollaisia ne nykyisin ovat. Eli jotain muuta pitäisi kehitellä kuin nykyinen systeemi jossa nainen, varsinkin huonosti koulutettu jää loppuiäkseen köyhyysloukkuun.

Eli jos olet tyylin toimitusjohtaja, niin ehkä tuota hommaa ei voi tehdä lyhennetyllä työajalla. Mutta käytännössä sen pitää järjestyä, koska on lakisääteinen oikeus.



Itse olen valinnut osittaisen hoitovapaan, jota voin jatkaa lasten vielä ollessa 1-2. luokalla koulussa. Kotona en olisi jaksanut olla vuosia, lapset ovat aloittaneet päivähoidossa n. 1.5v ikäsinä, mutta sopeutuneet hyvin, kun hoitopäivä lyhyt.

Itse pysyn mukana työelämässä ja osaamiseni kehittyy, saan lähes täyden palkan, eläke kertyy, jne. Ja tällä systeemillä kun ei olla heti konkurssissa, voi lyhennettyä työaikaa jatkaa vuosia.

saattaa olla välillä tai useinkin tavata toisiakin leikkikavereita eikä pahimmassa tapauksessa käkkiä kotona pelaamassa Nintendoa tai jotain muuta vähemmän kehittävää tekemässä, kun äippä surffailee netissä päivät pitkät.



Eivät naiset välttämättä voi automaattisesti olettaa että joko mies (jos sattuu olemaan)tai yhteiskunta heitä elättää vuosikaudet tai ettei naisten vuosien kotona olo lopulta vaikuta urakehitykseen ja palkkaukseen.



Onhan samansuuntaisia tutkimustuloksia kotihoidosta saatu jo vuosia.

vastaa näin. Koska meillä on kotona hoitaja nyt kuukauden ja sen jälkeen mies jää hoitovapaalle. Kyllä ajattelin selvittää tuota osittaista hoitovapaata myöhemmin, kun mies taas menee töihin. Näin kuukauden takia ei kannata. Saimme ihanan hoitajan kotiimme.

ja vaikka toinen vanhempi onkin kotona, työssäkäyvä voi silti lyhentää päiväänsä.



Eli vähän myöhässä kyselet.

on lapsen etu?



Eipä tämä kotihoidon tukihommelöörä ole näyttänyt sen paremmin vähentävän lasten kuin naistenkaan ongelmia.



Jos ruvetaan puhumaan yhteiskunnan tarjoamasta varhaiskasvatuksesta ja sen tärkeydestä, niin miksi ei sitten reilusti ruveta uudistamaan sitä. Eskari-ikää voisi aivan hyvin laskea viiteen vuoteen ja koulu alkaa 6-vuotiaana. Sitä ennen voisi olla kerhotyyppistä osa-aikaista toimintaa. Virikehoidettavien paikka ei ole päivähoidossa, etenkään kokopäivähoidossa.



Ja on täyttä totta mitä lehtijutussa kirjoitettiin: naiset todella ajetaan kotiin tällä kotihoitosysteemillä. Koska naiset ansaitsevat vähemmän ja ovat tylsemmissä suorittavissa töissä, ja joka paikassa toitotetaan, miten äiti on paras hoitaja lapselle, he jäävät kotiin herkemmin kuin isät. Vaikka isyysvapaita on tarjolla enemmän ja isät pitävät niitä enemmän, on ihan fakta, että edelleen hyvin harva isä pitää useamman kuukauden pätkän kotivapaata. Eikä vauvakustannuksia jaeta tasan nais- ja miesvaltaisten alojen kesken.



Jos koulutettu nainen on vaikka 9 vuotta kotona vauvavapailla, se ilman muuta haittaa sekä työllistymistä että hänen eläkekertymäänsä. Jos muutoksia ei tehdä, kukaan ei enenevässä määrin halua palkata lapsentekoikäisiä naisia ja pikkulasten äitejä ja työelämä sen kun pätkistyy.



Kahden melkein aikuisen ja yhden teinin äitinä voin kyllä sanoa, että jos perheessä on kasvatusperiaatteet ja käytännöt kohdallaan, päivähoidetut lapset kasvavat onnellisina ja vähintään yhtä normaaleina ja hyväkäytöksisinä kuin kotihoidetut lapset. On turha jankuttaa sitä, että äiti muka olisi ainoa autuaaksi tekevä asia lapsen kasvamisessa. Olennaista on, että lapsella on hoito järjestyksessä ja pysyvät vakaat suhteet vanhempiinsa ja hoitajiinsa.