TS:Tutkijat arvostelevat rajusti suomalaista kotihoidon tukijärjestelmää, mutta entä lapsen etu?

Kieltämättä jutulla on mielenkiintoinen näkökulma, mutta mikähän olisi tutkijoiden ratkaisu tilanteeseen? Vähän tuli sellainen tunne, että kotihoidontuki pitäisi lopettaa vanhanaikaisena järjestelmänä. Äiti töihin ja lapset päiväkotiin ei mielestäni ole mikään ratkaisu nykytilanteessa. Päiväkodit ovat täynnä, tilat pieniä ja hoitajia vähän. Mielelläni olisin ansaitsemassa omaa rahaa, mutta mielestäni pienen lapsen etu ei ole olla nykyisenkaltaisessa päivähoidossa.

ennen lasta olin pätkätöissä. Sopimus uusittiin puolen vuoden välein. Töiden piti jatkua äitiysloman jälkeen mutta työnantaja meni konkurssiin. Ja niin mä jäin työttömäksi ä-loman jälkeen, eikä kukaan tässä taloustilanteessa ole tähän asti halunnut palkata äitiä jolla pieni ja usein sairasteleva lapsi. Olen virallisesti työtön ja ansiosidonnaisella, minkä vuoksi minun pitää hakea myös kotihoidontukea. Jos minun asemassani oleva nainen sinnittelee ensin korotetulla kotihoidontuella ja hakee ansiosidonnsaista kun tuki laskee naurettavan pieneksi, molemmat tuet loppuvat suurin piirtein yhtä aikaa ja nainen on tilastoissa merkitty pitkäaikaistyöttömäksi oltuaan kaksi vuotta työttömänä (siis jos ei onnistu saamaan töitä). Samalla naisen tulot romahtavat. Tilastokukkanen on valmis; äitiys on syrjäyttänyt naisen ja tehnyt hänestä köyhän, VAIKKA todellinen syy on koko ajan ollut TYÖTTÖMYYS eikä kotona olo.



Tunnen paljon kotiäitejä ja monilla on sama tilanne. Kaikki korkeasti koulutettuja ja roikkuneet pätkätöissä ja projekteissa, ja kaikki on olleet hyvin tietoisia siitä mikä riski lapsi on töiden jatkuvuudelle - sanaa urakehitys en viitsi edes käyttää koska pätkätyöläisellä ei ole sellaiseen realistisia mahdollisuuksia juuri ollenkaan.



Minulla on edessäni uudelleen kouluttautuminen, heti kun mieheni on saanut toisen tutkintonsa valmiiksi koska entisellä tutkinnolla ei todennäköisesti saa laman loputtuakaan töitä (laman aikana mieheni alan työtilanne romahti). Minua pistää vihaksi tuollaiset "tutkimukset" joissa annetaan ymmärtää, että naiset on niin sorrettuja, tyhmiä ja holhottavia, etteivät osaa tehdä itsenäisiä päätöksiä. Todellinen syy naisten huonoon työtilanteeseen on työelämän ja koulutusjärjestelmän rakenteissa, jotka ilmeisesti on sellaisia tabuja joita ei saa kritisoida.

että jonkun on pkko olla yhteiskunnalle tuottava, että kotihoidon tukea voidaan maksaa. Ei ne verot yms. ole pelkkää valyion kiusantekoa eikä se kotihoidontuki mistään taivaasta pätkähdä.

Oikein tuohtuneena luin tuota tutkijoiden juttua ja ajattelin, että he voisivat kyllä tulla ihan yhdeksi työntekijäksi sinne tarhaan vaikka kuukaudeksi. Ehkä sen jälkeen ajattelisivat edes vähän sitä lapsen etua !

Ihan kauhistuttaa se ajatus, että ne nyt kotona hoidettavat lapset vielä angettäisiin tarhoihin, sillä sehän on selvää, että tarpeeksi paikkoja/ hoitajia ei kuitenkaan saataisi.

Itse ajattelen kúten moni muukin täällä on kirjoittanut, elän niin, että voin sitten kiikkustuolissa muistella mennyttä aikaa ilolla ja ilman katumusta.

Minulla ainakin onnistui aivan mainiosti työhönpaluu, vaikka hoidinkin omiani pitkään kotona. Riippuu tietysti vähän alasta, mutta eikö tähän työhönpaluun ongelmaan voisi sitten kehitellä jotain muuta ratkaisua kuin sen, että lapset ion pakko laittaa hoitoon vuoden ikäisinä ?

Ja siihen vielä haluaisin kommentoida, että mielestäni kyllä osaltani "kansallisvelvollisuuteni" verojen maksajana toteutt vallan mainiosti, vaikka olinkin välillä pidemmän jakson kotona. Taitaa tulla ainakin 40v työssäoloaikaa tässä kuitenkin...

mutta kotiäitiysajani / perhevapaa-ajan ulkopuolelle jäävä aika voi myös olla melkoisen pitkä, jolloin ehtii olla töissä ja yhteiskunnalle tuottava. Tuottavuutta voi mitata hyvin eri tavoin. saattaa olla yhteiskunnalle tuottavaa, että alle 3-vuotiaat lapset saavat olla kotona. En tiedä, mutta voisi olla näin. Jos ei olisi pelkoa työttömäksi jäämisestä, varmaan useampi nainen / perhe käyttäisi näitä perhevapaamahdollisuuksia, kun lapset ovat pieniä. Pyrkimällä äärimmäiseen tehokkuuteen saattaakin itse asiassa käydä hullusti. Uupumista ja pikkulasten pahoinvointia on riittävästi tässä yhteiskunnassa.

että jonkun on pkko olla yhteiskunnalle tuottava, että kotihoidon tukea voidaan maksaa. Ei ne verot yms. ole pelkkää valyion kiusantekoa eikä se kotihoidontuki mistään taivaasta pätkähdä.

kotihoidontuella.

pakenee töistä ne naiset, jotka ovat huonoimmin motivoituneita työntekoon jo valmiiksi.

En tiedä yhtään pitkään kotona ollutta naista, joka olisi mikään ihmeellinen työntekijä ennen tai jälkeen hoitovapaidenkaan.

No toki, jokainen arvostaa sitä, minkä kokee tärkeäksi. Onhan lasten pahoinvointi lisääntynyt, joten en ihmettele, miksi lapsia on jonossa psykiatrisille klinikoille.

Muualla Euroopassa äidit erittäin harvoin jatkavat kokopäivätyössä lasten ollessa pieniä ja he kadehtivat suomalaista systeemiä saada jäädä kotiin pienten lasten kanssa.



Mitä meillä tapahtuisi, jos 4 tunnin työpäivästä tulisi tavallinen? Ja nimenomaan niin, että se olisi lyhyt työpäivä, ei työviikko. Kestäisikö yhteiskunta sen, että osa hoitajista tai opettajista oikeasti tekisi noin lyhyttä päivää?

kotihoidontuella elävistä ovat tavallisia, eivät hyvätuloisten miesten rouvia. Tällä palstalla saa vääristyneen käsityksen, kun kaikki ovat ökyrikkaita, on hyvä koulutus ja ura, joka kestää noin vain 10 vuotta kotona. Ja jos ei kestä, rikas mies pelastaa.



Todellisuudessa pitkään kotona lapsia hoitaneet päätyvät huomattavasti muita useammin työttömiksi. Heille ei kerry työeläkettä. Tämän lisäksi naisten jääminen kotiin heikentää naisten asemaa työmarkkinoilla, sillä naisille ei uskalleta antaa vakituista työtä yhtä helposti kuin miehelle.

Meillä on ollut paljon naisia töissä, joilla lapset olivat pieniä ennen kuin tukia oli.



He olivat sanoutuneet kylmästi irti työpaikastaan hoitaakseen itse lapsiaan kotona. Moni tienasi sivussa rahaa perhepäivähoitajana.



Hoitovapaa takaa sen, että työpaikka säilyy jos haluaa elää sillä pienellä rahalla. Ihmettelen sitä väitettä, että naiset ajetaan kotiin. Se on jokaisen henkilökohtainen päätös.



Kukaan ei pakottanut minua olemaan kotihoidontuella. Se oli meidän perheen yhteinen päätös. Kukaan ei pakottanut miestäkään olemaan vuotta kotihoidontuella. Sekin oli perheemme yhteinen päätös.



Kertokaa minulle, kuka se on tämä joku, joka pakottaa naiset jäämään kotiin.



Ilman hoitovapaata osa naisista tulisi jäämään töistä kokonaan pois. Nyt heillä on mahdollisuus palata entiseen paikkaansa.

Itselläni ammatti jossa vapaita työpaikkoja tarjolla erittäin harvoin. Kun sitten ihmeen kaupalla minulle tarjottiin mielekästä työtä nuorimman ollessa melkein 2-vuotias, mietin asiaa kauan. Olin ajattellut olla hieman pidempään kotona, koska esikoinen oli aloittamassa koulua yms. Päädyin kuitenkin pohdinnoissani siihen, että pidemmällä tähtäimellä minun kannattaa paikka ottaa vastaan. Jos en ota, en todennäköisesti saa pitkään aikaan koulutustani vastaava työtä tai välttämättä edes mitään työtä. Tämä vaikuttaisi ilmanmuuta mielialaani ja toimeentuloomme. Päätökseen mennä töihin olen ollut erittäin tyytyväinen. Toisaalta jos kuopus olisi ollut vasta esim. vuoden, olisi ratkaisuni luultavasti ollut toinen.

helpommalla kuin yhdistämällä äitiys ja työssäkäynti. En itse veisi alle 1,5 vuotiasta päiväkotiin, mutta sitä vanhemman kyllä voisin viedä. Ei äitejä ja isiä voi käskeä pelkästään uraakaan tuijottamaan vaikka työssäkäyminen toki tärkeää onkin. Ihan pienen lapsen paikka on kotona ja sitä pitäisi kyllä tukea jatkossakin. Alle puolitoista vuotias tuskin edes leikkii muiden lasten kanssa, rinnalla korkeintaan. Mitä järkeä on siis viedä päiväkotiin?

lainkaan päivähoidosta, päinvastoin. Pienellä ei ole lapsiryhmässä riittävästi aikuisen antamaa huomiota, vaan joutuu etenemään kyynärpäätaktiikalla. Lapsi joutuu taistelemaan omasta tilastaan ja huomiosta, kilpailu ei ole hyvästä tuossa iässä, tuskin myöhemminkään.

33, ei niitä vapaita voi pitää parin kuukauden pätkissä.

Miksi ei voisi?

Jos mieheni voi itse valita ottaako työtä vastaan, vai onko kotona, ja minun työnantajani antaa minulle hoitovapaata usemmassa, kuin kahdessa jaksossa?

Lisäksi kesälomat + lomarahavapaat = 2kk/vuosi

+ mahdolliset palkattomat vapaat?

monta vuotta kotona? Löytyykö loppujen lopuksi syy ihan peruslaiskuudesta, että työnteko ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta?? Veikkaan että aika monessa tapauksessa on näin!

Ihan kuin nykymaailmassa ei saisi enää pistää mitään työmarkkina-aseman ja tasa-arvon edelle? Aletaan kasvattamaan lapsetkin "tehotuotantona" ajatellen taloudellista tilannetta ja markkina-asemaa.

"Pahimmillaan lapset jäävät vaille varhaiskasvatusta."

Kotona olemalla? Tämä juttu saa minut voimaan pahoin.

pakenee töistä ne naiset, jotka ovat huonoimmin motivoituneita työntekoon jo valmiiksi.

En tiedä yhtään pitkään kotona ollutta naista, joka olisi mikään ihmeellinen työntekijä ennen tai jälkeen hoitovapaidenkaan.

No toki, jokainen arvostaa sitä, minkä kokee tärkeäksi. Onhan lasten pahoinvointi lisääntynyt, joten en ihmettele, miksi lapsia on jonossa psykiatrisille klinikoille.

Enemmän vakavia ongelmia on kylläkin niissä perheissä, joissa ei ole ikinä töitä nähtykään kuin tavallisissa työssäkäyvissä perheissä. Kotiolojen kokonaisuus on se juttu eikä se, eikä se onko kotiäiti vai ei. Perheissä, jotka eivät ole työelämässä, on enemmän sosiaalisia, päihde- ja talousongelmia. Ne ovat niitä isoja asioita, jotka saavat lapsille aikaan huonot kotiolot. Lapset kun joutuvat seuraamaan ja elämään niitä kotioloja melkein 20 vuotta kotonaan. Se kokonaisuus ratkaisee, mitä siellä näkee ja kokee. Ja ne pahimmat tapaukset sitten äityvät pahoiksi psyykkisiksi ongelmiksi asti.

monta vuotta kotona? Löytyykö loppujen lopuksi syy ihan peruslaiskuudesta, että työnteko ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta?? Veikkaan että aika monessa tapauksessa on näin!

Kun omat lapseni olivat pieniä, kotona olivat pitempään juuri ne, joilla oli vakituinen työpaikka, hyvä tulotaso ja ikääkin oli kertynyt vähän teinivuosien jälkeen. Ei ollut hätä katsomaan, tapahtuuko ulkopuolella jotain, mitä itse menettää. Iän myötä oli tullut jo erilainen näkökanta lapsen lapsuuteen. Ja tulotaso oli sellainen, että salli parin vuoden kotonaolon.

Juuri niitä ihmisiä, jotka tajusivat, kuinka ainutlaatuista lapsuus on ja sen, että siellä haudalla ei ole työnantaja kiittelemässä vaan lapset.

Työnantaja tarvitsee minua ja työni on niin korvaamatonta, että ette ymmärräkään. Olen työnantajalle todella tärkeä ihminen, enkä voi työnantajaa pettää sillä, että jäisin hoitamaan lapsia kotiin.



Lapsiaan hoitavat mammat on luusereita ja laiskoja. Ja heidän työpanokselleen ei ole oikeastaan mitään väliä. He eivät ole tärkeitä ihmisiä.

Työvoimapulaa pelätään niin paljon, että jokainen nainen halutaan töihin mahdollisimman tehokkaasti. Ei sillä ole merkitystä, että päiväkodissa 20 lasta varten on 1 aikuinen (paikalla, loput aikuiset löytyvät toki työvuorolistalia, mutta eivät ole lasten kanssa).



Kai muistatte, että kotihoidontuki tuli samaan aikaan kuin subjektiivinen päivähoito-oikeus kompensoimaan niiden tilannetta, joilla ei ole mahdollisuutta lasten päivähoitoon (esim. lypsykarjatilalla on mahdotonta saada hoitopaikka klo 5.30 - 10.00 ja klo 15.00 - 18.30 eli paklolliseksi työssäoloajaksi). Poistamalla kotihoidontuki päästään tilanteeseen, jossa myös päivähoidon maksuja voidaan korottaa.