***SYYSVÄEN-04 VIIKONLOPPU***
Kommentit (56)
Ihanaa, Nea nukkui hyvin, nukkuu vieläkin. Vain 1 tutin laitto. Oli mun vuki nukkua, mut 7 jälkeen en saanut unta. Ehkä nukun sit huomenna.
Kiitos jokaiselle tuesta. En osaa sanoin kertoa, miten ihanalta tuntuu kun välitätte. Illalla kun tulin kotiin tuntui niin lämpöiseltä, kun luin palstaa ja olitte mua ajatelleet. Kiitos!
Olo on jotenkin uupunut. Eilen istuin junassa ja tunsin kuristavaa pahaa oloa, rukoilin, luin psalmeja ja vähitellen ihmeellinen rauha laskeutui sisimpään. Tunsin lukuisten rukousten kantavan. Rauha jatkui kun menin äidin kanssa kotiin, katselin isäni tavaroita ja juteltiin tilanteesta. Olin ihmeissäni, sillä olen todella itkuherkkä ja yleensä itken pienimmästäkin. Suuri pelko oli ollut, että itken koko reissun ajan. Sairaalassakin mieleni oli suhteellisen tyyni. Tilanne oli jotenkin epätodellinen. Siinä oli isäni, ennen iso ja vahva mies niin pienenä ja heikkona. Vapisten söi ruokaa ja melkein sen 2 tuntisen nukkui mitä siellä oltiin. Isä oli aika turtana vahvista lääkkeistä, ärtyinen kivusta ja ei pystynyt edes kylkeä itse kääntämään. Siinä katselin pala kurkussa. Niin paljon olisin halunnut sanoa, mutta en pystynyt. Tilanne oli sellainen, että en osannut kuin olla hiljaa, puhua vähän jonnin joutavia. Vaikka toisaalta olisin halunnut nyyhkyttää isäni sylissä, että jää niin ikävä, älä mene.. Siinä minä istuin ja oikeastaan halusin vain pois. Tavallaan hiljaa sydämessä alistuin siihen, että tästä ei ole enää paluuta tai paranemista, isän tuskat niin valtavat. Syöpä tehnyt kipeitä paiseita ja haavoja ja keho täynnä letkuja ja katetripusseja. Siinä oli ihminen, jota rakastin ja tuntui oudolta ajatella, että ehkä ei enää nähdä. Tässäkö se oli mitä osasin sanoa tai tehdä. Lähtiessä silitin isää olkapäästä ja kerroin rakastavani, kyynel silmässä lähdin pois.
Äidin kanssa juteltiin. Isäni tuskin enää pääsee kotiin, vaan joutuu terveyskeskukseen. Äiti ei pysty enää hoitamaan, jos isä ei kykene itse nousemaan edes ylos. Tuntuu niin kipeältä. Koti niin tyhjältä. Kukaan ei soita enää isän haitaria, kitara kökötti hiljaisena nurkassa, vaatteet roikkuivat naulakossa. Voi tätä tuskaa. Ja kuinka pahalta isästäni tuntuukaan. Elämän viimeiset metrit kylmän karussa ympäristössä niin yksin. Ja äidin tuskaa en voi edes kuvitella. ELämistä yhteisessä kodissa neljänkymmenen yhteisen vuoden jälkeen. Kyyneleet tulee.
Päivän mittaan puhuin äidin kanssa Neasta, kerroin juttuja. Oli ihana huomata, miten sydän keveni hetkeksi, tuli hyvä mieli kun ajattelin pientä tyttöäni. Junamatkalla luin erästä kirjaa, joka valaisi Jumalan ihmeellistä rakkautta. Tunsin Jumalan katselevan ja pitävän minua sylissään lempeästi. Tämän rakkauden varaan jätän isänikin. Kaikki on Jumalan käsissä, aika, elämä, päivien pituus. Minun tehtäväni on olla rukouksessa uskollinen, antaa Jumalan hoitaa asiat parhain päin. Sillä Hän hallitsee kaikkea tarkasti, eikä ikinä tee virheitä. Voisiko olla mitään suurempaa ja ihanampaa, kuin jättää kaikki tällaisen rakastavan Isän haltuun.
Ihanaa oli tulla kotiin miehen ja Nean luo. Helpotti, kun matka oli takana ja olin selvinnyt. Nyt vaan pelottaa odottelu, äidin puhelinsoitot. On vain elettävä hetki kerrallaan, Jumala antaa voiman silloin kun sitä tarvitsen. Ei ehkä etukäteen, vaan silloin kun on tarpeen, sillä hän aistii lapsensa ajatukset ja tunteet tarkemmin kuin voin ymmärtää. Elämä jatkuu. Kohta Nea herää ja vien tytön pesulle, annan aamupalaa. Ajatukset ja rukoukset kohoaa samalla Jumalan puoleen isäni ja meidän koko perheen puolesta.
Enkeli1 ja Nea
Enkeli. Olet kyllä uskomattoman vahva uskossasi. Taas tuli teksteistäsi kyyneleet silmiin. Hyvä, että pääsit isääsi tapaamaan. Kovasti voimia yhä lähetän.
Vaikka tuollainen viekin sanoja, niin koitan kuitenkin kertoa muutakin.
Eilen mies tuli yllättäen hyvissä ajoin iltapäivällä pois hirvimetältä. Esikosen oli äitini jo hakenut yöhoitoon ja olin just sopinu, että vien keskimmäisen anoppilaan päikkäreitten jälkeen. No, mies ehdotti, että eiköhän lähdetä ostoksille. Ajattelin ensin, ettei siinä oo mitään järkeä, kun muutenkin on nyt oltu tavallista enemmän kaupoilla. En kuitenkaan keksinyt parempaakaan ehdotusta ja niinpä vietiin molemmat pienemmät anopin ja appiukon hoiviin ja lähdettiin Keskiselle. Oli tosi hyvä reissu. Syötiin ihanat pizzat. Kun ei ollu mitään paineita ja sai rauhassa katella, saatiin suurin osa joululahjoista jo ostettua. Vaikka mennessä ei ollu ees kunnolla käsitystä mitä ja kenelle. Rahat kyllä meni myös. Anoppi ja appi fiksuina oli tuonu lapset tänne kotiin nukkumaan ja kun tultiin, oli pyykit viikattuna ja uudet laitettuna kuivuriin (mulla jäi lähtiessä kone päälle) ja tiskit kaapissa. Ja anoppi vaan kiitteli, että tämä oli tosi mukava juttu. Teidän pitää toistekin keksiä jotain tällaista :)
Mutta nyt oon pienempien kanssa kotosalla ja kakka haisee. Joten mentävä on. Saapa nähdä, milloin ehtisin muihin aiheisiin.
Kiva, että korvajuttuihin on löytynyt apua ja selvyyttä. Saa niitä toki täälläkin selittää.
Jaksamisia ja kivaa päivänjatkoa!
Täällä muuten sataa lunta, mutta lämpötila on aavistuksen plussan puolella.
T@hti
Enkeli: *halaus* Sinä osaat kauniisti kertoa hetkistä isäsi ja äitisi kanssa ja uskostasi. Eilinen kohtaamisenne oli selvästi täynnä suurta rakkautta, välittämistä ja ikävää ilman sanoja.
On yksi sana, joka mielestäni sisältää kaiken sen, mitä sinulle toivon ja haluan surun keskellä: Siunausta!
Todellakin on vaikea jatkaa muina miehiä muista aiheista, mutta yritän.
Ensimmäisenä välitän tervehdyksen @iti80:ltä ja O:lta. Hengissä ovat ja muutosta selvinneet. Valitettavasti ovat vielä nettipimennossa pari viikkoa ja kärsivät vieroitusoireista. ;)Heidän ajatuksissa olemme.
Nöösän kuvat onnistuivat kivasti. Kivoja ilmeitä ja muutama hymykuvakin löytyi. Vaikea valita haluamansa, kun niin monet ovat hyviä.
Keittiö: Domuksen keittiösuunnitelma oli aivan upea. Siinä oli sitä kaipaamaani jotain. Hinta oli hivenen edullisempi kuin Puustellin ja miljoona kertaa kivempi malliltaan. Noitten pienempien firmojen kilpailutus pitäisi toteuttaa. Kun olisihan se kiva vähän etullisemmin saada.
Kerppu: Keittiönetin malleissa ei minustakaan ulkonäöllisesti ole mitään vikaa ja kelpaisi minulle, mutta liian monella tuttavalla on huonoja kokemuksia kyseisestä firmasta. Mm. taso saattaa olla useita senttejä liian lyhyt, kaapit vääriä tai osia puuttuu, lisäksi näitten korjaaminen oikeiksi kestää useita kuukausia (jopa 5kk). Miehen kanssa totesimme, että maksetaan vähän enemmän, jos vaikka olisi taatumpi oikea toimitus jne. Tietysti varmasti muillakin firmoilla vastaavia saattaa löytyä, mutten ole tässä määrin kuullut muista negatiivista.
Miehiä rakennustyömaa täynnä, joten nyt sapuskan tekoon. Jaksua kaikille! =)
-Mimmuli ja Nöösä ♥
jälleen linjoilla, tosin olen kyllä yrittänyt taustailla minkä olen vain kiireiltäni kerinnyt, mutta nyt pinoudun.
enkelille voimahali ja rutistus!************* jaksamista. kyyneleet nousi ihan silmiin kun luin kirjoitustasi.
mimmulille myös jaksamista raksaurakkaan. se on voimia vievää, mutta ah, niiiin palkitsevaa! nimimerkillä kokemusta on ja tuoreessa muistissa, puoli vuotta oman katon alla asunut!
entäs muille? pitänee selailla pinoja taakse päin jotta tietää mistä puhutaan ja mitä kenellekin kuuluu.
ja sitten omaa (.). t on kasvanut kovasti ja tapailee sanoja, kuten kato, anna, mamma, äiti, iti. ja vauhtia riittää, samoin vaarallisia tilanteita. saisi olla silmät selässäkin jotta pysyisi tahdissa edes puoliksi mukana. yöt meillä menee jo hyvin, ihanaa. itsekin jaksaa paremmin, kun yöt saa nukkua. mutta menihän tuohon melkein vuosi aikaa. viime yönäkin melkein 12 tuntia ilman väliherätyksiä!
ruoka uppoaa tosi hyvin ja kaikkea syödään mitä muukin perhe (tai no tietysti kaikkii pizzat, ranskalaiset ja sellaiset herkut jätetään väliin) ja tavallista maitoa juodaan sekä tavallisesta lasista ja sitten tuttipullosta isommat satsit.
oma masu kasvaa ja nyytti onkin liikkuvaista sorttia, jumppaa jo niin että mamman kyljet ryskyy. eipä se ihmekään, viikkoja huomenissa jo 30. hui, miten se tuo aika rientää. pieniä mutkia matkassa on raskauden suhteen ollut, kuten se parvorokkoepäily, vauvan sydämen lisälyöntisyys (jonka vuoksi maanantaina kontrolli) ja nyt sitten viikko sitten oma selkä sanoi yhteistyösopimuksen irti, jonka vuoksi nyt sitten sairaslomaa äippälomaan asti (joka muuten alkaa jo kuukauden päästä)! että sellaista!
mutta nyt pääsen sitten ahkerammin pinoilemaan - ehkäpä jopa päivittäin(?), kun työt ei haittaa harrastamista :)
hauskaa viikonloppua kaikille! mimmu, t sekä nyytti 29+6
Apua! Palstailuaikani on kokenut suuren inflaation, alan ymmärtää minäkin miksi ei kerkeä palstailemaan....Motti on myös aloittanut kiipeilyvillityksen ja on alkanut inhota koneella oloani. Vaikka kuinka huomaamattomasti yritän lähestyä konetta, hillitön huuto kuuluu jo ensimmäisen hiljaisen näppäimistön painalluksen jälkeen;) Tähän kun lisää tämän hillittömän halun roikkua äitissä kiinni Koko Ajan, niin no can do! Noh, pieni vieroitus taitaa olla paikallaan;)
Enkelille kovasti paljon voimia!
Meille ei kuuluu mitään ihmeellistä, minä olen spurtannut opiskeluiden ja ikkunan pesun kimpussa, Motti on opetellut juoksemaan:)
Nyt odottelen joskos saisi vähän sitä kuuluisaa hermo lepoa, mutta tähän asti päivä on noudattanut tuttuja kuvioita, mies töissä ja me rutiinisti kuljemme omia polkujamme:)
Nyt hermostuu pieni mies, vaikka istuu tuossa syöttiksessä vieressä, joten viihdytys puuhiin. Ulkoilua jaksaa taas muuten arvostaa muutaman sadepäivän jälkeen.
Aavis-lunta odotellen ja Motti-supersuloinen itsensä
PS: Älä huoli Saamuska, minä ainakin luen suurella mielenkiinnolla Sinun(kin) juttusi:)
luin juttusi Enkeli. Onneksi mieheni nukkuu, ettei ole ihmettelemässä että mitäs mää pillitän, ei katso voi ymmärtää tätä meidän yhteisöä. Paljon voimia Sinulle Enkeli, kirjoitit niin kauniisti ja uskosi on todellakin vahvaa ja kantavaa, kuulostaa niin turvalliselta hädän ja surunkin keskellä.
Tänään meille satoi uudet lumet ja pakkastakin on. Kipii, mentiin ehti aamusta ulos, mehän peräti ysiltä heräsimme. Lapset nukkuivat kellon ympäri, Nyttynen kerran itki hetken, mutta kun menin jalkopäähän nukkuun hänen viekkuun niin rauhoittui. Unissaan jotenkin olin sekaisin itekin, että miten päin mä oikein sängyssä oon ja missä suunnassa lapset ovat :D
tänään synskille mässäämään lasten kera. Kivaa vaihtelua ja AIKUISIA!!!!
Nyt ruokaa teken ja päiväunille lapset.
Saamuska, tottakai luen sun juttusi, olin näköjään samaan aikaan kirjuuttamssa, kun mun viesti tuli viel sun jälkeen, ähäkutti olimpas viimeinen ;)
T. tuttis
Minäkin täällä vollotan itsekseni. Ihanaa, jos sait jonkinlaisen rauhan mieleen isäsi suhteen. Kuulostaa niin kurjalta toisen kärsimykset. Sulla on mahtava toi usko. Muista, että isäsi tulee varmasti olemaan tuhannesti onnellisempi päästessään pois kärsimyksestä. Ikävässä se ei ehkä auta, mutta eikös se tule vielä aika, että tapaatte jälleen. Uskon, että isäsi on läsnä teidän elämässä jatkossakin, vaikkette ihan fyysisesti pääsekään tekemisiin.
Voi mua alkaa itkettää, kun koitan miettiä jotain järkevää sanottavaa!
T: Ynis
Ei suoraan sanottuna kehdannut kirjoittaa edes samaan viestiin kuulumisia:) Tuli sitten sen verran innokkaasti vietettyä sitä omaa aikaa, että aikamoinen krapula on vaivannut tän päivän. Ei kuitenkaan oltu edes myöhään, mutta ei sitä enää kykene! Tuntuu siltä, että oltais oltu pilkkuun saakka ravintolassa:) Mua väsyttikin koko illan, mutta oli ihan kivaa silti. Onneksi ei ole tarvinut ihan norjaa puhua, mutta elämä alkaa voittaa vasta nyt vähitellen. Toisaalta ihan huvittavaa miten ankeaksi sitä on tullut:)
Minäkin luen muuten edellisen päivän vikat viestit aina ensin, eli Saamuskan ja Tuttiksenkin kuulumiset luen! :)
Nyt ei oikein ajatus kulje päässä, joten jatketaan myöhemmin...
T: Ynis, nolo krapulainen:)
Meillä on lunta n. 15 cm. Yöllä satoi ja nyt on ihan oikea hanki. Isommat ovat ulkona peuhaamassa, mutta Antsa-rukka on kuumeessa, isinsä kainalossa päikkäreillä.
Kirjoitit, Enkeli todella kauniisti. Huomaa, että jäsentelet ajatuksiasi ja mietit asioita. Ihanaa, että voit turvata uskoosi. Isälläsi on varmasti paras mahdollinen hoito ja rakkaat ihmiset ympärillään. Joskus on jokaisen aika lähteä,vaikkei sitä haluaisikaan ajatella :´(
Uutta elämää on niin mukava ajatella. Aivan kateellisena mietin, jotta Mimmulla se on taas kohta jännät paikat edessä. Ihanaa!! JosJosJos siis jos ei olisi tätä työpaikkaa, jos olisin muutaman vuoden nuorempijos olisi rahaa ja isompi asunto (esim oma iso talo), olisi vielä Antsallekin mukava tehdä (tahi yrittää tehdä) pikkusisarus. Mutta ei meille enää neljättä tule. Mies on menossa ensi viikolla lääkäriin, josta saa sitten lähetteen nyörien katkaisuun. Tämä oli enemmän minun ajatukseni, mies olisi valmis tekemään vielä vaikka useamman, mutta myönsi lopulta, ettei kuitenkaan enää.
Viikonloppu jatkuu :)) Ayappikin taitaa kohta olla jo kotona. Taidanpa mennä kokeilemaan lumiukon rakentamista...
Saamuska
Täytyy vaan kertoa, että oikeasti mun usko on välillä kovin pieni ja heikko, täynnä epävarmuuttakin. Mutta kuitenkin tiedän hurjimmissakin epätoivon hetkissä putoavani Jumalan syliin. Hän on aina siellä. Kaikkein pimeimmässäkin paikassa, missä Häntä ei odottaisi näkevänsä. Kaikkein heikoin ja pienenkin usko on Jumalan silmissä kallisarvoinen, jokainen hapuilu Hänen puoleensa. Sillä Hän haluaa olla Jumala minun elämässäni, minun ei tarvitse jaksaa, ei tietää, eikä ymmärtää kaikkea. Riittää, että minulla on Jumala. Niin kuin tutussa psalmissa sanotaan: " Herra on mínun paimeneni, ei minulta mitään puutu."
Juuri kun kaikki toivo on kuivumassa ja tuntuu, että Jumalakin on vaiti, silloin yhtäkkiä Hänen tuulensa puhaltaa puhaltaa hiljaa ja lempeästi, vahvistaa pienen uskon ja antaa varmuuden. Eilen kävi niin, kun istuin junassa. Synkkyyden keskeltä Jumala puheli minulle helliä sanojaan ja vahvisti hetkenä, jona sitä suuresti tarvitsin.
Suurin tuska sydämessäni on ollut isästäni, kun Hän ei ole saanut levätä Jeesuksen käsivarsilla, tuntea armon kosketusta kaiken kivun keskellä. En voi edes kuvitella, mitä on elämä kuoleman lähestyessä ilman varmuutta siitä, että pian tuska on poissa ja Jumala kantaa uuteen elämään. Rukoilenkin, että Herra koskettaisi hiljaa, näyttäisi isä kullalle rakkautensa, antaisi lohtua, mitä yksikään ihminen ei voi antaa. Niin. Kaikki on Hänen käsissään, joka rakastaa jokaista ihmistä kuin kallisarvoisinta tytärtään ja poikaansa. Siksi voin jättää tilanteen Jumalan käsiin ja rukoilla, että vielä kohtaan isäni siellä, missä ei ole tuskaa, ei kuolemaa, eikä yksikään kyynel enää vuoda, sillä Jumala itse on ne pyyhkinyt pois silmistämme. Minun uskoni on pieni, mutta kanssani on Kaikkivaltias, jolle kaikki on mahdollista.
Jotenkin helpottaa kirjoittaa teille, toivon ettei juttuni ketään häiritse. Kun alan kirjoittaa, asiat virtaavat sydämeltä, enkä osaa lopettaa. Nyt en osaa paljon kirjoittaa muusta, mutta ihanaa lukea teidän juttujanne, arjen asioita. Älkää vain minun takiani jättäkö kirjoittamatta, juttunne saavat minutkin välillä ajattelemaan muita, iloisia asioita. Olette tärkeitä![color=red]♥
[color=black]Flunssa taitaa tehdä tuloaan, mies vieläkin kipeä. Nea on ollut ihanan iloinen, vaikka ei sateella päästy ulkoilemaan. On leikkinyt pitkin päivää kylpynukella ammeineen ja tarvikkeineen, jotka äitini eilen osti. Tuntuu ahdistavalta olla kotona, ajatukset pyörii päässä ja välillä tulee kuin iskuna ajatus: minulla ei kohta ole isää. Toivon, että joku lähtisi illalla mun kanssa srk:aan, ku yksinkään en jaksaisi mennä. Iloisempaa ja valoisempaa mieltä kaikille!!
Enkeli1 ja Nea
Yritän ainakin.
Saamuska. Toki illan viimeisetkin luetaan. Tosin välillä on ollut vaikeuksia ehtiä lukea ylipäänsä mitään.
Keskimmäinen heräsi jo päikkäreiltä, joten se siitä. Ois muuten aamulla pitänyt tajuta olla nopsempi sen kakan kanssa. Sitä sai sitten siivoilla sieltä sun täältä. Jotenkin en yhtään tajunnut, että kannattaa olla nopsa, kun anoppi on illalla laittanu pojan nukkumaan. Oli summassa etsinyt yöpuvuksi n. 90cm kaksiosaisen asun ja laittanu teippivaipan löysästi päälle. Mä tapaan laittaa yöksi housuvaipan.
Ollaan ruettu muuten pikkasen pottailuakin harjoittelemaan. Pekka jopa suostuu istumaan hetken potalla ja välillä yrittää pinnistellä tuotostakin. Vielä ei oo saatu saalista pottaan ja toisaalta tuntuu olevan jotenki tutumpaa tai turvallisempaa kuitenki päästellä vaippaan. Ei oo kyllä mulle vielä ees tullu oikein rutiiniksi tuo juttu, että syytä siinäkin. Mutta alkuun päästiin kuitenkin.
Tilit meillä on molemmilla omat, mutta netissä samoilla tunnuksilla. Eli laskut maksetaan sieltä, missä rahaa sattuu olemaan ja tarpeen mukaan rahaa siirrellään. Voi olla, että yhteinen tili ois yksinkertaisempi.
Jarrusukista ja sukkikisista oli joskus puhetta. Siihen sanoisin sen verran, että kannattaa varmaan välillä seurata, millaiset jarrut on. Siis miltä tuntuu jalassa. Varsinkaan kengissä ei välttämättä oo oikein kivat.
Arkirutiineista ym on pitänyt moneen otteeseen kirjoittaa, mutta vielä joudun kokoamaan ajatuksiani sen suhteen ja odotan, jos sattuisi vähän rauhallisempi hetki kirjoittaa. Pekalla on kymmenisen hammasta, joten ne pyrin harjaamaan aamulla ja illalla ja lisäksi illalla annan fluoritabletin.
Hyvä, että d-tippa -asia tuli puheeksi. Mä tosiaan luulin, että silti annetaan se 5 tippaa. Isommille en oo saanu kummempaa ohjeistusta, mutta kohta ajattelin jotain valmistetta henkkia talviajaksi.
Nyt pitää lähteä välipalaa antamaan ja vaihdella vaatteet. Mennään hakemaan esikoinen mummolasta ja samalla käydään tuttavaperhettä heidän mummolassa tapaamassa.
Kiva, että " palasit" mimmu.k. Jaksamisia!
T@hti
Saamuska, mäkin alotan aina lukemisen edellisen päivän loppu pinosta, eli turhaan et kirjottele illan viimeisien joukossa :)
Mulla on mennyt täysin ohi mistä juontaa juurensa Kukkuun JMM ? Siispä valaiskaa arvon sisaret, on pitäny monasti kysyä vaan en ole muistanut.
Enkeli, kirjoitat kauniisti uskostasi ja vaikken itse usko, niin mukavaa on lukea kaikesta maan ja taivaan väliltä. Eli lyhyesti, ei häiritse :)
Kiva että korvakipuiset ovat saaneet avun putkista.
Ynis, vai että sait krapulan hankittua eilen :)) musta ainakin tuntuu ettei sen hankkimiseen tarvii nykyään paljoo, melkein pelkästä valvomisestakin tulee krapulainen olo, ikä ei vissiin tule ilman sivuvaikutuksia.
Lintsun elämä näyttää helpottuneen, flunssa on lopuillaan. Yh-aika näyttää paljon valoisammalta kun täältä on pahin kiukku kadonnut nuhan myötä.
Hilu
On niin sanaton olo Enkelin kirjoitusten jälkeen.Täällä on miehen kanssa yhdessä itketty :-( Paljon halauksia ja siunausta!
Aamu alko taas 7.15.Yritin typyä nukuttaa,mut ei..vellin jälkee otin vieree ja just kai olin nukahtamassa ni neiti päätti et ei ainkaa nukuta!!Olispa ollu ihana nukku tyttö kainalossa.
Päikkärit kesti taas vaan tunnin!!Toivottavasti tää on vaa joku vaihe,on nyt kahtena päivänä kadonnu 2tuntia vrk:n unista!!!Eilen yritin toisille unille,mut tuli vaa kamala huuto!
Poika tuossa riehuu sokerihumalassa ja typy jossain muussa riemussa...Pitäs saada pihalle nuo.
Saamuska...kaikki luetaan!Jos en jostain syystä yöllä täällä kupsi ni aamulla alotan eilisistä..Onhan se järjestys säilyttävä!!
Antsalle parantava puhallus!
Ynis sai ihan riehakkaan illan vietettyä :-) JA kengät oli hyvät?
Typyläinen on varsin rasittavaksi heittäytyny!Hän leikkii ja puuhailee ja kaikki on hyvin,mutta kun minä olen paikalla ni pääasiassa roikkuu perässä ja kun en ota sylii ni huutaa!!Mitää en saisi tehä!Jos oon toisessa huonessa ja se unohtaa mut ni kaikki hyvin..Ja jos kaikki ei mene niinku hän tahtoo ni huuto..esim.ei saa tyhjentää roskista lattialle.Tuntuu et 90% hereillä olo ajasta huutaa ja mulla pää räjähtää!!
Pyykkejä pitäs laitella,vaihteeks..
jatu
Ihana kun mimmu käy kertomassa meille vauva uutisia :-)
jatu
Kiva kuulla sinusta Mimmu!
Hilunki, Kukkuun JMM= JuhlaMokkaMies. Juontaa juurensa siitä kun Tea taannoin kertoi innostuvansa JuhlaMokkamainoksissa esiintyvistä miehistä, jotka osaavat tehdä käsillään mitä vaan, ja Kukkuu kertoi että heillä kotona asuu juuri sellainen.
Jarrusukista, tästä onkin pitänyt paasata, älkää siskot IKINÄ laittako lastenne jalkoja kenkiin jarrusukkien kera! Jarrusukat kun eivät liu' u kengän sisällä kävellessä vaan jumittuvat kiinni kengän sisäpohjaan ja panevat varpaat aivan solmuun ja kipeäksi ja sitten jalka alkaa kasvaa väärään asentoon. Sitäpaitsi, kuminystyrät tuntuvat kylmiltä ja ikäviltä kengässä. Kokeilkoon itse ken ei usko, aikuisillekin on jarrusukkia olemassa. Siis, tavalliset sukat kenkien sisään tahi ainakin villasukka jarrusukan ja kengän väliin.
Omia kuulumisia: Viime yö oli vähän parempi vain yksi ulvomissessio kuuden aikaan, mutta mies nousi sitten Lillin kanssa jo seitsemältä aamupuurolle. Minä sain nukkua yhdeksään! Lillin flunssa pahenee vaan, onneksi on maanantaille lääkäriaika putkitarkastusta varten.
Enkelille vielä lämmin halaus. Olet ajatuksissa. Kunpa voisin tehdä jotain hyväksesi.
Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!
T. Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥
Tietikoneen näppäimistö p....skana. Liikaa irronneita näppäimiä, siksipääasiassa taustailen lähipäivät,kunnes tilanne korjaantuu.
Nyt munvanhemmilla onhirvenlihaa meille. Täytyy laittaaparhaat palat V:lle.T@hti! Oisko sulla jotain hyviä ohjeita,mitä hirvenlihasta voitehdä?
tiivii
Enkeli, ilman muuta täällä ollaan kuulolla kaikki, kun haluat purkautua ja kirjotella ajatuksia. Eikä tosiaan haittaa, vaikken itse kovin uskovainen ole.
Jatu, kengät on loistavat! Puoli iltaa taisin ihmetellä uusia kenkiä itsekseni:)
Hilu, täytyy sanoa, että seura yllätti eilen ja rupesi tilailemaan salmareita, viskiä yms. koko porukalle! Ei yleensä ole tapana, joten ihan itse aiheutettu krapula:)
Mutta milloin juhlitaan mammojen pikkujouluja? Ei näytä oikein ottavan tuulta purjeeseen tää ehdotus, mutta jospa joku innostuis?
Minä sain tänään idean ja kysyin isorinsessalta haluaisko hän mennä pikkusiskon kanssa joskus mummille yökylään. Ajattelin, että voitais ihan rauhassa miehen kanssa puuhailla kotona ja olla lähtövalmiina hakemaan tyttöjä, jos ongelmia tulis. Esikoinen ennen oli tosi mielellään yökylässä, mutta pikkusiskon tulo sekotti ne kuviot täysin. Nyt mietin, että jospa yhdessä jäisivät. Täytyy kattoa millon voitais kokeilla.
Nyt huutaa pikkurinsessa. Aamupäivän oli aivan iloisena täällä ja nyt hyvien päikkäreiden jälkeen huutaa ja roikkuu. Miksi unet pilaa päivän?
Onko kukaan muuten kokeillut jotain tossuja vaaperolle kotona? Mietin, että toimisko jotkut tinttitossut tms. hyvinä lämmikkeinä kylmällä lattialla ja samalla " jarrusukkina" . Jos edes pysyis jalassa:)
T: Ynis
Musta ois kiva mennä yhdessä syömään jonnekin kivaan paikkaan! Tekis oikein hyvää päästä kotiympyröistä pois! Mulle sopii melkeinpä millon vaan, mut appivanhemmat tulee 4.11. ja ovat joitain päiviä, eli se ajankohta ei sovi. Tosin isäni tilannetta ei tiedä ja voi olla, että en välttämättä pääsisikään pikkujouluihin, mutta lyötäiskö kuitenkin joku pvm lukkoon. Jatu ainakin oli tulossa, oliko ketä muita!? Nyt kaikki mukaan!
..koska ei täällä taida ketään olla..Tuttis meni nukkumaan?
Joko Ynis kotona?Kerppu,untenmailla?
Kai mäki meen...
jatu