Kun miehesi joutuu työn vuoksi matkustamaan,

reissussa niin että on kaksi viikko reissussa, siinä viikonlopun välissä kotona. Ja sitten on yhden viikon vapaalla kotona.

Ja taas kaksi viikkoa pois reissussa ja sitten viikon kotona.

Tätä on ollut 15 vuotta.



Eihän se kivaa ole, mutta kestettävä on.



Nyt meidän lapsemme ovat kouluiässä ja on huomattavasti helpompaa olla vaikka mies ei ole kotona. Muistan itsekin ajan kun lapset oli pieniä, ekä ollut edes töissä niin helposti tuli reissua edeltävä päivä tiuskittua ja maristua miehelle.



Minulla on ystävä jolla on kolme omaa lasta ja kaksi sijoituslasta ja mies on viikot pois kotoa ja viikonloput vaan kotona. Ystäväni ei koskaan valita ja on aina pirteä ja iloinen.

Tämän kirjoitin vaan siksi että meitä taitaa olla moneen junaan..

Joillekin miehen reissut on todella vaikea asia ja joillekin taas ihan sama...

Mutta toisaalta meillä on vain yksi lapsi ja helppohoitoinen kerrostaloasunto.



Karaistuin myös niiden vuosien aikana, kun asuimme toisella puolella maapalloa aika eksoottisissa ja välillä turvattomissakin olosuhteissa. Oli pakko vain niellä pelko miehen matkustellessa ja nauttia elämästä sellaisena kuin se oli. Tuohon verrattuna "yksinolo" Suomessa ei tunnu enää missään. Päinvastoin nautin rauhallisesta ja turvallisesta arjesta lapsen kanssa.



MUTTA jos meillä olisi monta pientä lasta, iso omakotitalo ja tontti, ajattelisin luultavasti eri tavalla ainakin väsymyksen hetkinä ja varmaan kadehtisin miestä, joka työmatkoilla saa kaikki ruoat valmiina ja öisin nukkua rauhassa tms.

Minulla taas reilu viikko yksin kotona ja pesukone hajosi...

Töitä on tehtävä ja jos on pakko matkustaa niin sitten on. Lisää rahaahan se vain tietää. Mulla on 4 lasta 0-7v ja olen tottunut pärjäämään, melkein helpompaakin ilman miestä ruokittavana ja huomioitavana. Enkä ymmärrä noin säälittäviä naisia, jotka ei pysty tulemaan toimeen ilman ukkojaan.

En varsinaisesti käy töissä. Teen välillä kyllä etätöitä kotona.

Töitä on tehtävä ja jos on pakko matkustaa niin sitten on. Lisää rahaahan se vain tietää. Mulla on 4 lasta 0-7v ja olen tottunut pärjäämään, melkein helpompaakin ilman miestä ruokittavana ja huomioitavana. Enkä ymmärrä noin säälittäviä naisia, jotka ei pysty tulemaan toimeen ilman ukkojaan.

kukaan muu ei saa väsyä,koska sinä olet niiiin vahva ja hyvä nainen??

mä ymmärrän aap;eeta!ja hänhän yrittää muuttaa ajattelutapaansa!

kai sitä nyt kuka tahansa pelkän kodin hoitaa.yksinään,4

niin pystytkö olemaan niin aikuinen, ettet rähjää hänelle asiasta?

Mä en kertakaikkiaan totu siihen, että mieheni on joka viikko vähintään yhden yön poissa kotoa, pahimmillaan jopa koko viikon. Meuhkaan ja nalkutan kuinka raskasta mulla on lasten ja kodinhoidon kanssa. Vaikka yritän kestää tilanteen, niin jossain kohtaa saan aina hepulin.

Mikä avuksi?

kuulostat vittumaiselta ja kiittämättömältä ihmiseltä. Mikä helpotus että pääsen sinusta eroon noin vaan, hiirtä klikkaamalla! Aaahh!

kai sitä nyt kuka tahansa pelkän kodin hoitaa.yksinään,4

Ota huomioon, että kun koko porukka on päivät kotona, niin sotkun määrä on melkoinen ja ruoka on laitettava 2 kertaa päivässä, Nukkua saan öisin max. 5h.

kai sitä nyt kuka tahansa pelkän kodin hoitaa.yksinään,4

Ota huomioon, että kun koko porukka on päivät kotona, niin sotkun määrä on melkoinen ja ruoka on laitettava 2 kertaa päivässä, Nukkua saan öisin max. 5h.

kuitti tolle täydelliselle naiselle..

on matkustettava. Miksi rähjäät? Kun mies on kotona, tee sillä aikaa omia juttujasi ja mies hoitaa kodin ja lapset.

Mun mies oli kans matkatöissä (viikonloput yleensä kotona). Mun mielestä oli kiva lasten kans valmistella koti isän tuloa varten "juhlakuntoon" ja viikonloppuna pidin lapset aamusta muualla, että sai nukkua pitkään. Se oli ihanaa aikaa...



Nyt mies on ollut 1,5-vuotta työtön. Hänet lomautettiin työn vähyyden vuoksi ja minä olen lastenhoidontuella kotona. Mies on masentunut, veltto ja saamaton. Parisuhde ja avioliitto eron partaalla. Rahaa ei ole kuin menojen verran. Talousjutuista tapellaan melkein päivittäin. Kotityöt on kaikki mun vastuulla ja lapset katselee itsesäälissä rypevää isukkiaan päivät pääksytysten ihmetellen miksei isi tuu mukaan puistoon tai auta äitiä. "isi on kipeä" "isi voi huonosti" "isiä väsyttää"....



Oliskin niin, että mies jakaisi kotityöt tai tekisi edes ne miesten hommat täällä! Silloin, kun hän oli töissä hän sai kotonakin hirveän paljon aikaiseksi ja oli aina iloinen ja pirteä. Viikolla soiteltiin "rakkauspuheluja" iltaisin ja kaikki oli muutenkin todella hyvin. Antaisin ihan mitä vain jos voisi palata entiseen. :(



Mutta siis vaikka sinun elämäsi ei varmaan mitään yltiöjännittävää olekaan kolmen pienen lapsen kotiäitinä, jonka mies on hyvin paljon poissa, niin teillä on asiat kuitenkin todella hyvin. Yritä tehdä niistä teidän harvoista yhteisistä hetkistä iloisia ja onnellisia "juhlahetkiä" ja ole onnellinen siitä, että sulla on mies joka pitää teistä huolen ja elättää teidät! Se on pirunmoisen paljon se!

Ja kyllä ne lapset on ruokittava myös vaikka äiti kävisikin töissä.



Miksi sinun lapsesi sotkevat niin valtavasti? Etkö ulkoiluta heitä ollenkaan? Kun minä olin kotona, lapset oli ulkona vähintään kahdesti päivässä ja lisäksi oli leikkitreffejä ja harrastuksia. Ei ne kotona nuokuttu sotkemassa.

Muutenkin silloin tuntui, että mies pääsi helpommalla olemalla paljon töissä. Jotkut vaiheet voivat olla raskaita, ja silloin on tärkeää että toinenkin sen ymmärtää eikä liiku osittain eri todellisuudessa.

Ja kyllä ne lapset on ruokittava myös vaikka äiti kävisikin töissä. Miksi sinun lapsesi sotkevat niin valtavasti? Etkö ulkoiluta heitä ollenkaan? Kun minä olin kotona, lapset oli ulkona vähintään kahdesti päivässä ja lisäksi oli leikkitreffejä ja harrastuksia. Ei ne kotona nuokuttu sotkemassa.

Hauska sinänsä tuo kuva tehokkaasta kotiäidistä, jonka koti pysyy siistinä pysyttelemällä ulkona/muualla koko päivän.

ennen kuin miehesi ajautuu reissuillaan vieraisiin syleihin kun olo on kotona niin ahdistavaa. Näitä miehiä törmää tuolla maailmalla PALJON.

ennen kuin miehesi ajautuu reissuillaan vieraisiin syleihin kun olo on kotona niin ahdistavaa. Näitä miehiä törmää tuolla maailmalla PALJON.

Nainen on alisteisessa asemassa, jos hän ei voi näyttää negatiivisia tunteita miehen menettämisen pelossa.

ja täytyy sanoa, että keskustelu aika värikästä ja monenlaisia pointteja tullut pohdittavaksi.



23: Ei kyse ole ainoastaan siitä, että olisin säälittävä akka, joka ei pärjää ilman miestä, vaan lapsilla on myös ikävä isää ja ajattelen heitä. Pienin varsinkin kehittyy hurjaa vauhtia ja isä menettää aika paljon.



Niin, en mä niin huolissani ole, että mies ajautuisi vieraaseen sylin, jos hänelle rähjään. Voihan mieskin olla huolissaan, että mulla käy iltapäiväkahviseuraa...

Aion tosiaan palkata lapsenvahtia useammin ja tosiaan se siivooja aloittaa, joten eiköhän nämä konkreettiset toimet saa ainakin sen aikaan, että itse jaksan paremmin enkä ehkä sitten hermostu mieheenkään reissuihin niin helposti.



Ja vuoden kahden päästä tilanne voi olla ihan toinen.



Kiitos vinkeistä ja keskustelusta! :)

Mitä vaikeeta muka pukea neljä lasta talvikamppeisiin kaksikertaa päivässä, viedä ne leikkipuistoon ja tuoda ne kerralla kotiin siisteissä ja kuivissa vaatteissa?

Sen jälkeen voi loihtia rauhassa terveellisen aterian ja heittää astiat tiskikoneeseen...(ai joo, kaupassakin olisi pitänyt käydä).

Ulkoilun välissä meillä on huiman hauskaa, kun kaveriperheet käyvät kylässä: Lapset saavat vapaasti leikkiä, askarrella, piirtää, maalata, muovailla tai leipoa, mutta meillä vain työtasot, vessat ja lattiat kiiltää..!

Ja kyllä ne lapset on ruokittava myös vaikka äiti kävisikin töissä.

Miksi sinun lapsesi sotkevat niin valtavasti? Etkö ulkoiluta heitä ollenkaan? Kun minä olin kotona, lapset oli ulkona vähintään kahdesti päivässä ja lisäksi oli leikkitreffejä ja harrastuksia. Ei ne kotona nuokuttu sotkemassa.