Lapsen sukupuolesta ongelma? Uskomatonta!
Luin tänään ilmestyneen Vauvan psykologin palstan kirjoituksen; äiti jolla oli 2 poikaa odottaa nyt kaksosia jotka molemmat ovat myös poikia. Hänelle oli ISO ongelma se ettei ollut sattunut saamaan yhtään tyttölasta.
Järkytyin ja vähän suutuinkin lukiessani kirjoitusta. Ei ollut tullut mieleenikään että jollekulle sukupuolella voi olla näin suuri merkitys. Toki ymmärrän, että on kiva jos perheessä on molempia sukupuolia. Mielestäni lapsen terveys ja onnellisuus menee kuitenkin aina sukupuolen edelle.
Perheessämme on 1 poika ja vaikka tulisi 4 lisää (neljää ei kyllä tule :), niin kaikki olisivat yhtä tervetulleita ja rakastettuja lapsia.
Hyvät lukijat, kertokaapa mietteitänne/kokemuksianne. Onko sukupuolella todella näin suuri merkitys ja onko oikeutta asennoitua negatiivisesti jos sattuu saaman lapset vain yhtä sukupuolta?
Kommentit (98)
Monille lapsen sukupuolella näyttää olevan väliä. Meillä on yksi lapsi, erittäin toivottu, ja raskausaikana saimme tietää hänen olevan tyttö. Siihen asti olimme puhuneet molemmista vaihtoehtoista ja molemmille oli nimet. Mieheni vanhemmille, varsinkin isälle, tämä oli jonkinmoinen pettymys, vaikkeivat he sitä myönnäkään. Appeni ensimmäisiä kommentteja oli "seuraavaksi sitten poika". Lapsen kaksi setää olivat lähes huomaamatta koko lasta, toinen ei edes onnitellut miestäni isäksi tulosta. Lankoni tuli isäksi muutamaa vuotta myöhemmin, ja jo ennen lapsen syntymää anoppi totesi "pieni poika sieltä tulee". Mieheni lapsuuden perheessä on selvät lokerot miehille ja naisille, tytöille ja pojille. Anoppi totesi lapsestamme vauvana (kun olin pukenut vauvan marimekon bodyyn ja farkkuihin), "ei se näytä edes tytöltä". Varmaan olisi pitänyt tunkea rusettia olemattomiin haiveniin, kuten kälyni aikoinaan oli tehnyt! Onneksi mieheni on eri maata, rakastaa lastaan vilpittömästi ja omat vanhempani eivät jaottele tyttöjä ja poikia eri luokkiin.
ja odotamme kolmatta. Olisihan se ihanaa jos tyttö tulisi, toisi se vähän vaihtelua ja saisin naisena jakaa näistä tyttöjen/naisten juttuja oman tyttäreni kanssa. Mutta ihan yhtä ihanaa on saada poika. Nuo kaksi poikaa on niin ihania ja mahtavia että kyllä kolmas sellainen hienosti joukkoon sopii :) Mutta myönnän itsekin että olisi tyttökin kiva saada. Tärkeintähän kuitenkin aina on että lapsi olisi terve ja kaikki menisi hyvin
Ensimmäsitä lasta odottaessani ajattelin, että se olisi tyttö. Minulla on vain siskoja, ja heillä tyttölapsia, joten ajatus tyttövauvasta tuntui luontevammalta. Kun sitten sain synnärillä ensi kertaa syliini suloisen pienen pojan, unohdin tyttömietteeni välittömästi.
Nyt toista lasta odottaessani toivon poikaa enenmmän kuin tyttöä, ja tiedän , että jos tyttö tulee, olen hänestä erittäin onnellinen! :)
Teidän perheen, joka 3 tytön jälkeen harkitsi lähtemistä hedelmöityshoitoon ulkomaille poikalapsen saamiseksi. Klinikalle, jossa lapsen sukupuolen voi valita. Se oli minusta aika hölmö ajatus.
Kyllä saa toivoa tyttöä!
Tai saa toivoa poikaa!
Minulla on 4 lasta. 3.n pojan jälkeen tuli tyttö.
Pitkään olin "sekasin", ajattelin että ei hittolainen nyt sitten prinsessajuttuja. Näin sielunisilmin tytön leikkimökissä köytettynä kun lapset leikkii yhdessä sankarileikkiä.. :)
Nyt se on jo ihan hauskaa että meille tuli tyttö.
Mahdottoman ylpeä olen pojistani ja nyt sitten ihmetellään muuttuuko elämä kun vauva kasvaa. Pistääkö tyttö pojat ojennukseen?
Entä saako se poikaystävää ennenkö pojat muuttaa kotoa? (siis uskaltaako kukaan poika lähestyä häntä kun on 3 korstoa veljenä).
Minä ymmärrän äitinä tuon kommentin. Sehän vaan kertoo siitä kun lapsiluku on täynnä (kaiketi) ja lapset on sitten kaikki tätä sukupuolta.
Se ei kerro minusta siitä että olisi pettynyt niihin joita on, vaan siitä kaipuusta joka jää.
Olen alkanut näkemään tyttäreni jopa kirkossa, mieheni luovuttaa pois.
No eihän sitä tiedä meneekö naimisiin kirkossa, onko lesbo, elääkö mies että voi luovuttaa.. yms yms. Mutta tälläsiä asioita ei siis tule ja se saattaa olla pieni pistos.
Elämä on.
Mutta lapsille tarttee puhua että miten he ovat ihania ja rakastettuja ja ja ja ja.
Ettei se ainoa mitä puhutaan on keljuilua tai huumoria miten toisen olisi pitänyt olla tyttö tai poika.
Ja todella olin OIKEASTI kammottavan pettynyt, kun ultrassa kävi ilmi, että pojan killuttimet siellä on. En voinut hillitä pettymystäni, itkin ihan hysteerisesti autossa asiaa ja kesti jonkin aikaa pystyä käsittelemään asiaa. Pian kuitenkin alkoi ajatukset kieppua pienessä pojassa mahassani ja nyt kun olen tuon 2
-vuotiaan äiti, rakastan tuota ihanaa lasta enemmän kuin mitään. Rakkaus alkoi jo odotusaikana ja kun näin lapsen, hän tuntui heti tutulta, "oikealta". Olin pettynyt silloin aikanaan etten saanutkaan jotain haavekuvaa, ja onneksi ymmärsin ettei pettymys kohdistunut sisälläni kasvavaan todelliseen lapseen.
On eri asia siis surra haaveensa menetystä kuin olla pettynyt siihen, mitä oikeasti saa. Ei tunteisiinsa voi kysyä oikeutusta, ihminen tuntee mitä tuntee. Sillä on merkitystä, miten tunteensa käsittelee ja miten tunteensa kanavoi käytökseksi.
Olenkin ihan varma, että allaoleva, oliko 9, ei olisi ollut pettynyt saadessaan oman poikavauvan syliinsä, vaikka tyttöhaaveen menetys olisikin kuinka kirpaissut.
ihmiset ei vaan myönnä että sillä on aika monelle väliä kumpaa sukupuolta lapset ovat. Itse aina halusin tyttären, ja pystyn myös myöntämään sen tosiasian että olisin ollut pettynyt jos lapsi olisi ollut poika.
kieltämättä olisin ollut pettynyt jos olisi syntynyt tyttö. Kenellekään en tietenkään koskaan mitään sanonut ajatuksistani.
itse odotan kolmatta poikaa perheeseemme, ja muiden kommentit on saanet minut itsenikin epäilemään sitä tulenko pitämään tästä kolmannesta pojasta. nimittäin kun kerron että meille tulee kolmas poika, kommentit on tyyliin "voi että, teette sitten HETI sen neljännen" EN mä halua neljää lasta, ja minusta tuollaiset kommentit on kauhistuttavan törkeitä! miksi ihmiset sanoo raskaana olevalle tuollaisia törkeyksiä? ;(
Ennen lapsia toivoin kovasti, että saisin olla tytön äiti. Minulle oli periaatteessa sama, tulisiko sieltä kaksi poikaa ja yksi tyttö, vai pelkästään tyttö, kunhan saisin olla edes yhden tytön äiti.
Esikoistytöstä olin todella todella onnellinen, myönnän että olin positiivisesti yllättynyt tytöstä.
Toisen kohdalla toivoin tavallaan poikaa, jotta minulla olisi ollut molempia sukupuolia yksi. Mutta kun tulokas olikin tyttö, en ollut lainkaan pettynyt. Nyt olen erittäin onnellinen siitä että minulla on nimenomaan kaksi tyttöä.
Varmasti olisin ollut pojista yhtä onnellinen, vaikea sanoa kuinka olisin osannut "toteutumattomaan haaveeseeni" reagoida. Poika tuntuu vieraalta ajatukselta, varmaankin vain siksi kun ei minulla niitä ole.
Ihmettelen kuitenkin ihmisten reaktioita, kun tuli toinen tyttö. Monet kysyivät, että meinaatteko yrittää vielä poikaa, tai sanoivat että toivottavasti sieltä nyt tulee poika kun ensimmäinen oli tyttö.
Kyse on kuitenkin asiasta johon ei itse (onneksi) voi vaikuttaa.
Minusta on täysin normaalia tuntea pettymystä tai toivoa jompaakumpaa, tai jopa "yrittää" vielä sitä poikaa/tyttöä, mutta jos se menee niin pitkälle että se vaikuttaa rakkauteen ja hyväksyntään lasta kohtaan, kyseessä on jo ongelma joka kaipaa apua.
mielummin kaikki poikkia,kun kaikki tyttöjä.
pojat on paljon ihanempia kuin tytöt
poikiin ei voi pettyä, vaikka niitä olisi 10, sen sijaan voisi olla suurikin pettymys saada 10 tyttöä.
rasittaa tuuli matinsalon mainos danoniinosta, kun vaan halaa tyttöään...sairas akka jolle on muka tytär NIINtärkeä!!! Mitä p*****!!!
ja sitte toinen danoniino mainos, KU meidän NEITI tykkää aprikoosista!!ketä kiinnostaaaa!mistä NEITI TYKKÄÄ!!! mitähän kys. äidinkin pojat ajattelevat kun äiti aina vaan sanoo, et meidän NEITI tykkää....älytöntä...rasismia tuokin :(
Kyse on kuitenkin mainoksesta, eikä mistään Tuulin lasten sukupuolisyrjinnästä.
Varmaan ärsyttäisi enemmän, jos se sanoisi että "meidän neiti tykkää aprikoosista, ja meidän nuorempi herra tykkää persikasta, ja meidän vanhempi herra tykkää mansikasta! Ja miehellä on laktoosi-intoleranssi ja se ostaa kilpailevaa merkkiä!"
Ensin syntyi poika, mahtavaa. Toisena tyttö, ihanaa.
Tätini soitti synnärille onnitellakseen, ja sanoi, että nythän meillä on sitten perhe täynnä, kun on sekä tyttö että poika. AAAARGH!
Nyt jos saataisiin kolmas, tahtoisin jostain syystä enemmän tyttöä. Toisaalta pojalle olisi parempi nimi valmiina, jonka tahtoisin ehdottomasti käyttöön!
poikiin ei voi pettyä, vaikka niitä olisi 10, sen sijaan voisi olla suurikin pettymys saada 10 tyttöä.
Meillä on kolme kouluikäistä poikaa, rakkaita kaikkia! Sitten meillä on iltatähti tyttövauva, rakas hänkin!
Lapsi on rakas on hän sitten poika tai tyttö.
Toivoin kolmannen lapsen kohdalla tyttöä ja poika tuli. Satutti ihan älyttömästi kaikkien ihmisten kommentit, kun ei sitten tullut sitä tyttöä... Olen myös ollut nyt melko närkästynyt, kun neljäs sitten olikin tyttö, koska taas ihan puolitutuillakin ihmisillä on niin kovin paljon sanottavaa lastemme sukupuolijakaumasta.
Olen kyllä ihan suunnattoman onnellinen, että meille se tyttökin tuli.
Mielestäni sillä ei niin ole merkitystä vauva-vaiheessa. Sitten kun lapsi kasvaa, eroja alkaa löytyä.
Ihmisten pitää nykyään kohdella ihan silkkihansikkain lapsettomia ihmisiä. Toivoisin välillä, että joku miettisi mitä sieltä suustaan päästää myös lasten sukupuolen suhteen.
tiedä mistä puhuu, koska ei ole ollut tilanteessa jossa ei ole saanut toivomaansa sukupuolta? Ja koska hänellä ei ole mitään valittamista (onhan hän saanut sen minkä on halunnut) niin hän kieltää muilta oikeuden pettymyksen ja surun tunteisiin? Mikä logiikka tuossa on?
Mä olen aina halunnut olla tytön äiti. Kun esikoisen odotusaikana tyttöä luvattiin, olin tosi onnellinen. Vauvan oikea sukupuoli selvisi vasta hiukan ennen synnytystä joten meidän kohdalla ultra oli mennyt väärin. Mä itkin koko päivän kun pakkasin kaapista suloisia tytönvaatteita pelastuarmeijalle, koska jotenkin tiesin etten sitä tyttöä koskaan saa. Kuten en saakaan. Toinen poika on tulossa, ja mä kuulen jatkuvasti toivotuksia, että toivotaan jos sieltä vielä se pieni tyttövauva syntyisi. Varmaan kymmenen ihmistä (jotka eivät tietenkään tiedä kuinka kovasti haaveilin aikanaan tytöstä) on viime aikoina ihmetellyt mahaani ja veikannut että kyllä sä tytön saat. Aina se jotenkin kirpaisee.
Mut sit sellainen pointti, että lapsen sukupuoli on tabu vain tälle minun sukupolvelleni. Äitini sukupolvelle ja sitä vanhemmille ihmisille on ihan päivänselvää, että pojat ja tytöt on erilaisia koska sukupuoliroolit on olleet niin selviä. On ollut ihan luvallista toivoa tyttöä tai poikaa - asia jota minun sukupuoleni ei saa sanoa edes ääneen, koska meidät on kasvatettu uskomaan että sukupuoli on ihan toissijainen asia ja sillä on vain marginaalinen vaikutus ihmisen elämään.
Voi jos minulle olisi käynyt noin, olisin varmasti itkenyt ja paljon. Siis että ensin luvataan tyttöä ja sitten tuleekin poika. Voi mitä tunteiden mylläkkää...
terveisin nro 33?, se jolla kolme poikaa ja tyttö
Ilo poikavauvoista on eri asia, kuin lyuopuminen siitä unelmasta, että saisi myös tytön. Täysin eri asia. Ja hyvin inhimillistä.
4xpoikaa
ajatteletteko pelkkiä tyttöjä toivojat ollenkaan miehiänne?
miehenne tuskin ilahtuu haaveistanne saada pelkkiä tyttöjä.
miehet toivovat aina sitä omaa poikaa ja miehille on aina suuri pettymys jos ei sitä omaa poikaa saakkaan!
jos saa vaan tyttöjä ei sukukaan jatku... :(
Eka oli poika ja tiedän että sekä isänsä että minä oltais oltu tosi pettyneitä tyttöön, toki luulen että tunne olis lasta hoivatessa mennyt ohi.
Mies vaihtui ja hän toivoikin tyttöä, minä taasen sitä poikaa ja olin onnellinen kun sen sain.
Kolmannesta olinkin ihan mielissäni että oli tyttö tulossa.
Neljännestä aattelin ettei todellakaan mitään väliä. Salaa olin kuitenkin tyytyväinen kun kuulin että poika tulee. Isä sen sijaan oli vähän pettynyt.
Joten ymmärrän kyllä jos joku saa neljä samaa sukupuolta että harmittaa...
Itse en tiedä mitkä fiilikset olisi, jos mulla olis kaikki nää neljä tyttöjä.