Lue keskustelun säännöt.
Lapsen sukupuolesta ongelma? Uskomatonta!
04.02.2011 |
Luin tänään ilmestyneen Vauvan psykologin palstan kirjoituksen; äiti jolla oli 2 poikaa odottaa nyt kaksosia jotka molemmat ovat myös poikia. Hänelle oli ISO ongelma se ettei ollut sattunut saamaan yhtään tyttölasta.
Järkytyin ja vähän suutuinkin lukiessani kirjoitusta. Ei ollut tullut mieleenikään että jollekulle sukupuolella voi olla näin suuri merkitys. Toki ymmärrän, että on kiva jos perheessä on molempia sukupuolia. Mielestäni lapsen terveys ja onnellisuus menee kuitenkin aina sukupuolen edelle.
Perheessämme on 1 poika ja vaikka tulisi 4 lisää (neljää ei kyllä tule :), niin kaikki olisivat yhtä tervetulleita ja rakastettuja lapsia.
Hyvät lukijat, kertokaapa mietteitänne/kokemuksianne. Onko sukupuolella todella näin suuri merkitys ja onko oikeutta asennoitua negatiivisesti jos sattuu saaman lapset vain yhtä sukupuolta?
Kommentit (98)
tuli heti ensimmäisellä kerralla poika, ei tarvinnut loputtomiin odotella oikeaa ;)
Mies on enemmän kuin tyytyväinen, että hän sai mitä halusikin; ikioman kalakaverin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vielä kotonakin, kun miehensä tokaisi vauvan sukupuolen kuultuaan, että eikö nytkään tullut poikaa.
Julma mies.
että onneksi tuli poika, ettei enää tarvi toista lasta tehdä. Eikä tehneetkään.
Ystävän appiukko sanoi kuultuaan, että tyttö tuli: Tytöksikö se tärveltyikin.
Kyllä ne pojat vaan on mieheille enemmän toivottuja, vaikka naisten se on vaikea myöntää.
Eikö tässä tutkimuksessa johon viittaat sanota selvästi, että on kehittyneissä länsimaissa on vähän tutkimusta aiheesta mutta Euroopassa toivotaan että perheessä olisi sekä tyttöjä että poikia (mixed sex composition), jos sukupuolella ylipäätään on väliä. Mutta Tsekeissä, Liettuassa ja Portugalissa pidetään tyttöä toivotumapana. Pojan toivomisesta ei puhuta mitään.
Abstract
Gender preferences may have substantial implications for a couple’s fertility behavior.
However, there is only limited empirical research investigating this subject in modern Western
societies. In this paper, data from the Fertility and Family Surveys are used to compare 17
European countries with respect to their gender preferences for children. Despite substantial
regional heterogeneity across Europe, our results show a strong tendency towards a preference
for a mixed sex composition (if there is any preference at all). However, we find some
unexpected indication for a girl preference in the Czech Republic, Lithuania, and Portugal.
Because socioeconomic conditions and family policies in Europe, which are important factors in
explaining different fertility levels, are not related to a specific gender of children, we suggest
that sociocultural factors should be regarded as important determinants of different gender
preferences.
jos on jäänyt uhmaikätasolle tyyliin, mä haluuan, mä haluun..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummun siskon mies halusi ukkia vähän kiusata ja sanoi että poika tuli. Ukkini kiukustui ja viskasi vasaran kädestään sanoen: "vai niin siinä TAAS kävi".
Mutta kyllä suu oli messingillä kun kuuli asian oikean laidan.
Itse olin ukilleni tosi tärkeä, tärkeämpi kuin veljeni.
juttua, mutta ymmärrän että tällaisiakin tunteita saattaa herätä eikä siinä ole välttämättä mitään pahaa. Omat haaveet ja toiveethan siinä jäävät toteutumatta, ja siitä huolimatta lastaan saattaa rakastaa yli kaiken. Miksei tuo nyt voisi olla jonkinlainen kriisi. Itselle ainakin neljännen pojan syntymä herätti surun ja pettymyksen tunteita, mutta hyvä kun kuuli sukupuolen ajoissa, niin osasi suhtautua asiaan. Enempää kun meille ei lapsia tule. Ja näistäkin tunteista huolimatta en omia poikiani vaihtaisi yhteenkään tyttölapsen, aivan ihania ovat. Silti mieltä kaihertaa, etten koskaan saanut omaa tytärtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se "vain" lausuttiin niin moneen kertaan, että opin häpeämään sitä, että en ole poika. Sama ongelma sisarillani. Paine tuli vanhemmilta ja perheen ulkopuolelta.
Kumma kyllä, meistä ei yhdestäkään tullut lesboa.
mulla on edellisestä avioliitosta poika, miehellä puolestaan 2 lähipoikaa ja yksi niin täydellinen etätytär ettei ole vuosiin tavannut, vaikka ihan Suomessa asuu. Kun aloin odottaa, toiveet tytöstä olivat todella korkealla - mä kävin jopa lapsivesitutkimuksessa, jotta ei tarvitsisi synnärillä pettyä.
Saimme toivotun tytön, koska tutkimuksen avulla meillä olisi ollut aikaa sopeutua, olisimme tietysti osanneet rakastaa myös toista /kolmatta poikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
arvostaa sitä jos esikoinen on poika, nuoret tuskin. Ajat muuttuu ja ei sitä esikoispoikaa enää tarvitse maatilan töitä jatkamaan. Nykymaailmassa voi ollakin että tytöt pärjää paremmin, siis länsimaissa. Itsellä on yksi rakas tytär ja toivon saavani vielä toisenkin lapsen. Toinen tyttökin olisi kiva, toisaalta olisi kiva saada vastapainoksi poika.
Kun sitten ultrassa kuulin odottavani poikaa niin ei riemulla ja ilolla ollut rajoja :) vieläkin sydäntä lämmittää ajatella sitä ultraa. Tyttö oli ennestään ja yhtä rakas tietenkin hänkin, mutta olen AINA halunnut edes yhden pojan.
Ja viimeksi kun täällä asiaa hehkuttelin niin aika kylmää kyytiä sain ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kaikille näitä lahjoja ei suoda. Meille on mieheni kanssa suotu neljä ihanaa tytärtä ja yhtäkään emme pois antaisi tai vaihtaisi, vaikka tarjolla olisi 10 poikaa. Yritämme kasvattaa tyttäremme niin hyvin kuin pystymme, että he pärjäisivät tässä "miesten maailmassa" ihan omina itsenään, tasa-arvoisina ihmisinä.
Eli kaikki neljä lastamme on poikia. Ihana näin.
En kestäisi sitä vaaleanpunaista hörhellystä.
Mutta jokainen tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini mies kertoi kahvipöydässä,että onneksi tuli poika, ettei enää tarvi toista lasta tehdä. Eikä tehneetkään.
Ystävän appiukko sanoi kuultuaan, että tyttö tuli: Tytöksikö se tärveltyikin.
Kyllä ne pojat vaan on mieheille enemmän toivottuja, vaikka naisten se on vaikea myöntää.
sitä, miltä jo nuoren tytön täytyisi näyttää ollakseen sopiva joukkoon, kelvatakseen jollekin miehelle sitten joskus. Niin monen naisen kasvu lapsesta aikuisuuteen on täynnä jos jonkinlaisia komplekseja että ihan hirvittää....
Kahden ihanan pojan äitinä on ollut helppoa. Nyt saamme tytön joukkoon ja omat ajatukseni ovat välillä jopa kauhun sekaiset; tiedän, että se vertailu ja ulkonäköä koskeva arvostelu alkaa jo synnytyslaitoksella. Ystävät ovat liiankin innokkaina tulemaan katsomaan sitä "minkänäköisen tytön te nyt saitte?" lasta.
Eli kaikki neljä lastamme on poikia. Ihana näin.
En kestäisi sitä vaaleanpunaista hörhellystä.Mutta jokainen tavallaan.
saatetaan toivoa jompaa kumpaa sukupuolta, kun ei vielä tiedetä, millaista vanhemmuus on. Meillä mies toivoi poikaa, mutta nyt kun "tuo juuri meidän perheeseen sopiva, ihana ja täydellinen tyttölapsi" on olemassa ei sukupuolella ole merkitystä. Ja jos meille tulee vielä toinen lapsi on sukupuoli todellakin täysin merkityksetön, koska nyt tiedämme, että meidän lapsi on juuri tähän meidän perheeseen oikea lapsi:)
Ja jotenkin ajattelen että hyvä kun käy tuon pettymyksen läpi nyt odotusaikana. Kun vauvat syntyvät niin niitähän rakastaa.
Ihmisellä on unelmia ja haaveita, ei se tarkoita sitä ettei voi olla onnellinen nykytilanteesta.
Minä olen aina toivonut tyttöä, meille suotiin 6 poikaa. Olin kateellinen tyttöjen äideille, välillä sattui niin kovasti ettei uskokaan. ja silti rakastin/rakastan kaikkia poikiani rajattomasti. En ketään heistä vaihtaisi tyttöön.
Mielessä kutkutti sitten ajatus 7 veljeksestä, kun ajattelin että sitä tyttöä meille ei suoda. Tässä raskaudessa olin jotenkin alusta asti varma että tulokas on tyttö, ja niin hän olikin. Nyt tuolla taapertaa reilu 1 v kaunis neiti, joka on meille kaikille äärettömän rakas, mutta ei vähennä yhtään rakkautta poikiin.
Eniten ärsyttää ihmisten kommentit tyyliin: nyt olette varmaan onnellisia kun teille syntyi tyttö(ja tämä sanottiin pienten poikien kuullen)Tokaisin että oltiin ihan onnellisia ennekin. Tai nyt voitte lopettaa lasten teon kun saitte tytön. Ihan kiusallaan tekisi mieli yrittää vielä yhtä, mutta alkaa olla ikää eikä enää jaksa=)