Lue keskustelun säännöt.
Lapsen sukupuolesta ongelma? Uskomatonta!
04.02.2011 |
Luin tänään ilmestyneen Vauvan psykologin palstan kirjoituksen; äiti jolla oli 2 poikaa odottaa nyt kaksosia jotka molemmat ovat myös poikia. Hänelle oli ISO ongelma se ettei ollut sattunut saamaan yhtään tyttölasta.
Järkytyin ja vähän suutuinkin lukiessani kirjoitusta. Ei ollut tullut mieleenikään että jollekulle sukupuolella voi olla näin suuri merkitys. Toki ymmärrän, että on kiva jos perheessä on molempia sukupuolia. Mielestäni lapsen terveys ja onnellisuus menee kuitenkin aina sukupuolen edelle.
Perheessämme on 1 poika ja vaikka tulisi 4 lisää (neljää ei kyllä tule :), niin kaikki olisivat yhtä tervetulleita ja rakastettuja lapsia.
Hyvät lukijat, kertokaapa mietteitänne/kokemuksianne. Onko sukupuolella todella näin suuri merkitys ja onko oikeutta asennoitua negatiivisesti jos sattuu saaman lapset vain yhtä sukupuolta?
Kommentit (98)
On se vaan ollut jännää huomata, miten monissa suvuissa oman tyttären saamat lapset on isovanhemmilleen paljon läheisempiä kuin pojan saamat...mikähän siinäkin on takana? Kun kuitenkin se tytär on jatkanut sukua sille miehelle, eikä omalleen..vai miten se nyt menikään?! Onneksi ei itse tarvitse sitä lapsen sukupuolta päättää, se on siitä puolisosta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä mahdollisesti voisimme kolmannen lapsen hankkia :) eikä haittaisi ollenkaan vaikka kolmaskin olisi poika.
todennut, että joillekin sukupuolella ON väliä.
Mitä sitten, ajattelen. Minulle itselleni on yhdentekevää, mitä siellä vauvan haarojen välissä on tai ei ole, mutta ymmärrän kyllä, että joillekin sillä on merkitystä. Meitä on moneen junaan.
itki esikoistyttären syntymän jälkeen kuukauden sitä ettei lapsi ollutkaan poika. Kertoili tätä ihan avoimesti kaikille, myös sen tyttären kuullen.
En voi ymmärtää moista, minulle on lapsen sukupuoli ollut toissijainen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä on tietty tabu eikä näin saisi sanoa, mutta kyllä olisin tooosi pettynyt jos tulisi neljä samaa sukupuolta tai jos perheeseemme tulisi vain toista sukupuolta
tervetulleita, vaan siitä, etä hän haluasi myös tytön. Ja surun siitä, ettei saa tyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurimmalle osalle naisista tulee täytenä yllätyksenä se, kuinka voimakkaita tunteita syntymättömän vauvan sukupuolen kuuleminen aiheuttaa...
Onko oikeus olla ymmärtämättä toisen tunteita? Kuten sinä teet. On oikeus, jos ei vaan ymmärrä. Samoin on oikeus olla surullinen, jos haave tytöstä jää täyttymättä. Sen sijaan ei ole oikeutta kohdella lapsia huonosti sukupuolen perusteella. Ja tämä äitihän mitä ilmeisimmin aikoo kohdella lapsia hyvin, jos kerta psykologiltakin hakee apua tunteisiinsa.
Sitä paitsi lapsen terveys voi olla myös sukupuolesta kiinni. Pojat sairastavat enemmän ja poikia kuolee joka ikäluokassa enemmän. On ongelmia,jotka koskevat poikia paljon suuremmalla todennäköisyydellä, kuin tyttöjä. Esim. vaikeasti käyttäytyneen Asperger-pojan sisko saa kai toivoa tyttöä, koska asperger-riski on geenien takia pojalla suurempi. Samoin esim syömishäiriöinen äiti saattaa toivoa poikaa, jotta ei olisi niin suuria paineita olla siirtämättä syömishäiriötä tytölle.
Kai täällä ylipäätään on oikeus kaikenlaisiin tunteisiin, kunhan yrittää parhaansa mukaan kohdella lapsia tasapuolisesti.
Terveisin 2 terveen pojan ja yhden terveen tytön ja yhden kuolleen pojan äiti, joka kyllä uskaltaa myöntää olevansa tytöstään tosi iloinen, (kuten myös pojistaan tietysti, mutta tytöstä vielä ihan erityisen iloinen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä kaksi poikaa ja tunteet ovat heittäneet häränpyllyä kun kuulimme että saattaisi olla tyttö tulossa. Ajattelenko enää että aivan sama? Toisaalta ihanaa olisi jos tulokas olisi tyttö, saataisiin vähän naisvoimaa lisää tänne ;)
Toisaalta, yritän ajatella neutraalisti, voihan hän muuttua vielä pojaksi.
Meillä on aina ollut mieheni joka haluaa molempia sukupuolia. Minulle on tätä ennen ollut aivan sama kumpi tulee.
Mutta nyt kun saatiin tyttöveikkaus, saattaisi olla pieni pettymys jos tulisikin poika, mutta varmasti rakastaisin häntä aivan samalla tavalla kuin tyttöä :)
Sekavasti kirjoitettuna...
ihmiset ei vaan myönnä että sillä on aika monelle väliä kumpaa sukupuolta lapset ovat. Itse aina halusin tyttären, ja pystyn myös myöntämään sen tosiasian että olisin ollut pettynyt jos lapsi olisi ollut poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun mielestä mitään pahaa että toivoo tiettyä sukupuolta. Kyllä sitä lasta silti yhtä paljon rakastaa vaikka se olisikin eri sukupuolta kuin oli toivonut.
saa ihan hyvällä omalla olla pettynyt, surullinen tai jopa vihainen. Ei se mitenkään tarkoita ettei lapsi olisi toivottu ja rakastettu.
Tottakai tyttölapsesta saa haaveilla, ihan samalla tavalla kuin omakotitalosta tai ulkomaan matkasta. Se on vielä asia johon ei voi itse vaikuttaa niin saahan sitä olla vihainen.
Luuletko että se tarkoittaa samaa kuin olisi pettynyt tai vihainen siihen lapseen?!? Ei se sitä meinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko oikeutta asennoitua negatiivisesti jos sattuu saaman lapset vain yhtä sukupuolta?
Ensinnäkin kyse ei ole asennoitumisesta, joka olisi pitkälti tietoinen valinta. Kyse on tunteesta, joka on tuolle äidille itselleenkin selvästi vaikea asia.
En tosin ole tuota kysymystä Vauva-lehdestä lukenut, mutta tuskin kukaan "asennevammainen" sinne kirjoittelisi hakeakseen apua. Luultavammin tuo äiti itsekin kärsii tunteistaan ja on HYVÄ, että hän pyrkii käsittelemään ne. Sillä tavalla hän pääsee asioiden kanssa sinuiksi ja pystyy rakastamaan poikiaan parhaalla mahdollisella tavalla.
KOska sait tytön, luulet että olisit ollut pettynyt pojasta koska tyttäresi on sinulle maailman tärkein asia. Mutta usko tai älä jos se olisi ollut poika, olisi poikasi sinulle maailman tärkein asia.
Tämä oli siis ysille.
Mä olen iloinen, että on kolme poikaa.
Poikaa toivoin ekaksi. Toisen kohdalla kumpi vaan olisi käynyt ja kolmannen kohdalla toivoin todella poljon, että hän olisi poika.
Taidan sitten olla omituinen :)
Mä olen iloinen, että on kolme poikaa.
Poikaa toivoin ekaksi. Toisen kohdalla kumpi vaan olisi käynyt ja kolmannen kohdalla toivoin todella poljon, että hän olisi poika.Taidan sitten olla omituinen :)
että äiti, joka myöntää pettymyksensä, ja käsittelee tunteensa, on tuleville lapsille parempi ja tasapainoisempi äiti, kuin äiti, joka ei salli itselleen mitään tunteita lapsen sukupuoleen liittyen. Eihän sitä asiaa pidä lapsille itselleen purkaa, mutta kyllähän lapset sen itsekin tajuavat, että olisihan se prinsessa perheessä ollut kiva. Ilman, että kukaan pojista on ylimääräinen.
Meillä tuli ystävien poikaperheeseen iltatähdeksi tyttö, jonka sukupuolesta kaikki, niin pojat kuin vanhemmatkin, avoimesti iloitsivat. Ja näin on usein, kun sitten tulee se eri sukupuolta oleva. Onhan se sitten ihan selvä, että pieni riipaisu ainakin käy monella sydämessä, jos ei sitä toista sukupuolta sitten tulekaan.
Itse olen kiitollinen, että minulla on molempia, tyttöjä ja poikia, ja vaikka kaikki ovat rakkaita, olisin paljon köyhempi ilman sitä toista sukupuolta.
Suomessa lukuisat pariskunnat kärsivät lapsettomuudesta. Mitäpä, jos antaisitte adoptoitaviksi heille ne lapset, jotka syntyvät teille vääränä sukupuolena?! :D Ja sit eikun uudestaan paremmalla onnella yrittämään sitä tyttöä/poikaa..voihan olla, että jo seuraava natsaa :DD