Uskovat! Selittäkää minulle, että miksi

esim. islamissa.

Islamissa synti, jota et saa anteeksi iäisyydessäkään, on hengailla kristittyjen kanssa.

Kristityillä se taas on Pyhän Hengen pilkka.

Tuo on niin vahva aivopesu, että moni ei koko ikänsä aikana kykene pääsemään tuon tabun aiheuttamasta pelosta irti.

esim. islamissa.

Islamissa synti, jota et saa anteeksi iäisyydessäkään, on hengailla kristittyjen kanssa.

Kristityillä se taas on Pyhän Hengen pilkka.

Tuo on niin vahva aivopesu, että moni ei koko ikänsä aikana kykene pääsemään tuon tabun aiheuttamasta pelosta irti.

tarkoittaa itseasiassa sitä, että ei ole uskovainen, ei siis usko Jumalaan eikä Jeesukseen henkilökohtaisena vapahtajana.

Sehän olisi ihan järkeenkäypääkin, et saa Pyhän Hengen pilkkaa anteeksi, eli et pääse taivaaseen, ellet turvaa Jumalaan ja usko Häneen.

Eihän siinä mitään pelkoa ole. Joka on uskossa, uskoo että pääsee taivaaseen, ja ne, jotka eivät usko koko Jumalan olemassaoloon (eli pilkkaavat Pyhää Henkeä) niin mitäpä he pelkäisivät, kun eivät usko taivaaseen eivätkä helvettiin. Ajattelevat vaan kuoltuaan maatuvansa ja that's it.

uskominen / ateismi, esim. agnostismi, mihis he pääsevät / joutuvat ?

t. Onnellinen ja vapaa

mutta ei hylkää!

muistan jostain kuulleeni,että niitä Jumalaa koettelee keitä rakastaa.

"Hyvänä päivänä iloitse ja pahana päivänä muista, että Jumala on antanut ne molemmat. Ei ihminen voi moittia Jumalaa."

Saarnaaja 7:14

esim. islamissa. Islamissa synti, jota et saa anteeksi iäisyydessäkään, on hengailla kristittyjen kanssa. Kristityillä se taas on Pyhän Hengen pilkka. Tuo on niin vahva aivopesu, että moni ei koko ikänsä aikana kykene pääsemään tuon tabun aiheuttamasta pelosta irti.

tarkoittaa itseasiassa sitä, että ei ole uskovainen, ei siis usko Jumalaan eikä Jeesukseen henkilökohtaisena vapahtajana. Sehän olisi ihan järkeenkäypääkin, et saa Pyhän Hengen pilkkaa anteeksi, eli et pääse taivaaseen, ellet turvaa Jumalaan ja usko Häneen. Eihän siinä mitään pelkoa ole. Joka on uskossa, uskoo että pääsee taivaaseen, ja ne, jotka eivät usko koko Jumalan olemassaoloon (eli pilkkaavat Pyhää Henkeä) niin mitäpä he pelkäisivät, kun eivät usko taivaaseen eivätkä helvettiin. Ajattelevat vaan kuoltuaan maatuvansa ja that's it.

juuri noin se onkin.

esim. islamissa.

Islamissa synti, jota et saa anteeksi iäisyydessäkään, on hengailla kristittyjen kanssa.

Kristityillä se taas on Pyhän Hengen pilkka.

Tuo on niin vahva aivopesu, että moni ei koko ikänsä aikana kykene pääsemään tuon tabun aiheuttamasta pelosta irti.

"hengailla" muiden Aabrahamilaisten yksijumalaisten uskontojen edustajien kanssa. Muslimit uskovat, että kristityt ja juutalaiset ovat saman alku-uskonnon kautta todellisia uskovaisia. Islam ainoastaan kritisoi sitä, että esim. kristinusko on ns. "reformoitu uskonto" ja UT jo lähti sivuraiteille alkuperäisestä selkeästi yksijumalaisesta uskonnosta kolminaisuusopillaan.

esim. islamissa.

Islamissa synti, jota et saa anteeksi iäisyydessäkään, on hengailla kristittyjen kanssa.

Kristityillä se taas on Pyhän Hengen pilkka.

Tuo on niin vahva aivopesu, että moni ei koko ikänsä aikana kykene pääsemään tuon tabun aiheuttamasta pelosta irti.

tarkoittaa itseasiassa sitä, että ei ole uskovainen, ei siis usko Jumalaan eikä Jeesukseen henkilökohtaisena vapahtajana.

Sehän olisi ihan järkeenkäypääkin, et saa Pyhän Hengen pilkkaa anteeksi, eli et pääse taivaaseen, ellet turvaa Jumalaan ja usko Häneen.

Eihän siinä mitään pelkoa ole. Joka on uskossa, uskoo että pääsee taivaaseen, ja ne, jotka eivät usko koko Jumalan olemassaoloon (eli pilkkaavat Pyhää Henkeä) niin mitäpä he pelkäisivät, kun eivät usko taivaaseen eivätkä helvettiin. Ajattelevat vaan kuoltuaan maatuvansa ja that's it.

On edes teoreettiset mahdollisuudet päästä taivaaseen ja heidänkin tulisi mieluiten edustaa 65 miljoonaa luterilaista? Tuskin uskotte itsekään, että kaikilla maailman ihmisillä ja toisten uskontojen edustajilla on samanlaiset mahdollisuudet "ottaa Jeesus sydämeen" ja näin heidän tulisi pikimmiten toimia siirtyäkseen ainoan ja oikean maailman uskonnon piiriin?:)

Minä taas en ymmärrä, että kun uskoontulleet tarjoavat "vinkkinä" ajatusta "etsivä löytää", että miksi sen etsijän tulisi löytää juuri se kristinusko ja mieluiten luterilainen versio? Eli etsijän "löytää väärin, jos löytää minkä tahansa muun uskonnon? Mitä avomielistä "etsimistä ja tutkailua" se sellainen on, missä lopputulos on jo päätetty?

Väitän kivenkovaan, että 90% maailman uskovaisista "yllättäen" löytää isiensä/äitiensä/oman maansa/kulttuurinsa omaksuman uskonnon eli ihan ympärillään jo olevan "totuuden". Todella avarakatseista ja oppinutta "etsimistä". Loput 10% saavat myös ensialkuun syntymästään lähtien aivopesua jostain uskonnosta, mutta käyttävät jo myöhemmin hieman järkeäänkin, eivätkä esitä todisteettomia nollatotuuslauseita tyyliin: "Se on niin, koska Raamatussa niin sanotaan. Jeesus sanoi olevansa tie,totuus ja elämä, joten tottahan sen pitää olla".

esim. islamissa.

Islamissa synti, jota et saa anteeksi iäisyydessäkään, on hengailla kristittyjen kanssa.

Kristityillä se taas on Pyhän Hengen pilkka.

Tuo on niin vahva aivopesu, että moni ei koko ikänsä aikana kykene pääsemään tuon tabun aiheuttamasta pelosta irti.

tarkoittaa itseasiassa sitä, että ei ole uskovainen, ei siis usko Jumalaan eikä Jeesukseen henkilökohtaisena vapahtajana.

Sehän olisi ihan järkeenkäypääkin, et saa Pyhän Hengen pilkkaa anteeksi, eli et pääse taivaaseen, ellet turvaa Jumalaan ja usko Häneen.

Eihän siinä mitään pelkoa ole. Joka on uskossa, uskoo että pääsee taivaaseen, ja ne, jotka eivät usko koko Jumalan olemassaoloon (eli pilkkaavat Pyhää Henkeä) niin mitäpä he pelkäisivät, kun eivät usko taivaaseen eivätkä helvettiin. Ajattelevat vaan kuoltuaan maatuvansa ja that's it.

On edes teoreettiset mahdollisuudet päästä taivaaseen ja heidänkin tulisi mieluiten edustaa 65 miljoonaa luterilaista? Tuskin uskotte itsekään, että kaikilla maailman ihmisillä ja toisten uskontojen edustajilla on samanlaiset mahdollisuudet "ottaa Jeesus sydämeen" ja näin heidän tulisi pikimmiten toimia siirtyäkseen ainoan ja oikean maailman uskonnon piiriin?:)

Minä taas en ymmärrä, että kun uskoontulleet tarjoavat "vinkkinä" ajatusta "etsivä löytää", että miksi sen etsijän tulisi löytää juuri se kristinusko ja mieluiten luterilainen versio? Eli etsijän "löytää väärin, jos löytää minkä tahansa muun uskonnon? Mitä avomielistä "etsimistä ja tutkailua" se sellainen on, missä lopputulos on jo päätetty?

Väitän kivenkovaan, että 90% maailman uskovaisista "yllättäen" löytää isiensä/äitiensä/oman maansa/kulttuurinsa omaksuman uskonnon eli ihan ympärillään jo olevan "totuuden". Todella avarakatseista ja oppinutta "etsimistä". Loput 10% saavat myös ensialkuun syntymästään lähtien aivopesua jostain uskonnosta, mutta käyttävät jo myöhemmin hieman järkeäänkin, eivätkä esitä todisteettomia nollatotuuslauseita tyyliin: "Se on niin, koska Raamatussa niin sanotaan. Jeesus sanoi olevansa tie,totuus ja elämä, joten tottahan sen pitää olla".

kristinuskohan on kuitenkin levinnein uskonto maailmassa.

Vai lukeudutko niihin, joiden mielestä yhtä ja ainoaa oikeaa ei olekaan? (sitten en ala väittelemään kanssasi)

Raamatusta löytyy lause, en muista sanatarkkaan, mutta pointti siinä on että taivaaseen pääsevät harvat. Valitettavasti.

Suuri osa meistä kyllä saa kuulla ihan riittävästi Jeesuksesta ja Jumalasta, mutta kuten tällä palstallakin näkyy, moni ei välitä, ovat suorastaan vihamielisiä kristinuskoa vastaan.

"Hyvänä päivänä iloitse ja pahana päivänä muista, että Jumala on antanut ne molemmat. Ei ihminen voi moittia Jumalaa." Saarnaaja 7:14

esim. islamissa. Islamissa synti, jota et saa anteeksi iäisyydessäkään, on hengailla kristittyjen kanssa. Kristityillä se taas on Pyhän Hengen pilkka. Tuo on niin vahva aivopesu, että moni ei koko ikänsä aikana kykene pääsemään tuon tabun aiheuttamasta pelosta irti.

tarkoittaa itseasiassa sitä, että ei ole uskovainen, ei siis usko Jumalaan eikä Jeesukseen henkilökohtaisena vapahtajana. Sehän olisi ihan järkeenkäypääkin, et saa Pyhän Hengen pilkkaa anteeksi, eli et pääse taivaaseen, ellet turvaa Jumalaan ja usko Häneen. Eihän siinä mitään pelkoa ole. Joka on uskossa, uskoo että pääsee taivaaseen, ja ne, jotka eivät usko koko Jumalan olemassaoloon (eli pilkkaavat Pyhää Henkeä) niin mitäpä he pelkäisivät, kun eivät usko taivaaseen eivätkä helvettiin. Ajattelevat vaan kuoltuaan maatuvansa ja that's it.

On edes teoreettiset mahdollisuudet päästä taivaaseen ja heidänkin tulisi mieluiten edustaa 65 miljoonaa luterilaista? Tuskin uskotte itsekään, että kaikilla maailman ihmisillä ja toisten uskontojen edustajilla on samanlaiset mahdollisuudet "ottaa Jeesus sydämeen" ja näin heidän tulisi pikimmiten toimia siirtyäkseen ainoan ja oikean maailman uskonnon piiriin?:) Minä taas en ymmärrä, että kun uskoontulleet tarjoavat "vinkkinä" ajatusta "etsivä löytää", että miksi sen etsijän tulisi löytää juuri se kristinusko ja mieluiten luterilainen versio? Eli etsijän "löytää väärin, jos löytää minkä tahansa muun uskonnon? Mitä avomielistä "etsimistä ja tutkailua" se sellainen on, missä lopputulos on jo päätetty? Väitän kivenkovaan, että 90% maailman uskovaisista "yllättäen" löytää isiensä/äitiensä/oman maansa/kulttuurinsa omaksuman uskonnon eli ihan ympärillään jo olevan "totuuden". Todella avarakatseista ja oppinutta "etsimistä". Loput 10% saavat myös ensialkuun syntymästään lähtien aivopesua jostain uskonnosta, mutta käyttävät jo myöhemmin hieman järkeäänkin, eivätkä esitä todisteettomia nollatotuuslauseita tyyliin: "Se on niin, koska Raamatussa niin sanotaan. Jeesus sanoi olevansa tie,totuus ja elämä, joten tottahan sen pitää olla".

kristinuskohan on kuitenkin levinnein uskonto maailmassa. Vai lukeudutko niihin, joiden mielestä yhtä ja ainoaa oikeaa ei olekaan? (sitten en ala väittelemään kanssasi) Raamatusta löytyy lause, en muista sanatarkkaan, mutta pointti siinä on että taivaaseen pääsevät harvat. Valitettavasti. Suuri osa meistä kyllä saa kuulla ihan riittävästi Jeesuksesta ja Jumalasta, mutta kuten tällä palstallakin näkyy, moni ei välitä, ovat suorastaan vihamielisiä kristinuskoa vastaan.

ja valitettavasti niin on,että vastasipa näille kristinuskon vihaajille mitenkä tahansa,aina se osataan kääntää väärinpäin ja lukea kuin piru raamattua!

Olen uskovaisesta perheesta ja perususkova. Sitten aloin ajattelemaan kuten moni tässä ketjussa: järki on tärkeämpää kuin usko. Kaikki elämässä riippuu minusta itsestäni.



Sitten kohtasin vaikeuksia ja olin keskellä kipeää avioeroa. Olin aivan rikki ja itkin keittiön lattialla, että Jumala, jos olet olemassa, niin auta minua, auta minua, auta minua....



Se, mitä minulle tuossa lattialla tapahtui oli uskomatonta. Se on kokemuksellinen juttu, jonka joku tässä ketjussa kohta selittää placebolla ja itsesuggestiolla. Mutta minä uskon, että Hän auttoi.



Tämän myötä aloin uskomaan jälleen. Olen tullut siihen tulokseen, että täydellinen rikkimeneminen ja nöyryys on tie Jumalan luo. Niin kauan kuin oma ego on voimassa, ei tätä ymmärrystä voi tulla. Niin kauan kuin ego hallitsee, ei tule täydellistä heittäytymistä, täydellistä uskoa siihen, että Jumala kantaa, tapahtui mitä tapahtui.

Ja tässä uskossa on uskon ydin.



Ihmisellä voi mennä hyvin niin monella eri tasolla. Pinnallisella ihmisellä voi mennä oikein hyvin - omalla pinnallisella tasollaan. Se pinnallisuus ei riitä henkiselle ja henkiselle ihmiselle, mutta se riittää pinnalliselle.

usein niille "uskonnottomilla" ihmisillä pyyhkii hyvin elämässä ja heillä riittää onnea, kun taas minunlaiseni perus-uskova kohtaa jatkuvasti suuria murheita? Eikö Jumala pidä minusta?

ennenkuin tulin uskoon. Tai olin ehkä sellainen tapakristitty ennen varsinaista uskoon tuloani? Mulla todellakaan ei pyyhkinyt hyvin, olin täysin iloton ja onneton vuosikausia, pahimpaa kriisiä kesti miltei pari vuotta. Jopa siis niin pahaa kriisiä, että ajattelin jo että jospa joutuisin vaikkapa onnettomuuten, kuolisinpa pois, niin loppuisi tämäkin paska. (voiko sen huonommin enää mennä...?) rukoilin ja otin yhteyttä sielunhoitajaankin, ja sain sitten rukousvastauksen. Ihanan sellaisen! On mulla nytkin ihan samat ongelmat kuin aiemminkin, mikään ei ole konkreettisesti muuttunut, mutta jotain mussa muuttui. Olen jopa pakahtunut onnesta ja ilosta, ja teen sitä melko useinkin nykyään, ennen tuota uskoontuloa mietinkin joskus katkerana kun toiset puhuivat pakahtuvansa onnesta harva se päivä, ja itse pohdin että en edes muista milloin itse olen kokenut niin, varmaan joskus teininä viimeksi. Kyllä mä tiedän, että itsekin tulen varmasti vaikeuksia vielä kohtaamaan. Mitä vaan voi sattua (minkä Jumala sallii) mutta mua lohduttaa (ainakin nyt, luulen että saan siitä apua seuraavankin mahdollisen kriisin keskellä) sellainen asia, jonka olen hoksannut/saanut hoksata. Nimittäin mulla on nyt sellainen "uusi perspektiivi" tähän maallisen elämään. Koska uskon, että kun täällä kuollaan, siirrytään ikuiseen elämään, siis IKUISEEN, niin mitä tämä maallinen elämä, maks. n. 100 vuotta on ikuisuuteen verrattuna? Pisara meressä! Eli vaikka mulla olisi kuinka hirveää, niin auttaa jaksamaan ajatus/usko siitä, että kun turvaan Jumalaan ja uskon Hänen lupauksiinsa, tämä on vain hyvin pieni murto-osa elämästäni. Vaikka tämä olisi täynnä tuskaa, koko elämäni (jota se ei suinkaan koko aikaa ole!! joukossa aivan upeita hetkiä ja jaksoja, paljon!) niin Herran avulla sen kestän kyllä, ja saan odottaa ilolla sitä taivaseloa, joka jatkuu sitten ikuisuuden! Ei voi olla parempaa :)

Ei siinä ole mitään pahaa että suggestioit itsellesi ihanan ikuisuuden jos sinulle siitä on noinkin paljon apua:)

Ihmisen aivot ovat mielenkiintoinen tutkimuskohde. Sinne voi syöttää asioita ja pitää niitä totena. Lähde sinäkin tutkimusretkelle niin yllätyt.

Olen uskovaisesta perheesta ja perususkova. Sitten aloin ajattelemaan kuten moni tässä ketjussa: järki on tärkeämpää kuin usko. Kaikki elämässä riippuu minusta itsestäni. Sitten kohtasin vaikeuksia ja olin keskellä kipeää avioeroa. Olin aivan rikki ja itkin keittiön lattialla, että Jumala, jos olet olemassa, niin auta minua, auta minua, auta minua.... Se, mitä minulle tuossa lattialla tapahtui oli uskomatonta. Se on kokemuksellinen juttu, jonka joku tässä ketjussa kohta selittää placebolla ja itsesuggestiolla. Mutta minä uskon, että Hän auttoi. Tämän myötä aloin uskomaan jälleen. Olen tullut siihen tulokseen, että täydellinen rikkimeneminen ja nöyryys on tie Jumalan luo. Niin kauan kuin oma ego on voimassa, ei tätä ymmärrystä voi tulla. Niin kauan kuin ego hallitsee, ei tule täydellistä heittäytymistä, täydellistä uskoa siihen, että Jumala kantaa, tapahtui mitä tapahtui. Ja tässä uskossa on uskon ydin. Ihmisellä voi mennä hyvin niin monella eri tasolla. Pinnallisella ihmisellä voi mennä oikein hyvin - omalla pinnallisella tasollaan. Se pinnallisuus ei riitä henkiselle ja henkiselle ihmiselle, mutta se riittää pinnalliselle.

Ihminen joutuessaan stressitilaan aivot alkavat tuotaa hyvää oloa tuottavia hormooneja. Miksi? Koska se on yksi niistä puolustusmekanismeista miksi me ylipäätään olemme selviytyneet hengissä:) Eli kyllä sinä autoit itse itseäsi suurilta osin. Ihmisessä on valtavat voimavarat kun hän vain ottaa ne käyttöön.

Muistutan sinua vielä siitä että aivan kaikki ihmiset ovat henkisiä omalla tavallaan. Ateistikin.

esim. islamissa. Islamissa synti, jota et saa anteeksi iäisyydessäkään, on hengailla kristittyjen kanssa. Kristityillä se taas on Pyhän Hengen pilkka. Tuo on niin vahva aivopesu, että moni ei koko ikänsä aikana kykene pääsemään tuon tabun aiheuttamasta pelosta irti.

tarkoittaa itseasiassa sitä, että ei ole uskovainen, ei siis usko Jumalaan eikä Jeesukseen henkilökohtaisena vapahtajana. Sehän olisi ihan järkeenkäypääkin, et saa Pyhän Hengen pilkkaa anteeksi, eli et pääse taivaaseen, ellet turvaa Jumalaan ja usko Häneen. Eihän siinä mitään pelkoa ole. Joka on uskossa, uskoo että pääsee taivaaseen, ja ne, jotka eivät usko koko Jumalan olemassaoloon (eli pilkkaavat Pyhää Henkeä) niin mitäpä he pelkäisivät, kun eivät usko taivaaseen eivätkä helvettiin. Ajattelevat vaan kuoltuaan maatuvansa ja that's it.

On edes teoreettiset mahdollisuudet päästä taivaaseen ja heidänkin tulisi mieluiten edustaa 65 miljoonaa luterilaista? Tuskin uskotte itsekään, että kaikilla maailman ihmisillä ja toisten uskontojen edustajilla on samanlaiset mahdollisuudet "ottaa Jeesus sydämeen" ja näin heidän tulisi pikimmiten toimia siirtyäkseen ainoan ja oikean maailman uskonnon piiriin?:) Minä taas en ymmärrä, että kun uskoontulleet tarjoavat "vinkkinä" ajatusta "etsivä löytää", että miksi sen etsijän tulisi löytää juuri se kristinusko ja mieluiten luterilainen versio? Eli etsijän "löytää väärin, jos löytää minkä tahansa muun uskonnon? Mitä avomielistä "etsimistä ja tutkailua" se sellainen on, missä lopputulos on jo päätetty? Väitän kivenkovaan, että 90% maailman uskovaisista "yllättäen" löytää isiensä/äitiensä/oman maansa/kulttuurinsa omaksuman uskonnon eli ihan ympärillään jo olevan "totuuden". Todella avarakatseista ja oppinutta "etsimistä". Loput 10% saavat myös ensialkuun syntymästään lähtien aivopesua jostain uskonnosta, mutta käyttävät jo myöhemmin hieman järkeäänkin, eivätkä esitä todisteettomia nollatotuuslauseita tyyliin: "Se on niin, koska Raamatussa niin sanotaan. Jeesus sanoi olevansa tie,totuus ja elämä, joten tottahan sen pitää olla".

kristinuskohan on kuitenkin levinnein uskonto maailmassa. Vai lukeudutko niihin, joiden mielestä yhtä ja ainoaa oikeaa ei olekaan? (sitten en ala väittelemään kanssasi) Raamatusta löytyy lause, en muista sanatarkkaan, mutta pointti siinä on että taivaaseen pääsevät harvat. Valitettavasti. Suuri osa meistä kyllä saa kuulla ihan riittävästi Jeesuksesta ja Jumalasta, mutta kuten tällä palstallakin näkyy, moni ei välitä, ovat suorastaan vihamielisiä kristinuskoa vastaan.

ja valitettavasti niin on,että vastasipa näille kristinuskon vihaajille mitenkä tahansa,aina se osataan kääntää väärinpäin ja lukea kuin piru raamattua!

esim. islamissa. Islamissa synti, jota et saa anteeksi iäisyydessäkään, on hengailla kristittyjen kanssa. Kristityillä se taas on Pyhän Hengen pilkka. Tuo on niin vahva aivopesu, että moni ei koko ikänsä aikana kykene pääsemään tuon tabun aiheuttamasta pelosta irti.

tarkoittaa itseasiassa sitä, että ei ole uskovainen, ei siis usko Jumalaan eikä Jeesukseen henkilökohtaisena vapahtajana. Sehän olisi ihan järkeenkäypääkin, et saa Pyhän Hengen pilkkaa anteeksi, eli et pääse taivaaseen, ellet turvaa Jumalaan ja usko Häneen. Eihän siinä mitään pelkoa ole. Joka on uskossa, uskoo että pääsee taivaaseen, ja ne, jotka eivät usko koko Jumalan olemassaoloon (eli pilkkaavat Pyhää Henkeä) niin mitäpä he pelkäisivät, kun eivät usko taivaaseen eivätkä helvettiin. Ajattelevat vaan kuoltuaan maatuvansa ja that's it.

On edes teoreettiset mahdollisuudet päästä taivaaseen ja heidänkin tulisi mieluiten edustaa 65 miljoonaa luterilaista? Tuskin uskotte itsekään, että kaikilla maailman ihmisillä ja toisten uskontojen edustajilla on samanlaiset mahdollisuudet "ottaa Jeesus sydämeen" ja näin heidän tulisi pikimmiten toimia siirtyäkseen ainoan ja oikean maailman uskonnon piiriin?:) Minä taas en ymmärrä, että kun uskoontulleet tarjoavat "vinkkinä" ajatusta "etsivä löytää", että miksi sen etsijän tulisi löytää juuri se kristinusko ja mieluiten luterilainen versio? Eli etsijän "löytää väärin, jos löytää minkä tahansa muun uskonnon? Mitä avomielistä "etsimistä ja tutkailua" se sellainen on, missä lopputulos on jo päätetty? Väitän kivenkovaan, että 90% maailman uskovaisista "yllättäen" löytää isiensä/äitiensä/oman maansa/kulttuurinsa omaksuman uskonnon eli ihan ympärillään jo olevan "totuuden". Todella avarakatseista ja oppinutta "etsimistä". Loput 10% saavat myös ensialkuun syntymästään lähtien aivopesua jostain uskonnosta, mutta käyttävät jo myöhemmin hieman järkeäänkin, eivätkä esitä todisteettomia nollatotuuslauseita tyyliin: "Se on niin, koska Raamatussa niin sanotaan. Jeesus sanoi olevansa tie,totuus ja elämä, joten tottahan sen pitää olla".

kristinuskohan on kuitenkin levinnein uskonto maailmassa. Vai lukeudutko niihin, joiden mielestä yhtä ja ainoaa oikeaa ei olekaan? (sitten en ala väittelemään kanssasi) Raamatusta löytyy lause, en muista sanatarkkaan, mutta pointti siinä on että taivaaseen pääsevät harvat. Valitettavasti. Suuri osa meistä kyllä saa kuulla ihan riittävästi Jeesuksesta ja Jumalasta, mutta kuten tällä palstallakin näkyy, moni ei välitä, ovat suorastaan vihamielisiä kristinuskoa vastaan.

ja valitettavasti niin on,että vastasipa näille kristinuskon vihaajille mitenkä tahansa,aina se osataan kääntää väärinpäin ja lukea kuin piru raamattua!

en todellakaan vihaa!

joskus vaan kyllästyttää sanojen vääntely toiseksi.ja pilkka kyllästyttää täysin!

usein niille "uskonnottomilla" ihmisillä pyyhkii hyvin elämässä ja heillä riittää onnea, kun taas minunlaiseni perus-uskova kohtaa jatkuvasti suuria murheita? Eikö Jumala pidä minusta?

ennenkuin tulin uskoon. Tai olin ehkä sellainen tapakristitty ennen varsinaista uskoon tuloani? Mulla todellakaan ei pyyhkinyt hyvin, olin täysin iloton ja onneton vuosikausia, pahimpaa kriisiä kesti miltei pari vuotta. Jopa siis niin pahaa kriisiä, että ajattelin jo että jospa joutuisin vaikkapa onnettomuuten, kuolisinpa pois, niin loppuisi tämäkin paska. (voiko sen huonommin enää mennä...?) rukoilin ja otin yhteyttä sielunhoitajaankin, ja sain sitten rukousvastauksen. Ihanan sellaisen! On mulla nytkin ihan samat ongelmat kuin aiemminkin, mikään ei ole konkreettisesti muuttunut, mutta jotain mussa muuttui. Olen jopa pakahtunut onnesta ja ilosta, ja teen sitä melko useinkin nykyään, ennen tuota uskoontuloa mietinkin joskus katkerana kun toiset puhuivat pakahtuvansa onnesta harva se päivä, ja itse pohdin että en edes muista milloin itse olen kokenut niin, varmaan joskus teininä viimeksi. Kyllä mä tiedän, että itsekin tulen varmasti vaikeuksia vielä kohtaamaan. Mitä vaan voi sattua (minkä Jumala sallii) mutta mua lohduttaa (ainakin nyt, luulen että saan siitä apua seuraavankin mahdollisen kriisin keskellä) sellainen asia, jonka olen hoksannut/saanut hoksata. Nimittäin mulla on nyt sellainen "uusi perspektiivi" tähän maallisen elämään. Koska uskon, että kun täällä kuollaan, siirrytään ikuiseen elämään, siis IKUISEEN, niin mitä tämä maallinen elämä, maks. n. 100 vuotta on ikuisuuteen verrattuna? Pisara meressä! Eli vaikka mulla olisi kuinka hirveää, niin auttaa jaksamaan ajatus/usko siitä, että kun turvaan Jumalaan ja uskon Hänen lupauksiinsa, tämä on vain hyvin pieni murto-osa elämästäni. Vaikka tämä olisi täynnä tuskaa, koko elämäni (jota se ei suinkaan koko aikaa ole!! joukossa aivan upeita hetkiä ja jaksoja, paljon!) niin Herran avulla sen kestän kyllä, ja saan odottaa ilolla sitä taivaseloa, joka jatkuu sitten ikuisuuden! Ei voi olla parempaa :)

Ei siinä ole mitään pahaa että suggestioit itsellesi ihanan ikuisuuden jos sinulle siitä on noinkin paljon apua:)

Ihmisen aivot ovat mielenkiintoinen tutkimuskohde. Sinne voi syöttää asioita ja pitää niitä totena. Lähde sinäkin tutkimusretkelle niin yllätyt.

niin kuten sanoit, siitä on minulle tässäkin elämässni jo hyvin, erittäin paljon apua. Eikä yhtään mitään haittaa. Sanotaanko, että ilman uskoa en jaksaisi elää. Nyt jaksan, ja hyvin :)

Oletkos sä miettinyt, mitä jos ikuisuus ei olekaan soopaa?

Joskus mietin, ottavatko ei-uskovaiset huomioon sen, että uskossa oleva ei häviä mitään. Sen sijaan jos et usko etkä haluakaan uskoa, ja jos ikuisuus onkin totta eikä soopaa, niin mitäs ateisti sitten tekee..?

Ihan vaan vaikka ajatusleikkinä :)

tähän kirjoittaa. Esim.joka kerta,kun lapseni itkee lohduttomasti, lopettaa itkun sekunnin murto-osassa sen jälkeen,kun olen rukoillut hänen puolestaan. Joka kerta. Monta kertaa todettu.

Tiedän alitajunnasta hyvin paljon, sillä osaan hypnotisoida ja tiedän, miten se toimii. Tämä oma kokemukseni vain on jotain aivan muuta.

Uskon, että ateisti voi olla henkinen. Pinnallisuudesta puhuessani viittasin alussa olevaan kysymykseen siitä, miksi jotkut ovat onnellisia. Ihminen voi olla hyvinkin onnellinen pinnallisesti, jos hän ei tunne syvyttään. En tarkoittanut sillä sitä, etteikö ateisti voisi olla syvällinen ihminen. Kyllä voi. Mutta hänestä vielä puuttuu yksi ulottuvuus. Hän näkee elämän vain kolmeulotteisena,kun minä näen sen neljäulotteisena.

Olen uskovaisesta perheesta ja perususkova. Sitten aloin ajattelemaan kuten moni tässä ketjussa: järki on tärkeämpää kuin usko. Kaikki elämässä riippuu minusta itsestäni. Sitten kohtasin vaikeuksia ja olin keskellä kipeää avioeroa. Olin aivan rikki ja itkin keittiön lattialla, että Jumala, jos olet olemassa, niin auta minua, auta minua, auta minua.... Se, mitä minulle tuossa lattialla tapahtui oli uskomatonta. Se on kokemuksellinen juttu, jonka joku tässä ketjussa kohta selittää placebolla ja itsesuggestiolla. Mutta minä uskon, että Hän auttoi. Tämän myötä aloin uskomaan jälleen. Olen tullut siihen tulokseen, että täydellinen rikkimeneminen ja nöyryys on tie Jumalan luo. Niin kauan kuin oma ego on voimassa, ei tätä ymmärrystä voi tulla. Niin kauan kuin ego hallitsee, ei tule täydellistä heittäytymistä, täydellistä uskoa siihen, että Jumala kantaa, tapahtui mitä tapahtui. Ja tässä uskossa on uskon ydin. Ihmisellä voi mennä hyvin niin monella eri tasolla. Pinnallisella ihmisellä voi mennä oikein hyvin - omalla pinnallisella tasollaan. Se pinnallisuus ei riitä henkiselle ja henkiselle ihmiselle, mutta se riittää pinnalliselle.

Ihminen joutuessaan stressitilaan aivot alkavat tuotaa hyvää oloa tuottavia hormooneja. Miksi? Koska se on yksi niistä puolustusmekanismeista miksi me ylipäätään olemme selviytyneet hengissä:) Eli kyllä sinä autoit itse itseäsi suurilta osin. Ihmisessä on valtavat voimavarat kun hän vain ottaa ne käyttöön. Muistutan sinua vielä siitä että aivan kaikki ihmiset ovat henkisiä omalla tavallaan. Ateistikin.

vastaan Raamaun sanoin "etsikää ensin jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki muu annetaan teille". Eli sinun pitää etsiä sitä kuin maahan kätkettyä aaretta. Voit itse miettiä miten se sitten käytännössä tapahuisi.. eli mitä luulet?

on teissä itsessä. Teidän sisimässä sieltä löytyy vastaus myös kärsimykseen.

kysyy 31.

21 eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä".

että ihmiset, joilla on paljon vaikeuksia, tarvitsevat jotain suurempaa? Jos elämä on täynnä kärsimystä, yrittää löytää jotain lohtua ja toivoa - vaikka sitten taivaasta ja Jumalan suuresta suunnitelmasta.



Yritetään tehdä tästä elämästä itsellemme ja toisillemme hyvä! Jokainen uskokoon miten haluaa tai olkoon uskomatta. Tärkeintä on, että yritämme tässä elämässä jokainen auttaa toinen toisiamme.