Uskovat! Selittäkää minulle, että miksi

Matt.7:21

Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.



Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan." (Matt.6:33)

vastaan Raamaun sanoin "etsikää ensin jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki muu annetaan teille". Eli sinun pitää etsiä sitä kuin maahan kätkettyä aaretta. Voit itse miettiä miten se sitten käytännössä tapahuisi.. eli mitä luulet?

on teissä itsessä. Teidän sisimässä sieltä löytyy vastaus myös kärsimykseen.

kysyy 31.

Olen kurkkuani myöten täynnä tätä paskanlässytystä, että



- Jumala ei anna kannettavaksesi enempää kärsimystä kuin mitä jaksat kantaa

- Jumala antaa eniten koettelemuksia just niille, joita eniten rakastaa

- Ei meille ole helppoa elämää luvattukaan

- Kaikella kärsimyksellä on jokin tarkoitus, Jumala kasvattaa meitä jotain Tehtävää varten ja vahvistaa siihen antamalla käsimystä joka kirkastaa ja vahvistaa meitä

- Jumala tuntee omansa....

- Jumala ei koskaan hylkää ihmistä / omaansa, ihminen voi suuttua ja hylätä ja kapinoda, Jumala ei hylkää vaan kulkee koko ajan rinnalla

- ja juuri silloin kun olet aivan uuvuksissa etkä jaksaisi ja luulet olevasi yksin, Jumala onkin koko ajan seurassasi ja kannattelee ja suojelee sinua

- eikä anna sinulle tapahtua pahempaa, vaan estää saatanan hyökkäykset; hän siis antaa saatanan koetella tiettyyn pisteeseen mutta sitten estää.....



Jos Jumala tuntee minut, hän tietää, että olen jo niin monessa mankelissa kulkenut etten enää tarvitsisi elämänkoulua tämän enempää. Minulla alkaa olla jo ikää, en jaksa taistella, selviytyä koko ajan. Kun tragediaa oli liikaa, enkä jaksnaut, hylkäsin silloin Jumalan. Luulisi Jumalan siis tietävän, missä se minun rajani menee.



Ja jos perhe ja lapset ovat Jumalalle tärkeitä, kysyn MIKSI ja MILLOIN TÄMÄ LOPPUU Koska tätä vastamäkeä ja kärsimystä on ollut todella monta vuotta jo. Eikä helpotusta näy.



Kun sanon, että minulla oli mahdollisuus tehdä ratkaisu tai päätös X enkä sitten tehnytkään sitä, se harmittaa, koska heti kun "hylkäsin" sen X:n tajusin tehneeni virheen. Se oli _jumalan osoittama? - portti helpotukseen enkä uskaltanut tarttua siihen. Toista mahdollisutta ei ole tullut.

Minulle sanottiin, että toinen tulee, jos Jumala niin on katsonut parhaaksi ja Jumalalla on aina varasuunnitelma tällaisia varten..



Sitten ihminen kertoo, miten itsekin esim on vuoden tai puoli vuotta kärsinyt ja luottanut vain jumalaan ja nyt on kaikki hyvin ja ellei jumala olisi silloin sitä vastamäkeä laittanut, en tässä onnen auvossa nyt porskuttaisi.



Ja siteen luetaan kirkasotsaisina raamatusta jakeita ja huudetaan halleluja, näin se on.



Arvatkaa, että olen ihan kurkkuani myöten täynnä. En olisi ikinä uskonut, että menen tutustumaan uskontojen uhrien nettisivustolle, nyt olen sielläkin käynyt.

Tämä on Jumalan tahto, vai?

saatana ohjaa minua ja koettelee, mutta Jumala ei vaan vieläkään pysäytä, koska minlle on luvassa joskus eläkkeellä parempaa, suurempaa, kirkkampaa...????

olemaan uskonnotta maassa, jossa on uskonnonvapaus.

niin ne kärsimyksetkin pienenee ja ne onkin sitten oikeasti ihan helppo kantaa.





"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.



Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."

Matt. 11:28-30



31.

Olen kurkkuani myöten täynnä tätä paskanlässytystä, että

- Jumala ei anna kannettavaksesi enempää kärsimystä kuin mitä jaksat kantaa

- Jumala antaa eniten koettelemuksia just niille, joita eniten rakastaa

- Ei meille ole helppoa elämää luvattukaan

- Kaikella kärsimyksellä on jokin tarkoitus, Jumala kasvattaa meitä jotain Tehtävää varten ja vahvistaa siihen antamalla käsimystä joka kirkastaa ja vahvistaa meitä

- Jumala tuntee omansa....

- Jumala ei koskaan hylkää ihmistä / omaansa, ihminen voi suuttua ja hylätä ja kapinoda, Jumala ei hylkää vaan kulkee koko ajan rinnalla

- ja juuri silloin kun olet aivan uuvuksissa etkä jaksaisi ja luulet olevasi yksin, Jumala onkin koko ajan seurassasi ja kannattelee ja suojelee sinua

- eikä anna sinulle tapahtua pahempaa, vaan estää saatanan hyökkäykset; hän siis antaa saatanan koetella tiettyyn pisteeseen mutta sitten estää.....

Jos Jumala tuntee minut, hän tietää, että olen jo niin monessa mankelissa kulkenut etten enää tarvitsisi elämänkoulua tämän enempää. Minulla alkaa olla jo ikää, en jaksa taistella, selviytyä koko ajan. Kun tragediaa oli liikaa, enkä jaksnaut, hylkäsin silloin Jumalan. Luulisi Jumalan siis tietävän, missä se minun rajani menee.

Ja jos perhe ja lapset ovat Jumalalle tärkeitä, kysyn MIKSI ja MILLOIN TÄMÄ LOPPUU Koska tätä vastamäkeä ja kärsimystä on ollut todella monta vuotta jo. Eikä helpotusta näy.

Kun sanon, että minulla oli mahdollisuus tehdä ratkaisu tai päätös X enkä sitten tehnytkään sitä, se harmittaa, koska heti kun "hylkäsin" sen X:n tajusin tehneeni virheen. Se oli _jumalan osoittama? - portti helpotukseen enkä uskaltanut tarttua siihen. Toista mahdollisutta ei ole tullut.

Minulle sanottiin, että toinen tulee, jos Jumala niin on katsonut parhaaksi ja Jumalalla on aina varasuunnitelma tällaisia varten..

Sitten ihminen kertoo, miten itsekin esim on vuoden tai puoli vuotta kärsinyt ja luottanut vain jumalaan ja nyt on kaikki hyvin ja ellei jumala olisi silloin sitä vastamäkeä laittanut, en tässä onnen auvossa nyt porskuttaisi.

Ja siteen luetaan kirkasotsaisina raamatusta jakeita ja huudetaan halleluja, näin se on.

Arvatkaa, että olen ihan kurkkuani myöten täynnä. En olisi ikinä uskonut, että menen tutustumaan uskontojen uhrien nettisivustolle, nyt olen sielläkin käynyt.

Tämä on Jumalan tahto, vai?

saatana ohjaa minua ja koettelee, mutta Jumala ei vaan vieläkään pysäytä, koska minlle on luvassa joskus eläkkeellä parempaa, suurempaa, kirkkampaa...????

niin ne kärsimyksetkin pienenee ja ne onkin sitten oikeasti ihan helppo kantaa.

"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.

Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."

Matt. 11:28-30

31.

Kuule. Kun minä 10 vuotta sitten olin tienhaarassa ja tein ratkaisun, seurata Jeesusta. Se ei ollut mikään huuhaa-hihhulijuttu tai mielenhäiriö, vaan erittäin selvä. Etsikkoaikani oli ohi.

Eihän se ongelmatonta ole kellään, murhetta vailla. Mutta luotin jumalaa ja kaikki kääntyi aina hyväksi. Näin meni noin 5 tai 6 vuotta.

Ja sitten..

Enkö siis ollutkaan oikeasti kunnolla uskossa, enkö siis mennytkään oikeaa tietä, kulkenutkaan jumalan tietä, koska nyt on näiotä vuosikausia kestäneitä koettelemuksia, joille ei helpotusta ole eikä loppua näy.

En ole ap siis.

Eli ei riitäkään että uskoo ja yrittää elää raamatun mukaan, vaan pitää vielä enemmän .. ja mitä lie.

Hei, minusta ihan tolkuttoman järjetöntä, ette tajua miltä kuulostatte.

No mitä sulle sitten on sattunut?



Vierailija - 04.02.11 02:40 (ID 12020847





Vastaus:

hyvin paljon, kaikenlaista, mutta en ala sitä tähän erittelemään.

Jos jotain hyvää, niin ainakin toistaiseksi kukaan (meistä) ei ole kuollut, kaikki olemme terveitä eikä vakvastai sairaana.



Se on sentään hyvä.



Mutta kaikki muu onkin sitten pelkkää paskaa.



Eikä ne ole edes itsestä kiinni, että minä olisin tehnyt jonkun ratkaisuin jonka takia.. jne.. vaan ne hankaluudet ovat tulleet minusta riippumattomista syistä ja vaikka niitä (USEITA) asioita on hoidettu ja järjestetty ja selvitetty, tulee aina joku uusi tai se entinenkään ei suju selväksi.



Jumalan tahto koska rakastaa minua niiiin paljon ja on varannut min ulle sinne jonnekin elämääni eteenpäin vastukset, joista sitten selviän tämän takia ja sitten joskus taivaassa tajuan ja sitten joskus on helpompaa..... plaaplaa.

jos hänellä ei mene kaikki nappiin, vihjailette, että hän ei elä oikein, ja utelette, mikä on vialla. Hohhoijjaa.

toisilla on suurempi taakka kannettavana. Kyllä Jumala rakastaa sinua. En tiedä pitääkö sanonta paikkansa että kenellekään ei anneta enempää kuin hän pystyy kantamaan.

Se kuka tulee tuon minulle sanomaan, saattaa olla että saa nenäänsä.

jos hänellä ei mene kaikki nappiin, vihjailette, että hän ei elä oikein, ja utelette, mikä on vialla. Hohhoijjaa.

Minä itse tätä olen kovasti näinä vuosina ihmetellyt.

Just tätä samaa.

Että pitiäisi tehdä enemmän Herran työtä tai uskoa syvemmin tai lujemmin..

en yhtään ihmettele, että ihmiset eivät usko, eivätkä tule seurakuntiin. Uskovat itse tekevät sen. Sanoma on oikein ja hyvin, mutta sitten nämä uskovaiset itse ottavat Raamatun jakeita esille ja alkavat kertoa, miten pitää suhtautua vaikeuksiin, joille ei loppua näy, ja miten kirkastavaa ja ylevää onkaan kun ne vaikeudet kasvattaa. Jestas! Olen elänyt ennenkin! Ja sitten annetaan ohjeita miten pitää elää ja uskoa ja kas, nythän se selvisi ettei uskoni ihan oikein ollutkaan toteutettu! Kiitos ja hallelujaa!!'

'

Mutta silti uskon yhä Jumalan johdatukseen ja huolenpitoon ja pikemminkin on käynyt niin, että uskoni on vahvistunut ja olen ehkä alkanut ymmärtämään paremmin sitä mikä elämässä on tärkeää ja merkityksellistä.

Sinuna rukoilisin enemmän ja erityisesti sitä, että Jumala valaisisi sinulle mistä on kysymys. Pyydä Jumalalta vastauksia ja apua kysymyksiisi ja tilanteeseesi. Kyllä Hän vastaa.

Seurakunnastakin voi pyytää keskusteluapua ja esirukousta.

No mitä sulle sitten on sattunut?

Vierailija - 04.02.11 02:40 (ID 12020847

Vastaus:

hyvin paljon, kaikenlaista, mutta en ala sitä tähän erittelemään.

Jos jotain hyvää, niin ainakin toistaiseksi kukaan (meistä) ei ole kuollut, kaikki olemme terveitä eikä vakvastai sairaana.

Se on sentään hyvä.

Mutta kaikki muu onkin sitten pelkkää paskaa.

Eikä ne ole edes itsestä kiinni, että minä olisin tehnyt jonkun ratkaisuin jonka takia.. jne.. vaan ne hankaluudet ovat tulleet minusta riippumattomista syistä ja vaikka niitä (USEITA) asioita on hoidettu ja järjestetty ja selvitetty, tulee aina joku uusi tai se entinenkään ei suju selväksi.

Jumalan tahto koska rakastaa minua niiiin paljon ja on varannut min ulle sinne jonnekin elämääni eteenpäin vastukset, joista sitten selviän tämän takia ja sitten joskus taivaassa tajuan ja sitten joskus on helpompaa..... plaaplaa.

toisilla on suurempi taakka kannettavana. Kyllä Jumala rakastaa sinua. En tiedä pitääkö sanonta paikkansa että kenellekään ei anneta enempää kuin hän pystyy kantamaan.

Se kuka tulee tuon minulle sanomaan, saattaa olla että saa nenäänsä.

Jos tuo pitäisi paikkaansa, EI olisi itsemurhia, romahtaneita ihmisiä eikä psyykkisesti sairastuneita.

Sillä kun "annetaan sen mukaan kun jaksaa kantaa" niin miksi ne ihmiset sitten kaatuu taakkojensa alle?

Tuo on vain lause, jolla "auttaja" ja "kuuntelija" setvii itsensä ulos hankalasta tilanteesta ja sen sijaan että tukisi, auttaisi ja ymmärtäisi, olisi rinnalla, sysää ihmisen yksin tuollaisen lauseen kanssa selviämään yksin.

Uskova laittaa mukaan raamatun jakeen.

jos hänellä ei mene kaikki nappiin, vihjailette, että hän ei elä oikein, ja utelette, mikä on vialla. Hohhoijjaa.

Kukaan ei ole vihjaillut yhtään mitään. Se olet vain sinä itse, joka sen keksit.

Voi. olenkin siis liian vähän rukoillut. Tai sitten en ole rukoillut oikein, koska silloin kun tämä kaikki alkoi, rukoilin. Ja paljon. Jumala vastasi antamalla lisää vastoinkäymisiä. Huolenpitoa ei juurkaan.

Olen jutellut seurakunnassa erään henkilön kanssa, mutta oikeasti hän ei jaksa enempää.

Esirukouksia on pyydetty suunnilleen joka sunnuntai.

Niin että tää sun vastaus oli tätä samaa lässyä kluin tähänkin asti. Kiitos. valaisi paljon: kun tähänastiset rukoukset toivat vain lisää vastuksia, niin pitää rukoilla toisella tavalla, enemmän ja lisää.

Vika onkin siis minussa ja tavassani uskoa tai toteuttaa sitä?

Mutta silti uskon yhä Jumalan johdatukseen ja huolenpitoon ja pikemminkin on käynyt niin, että uskoni on vahvistunut ja olen ehkä alkanut ymmärtämään paremmin sitä mikä elämässä on tärkeää ja merkityksellistä.

Sinuna rukoilisin enemmän ja erityisesti sitä, että Jumala valaisisi sinulle mistä on kysymys. Pyydä Jumalalta vastauksia ja apua kysymyksiisi ja tilanteeseesi. Kyllä Hän vastaa.

Seurakunnastakin voi pyytää keskusteluapua ja esirukousta.

No mitä sulle sitten on sattunut?

Vierailija - 04.02.11 02:40 (ID 12020847

Vastaus:

hyvin paljon, kaikenlaista, mutta en ala sitä tähän erittelemään.

Jos jotain hyvää, niin ainakin toistaiseksi kukaan (meistä) ei ole kuollut, kaikki olemme terveitä eikä vakvastai sairaana.

Se on sentään hyvä.

Mutta kaikki muu onkin sitten pelkkää paskaa.

Eikä ne ole edes itsestä kiinni, että minä olisin tehnyt jonkun ratkaisuin jonka takia.. jne.. vaan ne hankaluudet ovat tulleet minusta riippumattomista syistä ja vaikka niitä (USEITA) asioita on hoidettu ja järjestetty ja selvitetty, tulee aina joku uusi tai se entinenkään ei suju selväksi.

Jumalan tahto koska rakastaa minua niiiin paljon ja on varannut min ulle sinne jonnekin elämääni eteenpäin vastukset, joista sitten selviän tämän takia ja sitten joskus taivaassa tajuan ja sitten joskus on helpompaa..... plaaplaa.

Voi. olenkin siis liian vähän rukoillut. Tai sitten en ole rukoillut oikein, koska silloin kun tämä kaikki alkoi, rukoilin. Ja paljon. Jumala vastasi antamalla lisää vastoinkäymisiä. Huolenpitoa ei juurkaan.

Olen jutellut seurakunnassa erään henkilön kanssa, mutta oikeasti hän ei jaksa enempää.

Esirukouksia on pyydetty suunnilleen joka sunnuntai.

Niin että tää sun vastaus oli tätä samaa lässyä kluin tähänkin asti. Kiitos. valaisi paljon: kun tähänastiset rukoukset toivat vain lisää vastuksia, niin pitää rukoilla toisella tavalla, enemmän ja lisää.

Vika onkin siis minussa ja tavassani uskoa tai toteuttaa sitä?

Mutta silti uskon yhä Jumalan johdatukseen ja huolenpitoon ja pikemminkin on käynyt niin, että uskoni on vahvistunut ja olen ehkä alkanut ymmärtämään paremmin sitä mikä elämässä on tärkeää ja merkityksellistä.

Sinuna rukoilisin enemmän ja erityisesti sitä, että Jumala valaisisi sinulle mistä on kysymys. Pyydä Jumalalta vastauksia ja apua kysymyksiisi ja tilanteeseesi. Kyllä Hän vastaa.

Seurakunnastakin voi pyytää keskusteluapua ja esirukousta.

No mitä sulle sitten on sattunut?

Vierailija - 04.02.11 02:40 (ID 12020847

Vastaus:

hyvin paljon, kaikenlaista, mutta en ala sitä tähän erittelemään.

Jos jotain hyvää, niin ainakin toistaiseksi kukaan (meistä) ei ole kuollut, kaikki olemme terveitä eikä vakvastai sairaana.

Se on sentään hyvä.

Mutta kaikki muu onkin sitten pelkkää paskaa.

Eikä ne ole edes itsestä kiinni, että minä olisin tehnyt jonkun ratkaisuin jonka takia.. jne.. vaan ne hankaluudet ovat tulleet minusta riippumattomista syistä ja vaikka niitä (USEITA) asioita on hoidettu ja järjestetty ja selvitetty, tulee aina joku uusi tai se entinenkään ei suju selväksi.

Jumalan tahto koska rakastaa minua niiiin paljon ja on varannut min ulle sinne jonnekin elämääni eteenpäin vastukset, joista sitten selviän tämän takia ja sitten joskus taivaassa tajuan ja sitten joskus on helpompaa..... plaaplaa.

Jumalalla on aikansa. Sinuna rukoilisin silti ja yhä juuri niistä asioista mitkä sinulla on sydämelläsi, juuri siten kuin osaat. Raamatussa luvataan, että anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Älä luovuta vaan rukoile edelleen ja jos et muun syyn takia, niin edes kokeillaksesi pitääkö tuo lupaus paikkaansa.

Taivaan Isän siunausta elämääsi!

Voi. olenkin siis liian vähän rukoillut. Tai sitten en ole rukoillut oikein, koska silloin kun tämä kaikki alkoi, rukoilin. Ja paljon. Jumala vastasi antamalla lisää vastoinkäymisiä. Huolenpitoa ei juurkaan.

Olen jutellut seurakunnassa erään henkilön kanssa, mutta oikeasti hän ei jaksa enempää.

Esirukouksia on pyydetty suunnilleen joka sunnuntai.

Niin että tää sun vastaus oli tätä samaa lässyä kluin tähänkin asti. Kiitos. valaisi paljon: kun tähänastiset rukoukset toivat vain lisää vastuksia, niin pitää rukoilla toisella tavalla, enemmän ja lisää.

Vika onkin siis minussa ja tavassani uskoa tai toteuttaa sitä?

Mutta silti uskon yhä Jumalan johdatukseen ja huolenpitoon ja pikemminkin on käynyt niin, että uskoni on vahvistunut ja olen ehkä alkanut ymmärtämään paremmin sitä mikä elämässä on tärkeää ja merkityksellistä.

Sinuna rukoilisin enemmän ja erityisesti sitä, että Jumala valaisisi sinulle mistä on kysymys. Pyydä Jumalalta vastauksia ja apua kysymyksiisi ja tilanteeseesi. Kyllä Hän vastaa.

Seurakunnastakin voi pyytää keskusteluapua ja esirukousta.

No mitä sulle sitten on sattunut?

Vierailija - 04.02.11 02:40 (ID 12020847

Vastaus:

hyvin paljon, kaikenlaista, mutta en ala sitä tähän erittelemään.

Jos jotain hyvää, niin ainakin toistaiseksi kukaan (meistä) ei ole kuollut, kaikki olemme terveitä eikä vakvastai sairaana.

Se on sentään hyvä.

Mutta kaikki muu onkin sitten pelkkää paskaa.

Eikä ne ole edes itsestä kiinni, että minä olisin tehnyt jonkun ratkaisuin jonka takia.. jne.. vaan ne hankaluudet ovat tulleet minusta riippumattomista syistä ja vaikka niitä (USEITA) asioita on hoidettu ja järjestetty ja selvitetty, tulee aina joku uusi tai se entinenkään ei suju selväksi.

Jumalan tahto koska rakastaa minua niiiin paljon ja on varannut min ulle sinne jonnekin elämääni eteenpäin vastukset, joista sitten selviän tämän takia ja sitten joskus taivaassa tajuan ja sitten joskus on helpompaa..... plaaplaa.

En tiedä pitääkö sanonta paikkansa että kenellekään ei anneta enempää kuin hän pystyy kantamaan.

ei pidä paikkaansa vaan tää on ihan ihmisten omaa keksintöä, missään kohdassa Raamattua ei sanota noin. Itse asiassa asia on päinvastoin eli Jumala antaa meille useinkin enemmän kun pystymme kantamaan, juuri senkin vuoksi esim että opimme, että tarvitsemme Hänen apuaan, että tarvitsemme Häntä. Lisäksi antamalla meille liikaa, Hän voi opettaa meille myös priorisointia eli laittaa meidän miettimään elämämme arvojärjestystä ja ajakäyttöä.

usein niille "uskonnottomilla" ihmisillä pyyhkii hyvin elämässä ja heillä riittää onnea, kun taas minunlaiseni perus-uskova kohtaa jatkuvasti suuria murheita? Eikö Jumala pidä minusta?

ennenkuin tulin uskoon.

Tai olin ehkä sellainen tapakristitty ennen varsinaista uskoon tuloani?

Mulla todellakaan ei pyyhkinyt hyvin, olin täysin iloton ja onneton vuosikausia, pahimpaa kriisiä kesti miltei pari vuotta. Jopa siis niin pahaa kriisiä, että ajattelin jo että jospa joutuisin vaikkapa onnettomuuten, kuolisinpa pois, niin loppuisi tämäkin paska. (voiko sen huonommin enää mennä...?)

rukoilin ja otin yhteyttä sielunhoitajaankin, ja sain sitten rukousvastauksen. Ihanan sellaisen!

On mulla nytkin ihan samat ongelmat kuin aiemminkin, mikään ei ole konkreettisesti muuttunut, mutta jotain mussa muuttui. Olen jopa pakahtunut onnesta ja ilosta, ja teen sitä melko useinkin nykyään, ennen tuota uskoontuloa mietinkin joskus katkerana kun toiset puhuivat pakahtuvansa onnesta harva se päivä, ja itse pohdin että en edes muista milloin itse olen kokenut niin, varmaan joskus teininä viimeksi.

Kyllä mä tiedän, että itsekin tulen varmasti vaikeuksia vielä kohtaamaan. Mitä vaan voi sattua (minkä Jumala sallii) mutta mua lohduttaa (ainakin nyt, luulen että saan siitä apua seuraavankin mahdollisen kriisin keskellä) sellainen asia, jonka olen hoksannut/saanut hoksata. Nimittäin mulla on nyt sellainen "uusi perspektiivi" tähän maallisen elämään. Koska uskon, että kun täällä kuollaan, siirrytään ikuiseen elämään, siis IKUISEEN, niin mitä tämä maallinen elämä, maks. n. 100 vuotta on ikuisuuteen verrattuna? Pisara meressä! Eli vaikka mulla olisi kuinka hirveää, niin auttaa jaksamaan ajatus/usko siitä, että kun turvaan Jumalaan ja uskon Hänen lupauksiinsa, tämä on vain hyvin pieni murto-osa elämästäni. Vaikka tämä olisi täynnä tuskaa, koko elämäni (jota se ei suinkaan koko aikaa ole!! joukossa aivan upeita hetkiä ja jaksoja, paljon!) niin Herran avulla sen kestän kyllä, ja saan odottaa ilolla sitä taivaseloa, joka jatkuu sitten ikuisuuden!

Ei voi olla parempaa :)

Tässä se on sitten se rakastava jumala.

Ihan oikeasti: kuvitteletteko, että ihmiset alkavat seurata Jeesusta, kääntyä uskoon, HALUTA tulla tulla uskoon, kun te kerrotte että tämä se on se Jumala?

Jos Jumala tällä kaikella minulle nyt on opettamassa ajan käyttöä ja priorisointia, niin sitten minun on otettava ero ja muutettava lasten kanssa pois.

Koska vuorokaudessa on myös minulle ne 24 tuntia, ja nukkuakin pitäisi joskus, vaikka miten rukoilisin.

Ainoa, miten minä pääsen tästä onelliseen elämään ei suinkaan ole rukouksen lisääminen eikä se, että MINÄ muutun, vaan se, että Jumala vihdoinkin kääntäisi käskynsä tuolle miehelle ja sanoisi sille: olet masentunut, uupunut. Hakeudu hoitoon hyvä mies!

Lisäksi joku terapeutti voisi vaihteeksi sanoa miehelle, että "oletko ajatellut että jos SINÄ muuttuisit, niin se puolisokin muuttuisi?!!" kun nyt tätä hoetaan minulle "vain itseään voi muuttaa, ei toista" ja tämä sanotaan minulle Ei koskaan miehelle.

Minusta on uskomatonta, että jokainen tauti ja vaiva paranisi rukoilemalla, ongelma korjaanutisi rukouksen voimalla. Jumala on kait antanut meille aivot ja järjen käytön, että milloin rukouksen sijaan pitäisi vaikkapa mennä lääkäriin tai alkaa järjeställä asioita muiden tahojen kanssa niin, että asiat eivät menisi pahempaan solmuun. Jos oma järki ei tätä sano, eikö Jumalan kuuluisi sieltä rukoukousvatauksena sanoa, että hei ihan oikeesti ihminen,TEE jotain itsekin!

Mutta ei,.uskova vain rukoilee.

En tiedä pitääkö sanonta paikkansa että kenellekään ei anneta enempää kuin hän pystyy kantamaan.

ei pidä paikkaansa vaan tää on ihan ihmisten omaa keksintöä, missään kohdassa Raamattua ei sanota noin. Itse asiassa asia on päinvastoin eli Jumala antaa meille useinkin enemmän kun pystymme kantamaan, juuri senkin vuoksi esim että opimme, että tarvitsemme Hänen apuaan, että tarvitsemme Häntä. Lisäksi antamalla meille liikaa, Hän voi opettaa meille myös priorisointia eli laittaa meidän miettimään elämämme arvojärjestystä ja ajakäyttöä.

Tässä se on sitten se rakastava jumala.

Ihan oikeasti: kuvitteletteko, että ihmiset alkavat seurata Jeesusta, kääntyä uskoon, HALUTA tulla tulla uskoon, kun te kerrotte että tämä se on se Jumala?

Jos Jumala tällä kaikella minulle nyt on opettamassa ajan käyttöä ja priorisointia, niin sitten minun on otettava ero ja muutettava lasten kanssa pois.

Koska vuorokaudessa on myös minulle ne 24 tuntia, ja nukkuakin pitäisi joskus, vaikka miten rukoilisin.

Ainoa, miten minä pääsen tästä onelliseen elämään ei suinkaan ole rukouksen lisääminen eikä se, että MINÄ muutun, vaan se, että Jumala vihdoinkin kääntäisi käskynsä tuolle miehelle ja sanoisi sille: olet masentunut, uupunut. Hakeudu hoitoon hyvä mies!

Lisäksi joku terapeutti voisi vaihteeksi sanoa miehelle, että "oletko ajatellut että jos SINÄ muuttuisit, niin se puolisokin muuttuisi?!!" kun nyt tätä hoetaan minulle "vain itseään voi muuttaa, ei toista" ja tämä sanotaan minulle Ei koskaan miehelle.

Minusta on uskomatonta, että jokainen tauti ja vaiva paranisi rukoilemalla, ongelma korjaanutisi rukouksen voimalla. Jumala on kait antanut meille aivot ja järjen käytön, että milloin rukouksen sijaan pitäisi vaikkapa mennä lääkäriin tai alkaa järjeställä asioita muiden tahojen kanssa niin, että asiat eivät menisi pahempaan solmuun. Jos oma järki ei tätä sano, eikö Jumalan kuuluisi sieltä rukoukousvatauksena sanoa, että hei ihan oikeesti ihminen,TEE jotain itsekin!

Mutta ei,.uskova vain rukoilee.

En tiedä pitääkö sanonta paikkansa että kenellekään ei anneta enempää kuin hän pystyy kantamaan.

ei pidä paikkaansa vaan tää on ihan ihmisten omaa keksintöä, missään kohdassa Raamattua ei sanota noin. Itse asiassa asia on päinvastoin eli Jumala antaa meille useinkin enemmän kun pystymme kantamaan, juuri senkin vuoksi esim että opimme, että tarvitsemme Hänen apuaan, että tarvitsemme Häntä. Lisäksi antamalla meille liikaa, Hän voi opettaa meille myös priorisointia eli laittaa meidän miettimään elämämme arvojärjestystä ja ajakäyttöä.

että miten kuvittelet elämäsi helpottuvan, jos otat eron ja alat yksinhuoltajaksi? Ei miehesi sitten osallistu yhtään sen enempää mihinkään. Hoidat kaiken edelleen yksin, kuten tähänkin asti. Jos ajattelet, että miehesi alkaisi hoitamaan lapsia joka toinen viikko, oletko varma, että se menisi niin? Entä, jos hän ei ota lapsia laisinkaan?

Ja siis mä kyllä ymmärrän, että ajattelet että jonkun pitäisi sanoa sille miehellesi että hänen pitää muuttua ja hakeutua lääkäriin.

Mutta olethan varmaan itsekin sanonut hänelle niin? Ja se on ainoa mitä voit tehdä, ei toista, aikuista ihmistä, voi millään pakottaa! Sen vuoksi sulle sanotaan että ainoa, jota voit muuttaa, on sinä itse.

Se on nyt vaan ikävä fakta, joka pitää hyväksyä. Sä voit väkisin yrittää muuttaa miestäsi, eli hakata päätäsi seinään, ihan niin kauan kuin haluat, mutta mies ei tule muuttumaan ennenkuin itse sen tajuaa ja haluaa muuttua.

Sillä aikaa voit ihan hyvin lakata lyömästä päätäsi seinään, jossitella yms.

Yritä miettiä, mistä saat itsellesi apua. Miten itse jaksaisit paremmin. Mitä voit tehdä ja mistä voit ammentaa voimaa jaksaaksesi. Jätä miehesi pois näistä laskuista, hänestä ei nyt selkeästi ole siihen, mitä häneltä odotat, etkä valitettavasti voi asialle mitään. Asia kyllä muuttuu, jos muuttuu, sitten kun miehesi itse tajuaa. Keskitä sä nyt ajatuksesi muualle kuin siihen, miten miehesi tekee väärin, uuvutat sillä vaan itsesi!