Lapsen antaminen adoptioon vs. abortti?

Entä jos ei halua?

Jos lapsi on esim. erittäin pahasti vammainen?

lapsesi elää. Voit vielä tavata hänet kun hän on aikuistunut.

tuo aikamoinen myytti. Että lapsensa pois antaneet eivät halua tavata

Biologinen äitini oli aikanaan varannut ajan aborttiin. Istui jo odotushuoneessa, mutta lähti kuitenkin viime hetkellä pois. Isot kiitokset siitä hänelle. Sain maailman parhaimmat adoptiovanhemmat.

kun bioÄITI on aikuistunut...

lapsesi elää.

Voit vielä tavata hänet kun hän on aikuistunut.

Aina on joku joka ei halua tavata.

Entä jos ei halua?

Jos lapsi on esim. erittäin pahasti vammainen?

lapsesi elää. Voit vielä tavata hänet kun hän on aikuistunut.

tuo aikamoinen myytti. Että lapsensa pois antaneet eivät halua tavata

Voi kumpa muutkin ihmiset uskaltaisivat tehdä kaltaisesi päätöksen, 10. Sinä nuorena kannoit vastuun lapsestasi 9 kk:n ajan, valitsit sen lapsen parhaan, etkä abortoinut sitä, vaan olit valmis ottamaan koko ympäröivän yhteisön paineen harteillesi ja antaa lapsellesi yhdeksän kuukautta elämästäsi. Antaa lapselle yhdeksäksi kuukaudeksi parhaan kodin joka lapsella voi olla, äidin kohdun.



Tiesit, että olit siinä tilanteessa antanut lapselle kaiken, joka sinulla oli pienelle annettavaa. Mutta annoit silti vielä jotain; annoit sen adoptoitavaksi, annoit hänelle uuden kodin, varmasti rakastavien ja huolehtivien vanhempien luona, jotka pystyivät tarjoamaan lapsellesi sen, mitä itse et pystynyt. Samalla annoit lapsesi vanhemmille sellaisen lahjan, jota monen itsestäänselvästi lapsia saavan on vaikea ymmärtää. Lapsettomat vanhemmat ovat varmasti onnellisia lahjastasi ja se näkyy koko perheen elämässä.



Ratkaisusi ei ollut varmasti se helpoin. Et varmasti tehnyt sitä ainoastaan epäitsekkäistä syistä. Et halunnut myöskään huonoa omatuntoa, jota olisit saattanut tuntea abortista. (Eikä aborttiin päätyminenkään tai sitä seuraava mielenmyllerrys ole varmasti mutkatonta.)



Mutta olen onnellinen, että joku valitsee tänä päivänä vielä noinkin. Haluatko kertoa tarinasi?



-Lapseton, antamasi kaltaista lahjaa kovasti toivova

Omasta mielestäni hirveä pelko lapsen odottamisen ja synnyttämisen tuomista seurauksista ja ympäristön paineesta, sekä itsekkäät syyt ajavat äidit aborttiin. Se varmasti vaikuttaa paljon helpommalta ratkaisulta, poistaa se muutaman millin kokoinen, mutta täydellinen pieni ihminen omaa, täydellisesti suunniteltua ja järjestyksessä olevaa elämää sotkemasta. Ei sillä ole nähtävästi mitään väliä, että pieni, viaton elämä tuomitaan kuolemaan, kunhan oma hektinen elämä voi jatkua entisellään.



Mutta rohkeuttahan se vaatii, olen samaa mieltä. Ei kovin heikko pystyisikään päättämään ihmiselämän lopettamisesta. Kyllä siihen tarvitaan rohkeutta sellaiseen tekoon. Ja valitettavan monelta sitä löytyy.



Itse en ole asiaa omalle kohdalleni kokenut. Ja nyt sanotte, että sen kyllä huomaakin naiivista kirjoituksestani. Niin varmaan huomaakin. Omaa elämääni ja ratkaisujani kuitenkin ohjaa oikeudentunto ja elämän suojelemisen vaisto. Kivittäkää.

Ja se kokemus oli elämäni karmein, mutta ihan yhtä itsekkäistä kuin epäitsekkäistäkin näkökulmista siihen aborttiin päädyttiin.



Lapsella on oikeus elämään, mutta onko velvollisuus?

Eiköhän pieni elämä yleensä ole ihan oikeutettu elämäänsä.

.. sitä oikeutta ei kenenkään muun pitäisi häneltä pois ottaa.



Velvollisuudesta taas en osaa sanoa, mielestäni, jokainen elämä, joka on syntynyt, on lahjaa. ja jokaisella elämällä on tarkoituksensa, siten ajateltuna myös "velvollisuutensa" katsoa mitä elämä tuo tullessaan. Että sinänsä lapsella on myös velvollisuutensa elämäänsä.



Entäpä sinä itse.. Jos sinun äitisi olisikin päättänyt vapauttaa sinut velvollisuudestasi elää?

Entäpä sinä itse.. Jos sinun äitisi olisikin päättänyt vapauttaa sinut velvollisuudestasi elää?

Adoptioon antamiseen liittyy stigma, turha sitä peitellä. On paljon helpompaa tehdä abortti tai synnyttää se lapsi, pitää itsellä ja JÄTTÄÄ HUOLEHTIMATTA.

Huomattavan iso osa esim. raakojen rikosten tekijöistä on vietätnyt erittäin onnettoman lapsuuden, koska vanhemmat eivät ole välittäneet, ovat ehkä olleet väkivaltaisia jne. Onko oikeasti iloinen asia että he ovat syntyneet, ehkä tappaneet muita ihmisiä, raiskanneet? Olisiko ollut parempi jos heidät olisi abortoitu?

Ja toisaalta, Hitler oli erittäin toivottu lapsi, mutta (ainakin) isä väkivaltainen. Oliko HItlerin velvollisuus saada ihmiset pauloihinsa ja tapattaa miljoonia?

On ihan turha maalailla ruusuisia kuvia siitä kuinka abortoidut olisivat eläneet ihanan elämän ja tuoneet iloa muillekin. Osa varmaan olisi, mutta eivät läheskään kaikki.

Velvollisuudesta taas en osaa sanoa, mielestäni, jokainen elämä, joka on syntynyt, on lahjaa. ja jokaisella elämällä on tarkoituksensa, siten ajateltuna myös "velvollisuutensa" katsoa mitä elämä tuo tullessaan. Että sinänsä lapsella on myös velvollisuutensa elämäänsä.

Huomattavan iso osa esim. raakojen rikosten tekijöistä on vietätnyt erittäin onnettoman lapsuuden, koska vanhemmat eivät ole välittäneet, ovat ehkä olleet väkivaltaisia jne. Onko oikeasti iloinen asia että he ovat syntyneet, ehkä tappaneet muita ihmisiä, raiskanneet? Olisiko ollut parempi jos heidät olisi abortoitu?

Ja toisaalta, Hitler oli erittäin toivottu lapsi, mutta (ainakin) isä väkivaltainen. Oliko HItlerin velvollisuus saada ihmiset pauloihinsa ja tapattaa miljoonia?

Velvollisuudesta taas en osaa sanoa, mielestäni, jokainen elämä, joka on syntynyt, on lahjaa. ja jokaisella elämällä on tarkoituksensa, siten ajateltuna myös "velvollisuutensa" katsoa mitä elämä tuo tullessaan. Että sinänsä lapsella on myös velvollisuutensa elämäänsä.

Oikeastiko olet sitä mieltä, ettei "epäsuotuisista lähtökohdista" alkunsa saanut, hyvään adoptioperheeseen päässyt lapsi voisi elää tasapainoista elämää ja ilahduttaa elämällään muita? Minusta tuntuu, että suurin osa adoptiolapsista elää ja on täysin tasapainossa.

Toinen kysymys on sitten kokonaan se, minkä otit esille että antaa lapsen syntyä ja pitää sen. Eihän tässä aloituksessa kai ollutkaan siitä kyse?

antaminen on kyllä vaihtoehto joka todella pilaa kyseisen ihmisen elämän.

Elinikäinen syyllisyys, jossittelu, suru. Lisäksi suurimmalle osalle ihmisistä vaihtoehto on muutenkin mahdoton, juurikin sosiaalisen paineen takia.

Kyllä abortti ihan varmasti pilaa abortoidun elämän.

Todellinen, olemassa oleva kärsimys:

Abortoidulla sikiöllä -> 0

Adoptioon antaneella naisella -> ihan liikaa

Toisaalta eihän vastasyntynytkään vielä tietäisi mitään, eihän?

Reps, tää oli illan paras!

pari kertaa mieleen =)

Ei kai siellä nyt possu ole syntymään asti?

Miksi muuten jokaisesta munasolusta ja siittiöstä pitää saada aikaiseksi joku Pertti tai Pirkko?

Luonto ei todellakaan toimi noin. On lajeja joilla aivan uskomaton prosentti jälkeläisiä tuhoutu, jotkut kilpikonnat esim. joista syödään varmaan 90 prosenttia matkalla munasta veteen. Ja mikä parasta, sen jälkeen kun jokainen sikiö on saatu kohdusta ulos, maksoi mitä maksoi, ketään ei enää kiinosta miten sillä menee. Syntyykö se vaikka persoonallisuushäiriöisen psykopaatin kotiin jossa sitä rääkätään kunnes se kuolee, a'la Baby P. Moni ankara abortinvastustaja kritisoi erityisesti abortteja liukuhihnalta teettäviä naisia, kun minä taas mt-ongelmaisen äidin lapsena olen iloinen ihan jokaisesta ton luokan elämänhallintaongelmaisesta, joka jatkaa aborttien tekoa.

yhä enemmän eriarvoistuessa, on monella lapsella ankeammat askeleet elämään. Abortinvastustajat vaahtoavat mahtavista yhteiskunnan tuista ja avusta, mutta tosiasillisesti näin ei enää ole.

Mielenterveysongelmaisia perheitä on paljon, pudokkaita, moniongelmaisia yhteiskunnan kelkasta pudonneita. Ja hekin harrastavat seksiä.

Lukekaa Stakesin, Kelan ja THL:n tutkijoiden kirjoituksia sekä yhteiskuntatieteilijöiden ajatuksia: sosioekonomisesti ja muutenkin huonostivoivasta perheestä ei todellakaan synny mitään lääkäreitä ja muita huippuveronmaksajia. Vain lähinnä palveluiden kuluttajia.