Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minusta ei sitten ikinä tullut mitään :(
02.02.2011 |
10 vuotta sitten oli ällän paperit ja ysin keskiarvo, e:n paperit yliopistosta ja ura lupaavasti alulla.
Mitä on nyt: kolme lasta, lainaa ja takana kasa pätkätöitä.
Lapsettomat kaverit on päälliköitä, työkomennuksilla toisella puolella maailmaa, palkka riittää sukelluslomailuun ja muotivaatteisiiin.
Ikää 35 vuotta ja nyt voi todeta, ettei minusta ikinä tullut yhtään mitään. Hukkaan meni hyvä pää.
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla lapsia vasta kaksi, mutta muuten sama. En varmasti saisi kunnon töitä enää mistään, joten olen päättänyt alkaa yrittäjäksi. Toivottavasti saan yrityksen kokoon ja rahat kasaan.
Tosi usein tilanteeni ahdistaa mua älyttömästi, mutta tehty mikä tehty, olisi pitänyt valita yliopistolla toinen ala ja opintojen jälkeen vähän eri suunta. Nyt on myöhäistä muuttaa menneisyyttä, mutta onhan tässä vielä aikaa vaikka mihin. Mulla onneksi mies on tukena ja valaa muhun uskoa, muuten en ksetäisi.
Taskussa insinöörin paperit + yliopisto-opintoja. Jotain freelancer-hommia. Niillä en tee mitään.
Lapsia 4, ikää 31v, huonolla tuurilla löydän itseni vielä yksinhuoltajana joku päivä...
Mitä musta siis tuli? Äiti isolla äällä vissiin. Yhtäkään lapsista en kyllä kadu, mutta välillä aika luuseri-fiilis.
Mutta veläkään ei ole myöhäistä, olet vasta 35 vuotta.
Itse olen 31-vuotias aloitan juuri yliopisto opinnot. Teen haaveistani totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä ap sun lapset on?
Itse olen kuvailemasi "lapseton päällikkö" (lapsettomuus ei ole ollut oma valintani) ja hemmetin tyytymätön työhöni. Ei ole asuntolainaa, se vähän lohduttaa, mutta muuten tuntuu, että pää hajoaa, jos jokin asia elämässäni ei pian muutu.
Jos olet edelleen alastasi kiinnostunut, rohkeasti vain duuniin! Sulla lienee kuitenkin jotain työkokemusta...?
Tsemiä!
Minun äiti sai ekan lapsen 26-vuotiaana ja teki niitä kaikkiaan 7 kappaletta. Sen jälkeen lähto jatko-opiskelemaan ja pääsi töihin yliopistolle tutkijaksi ja väitteli tohtoriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka tahansa saa hankittua vaikka kymmenen lasta, jos haluaa. Paitsi tietysti jos "kärsii" lapsettomuudesta...Ja kaikki ihmiset, jotka ei lapsia niin helposti saa, vaikka kuinka yrittäis, ei siitä silti henkisesti kärsi...
Ehkei elämän tarkoitus olekaan tulla joksikin vaan elää vain.
mitä iloa sulle on kasikymppisenä kun makaan yksinäsi sairaalan sängyssä oletko elämässäsi ollut jotakin vai et? Kukaan ei sua enää arvosta eikä kunnioita vaikka olisit presidentti ollut. Ehkä ihmisten arvot on vähän päin seiniä, ei tärkeitä ole se mitä sinä olet vaan se mitä sinä voit muille antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kuka sen määrittelee?
Minun mielestäni on ihan hieno saavutus se, että on lapsia. Miksi se, että luo uraa, on jostain syystä maailman "suurin" saavutus? Mitä vikaa on ihmisen valinnoissa, jos valitsee perheen?
Kuka tahansa saa hankittua vaikka kymmenen lasta, jos haluaa. Paitsi tietysti jos "kärsii" lapsettomuudesta...Ja kaikki ihmiset, jotka ei lapsia niin helposti saa, vaikka kuinka yrittäis, ei siitä silti henkisesti kärsi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos katson elämää taaksepäin vanhuksena niin kummasta minulla on enemmän iloa: lapsistani vai huikeasta urasta?
Mutta jos katson elämää taaksepäin vanhuksena niin kummasta minulla on enemmän iloa: lapsistani vai huikeasta urasta?
ja ehkä vähän myös urasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä ei ole se, paljonko ansaitset tai miten suoriudut, vaan millainen ja miten hyvä olet itsellesi ja muille.
Tietysti, jos tunnet olevasi pettynyt ammatilliseen puoleen elämästäsi, voit toki tehdä asialle jotain. Aikaa on. Muista kuitenkin, että se on vain yksi elämän osa-alue. Koita olla hieman lempeämpi itsellesi.
t. se lapseton päällikkö :)
ikää 32 v, kaksi lasta (nämä oli tässä).
Vakityöpaikka on, mutta ei etenemismahdollisuuksia meidän firmassa. Asiantuntijahommia aika huonolla palkalla, ainakin verrattuna koulutukseen. Itsestäkin tuntuu, että omia vahvuuksia ei saa hyödynnettyä.
Nyt olen äippälomalla, ja mietin kovasti, saisiko jotenkin omankin uran nousuun. Työpaikan vaihto lienee edessä.
kun on vielä melko nuori, terveet lapset ym. Aika helvetin moni on 30 v.
-sairaalloisen lihava
-näyttää ikäistään paljon vanhemmalta
-lapsilla vammoja ja sairautta
-itsellä ja puolisolla sairautta
-isot lainat mutta työtön/pätkätöissä
Koska vaan voi esim. jäädä auton alle ja halvaantua tai sairastua esim. syöpään. Ihmiset ovat isiootteja kun eivät tajua miten hyvin heillä asiat on!!!!!
t. hyvin opinnoissaan menestynyt mutta vakavasti sairas
Sitä mitään, mitä joskus on haaveillut tms.
Osalle riittää äitiys, osalle ei, ja hyvä niin, ei naisten ainoa hyvä teko ole lasten vääntäminen maailmaan.
Sitä joko hyväksyy, sopeutuu tai tekee jotain.
minunkin oli pakko lopettaa uudet opinnot. Ei neljän lapsen äidillä kertakaikkiaan ole ensinnäkään taloudellisesti varaa opiskella 7 vuotta ja toisekseen mistään ei järjestynyt aikaa kaiken maailman kokeisiin luvulle ja kymmenille esseille ja läksyille. Paljon oli myös täysin mahdottomia iltatunteja sekä pakollinen harjoittelu ulkoimalla (kieliala).
Ja sen olen jo todennut, että sitä taas ei kannata opiskella, missä ei ole mitään taitoja valmiiksi eikä mielenkiintoa.
Ymmärrän täysin fiiliksesi, se on todella raadollinen. Se että on ollut mahdollisuudet ainakin papereilla vaikka mihin ja se on luonut tulevaisuuden uskoa. Sitten kovasta työstä ja opiskelusta huolimatta vakaa taloudellinen tilanne ja työura vakituisine työpaikkoineen jää saamatta. Pettymys on ankara.
Mutta sulla on sentään lapset (ilmeisesti terveitä?) ja se on paljon. Oma koti ja perhe on sellainen turvasatama, joka on kuitenkin todella iso osa elämää.
Alue: Aihe vapaa
on sentäs lapset!