Minusta ei sitten ikinä tullut mitään :(

Kolme lasta on mielestäni hyvä saavutus ja kaikella todennäköisyydellä heille on periytynyt hyvä pää.

Itselläni ei ole mitään, eikä ketään. Olen kunnes en enää ole ja se siitä.

Lue Läsnäolon voima ja toivo läpimurtoa. 

 

Jee, oikein muotivaatteet

Moni nainen pärjää paremmin opinnoissa, kuin työelämässä.

Sinulla on lapset. Mikä maailmassa voisi olla tärkeämpää? Mitä niin suurta iloa saisit siitä, että olisit joku johtaja tai muuten uralla menestynyt? Millä tavalla olisit onnellisempi? Vaihtaisitko oikeasti lapsesi siihen, että olisit työelämässä arvostettu, ja sinulla olisi paljon rahaa? Mulle mikään asema työelämässä, eikä mikään summa rahaa voisi koskaan korvata lapsiani. Ilman lapsia kaikki muukin menettäisi merkityksensä. Olen aivan satavarma, että jos olisin jättänyt lapset tekemättä, ja keskittynyt luomaan uraa, olisin jäänyt paitsi elämän tärkeimmistä asioista ja suurimmasta merkityksestä. Mitä minä muka voisin rahalla saada sellaista, mikä tekisi minut onnellisemmaksi kuin perheeni? Jos saisin molemmat, niin mikäs siinä! Raha kyllä kelpaisi, mutta vain jos voisin sitä käyttää yhdessä perheeni kanssa. En minä yksin rahalla tekisi mitään. Työelömässä korkeaa asemaa en edes haluaisi, koska mulle elämässä työ on vaan keino ansaita toimeentulo. En todellakaan haluaisi olla naimisissa työni kanssa.  Tuskin sinäkään lapsistasi oikeasti luopuisit, jos oikeasti voisit kuin taikaiskusta saada johtajan aseman ja sen mukaiset tulot vaihdossa. Kyllä se niin on, että kun kaikkea ei voi saada, niin perhe kyllä menee ykköseksi. Ainakin mun arvomaailmassa.

Mitähän aloittajalle kuuluu näin lähes 15 vuoden jälkeen?

Moni menestyy myöhemmälläkin iällä kun on ahkera.

No, minä olin jotain: luokkani priimus, kolme korkeakoulututkintoa insinöörialoilta, erittäin hyvin palkattu johtava asiantuntija, onnelliseksi luulemani perhe. Kunnes mies sairastui, sekosi, katosi, päätyi päihteiden yliannostukseen. Sitä ennen petti ja jätti. Särki sydämeni. Olimme olleet yhdessä lukiosta saakka. Menetin kotini. Masennuin ja menetin työkykyni, sitten työni. Nyt olen noiden vuosien jälkeen jo liian vanha työllistymään, vaikka siihen pystyisin ja olisi verkostoa jäljellä. 

Älä sure. Onhan meillä lapset, joiden takia herätä. En kaipaa vastuulliseen pestiini, jossa lähiesimiehenä kuormituin alaisten huolilla. Vaikka haasteita kaipaisin ja vaihtelua. Haaveilen koirasta ja siitä, että saisin oman paikan, vaikka mökin tai puutarhapalstan missä puuhailla. Pienillä tuloilla olen jo tottunut tulemaan toimeen.