Miksi jotkut ei välitä asunnon siisteydestä?

On kerhoja, on tapaamisia, on shoppailupäiviä, aina ovat pois kotoa. Ei ole aikatauluja lainkaan, tullaan ja mennään. En jaksaisi itse sellaista.

Itsestä on kivempi kun ei ole kiire, ei ole päivät ahdettu täyteen menoja joissa juostaan tukka putkella ja sitten ollaan ihan väsyneitä.

Meilläkin on kolme alle kouluikäistä mutta silti koti on siisti. Ja tykkään sisustaa ja laittaa, joten on silmääkin sille sotkulle ja paskalle, joten se siivotaan. Ei meidän lapset sotke, ne leikkii ja tutkii omia lelujaan.

Ei ne kaatele ruokaa ja juomaa ympäriinsä tai tongi ja tyhjennä joka kaappia.

Kun tullaan sisään eteiseen, vaatteet riisutaan ja laitetaan oikeille paikoilleen, kengät riviin ja hatut kaappiin omiin koreihinsa, miksi ne pitää siihen lattialle riisua?

Kun on syöty niin astiat heti koneeseen ja ruuat kaappiin ja pöytä putsataan HETI, ei sitten joskus.

Miksi se on toisille niin vaikeaa? Ei kodin siisteys ole vaikeaa ylläpitää jos sitä tekee ohimennen kokoajan, vie mennessäs, tuo tullessas periaatteella. Silloin ei tarvitse mitään jokaviikkoisia suursiivouksiakaan harrastaa vaan pääsee paljon vähemmällä.

Mutta tietty jos ollaan kokoajan menossa niin eihän sitä jaksakaan.

ap:n lapsi taitaa olla vielä niin nuori, ettei kulje sotkemassa paikkoja ja levittämässä tavaroita. :D tai sitten heillä on minimaalisesti leluja levitettäväksi ja kaikki kaapit ym sellaisia joihin lapsi ei pääse käsiksi.



Kyllä minäkin haaveilen siististä kodista, mutta kun taapero kulkee perässä sitä mukaa kun minä siivoan ja levittää toisesta päästä (milloin kattilakaapit, milloin omat lelunsa kuljettaa, eteisen kengät ja vaatteet vie paikasta toiseen) niin asutaan kyllä aikalailla jatkuvassa sotkussa. Minä en ainakaan viitsi koko ajan kulkea touhuavan lapsen perässä sanomassa, että ei älä ota sitä, älä vie leluja sinne.. saatikka tosiaan että näin viimeisellään raskaana ollessa kroppa kestäis koko ajan keräillä niitä tavaroita hänen perässään.

hakeen ne lapset hoitoos vähäksi aikaa niin äiti voi siivota rauhassa. Ehkä sitten olisi siistiä? Meillä ainakin parivuotias sotkee sitämukaa kun siivoan...

ensisijainen tehtävä ole puunata taloa vaan olla lasten kanssa ja hoitaa heitä. Harmillisen usein kaikki kotityöt jää äidin harteille, ja viisihenkisessä perheessä se tarkoittaa, että yhden ihmisen pitäis siivota neljän jatkuvasti sotkevan ihmisen jälkiä. Ei se ole mikään pikkujuttu että sotkua, tiskiä, pyykkiä tulee monta kertaa enemmän kuin yhden lapsen äitinä. Jossain vaiheessa moni hellittää ihan oman mielenrauhan vuoksi. Mä en usko että yhden lapsen äitinä voi kuvitella vielä minkälaista on olla kolmen lapsen äiti. Ainakaan itse en osaa sitä kuvitella.

Miks toisia niin kauheesti häiritsee se, miten jotkut siivoo/ei siivoo?? Ihan ku siivoaminen olisi elämän tärkein asia? Mulla on elämässä muutakin tekemistä eli ei yksinkertaisesti huvita siivoamiseen käyttää paljoonkaa aikaa. No, paskoja ei ole lattialla, eikä hometta missään, mutta tiskit saa usein odottaa ja tavaroita on hujan hajan. Jos ne jotakin häiritsee, ei meille tarvii tulla. Onneksi mun ystävät on sellasii, että antaa mun olla, mitä oon.

En kyllä minäkään jaksaisi pitää tätä siisteystasoa ilman puolisoni apua. Vaikka olen kotona vielä niin silti ei minusta minun velvollisuuteni ole esim. siivota toisten jälkiä(teinit ja mieheni). Saan viikonloppuisin rentoutua ja nukkua ja sitten toisena päivänä annan miehen levätä ja nukkua. yms.

On kerhoja, on tapaamisia, on shoppailupäiviä, aina ovat pois kotoa. Ei ole aikatauluja lainkaan, tullaan ja mennään. En jaksaisi itse sellaista.

Itsestä on kivempi kun ei ole kiire, ei ole päivät ahdettu täyteen menoja joissa juostaan tukka putkella ja sitten ollaan ihan väsyneitä.

Meilläkin on kolme alle kouluikäistä mutta silti koti on siisti. Ja tykkään sisustaa ja laittaa, joten on silmääkin sille sotkulle ja paskalle, joten se siivotaan. Ei meidän lapset sotke, ne leikkii ja tutkii omia lelujaan.

Ei ne kaatele ruokaa ja juomaa ympäriinsä tai tongi ja tyhjennä joka kaappia.

Kun tullaan sisään eteiseen, vaatteet riisutaan ja laitetaan oikeille paikoilleen, kengät riviin ja hatut kaappiin omiin koreihinsa, miksi ne pitää siihen lattialle riisua?

Kun on syöty niin astiat heti koneeseen ja ruuat kaappiin ja pöytä putsataan HETI, ei sitten joskus.

Miksi se on toisille niin vaikeaa? Ei kodin siisteys ole vaikeaa ylläpitää jos sitä tekee ohimennen kokoajan, vie mennessäs, tuo tullessas periaatteella. Silloin ei tarvitse mitään jokaviikkoisia suursiivouksiakaan harrastaa vaan pääsee paljon vähemmällä.

Mutta tietty jos ollaan kokoajan menossa niin eihän sitä jaksakaan.

Mutta olen niin sottapytty kun voi olla.. Mulla on kaneja ja koiria, ja sitä paskaa, kusta ja heinää on lattiat tulvillaan, likapyykeille ei edes ole mitään järkevää paikkaa, kun musta ne löytää yhtä hyvin lattialtakin sit kun joskus kerran vuodessa haluaa pyykätä. Astiat on pakko jättää ympäri kämppää jos ei niitä halua heti tiskata, koska tiskipöydällä ei ole niille tilaa. Imuria en ole omistanut moneen vuoteen, en myöskään rättejä ym.



Mua kyllä häiritsee sotku, viihtyisin paremmin kun olisi puhdasta. Hävettää myös tuoda uusia tuttavuuksia kotiin, kun ensimmäisenä saa sanoa että "pitäkää kengät jalassa" ja sen jälkeen vetää lumikolalla jonkunnäköstä polkua kaiken paskan keskelle, että ihmiset pääsee liikkumaan. Mutta sen jälkeen kun eka vierailu on hoidettu, kaikki tutut tietää millaista täällä on, ja se ei tule kenellekään yllätyksenä. Silti täällä pidetään bileitä ja illanistujaisia enemmän kuin muilla.



Mun ongelma on se, että olen niin mukavuudenhaluinen. Mä mielummin makaan sohvalla kun siivoan, mielummin katson telkkaa kun siivoan, mielummin lenkkeilen koirien kanssa kun siivoa, mielummin olen baarissa kun siivoan jne...

Miksi se on toisille niin vaikeaa? Ei kodin siisteys ole vaikeaa ylläpitää jos sitä tekee ohimennen kokoajan, vie mennessäs, tuo tullessas periaatteella. Silloin ei tarvitse mitään jokaviikkoisia suursiivouksiakaan harrastaa vaan pääsee paljon vähemmällä.

Mutta tietty jos ollaan kokoajan menossa niin eihän sitä jaksakaan.

ja vaikkei olisikaan koko ajan menossa ja harrastuksissa, niin ei kaikkia huvita olla jatkuvasti "viemässä mennessään ja tuomassa tullessaan", eli tehdä pitkin päivää jotain ylläpitosiivousta. Tai ei ainakaan itseäni, kiinnostaa nimittäin elämässä enemmän muut asiat kuin tappavan tylsät arkirutiinit (enkä nyt tarkoita jotain kerhoja ja shoppailuja). Eli eihän se vaikeaa ole, mutta ehkä kaikkia ei se siivoaminen niin erityisesti kiinnosta.

on kaks pientä lasta eikä ole ikinä sotkuista. Leluja saattaa lojua siellä täällä, mutta ei muuta. Nekin kerätään koppaan ennen nukkumaan menoa. Likaisuus ja sekaisuus saavat mut voimaan huonosti. Vietän paljon aikaa kotona ja haluan viihtyä täällä.

:D



Meillä on aina toisinaan sotkuista ja kyllä se johtuu siitä, että olen saamaton ja laiska. Jos yhtään viitsii niin ei tarvii läävässä asua.



Halusta se on kiinni. Mielenkiintoista minusta on, että sellaisilla ihmisillä joilla on perussiistiä ja puhdasta tuntuu olevan psyykekin kunnossa, kun taas hirveissä läävissä tai sitten supersiisteissä asunnoissa asuu vähän..hmm no sellaisia ihmisiä joiden kanssa en paljon välitä seurustella ;)

Itsekin mielummin suon (monen sotkuisen lapsen äitinä, ja yhden sotkuisen miehen vaimona) pientä omaa aikaa vaikka lehteä luikien, kuin jatkuvasti siivoten.

Sähän voitkin siistinä ihmisenä tarjota apuasi jos noin paljon häiritsee. Ja kun yhden lapsen äidillä sitä aikaakin erilailla on..Veisit esim naapurin lapsia samalla puistoon kuin omias.

omaasi

Ihmiset on erilaisia ja lapsetkin ovat ihmisiä...

Esikoisen ollessa vauva, kerkesi tekemään vaikka mitä ja pitämään kodin siistinä. Taaperoiässä oli järki lähteä kun heräili usein öisin huutamaan. Päivisin vipelsi minkä kerkesi ja koko ajan piti pitää silmät kiinni lapsessa paitsi silloin kuin tämä nukkui jos nukkui.

Mä sitten nukuin itsekin kun olin saanut taaperon päiväunille. Ei pysynyt enää silmätkään auki.

3 vuoden tienoilla alkoi helpottamaan. Tehdään kotitöitä yhdessä lapsen kanssa :)



Kun kuopus syntyi, meillä oli paljon päiviä jolloin en muuta hirveästi kerennyt tekemään kuin sylitellä ja tissittää. Kotitöistä ei tullut yhtään mitään.

Mieskin kimmastui miksen ole tehnyt yhtään mitään hänen ollessaan töissä.

No mä siihen sitten että eipä ole oikeastaan pystynyt muuta tekemään. Ei ollut uskoa kunnes sanoin että herra o hyvä ja jää kotiin hoitaa viikoks kuopusta ja sitte sanoo kerkeekö kotona tekemään kotitöitä vai ei.



Ja mä oon päättänyt ajat sitten sen että kotitöitä tehdään sitten kuin keretään.

Mies tekee tällä hetkellä tuplavuoroja, nuorimmainen nukkuu yöt todella huoniosti jne jne...

Tiskaan, pyykkään, laitan ruokaa, autan vanhinta läksyjen kanssa, vietän aikaa jokaisen lapsen kanssa jne... nämä nyt ne ihan tärkeimmät mitä mieleen tulee, huomenna on ehkä parempi päivä. =)

Voimia vaan kaikille ja hyvää päivänjatkoa!

Lisäksi yhden lapsen perheessä on vähemmän pyykkiä, vähemmän likaisia astioita, vähemmän pedattavia petejä, vähemmän leluja lattialla, vähemmän puettavia/riisuttavia/pestäviä lapsia jne.

Hih.

mutta en vaan ehdi siivota niin paljoo ettei toisesta päästä taloa sotkettaisi samalla enemmän



olen luovuttanut

Lapset pitää hoitaa ja ruokkia, itsellekkin pitää jäädä hieman aikaa. Mitä sitten jos on vähän leluja ja vaatteita hujanhajan?

Cleaning the house means turning the lights off. ;)